Ahteri, takalisto, peräpää, takamus, pyrstö, persus – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vompatille se on merkittävä osa itsepuolustusmekanismia. Paksunahkainen ja rustorakenteinen alue on kilpi, joka suojaa eläintä isojakin petoja vastaan.
Yllättävän vikkelän vompatin takapuolen iho on erittäin paksu. Sen alle kätkeytyy tiheää rustokudosta sekä luita, mikä tekee siitä huomattavan kestävän esimerkiksi iskuja ja puremia vastaan. Rakenne on erityisen hyödyllinen silloin, kun vompatti joutuu saalistajan, kuten suden tai kotkan tähtäimeen.
Vompatti voi twerkata pedon päiviltä
Tunneleita ihan päivätyökseen kaivava eläin sijoittelee suojapaikkojaan ympäriinsä. Jos vompatti tuntee olevansa uhattuna, se perääntyy aiemmin poraamansa kolon tai muun suojaisan paikan sisälle.
Jos saalistaja seuraa nopsajalkaa perässä, ei se kuitenkaan pääse ahtaassa tunnelissa käsiksi mihinkään muuhun kuin eläimen takapuoleen. Se on erittäin kova, kestää iskuja ja sitä ei voi purra. Kun tarjolla on pelkkää persettä, eläintä ei voi vahingoittaa. Itse asiassa jonkun aivan muun kuin vompatin on syytä olla huolissaan – nimittäin kuokkavieraan.
Vompatti voi käyttää takaista defenssiään aktiivisena puolustuksena. Se saattaa painaa takapäänsä voimakkaasti vasten tunnelin seiniä samalla litistäen saalistajan joko ahtaaseen tilaan tai kokonaan puristuksiin. Joissakin tapauksissa vompatin on havaittu iskevän takapäänsä voimalla petoon – kuin vahvaliikkeisesti twerkaten ikään.
Hetkinen! Voivatko öljytyt lanteet siis poistaa vaanivan kehvelin yhtälöstä? Tsekkaa demonstraatio alla olevalta videolta.
–Broidi
