30.8.2024. Montreal Canadiensin päävalmentaja Martin St. Louis on mainittu usein viime viikkoina. Hän on tärkeä tekijä Les Habitantsin mahdollisessa uudessa tulemisessa. Joten tässä jälleen yksi henkilökuva NHL-blogin arkistoista ennen uuden kauden alkua. Ajattelin, että on hyvä aika muistuttaa mieliämme, millainen mies hän oli pelaajana. Valmentajana vielä suhteellisen uusi, mutta jos hänellä on puoliaikaan samanlaista sisua ja intohimoa kuin pelaamiseen oli, mikä tahansa on mahdollista. NHL-blogin arkistoista, alunperin vuodelta 2015: ”Liian pieni”
Liian pieni
Martin St.Louis ei päässyt kovimpiin juniorijoukkueisiin, koska hän oli liian pieni. Häntä ei varattu NHL:n varaustilaisuudessa. Kaksi eri NHL-organisaatiota lähetti hänet kotiin. Yksi leiriltä. Toinen osti NHL:n halvimman sopimuksen ulos. Laajennusdraftissä ei kiinnostusta. Liian pieni. Lopettaessaan pelaamisen hän oli kuitenkin yksi NHL:n suurista.
Mikä on suosikkimuistosi Martin St. Louisista?
Ehkä se on kevään 2004 Stanley Cup-finaalin kuudennen ottelun toisella jatkoajalla tullut maali, jonka ansiosta Lightning venytti finaalisarjan seitsemänteen kotikaukaloonsa.
Toista jatkoaikaa oli pelattu vain 33 sekuntia. Flamesin pakki Jordan Leopold ei saanut kiekkoa pois alueelta – St.Louis karvasi tehokkaasti Brad Richardsin lähetettyä kiekon kulmaan.
Lightningin Tim Taylor ampui kaukaa siniviivalta. Leopoldilta karkuun päässyt vikkelä Martin St.Louis nosti Miikka Kiprusoffin antaman reboundin etukulmasta maaliin.
Tuota maalia pidetään yhä Tampa Bay Lightningin seurahistorian tärkeimpänä maalina. Se mahdollisti seuran ensimmäisen ja ainoan Stanley Cup-mestaruuden.
Se, että St. Louis teki juuri tuon maalin Calgaryn Saddledomessa punaisena merenä tunnetun katsomon edessä on myös merkityksellinen yksityiskohta.
Siitä vähän myöhemmin.
Euroopassa jääkiekkoa seuraavat muistavat Martin St. Louisin hyvin myös MM-kisoista.
Liian pieni
Martin St. Louis ei päässyt kovimpiin juniorijoukkueisiin, koska hän oli liian pieni.
Häntä ei varattu NHL:n varaustilaisuudessa.
Liian pieni.
Kaksi eri NHL-organisaatiota lähetti hänet kotiin.
Yksi leiriltä. Toinen osti NHL:n halvimman sopimuksen ulos. Laajennusdraftissä ei kiinnostusta.
Liian pieni.
Lopettaessaan kesällä 2015 hän oli kuitenkin yksi NHL:n suurista.
Pieni suuri mies, kuten ranskalaisella korostuksella pelanneet Marcel Dionne, Yvan ”The Roadrunner” Cournoyer ja Henri Richard. Viimeisin tunnettu myös ”Pocket Rocket”:ina kuuluisan isoveljensä mukaisesti.
Tai ”Le Petit Viking”. Montreal Canadiensin pieni ruotsalaishyökkääjä Mats Näslund, jonka esikuvan mukaan Martin St.Louis aina pelasi numerolla 26.
Laval
Vähän Montrealista pohjoiseen sijaitsevan Lavalin kaupunki tunnetaan paikkana, jossa 193-senttinen Mario Lemieux aloitti jääkiekkouransa rikkomalla kaikki mahdolliset A-junioriennätykset Laval Voisinsin joukkueessa.
