17.8.2024. Montreal Canadiensin suuruuden aikojen GM Sam Pollock on omaa luokkaansa Stanley Cup-mestaruuksien määrässä, eikä mikään muu tapa voi olla parempi, kun verrataan joukkueitten rakentajien saavutuksia. Tässä NHL-blogin Evergreen-sarjan osassa pieni henkilökuva yhdeksän Coupe Stanleyä Montrealiin tuoneesta miehestä.
Kaikkien aikojen paras
Montreal Canadiensin organisaation peräsimessä on ollut paljon huippuluokan managereita, tai kuten Montrealissa sanottaisiin “Directeur General”:eja. Nuo 24 Stanley Cup-mestaruuslippua jäähallin katossa eivät ole ilmestyneet sinne sattumalta.
Vaikka, myönnettäköön, keväästä 1993 on vierähtänyt jo aika tovi.
Paljon ammattinsa taitavia, mutta kukaan heistä ei saavuttanut yhtä paljon menestystä kuin Samuel Patterson Smythe Pollock (1925-2007). Tilastojen valossa “Trader Sam” oli omaa luokkaansa, jos Kanadan kenraalikuvernöörin, loordi Frederick Stanleyn lahjoittaman Kannun voittokertoja pidetään paremmuuden mittana. Enkä tiedä, mikä muu tapa voisi olla parempi verrata joukkueitten rakentajien saavutuksia.
Neljätoista kautta Montreal Canadiensin GM:nä, uskomattomat yhdeksän Stanley Cup-mestaruutta sinä aikana.
Toronton ja Detroitin legendaariset Conn Smythe ja Jack Adams voittivat kumpikin Cupin seitsemän kertaa yli kolmekymmentä vuotta kestäneillä urillaan.
Valistunut urheilujohtaja
Monet pitivät Sam Pollockia oman aikakautensa valistuneimpana urheilujohtajana Pohjois-Amerikassa. Sam otti Montreal Canadiensin ohjakset käsiinsä legendaarisen Frank Selken (kuusi Stanley Cupia 18:ssa vuodessa) jäätyä eläkkeelle.
Pollock onnistui vielä parantamaan Selken luomaa organisaatiota, jota jo sellaisenaan pidettiin NHL:n parhaana. Pollock voitti mestaruuden sekä ensimmäisellä GM-kaudellaan 1964-65, että viimeisellään 1977-78. Samin valitsema seuraaja Irwng Grundman voitti Stanley Cupin vielä 1978-79 joukkueella, joka koostui lähes kokonaan Pollockin valitsemista pelaajista.
81-vuotiaana syöpään kuollut Sam Pollock oli vaatimaton, kulissien takana työnsä tekevä GM. Hänellä ei ollut etua pelaajataustasta, kuten joillakin muilla NHL:n historian GM-legendoilla. Jack Adams, Art Ross, Lester Patrick, tai vaikkapa viiden Cupin Glen Sather olivat kaikki olleet itse NHL-pelaajia.
Sad Sam
Sam Pollock oli pienikokoinen, tukeva mies, joka ei antanut värikkäitä lausuntoja medialle, eikä koskaan hillunut juhlatilaisuuksissa joittenkin nykyajan GM:ien tapaan.
“Sad Sam”:iksi joskus kutsuttu Pollock istui yksin vanhan Montreal Forumin katsomossa numero 66 – aivan hallin piippuhyllyllä – pelien aikana. Hän ei matkustanut joukkueen mukana pelimatkoilla, koska hän kärsi lentopelosta.
Valmentajan tehtäviin kuului aina soittaa Samille heti ottelun jälkeen. Hän halusi tietää kaiken; kuka pelasi hyvin, kuka pelasi huonosti, miksi tehtiin niin ja miksi tehtiin näin.
