Oletko kuullut pyöräpallosta? Entä juustonpyörityksestä? Onneksesi minä olen ja aion kertoa näistä tarkemmin. Kaupanpäällisiksi tarjoan tukevan tietopaketin strutsiratsastuksesta ja nostan esiin muutaman merkittävän maininnan, jotka eivät aivan yllä listalle.
Ota tukeva takanoja – tai etunoja, sama se minulle on – ja heittäydy maailman oudoimpien harrastusten maailmaan. Harkitsin kaksi sekuntia, käyttäisinkö tässä sanaa urheilulaji, mutta päädyin harrastus-termiin.
Mikä ihmeen juustonpyöritys?
Aivan kuin suomalaisilla on eukonkanto, ja muita hauskoja eksklusiivisia huveja, Englannissa juustonpyöritys on iso juttu. Lajia on harrastettu pääsiäisen päätteeksi jo yli 200 vuotta, mutta moni ei varmasti ole tästä hienosta perinteestä kuullut. Siitä huolimatta juustonpyörityksen voittajia on vuosien saatossa brittilehti The Guardianin mukaan tullut esimerkiksi Australiasta, Belgiasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Japanista ja Uudesta-Seelannista.
Klassisessa juustonpyörityskisassa tuomari pistää juuston pyörimään mäenrinnettä alas ja vaihteleva määrä osallistujia jahtaa pyöreän mallista – koostumukseltaan suhteellisen tiivistä – Gloucester-juustoa kuin kiimaiset sonnit konsanaan. Kisapaikka on aina Cooper’s Hill, joka sijaitsee lähellä Gloucesterin kaupunkia, vähemmän yllättäen.
Kilpailussa käytetty juusto painaa noin kolmesta neljään kiloa. Se lähetetään matkaan 180 metriä pitkää rinnettä pitkin, jonka kaltevuus vaihtelee. Rinteen kulma on kuitenkin 40–60-asteinen läpi juuston matkan. Juusto yritetään saada kiinni, mutta mikäli kukaan ei saa mölliä kopattua matkaansa, voittaa ensimmäisenä juuston jälkeen maaliviivan ylittänyt kilpailija. Palkintona on mäkeä rullannut juusto.
Vuonna 2013 juusto on korvattiin vaahtomuovisella, mutta ominaisuuksiltaan ehtaa tavaraa muistuttaneella kopiolla turvallisuussyistä. Oikea juusto kuitenkin palautettiin käyttöön jo seuraavana pääsiäisenä.
Pyöräpallo on juuri sitä, miltä kuulostaa
Tätä pitäisi päästä kokeilemaan. Saako taklata? Vähän kuin futista tai futsalia, mutta kahdella kahta vastaan ja fillareilla. Mikä voisi mennä vikaan?
Kulkupeleissä ei ole jarruja eikä vapaaratasta. Pelivalineeseen saa koskea ainostaan pyörällä sekä päällä, mutta yksi poikkeus on. Kun omaa maalia puolustetaan, saa palloon koskea myös muuten.
Laji esiteltiin ensimmäistä kertaa amerikkalaisen taitopyöräilijän Nicholas Edward Kaufmannin toimesta jo vuonna 1883. Ensimmäisessä kamppailussa Kauffmann itse kohtasi tutun kilpakumppaninsa John Featherlyn. Pyöräpallon ensimmäiset MM-kisat pelattiin vuonna 1929.
Suurinta suosiotaan laji nauttii tätä nykyä Saksassa, mutta sitä harrastetaan myös Itävallassa, Svitsissä ja Tšekissä. Ich liebe radball!
Strutsiajon pitäisi olla Etelä-Afrikan kansallislaji
Tiesitkö, että strutseilla voi ratsastaa? Tässä tarkoitetaan sitä lintua. Niillä ei kuitenkaan pelkästään ratsastella menemään, vaan myös kilpaillaan. Erityisesti Etelä-Afrikassa strutsiajot ovat kovassa huudossa. Miettikää, jos pitkäkaulat nimettäisiin samalla tavalla kuin ravihevoset Suomessa.
– Ja perjantain kuninkuusstrutseilussa voittoon ajaa Sweterige Vlugteloos (suom. Hikinen lentokyvytön), jota ohjastaa Broidi, kuulen jo mielessäni kisakuulutuksen.
Strutsia on tiettävästi huomattavasti haasteellisempaa hallita kuin hevosta, ja sen liikkeet ovat paljon äkkinäisempiä. Yhdysvalloissa ajoja pystyy kokeilemaan esimerkiksi Floridan pääkaupungissa Jacksonvillessä sijaitsevalla strutsifarmilla, joka avasi ovensa jo vuonna 1892.
Vinttikoirakisoista voi lyödä vetoa, mutta sekin on tuottanut allekirjoittaneelle vähän enemmän päänvaivaa kuin perinteiset ravit. Mitenhän olisi strutsien laita? Nämä eteläafrikkalaiset kilpa-ajot täytyy ehdottomasti saada suomalaisille tarjolla olevien vedonlyöntikohteiden piiriin. Otan sen tavoitteekseni.
Muita lajeja, joita ehdottomasti haluaisin käydä katsomassa, ovat esimerkiksi koirasurffaus, frettihousu ja olutmaili. Jälkimmäistä voisin toki itsekin kokeilla.
– Broidi