173-senttinen Martin St. Louis ja vain vähän häntä pitempi Eric Perrin kasvoivat Lavalissa parhaina kavereina. He pelasivat katulätkää pallon kanssa Duranty Streetillä ja talvisin sisällä Samson Arenalla tai Couvrette Parkin tai Florent Parkin ulkokentillä kiekon kanssa.
Nämä kaksi pienikokoista peluria olivat taitavia kiekon tai pallon kanssa. Mutta heillä ei ollut asiaa Quebecin junnuliigaan pienen koon vuoksi.
Perrin ja St. Louis löysivät pelipaikan USA:n puolelta, Vermontin yliopiston joukkueesta. Joukkuekavereihin lukeutui mm. maalivahti Tim Thomas.
Neljän kauden aikana Eric Perrin teki Vermontin vieläkin voimassa olevan maaliennätyksen 107 maalilla. Martin St. Louis teki ennätyksen pisteissä 267:llä.
Eric ja Martin olivat parhaat ystävät. Kotona Lavalissa heidän vanhempansa istuivat joka viikko illalliselle paikalliseen Palma Italian-ravintolaan vaihtaen poikien kuulumiset joka viikko.
Loistavasta menestyksestä huolimatta NHL-varausta ei tullut kummallekaan.
Kesä 2015
40-vuotias Martin St.Louis ilmoitti kesällä vuonna 2015 Edmontonista käsin lopettavansa 16 kautta kestäneen NHL-uransa. Hän oli kaupungissa valmentamassa poikansa Connecticut Rangersiä kansainvälisessä U10 The Brick kesäturnauksessa.
Viimeisellä kaudellaan hän pelasi 74 ottelua New York Rangersin paidassa. Hän teki 21 maalia ja 54 pistettä. Erittäin kunnioitettava määrä pisteitä.
Lopettamispäätös tuli vasta kesällä, sillä miehen uskotaan harkinneen pelaamisen jatkamista jos hän olisi voinut tehdä sen Connecticutin kodistaan käsin. Eli jossain New Yorkin alueen joukkueessa.
Martin St. Louis lopetti pelaamisen esikuvana jokaiselle, jota on joskus pidetty liian pienikokoisena tai ei tarpeeksi hyvänä.
St. Louisin lopettamisilmoitus tuli pienenä yllätyksenä NHL:n seuraajille. Nopeasti laidalla lentänyt hyökkääjä oli juuri täyttänyt 40 vuotta eikä hän ollut enää parhaitten päiviensä tasolla selvästi, mutta moni odotti hänen jatkavan vielä pari kautta lisää.
Perheasiat ratkaisivat lopussa. St. Louisin uusi työ oli viettää aikaa hänen kolmen poikansa ja perheen kanssa päätoimisesti. Lopettamispäätös ei ollut helppo. Se ei ole koskaan helppoa kenellekään.
St. Louis ei varmasti ollut tyytyväinen rooliinsa viimeisinä aikoina New Yorkissa. Ei etenkään pudotuspeleissä. Runsaat 16 minuuttia pelissä ei ollut sitä, mihin hän oli tottunut.
Irtokiekkojen nopea metsästäjä
Parhaimmillaan Martin St. Louis oli yksi NHL:n parhaista hyökkääjistä. Hän osasi lukea tilanteita ja napata muualle tarkoitetun syötön mailaansa sijoittumalla aina oikein. Tuo irtokiekkojen metsästystaito saattoi jäädä mieleen St. Louisin erikoisuuksista hienoimpana.
Yksi taitavimpia pelaajia ja samalla huippunopea. St. Louisilla ei ehkä ollut sellaista nopeutta, jolla mennään kaukalon päästä päähän, mutta hänellä oli räjähtävä noin neljän askeleen lähtönopeus. Hän pystyi kääntymään pienessä tilassa.