Pollock teki 18-20 tunnin työpäiviä, kun muut tekivät ehkä 8-10. “Hän puhui aina työetiikasta”, sanoi Canadiensin pitkäaikainen lääkäri Dr. David Mulder muistopuheessaan Sam Pollockin hautajaisissa. “Hän sanoi aina, että kovalla työnteolla pystyy korvaamaan muita puutteita. Eikä hän tarkoittanut pelkästään jääkiekossa.”
Veteraanikiekkokirjoittaja Red Fisherin mukaan kukaan ei koskaan tiennyt täysin, mitä Pollock todella ajatteli. Sam vartioi yksityisyyttään tarkasti, ja piti korttinsa salassa. Ainoa tärkeä asia hänelle oli se, että Montreal Canadiens voitti pelejä ja mestaruuksia. Mikään muu ei ollut tärkeää, mikään muu ei ollut hyväksyttävää.
Muutaman askeleen edellä muita
Sam Pollock oli aina muutaman askeleen edellä kaikkia muita. Ja hän sanoi aina viimeisen sanan. Hän aloitti voitokkaitten urheilujoukkueitten johtamisen ja rakentamisen jo nuorena. Vain 17-vuotiaana Sam manageroi fastball-joukkuetta (lähes sama kuin baseball). jonka pelaajat olivat suurimmaksi osaksi Canadiensin 1940-luvun supertähtiä, kuten Bill Durnan, Doug Harvey, Toe Blake ja Elmer Lach.
Nämä olivat oman aikansa suurimpia nimiä jääkiekossa, mutta teini-ikäinen Sam oli se, joka määräsi mitä tehdään. Sam kokosi joukkueen, ja piti sitä koossa.
Montreal Canadiensin johto huomasi nuoren Pollockin kyvyt, ja 19-vuotiaana hänet palkattiin seuran palvelukseen. Sam aloitti Canadiensin listoilla olevien, Montrealin alueella pelaavien amatööripelaajien tarkkailijana. Kaksi vuotta myöhemmin Frank Selke teki 21-vuotiaasta Pollockista Montreal Junior Canadiensin päävalmentajan.
Frank Selken luoma organisaatio
Montreal Canadiens oli palkannut Frank Selken vuonna 1946, ja antanut tälle vapaat kädet organisaation uudelleenrakentamiseksi. “Carte blanche” olivat ensimmäiset kaksi ranskankielistä sanaa, jotka Torontosta tullut Selke oppi.
Selke aloitti eri osien kokoamisen yhteen, ja joitakin vuosia myöhemmin Montreal Canadiensista oli tullut toisen maailmansodan jälkeisen ajan malliorganisaatio National Hockey Leagueen.
Montreal sijoitti rahaa Quebecin provinssin juniorikiekkoiluun. Se omisti omat A-junnujoukkeensa, sekä myös joukkueita muualla Kanadassa, kuten Winnipegissä ja Reginassa. Montreal Canadiens kustansi kymmenen juniorijoukkueen toiminnan Reginan kaupungissa. Edmontonin junnukiekko sai Canadiensilta $300,000 joka vuosi toiminnan parantamiseksi, siis 1950-luvun rahassa. Tämä kaikki tapahtui aikana ennen Draft-systeemiä. Jo neljätoistavuotiaista pelaajista saattoi tulla NHL-seurojen omaisuutta, kun näitten vanhemmat allekirjoittivat niin sanotun “C-Form”:in, joka teki pelaajista yhden seuran omaisuutta periaatteessa loppuelämän ajaksi.
Juniori- ja amatööritoiminnan lisäksi Frank Selke rakensi Canadiensin omistamia pelaajia varten farmijoukkueverkoston USA:n rajan molemmin puolin. Selken perustama organisaatio oli perustana Montreal Canadiensin 1950-luvun dynastialle.
Seura voitti vuosikymmenen lopussa ennätykselliset viisi Stanley Cup-mestaruutta peräkkäin. Putki olisi aivan hyvin voinut olla kahdeksan Cupia peräkkäin, koska Montrealin voitettua vuonna 1953, se hävisi seitsemänteen otteluun venyneet finaalit Detroitille vuosina 1954 ja 1955.
