On kansoja, jotka elävät viidakoissa ja sitten on Sama-Bajau – ihmisiä, joiden koti on meri, lattia keinuu ja naapurusto piirtyy aalloista. Heitä kutsutaan merinomadeiksi, meren romantiikan ja realismin yhdistelmäksi: vene on olohuone, snorkkeli on kaukoputki ja hengitys kulkee syklissä vuoroveden kanssa. Kun muut katsovat horisonttia, Sama-Bajau lukevat siitä sääennusteen, kalapaikan ja reitin turvalliseen yöhön.
Meri on koti, ei pelkkä maisema
Sama-Bajau ovat Kaakkois-Aasian rannikoiden ja saaristojen kansa – Filippiineiltä Borneolle ja Sulawesille – joiden elämä kietoutuu veteen kaikkein konkreettisimmalla tavalla. Perinteisesti perheet asuivat veneissä tai paalutaloissa, kulkivat saarelta saarelle kalaparvien ja sään mukaan ja pysähtyivät mantereelle lähinnä kaupankäyntiä, juhlia ja vainajia varten. Ajatus “muutosta” ei tarkoittanut laatikoita ja muuttolaatikoita, vaan tuulen suuntaa.
Sukelluskansan supervoimat
Legendat kertovat hengityksestä, joka riittää pidemmälle kuin turistin kroolissa: Sama-Bajau’n kalastustaidot on hiottu sukupolvissa. Vapaasukellus ilman sukelluskelloa ja aikaa vastaan – korallien välistä poimitaan simpukat ja kalastus hoituu harppuunan tarkkuudella. Vesi opettaa kehon: korvat painetta vastaan, katse näkee kirkkaammin, sydän lyö rauhallisemmin. Ei tarvitse joogastudiota, kun meri säätää mielen ja kehon samaan taajuuteen. Heimon kalastajat voivat pidättää hengitystään jopa 13 minuuttia kerrallaan.
Vene on perhealbumi
Leveä vene ei ole pelkkä kulkupeli, vaan perheen historia. Siinä synnytään, kasvetaan, opetellaan solmut, meren äänet ja varoitusmerkit. Kun paalutalot keinuvat aalloissa ja arki on yhteisöä: kaloja vaihdetaan riisiin, koruja simpukoihin, hymy hymyn jatkoksi.
Tavat ja meri-etiketti
Pahat henget lähetetään merelle pienessä veneessä, hyvää onnea sidotaan solmuun mastossa. Tavoissa yhdistyy arjen järki ja pyhä kunnioitus: meri antaa, mutta se myös ottaa – siksi kiitokset ovat aina vähän tavallista suurempia.
Paineet pinnan alla – kirjaimellisesti
Maailma muuttuu. Meren lämpeneminen, myrskyt, kalakantojen vaihtelu ja paperiton arki ajavat monet Sama-Bajau-perheet kohti maata: lapsille koulu, toimeentuloon uusia keinoja, veneestä siirtyminen paaluille ja siitä joskus ihan oikeaan katuosoitteeseen. Kulttuuri elää – osa pysyy, osa muuttuu. Meri pysyy silti kompassina: jos ei asuta aallolla, niin ainakin katsotaan sinne päin.
Matkailijan peukalosääntö: kunnioitus ensin
Jos samaan kylään päätyy, tärkein varuste on käytöstavat. Älä tee merestä lavasteita, älä työnnä kameraa kasvoihin, osta kala siitä kojusta jonka eteen pysähdyt ja jos kutsutaan istumaan, istu. Merellä vieraanvaraisuus on hengissäpysymisen serkku.
Broidin loppukaneetti:
Sama-Bajau eivät ole “eksoottinen sivuhuomautus”, vaan mestareita omassa elementissään. Heidän olemassaolonsa on kertomus siitä, että ihmisen ja ympäristön suhde voi olla yhtä aikaa herkkä ja hirvittävän vahva. Puoliksi veden alla eläminen on ennen kaikkea täysillä elämistä – hengitys rauhassa, katse kirkkaana, sydän samassa tahdissa meren kanssa.
-Broidi
