Jo 1980-luvun lopussa oli selvää, että seuraava naistenniksen supernimi olisi Monica Seles. Teini-ikäisenä supertähteyteen noussut Jugoslaviassa – eli nykyisessä Serbiassa – syntynyt ammattilainen oli poikkeuksellisen vahvaluonteinen ja kovalyöntinen pelaaja siihen aikaan.
Traaginen ja osaltaan ennennäkemätön hyökkäys kesken ottelun kuitenkin pilasi naisen uran osittain. Ja oli pilata kokonaan. Selesin taistelutahto oli uskomaton. Huippu-urheilijan paluu takaisin kentille brutaalin hyökkäyksen jälkeen on varmasti ollut paitsi kovimpia comebackeja myös yksi kovimmista keskisormen nostoista väkivallalle koko urheiluhistoriassa.
Uskomaton dominanssi
Vuonna 1973 syntynyt – ja tätä nykyä 50-vuotias – Seles oli pelannut tennistä viisivuotiaasta saakka. Poikkeuksellinen lahjakkuus perheineen muutti nimenomaan nuoren superlupauksen harrastuksen vuoksi Yhdysvaltoihin. Jo vuonna 1990 nainen nousi huipulle – hän oli ainoastaan 16-vuotias voittaessaan ensimmäisen grand slam -turnauksensa Ranskan avoimissa 1990.
Tulevina vuosina Seles voitti yhteensä peräti kolmesti peräkkäin Roland-Garrosissa, yhtä monta kertaa Australian avoimissa ja kahdesti Yhdysvaltain avoimessa tennisturnauksessa. Poikkeuksellisen vahvoja onomatopoeettisia ääniä palloa lyödessään päästellyt nainen oli todella fyysinen pelaaja, joka löi kovaa ja riskejä kaihtamatta.
Ei ole väärin väittää, että Seles oli ammattilaisurallaan yksi maailman pienimmillä marginaaleilla lyöntiensä suhteen ikinä pelanneista tennishuipuista, jotka ovat menestyneet. Ylivertaisessa asemassa naisten tenniksessä olleen pelaajan piti hallita kenttiä seuraava vuosikymmen – ehkä toinenkin. Toisin kävi.
Mitä tapahtui?
Hampurissa pelattiin WTA-kilpailua vuonna 1993. Huhtikuu oli juuri vaihtumassa toukokuuhun ja Seles oli maailman paras naispelaaja tenniksessä, kun katsottiin meriittilistaa ja dominanssin tasoa aiemmilta vuosilta.
Supertähti pelasi ottelua Magdalena Maleevaa vastaan. Kyseinen kamppailu on jäänyt yhtenä kauheimmista urheilumuistoista mieleeni. Katsomossa istui sekopää, jonka nimi oli Günther Parche – mies kuoli 68-vuotiaana vuonna 2023. Onneksi huhtikuun 30. päivä vuonna 1993 ei menehtynyt kukaan, vaikka Parchen ainoa tavoite oli poistaa Seles yhtälöstä.
Sekopää rynnisti katsomosta kentälle puukko tanassa, ja iski sen maailmanlistaykkösen selkään tämän ollessa juomatauolla. Motivaationa oli se, että mies kannatti Steffi Grafia, joka oli ollut maailman ykkönen ennen Selesin uskomatonta nousua. Andre Agassin vaimo Graf kommentoi myöhemmin tapausta vuonna 1995 Speaking on 60 Minutes Australia -ohjelmassa.
– Se oli todella vaikeaa aikaa minulle. Luulen että siitä oikeasti yli pääseminen vei noin seitsemästä kahdeksaan kuukautta. Minua satutti enemmän puhua siitä tietäessäni, että tämä ihminen teki tämän minun takiani. Minusta on vaikeaa sanoa, että syytin itseäni tietäessäni, etten tehnyt niin. Silti tuntui tavallaan siltä, että minä olin syypää, ja se tuntui todella pahalta, saksalaislegenda sanoi.
Haastattelun aikaan Parchen väkivallanteosta oli kulunut jotakuinkin kaksi vuotta. Vielä ei ollut tarkkaa tietoa, pystyisikö Monica Seles enää ikinä astelemaan pelikentälle.
– Minusta olisi uskomatonta, jos hän pystyisi palaamaan. Minulla olisi todella paljon kunnioitusta häntä kohtaan ja nauttisin vain nähdessäni hänen pystyvän taas pelaamaan, Graf kertoi.
Karmean tarinan suurin sensaatio oli vasta edessä.
Uskomaton paluu elokuussa 1995
Seles palasi elokuisessa Toronto Cupissa vuonna 1995. Julkisuus oli valtavaa – asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa. Puukoniskua vahvempi nainen nappasi välittömästi turnausvoiton. Yksi kovimmista comebackeista urheilun historiassa oli valmis. Kesän 1996 Atlantan olympialaisten pressitilaisuudessa Seles kommentoi elämäänsä ennen puukotusta.
– Se ei ollut vähemmän seikkailu.
– Se oli vähän suojellumpi todellisuus, jonka uskon kaikilla kiertuepelaajilla olevan, koska ollessani kiertueella en ajattele sen olevan todellisuutta elämässä. Kaikesta huolehditaan sinua varten, ja oikeassa elämässä näin ei ole, kuvaili Seles.
Tietenkään Seles ei enää noussut samanlaiseen liekkiin, jollaisessa hän oli ennen hyökkäystä – siis käytännössä voittamattomassa asemassa. Vuonna 1996 nainen kuitenkin nappasi vielä yhden grand slamin voittaessaan Australian avoimissa kolmatta kertaa – yhteensä hän on voittanut yhdeksän grand slamia.
– Olen aloittanut kiertueella 15-vuotiaana, joten varhaiset teinivuoteni olin siinä elokuvassa. Puukotuksen jälkeen olin täysin eri elokuvassa. Nyt uskon nähneeni molemmat puolet, Seles jatkoi vuonna 1995.
Mitä tästä opittiin?
Luonnollisesti turvallisuusasioita vietiin tulevina vuosina roimasti eteenpäin, mutta pitääkö aina tapahtua jotain hirveyksiä ennen kuin jotain saadaan aikaiseksi?
– Olen iloinen, että pystyin palaamaan, Seles sanoi myöhemmin Inside Tennisin haastattelussa vuonna 2009, kun häntä oltiin valitsemassa tenniksen kansainväliseen kunniagalleriaan.
– En saavuttanut samanlaista menestystä kuin aiemmin, mitä on vaikeaa hyväksyä.
Esimerkiksi jalkapallojoukkueiden mestaruusjuhlintoja 2000-luvulla seurailleena sanoisin, että nekin ovat melkoisia paikkoja, kun puolet katsojista rynnii viheriölle aina ottelujen jälkeen. Katsomoväkivalta vaikuttaa muutenkin olevan yksi jatkuvasti puhuttavista urheiluaiheista – lähestulkoon aikaan tai paikkaan katsomatta.
Toivottavasti mitään tällaisia tapauksia ei enää ikinä tarvitsisi nähdä, vaan turvallisuusstandardeja osattaisiin nostaa. Vaikka sitten varalta, jos niin on syytä toimia.
–Broidi