Nuori mies nimeltä Sam Pollock oli mukana Frank Selken johtamassa organisaatiossa sen alusta alkaen, ja käytti elämänsä tilaisuuden hyväkseen oppimalla jääkiekkobusineksen alhaalta aloittaen. Pollock voitti Memorial Cupin eli Kanadan A-juniorimestaruuden Canadiensin junnujoukkueen kanssa vuonna 1950.
1950-luvun alkuun tultaessa Selken rakentama organisaatio oli paikallaan, ja hän alkoi käyttää enemmän aikaa itse Canadiensin hoitamiseen. Sam Pollockin tehtäväksi tuli johtaa farmijoukkueita.
Pollock vahvisti Canadiensin omistamia farmijoukkueita pelaajilla, joita seuran palkkaamat scoutit löysivät ympäri Kanadaa.
Edustusjoukkueen manageriksi
Vuonna 1964, kun Frank Selke oli täyttänyt 70 vuotta, Montreal Canadiensin omistajat määräsivät hänet eläkkeelle. Uudeksi Montreal Canadiensin GM:ksi nimitettiin jo vuosia Selken opissa tehtävään koulutettu Sam Pollock.
Montreal Forumin toimistotilojen suurimman pöydän taakse tuli nyt mies, joka oli voittanut mestaruuksia kaikilla tasoilla. Kahden A-junnutasolla voitetun Memorial Cup-mestaruuden lisäksi Pollock oli myös voittamassa kahta farmiammattilaissarjan mestaruutta Canadiensin omistamien joukkueitten kanssa ennen NHL-pestin alkamista.
Montreal voitti Stanley Cupin heti Samin otettua joukkue haltuunsa vuosina 1965 ja 1966, pääasiassa seuran oman farmisysteemin avulla kehitetyillä pelaajilla.
Mutta vuosien 1968, 1969, 1971, ja 1973 Stanley Cup-joukkueet olivat rakennetut jo Pollockin tekemien treidien ja Draft-varausten kautta vähän ennen ja jälkeen NHL:n vuonna 1967 tapahtuneen laajennuksen.
Merkittävä Training Camp 1965
Koko prosessin tärkein tapahtuma oli Montreal Canadiensin training camp syksyllä vuonna 1965. Seuralla oli ollut yleensä tapana kutsua noin nelisenkymmentä organisaationsa parasta pelaajaa harjoitusleirille taistelemaan ykkösjoukkueen pelipakoista.
Pollock kutsui tälle leirille noin 120 ammattilaispelaajaa Canadiensin farmiorganisaation kaikilta tasoilta, ja määräsi scoutit listaamaan ja arvioimaan heidät kaikki yksitellen.
Pari vuotta myöhemmin, kun NHL laajentui kuudelle uudella joukkueella laajentumisdraftin avulla, Pollock oli jo hankkiutunut eroon Frank Selken luomasta laajasta farmijoukkueitten verkostosta, ja kaupannut 70 pelaajaa uusiin seuroihin; useimmiten treidaamalla pelaajia tulevaisuuden varausoikeuksia vastaan.
Canadiensin entisistä farmipelaajista koottiin kilpailukykyisiä joukkueita uusille NHL-paikkakunnille, kuten St. Louis Bluesiin, Minnesota North Starsiin ja Oakland Sealsiin.
Sam Pollock ymmärsi 1960-luvun puoliväliin tultaessa, että television vuoksi suurin osa farmijoukkueista ei enää pystyisi toimimaan kannattavasti, koska kiekkofanit pystyivät näkemään NHL-pelejä ilmaiseksi kotonaan. He eivät siksi haluaisi enää maksaa AHL-pelien näkemisestä livenä kuten aikaisemmin.
Varausoikeukset pelaajiksi
Pelaajistaan saamillaan varausoikeuksilla Pollock varasi pelaajia, kuten Guy Lafleurin, Larry Robinsonin, ja Steve Shuttin, ja varmisti Canadiensin tulevaisuuden seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.
