Riisin vuosi 2004 (YK) oli jalkapalloa rakastavalle nahkakuulafanaatikolle pelkkää juhlaa. Jos suhtaudut jalkapalloon kuin sitä yli kaiken ilman yksittäistä suosikkiseuraa ihaileva, todennäköisesti jokainen sesonki kertakaikkisen hämmästyttävän kauden 2003–2004 jälkeen on ollut sinulle ainakin osittainen pettymys. Suomessa vuonna 2004 ei tapahtunut jalkapallossa mitään erityisen järisyttävää, ellei sitten… tai no joo; palataanpa siihen lähiaikoina.
Puhutaan siis vuodesta, jolloin Myspace ja Irc-Galleria olivat maailman suosituimmat sosiaaliset mediat. Samoihin aihoihin Britney Spearsin Toxic-kappale nousi yhdeksi soitetuimmista radiohiteistä, ja Rafael Benítez järjesteli itselleen ehkä kovimman nosteen, jonka yksittäinen jalkapallomanageri on ikinä saanut.
Rafael Benítezin ja Valencian hämmästyttävä suoritus
Entinen alasarjafutari aloitti valmentamisen Real Madridin junioreissa jo vuonna 1986. Benítez on lähtöisin Espanjan pääkaupungista, josta miehen matka jatkui pienehköjen Valladolidin, Osasunan, Extremaduran ja Teneriffan kautta neljäksi vuodeksi Valenciaan.
Valenciassa tapahtuneita ihmeitä on vieläkin hieman vaikeaa sisäistää. Joukkue voitti vuonna 2004 Benítezin alaisuudessa sekä Espanjan pääsarjan että Eurooppa-liigan mestaruuden samalla kaudella.
Espanjalaispitoisessa joukkueessa pelasivat esimerkiksi Mista, Rubén Baraja ja Vicente Rodríguez. Tämä mestaruuksien kombo suhteessa joukkueen tuolloiseen pelaajamateriaaliin, ja sen kilpakumppaneihin, on ehkä älyttömin suoritus jalkapallovuonna, jolloin koko peli oli vähintään puolentoista promillen humalassa läpi kauden.
Real Madridin ökyjoukkue floppasi huolella
Puhutaan siis kaudesta, jolloin esimerkiksi sarjaneloseksi vajonneella Real Madridilla oli riveissään Iker Casillas, Roberto Carlos, Zinédine Zidane, Raúl, oikea (eli brasilialainen) Ronaldo, Luís Figo ja tietysti uusi kasvo David Beckham. Benítez pyyhki Carlos Queirozin historiallisen nimekkäällä Los Blancosilla lattioita kauden ensimmäisessä keskinäisessä kohtaamisessa Mestallalla maalein 2–0. Jälkimmäinen matsi päättyi 1–1-tasuriin.
Kaudella 2003–2004 valkopaitoja paremmin sijoittuivat myös toiseksi tullut FC Barcelona ja sarjakolmonen Deportivo La Coruña. Toki myös Blaugranan miehistö oli älytön nippu verrattuna Valenciaan. Siellä pelasi tuolloin sellaisia nimiä kuin Ronaldinho, Xavi, Carles Puyol, Rafa Márquez ja Javier Saviola.
Liverpool pääsi vielä jälkiliukkaille Benítezin kanssa
Jalkapallomaailma piti yhtäkkiä Beníteziä jumalasta seuraavana, mikä tarkoittikin miehelle tuhtia palkkapussia sekä yhteensä kymmenisen sesonkia kestänyttä kierrosta jalkapallomaailman eturivin seuroissa. Valenciasta nykyisin 64-vuotiaan valmentajan matka jatkui noin kuudeksi vuodeksi Liverpooliin, jonka hän luotsasi Mestarien liigan voittoon heti kaudella 2004–2005.
Anfieldin vuosilta tarttui espanjalaislegendan mukaan lisäksi kolme pienempää pystiä, kun hän johdatti joukkueensa voittoihin Uefan Super Cupissa 2005, Englannin cupissa 2005–2006 sekä Community Shieldissä 2006. Parin tulikuuman kauden jälkeen menestys kuitenkin kiersi Beníteziä.
Liverpoolista valmentajalegendan matka jatkui Milanon Interin kautta parin välivuoden jälkeen Chelseaan, Napoliin, Real Madridiin ja Newcastle Unitediin. Lontoon sinisissä tuli vielä Eurooppa-liigan voitto vuonna 2013, kun The Special One eli José Mourinho – jonka kanssa espanjalainen oli muuten usein Englannin vuosinaan napit vastakkain – sai väistyä ja Benítez luotsasi Chelsean menestykseen eurokentillä.
Kaikki alkoi kuitenkin Valencian vuonna 2004 voittamasta mestaruudesta. Jokainen Benítezin saavutus perustuu tähän. Ja onhan suoritus niin ainutkertainen, että mitään ei voi siihen verrata – paitsi ehkä seuraavassa osassa jotakin tapahtumaa samaiselta kaudelta, jolloin futisfanien määrän hullujenhuoneilla kautta maailman luulisi kasvaneen eksponentiaalisesti.
Palataan asiaan!
–Broidi
