Tänään selvitetään, kuuluuko ananas pizzaan, ja miksi se kuuluu. Tiesitkö, että ensimmäinen ananaspala laitettiin pizzaan Kanadassa lounaisontariolaisessa ravintolassa jo 60-luvulla? Entä tiedätkö, mitä yhteistä on italialaisella pizzakulttuurilla ja José Mourinholla?
Kerron tietysti oman mielipiteeni, koska se on usein oikea. Näin ollen saamme varmasti itseäni tyydyttävän päätöksen ikuisuuskysymykselle: ”Kuuluuko ananas pizzaan?”.
Ensimmäinen ananas pizzassa
Ensimmäistä kertaa ananasta laitettiin pizzaan jo 60-luvulla Kanadassa, kun Ontarion provinssissa Chatham-nimisessä – Turkissa on muuten kaupunki nimeltään Batman – kaupungissa sijainneessa ravintolassa kokeiltiin vähän uutta. Kreikkalaissyntyinen ravintoloitsija Sam Panopoulos laittoi ananasta pizzaan ensimmäisen kerran. Hän omisti ravintolan yhdessä veljensä kanssa.
– Me laitoimme ananasta vain siihen päälle. Halusimme vain kokeilla. Olimme siihen aikaan uusia pizzabisneksessä ja halusimme tietää, miltä se maistuisi. Ajattelimme, että makean ja suolaisen yhdistelmä voisi toimia, on Panopoulos kertonut myöhemmin.
Rohkea kokeilu toi maailmalle jotain, mistä tuli välittömästi hitti – tai vihollinen. Riippuu keneltä kysyy, ja koska olet jo tässä vaiheessa, haluat ilmeisesti kuulla minun kantani aiheeseen.
Mitä yhteistä on pizzalla Italiassa ja Mourinholla?
Kun olin vielä nuori Broidi, söin pelkästään kinkku-ananas-pizzaa. Mutta ei aurajuustoa – hyi! Vauvasuu vauhdissa.
Nykyään olen raskaan sarjan lihansyöjä – myös pizzan osalta. Ananas tuo mielestäni silti mukavasti raikkautta vaikkapa pekonin ja jauhelihan kera. Makea ja raikas elementti tasapainottaa mukavasti muuten suolaista ja rasvaista annosta. Panopoulos sen sinne laittoi ja käynnisti maailmanhistorian suurimman keskustelun pizzasta.
Ensin kinkku-ananas levisi Pohjois-Amerikkaan – sen jälkeen koko maailma alkoi laittaa keltaista hedelmää pizzauuniin. Ainoa maailmankolkka, jota ei vieläkään täysin tämä herkku ole valloittanut, on Italia.
Pizza Italiassa on vähän kuin José Mourinho futisvalmentajana – ei eläköidy kulumallakaan. Kaikki ruoka on italialaisille sydämen asia lievästi ilmaistuna. Pizzasta maassa ollaan erityisen tarkkoja. Italian yleinen mielipide ananakseen pizzassa on jyrkkä ei. Oikeastihan mieltäylentävää ruokaa ei edes keksitty Italiassa, vaan Kreikassa, mutta se on tarina toiselle päivälle.
Italiassa suositaan perinteisiä täytteitä, kuten mozzarellaa, öljyjä, basilikaa, pepperonia ja tietysti oikeista tomaateista tehtyä kastiketta. Ei toki voi olettaakaan, että paatunut pizzakansa muuttaisi periaatteitaan – eihän The Special One ole sen paremmin päivittänyt pelikirjaansa sitten Porton Mestarien liiga -voiton 2004.
Gordon Ramsay vastustaa – kannatusta syntysijoilta
Ananas pizzassa -kysymys on ehkä maailman tunnetuin kulttuuri-ilmiö. Leirejä on tasan kaksi – välimallia ei ole olemassa. Toki tästä on näinä päivinä tullut valtavirtaa yleisesti muissakin kysymyksissä, mutta tämä on selkeä debatti, joka on ollut olemassa 60-luvulta saakka.
Gordon Ramsay lienee maailman tunnetuimpia ananaspizzan vastustajia.
– Ananas ei kuulu pizzaan. Piste, on huippukokin usein toistelema julistus.
Luonnollisesti Ramsayn sanomiset kiinnostavat myös mediassa. Edellinen otsikko, jonka näin miehestä, meni jotakuinkin näin: ”Näin Gordon Ramsay auttoi Aaron Peatya uinnissa”. Juttu jäi valitettavasti itselläni lukematta, mutta nähtävästi ihmisiä kiinnostaa huippukokin ja kaksinkertaisen – luultavasti kohta kolminkertaisen – olympiakultamitalistin puuhastelu uima-altaalla.
Kanadan pääministeri Justin Trudeau puolestaan kirjoitti silloisessa Twitterissä vuonna 2017:
– Minulla on ananas. Minulla on pizza. Ja seison tämän herkullisen lounaisontariolaisen luomuksen takana.
Perään vaahteralehtivaltion poliittinen johtaja oli lisännyt hashtagin: #TeamPineapple.
Ananas kuuluu pizzaan
Ananas ansaitsee paikkansa pizzan päällä. Minun on pakko hypätä tässä asiassa Trudeaun kelkkaan. Makuasioista pitää aina kiistellä, eikä tämä kerta ole poikkeus. Ananas freesaa pizzaa raikkaudellaan ja makeudellaan nostaen suolaisten täytteiden parhaat puolet esiin. Yhdistelmä on minulle edelleen vastustamaton.
Ananaksessa on paljon C-vitamiinia. Onko väärin, jos rasvaisessa kaloripommissa on edes yksi järkevä osa? Edes ripauksen terveellisyyttä lisäävä keltainen kaveri on tervetullut minun lautaselleni.
Panopoulosin innovaatio aikaansai ruokahistorian suurimman ja legendaarisimman kahden leirin taistelun, jollaista hän ei ehkä ajatellut lyödessään ananasta lätyn päälle. Uusien – ja yllättävienkin – asioiden kokeileminen voi tuoda merkittäviä onnistumisia.
–Broidi