Pollock onnistui vaihtamaan nuoren yliopistomaalivahdin Ken Drydenin oikeudet Montrealiin Boston Bruinsin listoilta – pelaajakauppa, joka tuli vainoamaan Bostonia vuosiksi eteenpäin.
Guy Lafleur ja Marcel Dionne olivat erittäin lupaavia junnutähtiä Quebecissä. Molemmat tultaisiin varaamaan kesän 1971 NHL Draftissä, ykkösenä ja kakkosena. Sam Pollock ennakoi tilanteen tavalla, josta yhä puhutaan, ja joka synnytti oman termin NHL-sanastoon.
Montreal Canadiens oli kuin etukäteen määrätty seuraksi, jossa Guy Lafleur tulisi pelaamaan NHL:ssä. Näin oli tähtiin kirjoitettu. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Lafleur sanoi myöhemmin päättäneensä pelata kapinaliiga WHA:n Qebec Nordiquesissa, jos jokin muu seura kuin Canadiens olisi tehnyt NHL-varauksen.
Nerokas Sam Pollock oli tiennyt jo kahden voden ajan haluavansa varata juuri Guy Lafleurin. Canadiensin sikariportaan silmissä Guy Lafleur oli syntynyt kantaakseen kuuluisaa CH-paitaa päällään. Mikään muu ei tuntunut järkevältä. Se oli hänen ennalta määrätty kohtalonsa.
“Sampollocking” syntyy
Pollock oli onnistunut nerokkailla pelaajakaupoillaan saamaan Oakland Sealsin varausoikeuden kesän 1971 NHL Draftiin. Sam uskoi Sealsin olevan NHL:n huonoimman joukkueen, ja siten jäävän runkosarjan sarjataulukon viimeiseksi.
Mutta kauden 1970-71 puolivälissä näytti siltä, että Los Angeles Kings olikin putoamassa NHL:n jumboksi.
Sam Pollock reagoi. Hän teki 26. tammikuuta vuonna 1971 Kingsin kanssa erikoisen mielenkiintoisen pelaajakaupan.
Sam lähetti Habitantsin penkin päähän juuttuneen veteraanisentterin Ralph Backstromin LA Kingsiin. Vastakaupassa Canadiens sai kaksi tuntematonta pelaajaa, Ray Fortinin ja Gord Labossierin. Montreal Canadiensilla ei ollut aikomustakaan käyttää kumpaakaan.
Bakcstromin avulla Los Angeles Kings nousi kauden lopussa, ja jätti Sealsin viimeiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että Montreal saisi varata ensimmäisenä.
Good Trader Samin toiminnasta syntyi jääkiekkoslangiin sana “Sampollocking”. Vielä tänä päivänä voi kuulla jonkun NHL-managerin yrittävän “sampollockoida” toista joukkuetta, kun hän yrittää vaikuttaa tämän sijoitukseen sarjataulukossa ovelilla pelaajakaupoilla, joitten tarkoitus palkastuukin vasta myöhemmin.
Jean Beliveau ilmoitti lopettavansa pelaamisen kesäkuun yhdeksäntenä, vuonna 1971. Heti seuraavana päivänä Montreal Canadiens varasi Guy Lafleurin ykkösenä tämän korvaajaksi. Toisella kierroksella Canadiens varasi vielä puolustaja Larry Robinsonin.
Hyvä päivä Sam Pollockilta.
Guy Lafleurin muistokirjoitus NHL-blogilla: https://broidi.com/2024/04/23/onside-with-jouni-le-demon-blonde/
Larry Robinsonin henkilökuva: https://broidi.com/2024/08/09/onside-with-jouni-big-bird-19/
Miten pysytään huipulla
Huipulle pääseminen on todella vaikeaa, mutta siellä pysyminen on vielä vaikeampaa.
Sam Pollock muutti joukkuettaan jonkin verran vuosittain. Kausien 1964-65 ja 1972-73 välillä Sam onnistui voittamaan Stanley Cupin kuusi kertaa, ja vaihtamaan koko joukkueen uusiksi viittä pelaajaa lukuunottamatta.