Räjähtävän nopeuden ja salamannopeat liikkeet luistimilla olivat mahdolliset erittäin voimakkaitten jalkojen ansiosta. Nuo jalat mahdollistivat liikkuvan pelityylin. Martin St. Louis oli jatkuvasti polkemassa eteenpäin laitahyökkääjän paikallaan, luomassa tilanteita.
Hän haastoi pakkeja mielellään yhdellä yhtään vastaan, pitäen kiekkoa kärsivällisesti. Erittäin hankala vastustaja kiekon kanssa.
Pieni koko ei koskaan haitannut St. Louisia. Hän missasi pelejä erittäin harvoin loukkaantumisten vuoksi. Välissä oli 499 ottelun putki, jonka katkaisi harjoituksissa silmään tullut kiekko.
Hän oli monipuolinen pelaaja, taitava ja samalla vaarallinen alivoimissa ja yksi johtavia pelaajia joukkueissaan.
Uran loppuvuosina hänestä tuli syöttäjä Steven Stamkosin hirmulaukaukselle. St. Louis osasi löytää sivuttaisen syöttölinjan ja lähettää kiekon suoraan Stamkosin mailaan. Paikkaan, jota baseballin esikuvan mukaan myös jääkiekossa kutsutaan termillä ”sweet spot”. Siihen, mistä paras laukaus lähtee.
Kaikista useimmin Martin St. Louisista puhuttaessa esiin nousee kuitenkin hänen sydämensä. Pieni mies oli varustettu leijonan sydämellä, taistelutahdollla ja rohkeudella.
Suomalaisittain voidaan hyvin kutsua sitä myös sisuksi.
Hobey Baker-finalisti
Hobey Baker -palkinto annetaan vuosittain amerikkalaisen yliopistokiekon parhaalle pelaajalle. Kolmen finalistin nimet julkaistaan perinteisesti ja yksi heistä saa suuren kunnian saada nimensä Amerikan ensimmäisen jääkiekkotähden mukaan nimettyyn arvostettuun palkintoon.
Martin St. Louis oli kolme kertaa finalistina, mutta ei koskaan voittanut Hobey Bakeria. Brian Holzinger (1995), Brian Bonin (1996) ja Brendan Morrison (1997) voittivat noina vuosina.
St. Louis oli neljän menestyksekkään yliopistovuoden jälkeen valmis aloittamaan jääkiekon ammattilaisena.
Ammattilaiseksi
Ainoa NHL-seura, joka edes kelpuutti yliopistotähden harjoitusleirilleen oli Ottawa Senators.
Try-out loppui kuitenkin lyhyeen.
Martin St. Louis ei saanut sopimustarjousta. Ei edes farmijoukkueeseen tai farmin farmiin.
Hänet lähetettiin kotiin.
St. Louisin seuraava osoite oli edesmennyt IHL. International Hockey League.
IHL toimi vuosina 1945-2001, ja kaatui lopussa taloudellisiin vaikeuksiin. Peoria Rivermen. Salt Lake Golden Eagles. Fort Wayne Comets. Indianapolis Ice. San Diego Gulls. Cincinnati Cyclones. Las Vegas Thunder.
Ja ehkä paras nimi kaikista, Cleveland Lumberjacks. Martin St. Louisin seura kaudella 1997-98, kunnes Calgary Flames tarjosi sopimuksen helmikuussa 1998.
International Hockey League oli sarja, jonka joukkueissa pelasivat jo parhaat päivänsä nähneet entiset NHL-pelaajat ja nuoret unelmaa vielä hengissä pitävät jääkiekkoilijat.
Siis unelman saada pelata jääkiekkoa rahasta. NHL-unelmat olivat lähes kaikilta jo särkyneet IHL:ssä.
Martin St. Louisille IHL merkitsi jotain muuta.
”Hän ei katsonut asiaa sillä tavalla,” sanoi St.Louisin ensimmäinen valmentaja ammattilaisjääkiekossa, Lumberjacksiä valmentanut Perry Ganchar Bleacher Reportin Adrian Daterille.
