Tiedättekö sen fiiliksen, kun menee suorittamaan huolella ennalta suunniteltua kauppareissua, mutta päätyykin ostamaan jotain ihan muuta kuin piti? Kun saa keskivaiheilla pakasteallasta hetken huumassa niin kertakaikkisen loistavan idean, että kauppalista päätyy samantien jonkkaan. Minulle kävi juuri näin muutama päivä sitten, kun piti mennä ostamaan ihan simppelisti lohipasta-aineksia.
Ensin pyöriskelen pakastealtaalla ikään kuin etsimällä etsien sopivaa heräteostosta. Sitten herkulliset kananugetit kutsuvat luokseen. Seuraavassa vaiheessa näenkin ne jo ostoskorini pohjalla. Kukahan ne sinne laittoi? Taitaa tulla hieman suunniteltuakin simppelimmät keskiviikkokokkailut, ajattelen. Kun on kananugetteja, tarvitaan tietysti myös pakastelätty – löytyi kätevästi heti siitä vierestä. Koska yhdestä tulisi vain paha mieli, ostan kaksi.
Matkalla kylmäsavulohihyllylle törmään niin huvittavaan näkyyn, että pakko on laittaa nopeasti parille kaverille viestillä kuvaa. Alahyllyn nakkipötkylöissä on vähemmän lihaa kuin HK:n sinisessä leivoksessa. Kaksi ja puoli prosenttia! Itse asiassa niin poikkeuksellinen juttu, että pakko kyykätä kyrsät kyytiin. Yhtäkkiä lohipasta-ainekset eivät enää ole kovin korkealla prioriteettilistallani.
Hurja reseptikehitysrumba – tai saattaa se cha-chakin olla – on jo käynnissä päässäni. Ostoskorini antimista on pakko tulla mestariteos. Suuntaan kassalle.
Keskiviikkoillan kokkailut
Keskiviikkona hiihtelin hihnalta kotiin melko uupuneena, mutta onneksi on sentään lohipasta-ainekset odottelemassa… ai niin. Sittenkin pari kappaletta pesto–salami–mozzarella-pakastepizzaa, nunnukoita ja kyykkynakkeja.
Heitän ensimmäisen pakastelätyn uunipellille. Suoraan siihen metallille, koska unohdin ostaa leivinpaperia. Sitten asettelen nugetit huolellisesti pizzan reunoille tasaisin välein. Jotakuinkin kahden sentin etäisyyydelle toisistaan. Aika kaivaa esille nakit. Onneksi gourmée-ateriassa on edes kanaa, kun kyrsien lihapitoisuus on niin häviävän pieni. Pötkylät pujotetaan nugettien välistä: viisi reikää eli neljä jalkaa ja pää. Jotain puuttuu vielä.
Kaivan toisen pakastepizzan esille lukiten raajat sekä naamataulun paikalleen. Erikoisateriani muistuttaa voimakkaasti toisaalta burgeria, toisaalta kilpikonnaa. Irrotan kilven vielä hetkeksi, jotta saan lisättyä väliin mausteita. Kuivahyllyssäni on vain savupaprikaa, timjamia, rosmariinia, valkopippuria, keltapippuria, mustapippuria, aromisuolaa, tilliä, sitruunapippuria ja Maldonia, joten laitan hyppysellisen kaikkea joukkoon ja asennan kilven takaisin konnalle.
Paistelen kilpikonnaa aikani uunissa, kunnes otan sen ulos. Savuttaa. Liekö johtuisi leivinpaperin puutteesta? Kypsyys itsessään on täydellinen; medium rare. Huomaan kuitenkin nopeasti, ettei kilpikonnalla ole kaikki hyvin – sen pää on haljennut puoliksi uunissa. Aika päästää kilpikonna tuskistaan ja laittaa ääntä kohti.
Mitä sinä kokkasit viime keskiviikkona?
–Broidi