Sam Pollock oli selkeästi muita aikansa NHL-managereita edellä. Sam osasi ennakoida, miten NHL:n laajentuminen ja Draft-systeemiin siirtyminen tulisivat vaikuttamaan seurojen toimintaan, ja hän onnistui käyttämään kummatkin hyväkseen erikoistumalla käyttökelpoisten rivipelaajien treidaamiseen muualle tulevaisuuden varausoikeuksia vastaan.
Draft-systeemin tullessa Pollock oli itse ehdottanut NHL-johtajille sääntöä, joka estäisi seuroja kauppaamasta varaamiansa pelaajia ensimmäisten 3-5 vuoden aikana, jotta näille annettaisiin aikaa kehittyä, ja ajan myötä auttaa joukkuetta.
Muut seurat olivat tätä ehdotusta vastaan.
Pollock oli NHL:n laajentumisen kannattaja. Laajentumisen vastustajien suurin huoli oli taitavien pelaajien riittämättömyys useaan joukkueeseen. Sam taas uskoi Yhdysvaltojen ja Euroopan ryhtyvän tuottamaan pelaajia NHL:lle, ja tämän mahdollistavan laadukkaan laajentumisen. Hän oli oikeassa.
Oikeita ihmisiä oikeille paikoille
Sam Pollock osasi palkata omaan organisaatioonsa osaavia ihmisiä. Hän tarjosi esimerkiksi Scotty Bowmanille tämän ensimmäisen täysipäiväisen valmentajan paikan vuonna 1956. Sam tarjosi maalifirmassa päivätöissä olleelle Bowmanille kymmenen prosentin palkankorotuksen, jos tämä siirtyy valmentajaksi, ja tietenkin Scotty suostui.
Pollockin pelaajista siirtyivät myöhemmin sikaaripuolen tehtäviin ainakin Cliff Fletcher, Al MacNeil, Bob Gainey, Jacques Lemaire, Doug Risebrough, ja Rejean Houle. Ken Dryden toimi jonkin aikaa Toronto Maple Leafsin presidenttinä.
Sam Pollock uskoi, että NHL-seuraa tuli johtaa samanlaisten business-periaatteitten mukaan kuin mitä tahansa liikeyritystä. Sam maksoi parhaalle pelaajalle suurinta palkkaa, ja toiseksi parhaalle toiseksi suurinta, ja niin edelleen, mikä ei ollut helppoa.
Pollockin parhaat vuodet GM:nä osuivat kymmenvuotiskauden 1966-1975 välille. Tuon ajanjakson aikana NHL laajentui ensin vuonna 1967, ja viittä vuotta myöhemmin sai kilpailevan WHA-liigan rinnalleen.
Pollock oli yksi harvoista NHL-johtajista, joka ei antanut periksi WHA:n vuoksi. Muitten managereitten ryhtyessä hätäilemään ja tekemään pitkiä sopimuksia rivipelaajille näitten menettämisen pelossa, Sam antoi pelaajien, kuten Frank Mahovlichin, J-C Tremblayn, Marc Tardifin ja Rejean Houlen mennä.
Montreal Canadiens ei tulisi muuttamaan koko palkkarakennettaan kilpailevan liigan vuoksi. Yksikään pelaaja ei ollut tärkeämpi kuin organisaation kokonaisuus.
Ei henkilökohtaisuuksia
Maalivahti Ken Dryden opiskeli oikeustieteitä pelaamisen ohessa, ja päätti lähteä artikloimaan syksyllä vuonna 1973, kun Sam kieltäytyi neuvottelemasta uutta sopimusta. Tämä tapahtui aikana, jolloin GM:t olivat vielä suuria auktoriteetteja, joita pelaajat eivät koskaan haastaneet.
Mutta Dryden marssi oman pillinsä mukaan, ja jätti NHL-pelit kokonaiseksi vuodeksi päättääkseen opintonsa.