“Hän näki sen mahdollisuutena. Olen ammattilainen, tienaan rahaa pelaamalla ja joku antaa minulle vielä joskus mahdollisuuden NHL:ssä. Hän oli vaatimaton ja kunnioitti toisia. Hänellä oli hyvä asenne, jota vanhemmat pelaajat arvostivat.”
”Hän paloi halusta saada mahdollisuutensa. Hän halusi oppia kaiken ja tulla paremmaksi. Hän seurasi aina vanhempia pelaajia, kysyen ohjeita.”
St. Louis ehti tehdä 50 pistettä 56 ottelussaan IHL:ssä.
Calgary
Seuraavaksi tuli sopimustarjous – kahden suunnan – Calgary Flamesin GM Al Coatesilta. Martin St.Louis pelasi kevään 1998 loppuun Flamesin AHL-joukkue Saint John Flamesin paidassa.
Seuraavana syksynä NHL-unelma toteutui. St. Louis sai paikan Calgary Flamesista suoraan harjoitusleiriltä. Hän pääsi aloittamaan kauden Theoren Fleuryn vierellä ykkösketjussa, mutta putosi pian nelosen kautta pressboxiin ja lopulta farmiin.
Martin St. Louis oli Calgary Flamesin omaisuutta kahden kauden ajan. Suurimman osan ajasta hän vietti AHL-farmijoukkueessa New Foundlandin Saint Johnissa. Paikassa, josta on helpompi päästä suutelemaan merestä nostettua tuoretta turskaa kuin NHL-miljoonia.
Aika AHL:ssä ja annetut pelit Showssa eivät vakuuttaneet Flamesin johtoa. Martin St. Louis oli kolmos- ja nelosketjun puolustava hyökkääjä. Hänelle maksettiin NHL-pelaamisesta silloisen liigan huonointa palkkaa, $125,000 kaudesta.
St. Louisin nimi laitettiin siirtolistalle laajennusdraftiin. Ei ottajia. Ei kiinnostusta Columbus Blue Jacketsin tai Minnesota Wildin taholta. Laajennusdraft vielä pidettiin Calgaryn Saddledomessa.
Flamesin uusi johto GM Craig Buttonin johdolla päätti ostaa sopimuksen ulos, ja hankkiutua eroon pienikokoisesta hyökkääjästä.
Johtoryhmän palaverissa vain yksi valmennusryhmän jäsen, pelaajien kehityksestä vastannut Tom Watt antoi lausunnon St. Louisin pitämisen puolesta.
Joukkueessa oli jo Jarome Iginla ja Valeri Bure oikealla laidalla. Ja muutenkin tarpeeksi pienikokoisia pelaajia.
Flamesin manageriksi juuri tullut Craig Button otti täyden vastuun päätöksestä niskoilleen Calgary Heraldin haastattelussa.
”Ei mitään tekosyitä minun puoleltani,” sanoi Button. ”Minun olisi pitänyt tuntea Marty St.Louis paremmin.”
”Olin nähnyt hänet jo kun hän pelasi B-junnukiekkoa Quebecissä. Näin hänet farmiammattilaisena. Pelaajien analysointi ja scouttaaminen oli minun tehtäväni.”
”Otan täyden vastuun.”
”Vain yksi henkilö, Tom Watt halusi pitää Martyn joukkueessa. Ei kukaan muu.”
”Tiedätkö, mikä oli tosi pelottavaa? Andrei Nazarovin joukkueessa pitämisen puolesta kuului paljon enemmän tukiääniä.”
Martin St. Louis pakkasi jääkiekkokamansa mustaan jätesäkkiin ja käveli ulos Saddedomesta.
Hänen NHL-uransa oli taas kerran päättynyt. 69 ottelun jälkeen.
Liian pieni.
Ei tarpeeksi hyvä.
St. Louis oli taas pudonnut alas, mutta hän ei antanut periksi. Hän vannoi saavansa uuden mahdollisuuden tekemällä kovasti töitä.
