Tiesitkö, että idea tenniksestä on patentoitu? Englannissa vuonna 1874 vaikuttanut Walter Clopton Wingfield loi säännöt ja rekisteröi lajin. Tennistä vastaavia lajeja kuitenkin pelattiin jo ennen kuin brittiupseeri oman patenttinsa sai. Entä sitten pisteytys? Eihän missään muussa lajissa alunperin ole laskettu 15, 30 ja 40 -tyyppisesti.
Nykyisin sama pisteenlaskutapa on ujuttautunut esimerkiksi poikkeuksellisen suosion Espanjassa, kuten sittemmin myös Suomessa, saavuttaneeseen lasikoppipuuhasteluun nimeltään padel. Lajia voisi kutsua myös jokamiestennikseksi, koska siinä alkeellisella tasolla onnistuminen vaatii huomattavasti vähemmän teknistä osaamista.
Mailan jänteet tehtiin pitkään kissojen suolista.
Jos palataan hetkeksi oikeaan tennikseen. Oikeasti lajin ensiaskelia otettiin jo 1100-luvulla Ranskassa, jossa pelattiin jeu de paume -nimistä läpsyttelyä. Siinä palloa hakattiin sananmukaisesti kämmenellä, paljaalla kädellä. Lajin kehitys jatkui – ja lopulta syntyi ”hivenen” monimutkaisilla säännöillä varusteltu real tennis, jossa voi kuitenkin havaita tenniksen lisäksi tiettyjä samoja piireitä kuin padelissa ja squashissa. Wingfieldiä kuitenkin pidetään nykyaikaisen tenniksen keksijänä.
Miksi pisteitä lasketaan näin?
Suosituimman teorian mukaan tenniksen nykymuotoinen pistelasku juontaa juurensa keskiajalle. Tuolloin lukua 60 pidettiin tavoiteltavana. Alkuperäisessä Winfieldin keksinnössä pisteitä laskettiin mallilla 15–30–45–60. Myöhemmin pistelasku on väännetty siihen muotoon, että voittaakseen gamen tulee saada ensin 15, 30 ja 40 pistettä eli voittaa yhteensä neljä palloa.
Pallon, mailan ja verkon evoluutio
Tennispallo oli alunperin kestävästä kumista valmistettu kapistus ilman pehmeää huopakerrosta. Nykyisessä tennispallossa on niin ikään kerros kumia, mutta merkittävin muutos on paineilma kumi- ja huopakerroksen sisällä. Huopa ilmestyi palloihin noin 1880-luvulla, mutta keltaisia palloista tuli vasta vuonna 1972.
Mailan jänteet tehtiin pitkään kissojen suolista. Lisäksi 1950–1960-luvulle saakka mailat olivat laminoitua puuta. Suolilankaa saatetaan edelleen käyttää mailan jänteissä, mutta se on sangen harvinaista. Yleensä käytetään polyester- tai nailon-jänteitä. Mailan runko puolestaan kasataan yleensä komposiittimateriaalia hyödyntäen, joskus myös alumiinia.
1880-luvulta saakka verkko on ollut samankalatainen kuin nykyisin. Eli keskeltä 91 senttiä, ja verkon reunoihin, kaksinpelin sivurajan kohdalle asetettavien tolppien kohdalta 107 senttiä. Nelinpelissä tolpat otetaan pois, mikä madaltaa verkkoa reunoilta hieman. Kentän rajat ovat niin ikään säilyneet samana.
–Broidi