Sam Pollock osasi pitää henkilökohtaiset tunteensa jääkiekkomanageroinnin ulkopuolella. Vaikka WHA-loikkaukset ja Drydenin tapaukset raivostuttivat häntä suuresti, sekä Dryden että Houle otettiin takaisin Canadiens-paitaan myöhemmin ja vanhat unohdettiin.
Pollock sanoi julkisesti, ettei hän ota ohjeita jääkiekkojoukkueen johtamiseen faneilta eikä medialta. Jokainen taksikuski Montrealissa uskoo osaavansa johtaa Canadiensia paremmin kuin sen GM, mutta Sam sanoi silti olevansa joukkueesta vastuussa.
Kun Montreal varasi hyökkääjä Bob Gaineyn, kritiikki seuraa kohtaan oli ankaraa, mutta jälleen Sam osoitti olleensa oikeassa.
Pollock ei ottanut ohjeita tai tietynlaista käytöstä pelaajiltakaan. Yksi tarinoista kertoo, miten Sam istutti kolmetoista NHL-ottelua aloittaneen maalivahti Tony Espositon alas vuonna 1969, ja opasti Tonylle, mitä hänen tulisi tehdä.
“Mitä sinä siitä tiedät?”, ihmetteli Tony. “Minä en ota mitään typeryyksiä vastaan”.
Tony O lähetettiin pian tämän jälkeen NHL:n sisäisessä Draftissä Chicago Black Hawksiin. Onneksi kaikki sujui hyvin siellä.
Jääkiekko jää taakse
Sam Pollockin kiinnostus businessmaailmaan sai hänet jättämään jääkiekon suhteellisen nuorena, 53-vuotiaana vuonna 1978. Hän toimi parin vuosikymmenen ajan kanadalaisen liike-elämän huipulla. Hän työskenteli John Labatt Ltd:n pääjohtajana ja vielä MLB-seura Toronto Blue Jaysin hallituksen puheenjohtajana 1990-luvulla.
Baseball oli itse asiassa Samin ensirakkaus, vaikka hän teki suurimmat työnsä jääkiekon puolella.
Hänet aateloitiin Hockey Hall of Famen rakentajien siipeen vuonna 1978.
The Hockey Newsin mukaan Sam Pollock varjeli yksityisyyttään niin tiukasti, että hyvin harva tiesi miten hyvin hän menestyi taloudellisesti erittäin menestyksekkään jääkiekkouransa jälkeen. Samin tunteneet spekuloivat tämän vaatimattoman miehen keränneen monen miljoonan dollarin omaisuuden toimillaan liike-elämässä.
Vanhan suomalaisen silmissä Trader Sam, kaikkien aikojen menestyksekkäin ja selvästi älykkäin GM NHL:ssä, miellyttää siksi, ettei hän koskaan tehnyt suurta numeroa itsestään. Hän antoi saavutusten puhua puolestaan.
He did it his way
Sairastuttuaan vakavasti syöpään Sam Pollock vannotti lääkäriään, ettei kenellekään oman perheen ulkopuoliselle saisi kertoa sairauden vakavuudesta.
Sam Pollock laskettiin viimeiseen lepoon elokuun 20. päivänä, vuonna 2007. Vanhan NHL:n ja etenkin sen tarunhohtoisimman seuran Montreal Canadiensin suuruuden aikojen tähdet kokoontuivat yhteen muistotilaisuuteen sanomaan hyvästit yhdelle vanhan NHL:n suurimmista legendoista.
Noin tunnin ajomatkan päässä Montrealista itään sijaitsevan historiallisen North Hatleyn kylän vanhassa puisessa roomalaiskatolisessa St. Elizabeth of Hungary-kirkossa pidettiin vaatimaton tilaisus Sam Pollockin muistoksi.
Muistotilaisuudessa pianisti Claude Mailhot soitti vanhan Frank Sinatra-klassikon “My Way”
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideIWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