Tampa
Heinäkuun ensimmäinen tuli ja meni kesällä 2000. St. Louisin nimeä ei näkynyt sen kesän vapaa-agenttimarkkinoilla.
Laajennusjoukkue Tampa Bay Lightning tarjosi toisen pienen NHL-mahdollisuuden.
GM Rick Dudley muisti St. Louisin tämän IHL-peleistä, ja otti yhteyttä noin kuukauden vapaa-agenttimarkkinoitten alkamisen jälkeen.
Steve Ludzik toimi Lightningin valmentajana. Hän peluutti St. Louisia samassa roolissa johon tämä oli juuttunut jo Calgaryssä – alempien ketjujen puolustavana hyökkääjänä.
Martin St. Louis ei ollut tyytyväinen jääaikaansa. Hän kärsi ehkä hieman jo Calgaryssä saamastaan leimasta.(Myöhemmin hän on sanonut oppineensa pelaamaan täydellisempää kiekkoa puolustavassa roolissa pelattujen pelien ansiosta.)
Tortorella
Kaudelle 2001-02 Tampaan tuli uusi valmentaja Steve Ludzikin tilalle. John Tortorella tiesi kenelle soittaa hänen tutkiessaan millainen pelaaja hänellä Martin St. Louisissa oli. Hän halusi tietää enemmän.
Torts soitti valmentaja Mike Gilliganille. Gilligan valmensi St.Louisia Vermontin yliopistossa. Aikaisemmin hän oli ollut myös Tortorellan valmentaja Salem State Collegen joukkueessa.
”Sanoin hänelle, että Martyllä oli enemmän puhdasta tahtoa kuin kenelläkään ketä olen koskaan valmentanut,” sanoi Gilligan toimittaja Adrian Daterin haastattelussa.
”Ajattelin, että noista kahdesta tulisi hyvä valmentaja-pelaaja pari. He olivat kuin samasta puusta tehtyjä tavallaan.”
Myös John Tortorella oli ollut pienikokoinen pelaaja, joka pärjäsi tahdollaan yliopistopelaajana ja alemmissa ammattilaissarjoissa.
Torts antoi Martin St. Louisille mahdollisuuden osoittaa taitonsa. Loppu on niin sanotusti historiaa.
Keväällä 2004 Stanley Cup-mestaruuden ratkettua jo 20 vuotta parhaana kaverina ollut Eric Perrin sattui sopivasti olemaan vielä Lightningin mukana. Hänet oli nostettu farmista kauden lopussa.
Perrin ja St. Louis pääsivät juhlimaan unelman toteutumista yhdessä. He veivät Stanley Cupin juhlittavaksi Vermontin yliopistolle ja sitten kotikulmille Lavaliin.
Lujatahtoisin
”En ole koskaan valmentanut lujatahtoisempaa pelaajaa, kuin Marty St. Louis oli”, sanoi John Tortorella Sportsnet radion haastattelussa samalla viikolla, kun St. Louis ilmoitti lopettavansa pelaamisen.
Tortorella tuntee Martin St. Louisin hyvin valmennettuaan tätä kuuden vuoden ajan.
”Käytän sanaa ”selkäranka”. Uran alkuvaiheissa hänelle sanottiin suoraan ei, hän oli liian pieni. Hänet lähetettiin alas farmiin, hän pelasi nelosketjun minuutteja, häntä ei varattu tavallisessa draftissä eikä laajennusdraftissä, hänet lähetettiin pois, ostettiin ulos..”
”Kaikki nuo asiat. Jotkut pelaajat olisivat lähteneet toiseen suuntaan. He olisivat alkeneet käyttää huonoja kokemuksia tekosyinä ja käyttää kokemuksiaan väärällä tavalla.”
”Hänestä tuli vain vieläkin päättäväisempi. Hänestä ei tullut pelkästään vakiopelaaja, vaan tähti. All Star -pelaaja.”
”Hänen tarinansa on hieno. Se on hyvä esimerkki ei pelkästään jääkiekkoilijoille, vaan kaikille urheilijoille siitä, miten käsitellä tilanteita.”
”Ja hän on erinomainen esikuva pienikokoisille pelaajille. Ei ole väliä sillä, minkä kokoinen olet. Ainoa asia, millä on merkitystä on se, mitä on sisälläsi.”
”Minulla oli kunnia olla katsomassa vierestä kun hän nousi tähdeksi. Hän oli paras mahdollinen esikuva joukkueeseen tulleille nuorille pelaajille. On muistettava, että alkuvaiheissa olimme vasta rakentamassa voittavaa organisaatiota.”
”Monet puhuvat pelkästään hänen nopeudestaan ja taidoistaan, mutta henkinen kovuus on jotain, mitä on todella vaikea löytää ja vielä vaikeampi mitata. Tämä mies oli omassa luokassaan tällä vaikeasti määriteltävällä alueella. Hän oli todellinen ammattilainen ja tähti.”
”En ole varma valitaanko häntä Hall of Fameen, mutta hän on sen arvoinen. Melkein piste per peli-pelaaja. Hän pelasi parhaiten isoissa peleissä ja hänellä on Stanley Cup -sormus siitä todisteena.”
St. Louis voitti Art Ross-palkinnon vielä keskellä kuolleen kiekon aikakautta, jolloin maalinteko oli äärimmäisen hankalaa.
Tilastot
1,143 NHL-runkosarjaottelua. 391 maalia ja 1,033 pistettä.
Art Ross-palkinto NHL:n pistepörssin voittajana kahdesti. Kolme Lady Byngiä. Hart-Memorial-palkinto. Lester B.Pearson-palkinto, joka nykyisin tunnetaan Ted Lindsay-palkintona. Seitsemän esiintymistä All Star -ottelussa.
Kaksinkertainen Kanadan olympiaedustaja. Kultaa Sotshin kisoissa. World Cup-mestaruus.
Stanley Cup-mestari.
Hall of Fame -kutsu tuli heti kolmen vuoden päästä lopettamisen jälkeen, vuonna 2018. Hänet aateloitiin samassa tilaisuudessa Martin Brodeurin ja Aleksander Jakushevin kanssa.
Button
Craig Button kertoi Calgary Heraldin George Johnsonille tarinan Kanadan World Cup-joukkueen harjoitusleiriltä, syksyltä 2004. Tampa oli juuri voittanut Stanley Cupin. St. Louis oli vienyt kotiin Art Rossin, Hartin, Lady Byngin ja Lester Pearsonin.
Button istui muutaman pelaajan kanssa Bell Centren kahvilassa, ja tunnusti suoraan Martin St. Louisille tehneensä virheen.
”Kuule, olivat olosuhteet mitkä tahansa, minun olisi pitänyt tietää,” sanoi Button kuin anteeksipyytäen, muitten pelaajien kuunnellessa.
”Näin sinun pelaavan B-junnuissa. Ja läpi urasi Vermontissa.”
”Minun olisi pitänyt tietää.”
”Marty kääntyi minuun päin ja katsoi suoraan silmiin,” jatkoi Button tarinaansa.
”Kyllä,” sanoi St. Louis.
”Sinun olisi pitänyt.”
Loppusanat
Martin St. Louis osoitti, ettei jääkiekkoa pelata pelkästään koolla. Jääkiekkoa pelataan lihaksilla selvästi, sydämellä, peräänantamattomalla tahdolla, rohkeudella ja ennenkaikkea taidolla.
Mutta ei pelkästään koolla.
NHL:ssä loistaneet Johnny Gaudreau, Tyler Johnson, Alex DeBrincat, Mats Zuccarello ja Adam Fox ovat hyviä esimerkkejä siitä, ettei pienten suurten miesten aika ole vielä ohi.
Jääkiekossa on aina heille tilaa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
