7.10.2024. Central eli keskinen divisioona on kova ja tasainen. Jotkut parhaista näkemistämme playoffsarjoista on pelattu Centralin joukkueitten kesken, yleensä heti avauskierroksella. Tässä pieni veikkaus alkavasta runkosarjasta, ja joitakin kommentteja tämän divisioonan joukkueista.
CENTRAL:
Dallas Stars
Texasin NHL-joukkue Dallas Stars on päässyt läntisen konferenssin finaaliin kahdesti peräkkäin, mutta playoffmarssi on pysähtynyt siihen molemmilla kerroilla. Odotukset päästä ihan päätyyn saakka ovat yhtä korkealla, tai vieläkin korkeammalla tälläkin kaudella.
Central on kova paikka. Pelkkä divisioonamestaruuden uusiminen vaatii kovan taistelun kovia joukkueita vastaan. Viime kaudella Starsin tilasto oli 52-21-9. Se oli New York Rangersin (114 pistettä) jälkeen kakkonen koko NHL:n sarjataulukossa (113), ja lännen ykkönen. Se teki 298 maalia.
Dallasin hyökkääjistö oli NHL:n tasaisin. Kahdeksan eri yli 20 maalin miestä (keskiarvo NHL:ssä on 3,8 20 maalin miestä).
Huippumaalivahti, 25-vuotias Jake Oettinger ei ihan vastannut todella koviin odotuksiin; GAA 2.72 ja torjuntaprosentti 90.5. Hän loisti playoffeissa välillä, ja toisinaan ei. Casey DeSmith hankittiin kakkoseksi kolmen vuoden sopimuksella. Hyvä hankinta, josta on apua Oettingerille.
Dallas Stars oli Centralin ja siis läntisen konferenssin ykkönen runkosarjassa. Stanley Cupin playoffeissa se pudotti Vegasin ja Colorado Avalanchen, mutta koko kauden loistavasti toiminut hyökkäys suli Edmonton Oilersia vastaan – se teki vain neljä maalia kolmessa viimeisessä lännen finaalin pelissä (pelit 4-6), ja Starsin kausi päättyi siihen.
Texasin taivaan alla lähdetään alkavalla kaudella elämään elämää ilman Pikku-Joea. Joe Pavelski ei enää keväällä ollut yhtä nopea kuin joskus aikaisemmin, eikä valkoinen maila osunut lentäviin kiekkoihin ihan samalla tavalla. Silti Joe teki runkosarjassa 67 pistettä viikkoja ennen 40-vuotispäiväänsä, hyökkäyspäässä NHL:n kolmanneksi tehokkaimmassa joukkueessa.
Joe rikkoi 25 maalin rajan jokaisella viimeisellä neljällä kaudellaan. Dallas Starsille tulee Joe Pavelskia ikävä useammalla tavalla.
Hyökkäystehoja toivotaan korvaamaan viime kaudella joukkueeseen nostettu; AHL:n vuoden tulokas-palkinnon (Red Garrett Memorial Award) voittanut Logan Stankoven, ja AHL:ssä viime kaudella erinomaista jälkeä (26 maalia, 77 pistettä) tehnyt sentteri Mavrik Bourque. Bourque on jälleen yksi todella hyvä Stars-varaus (30. 2020). Hän voitti AHL:n MVP-palkinnon Les Cunningham Awardin.
Logan Stankoven pelasi todella hyvin päästyään Showhun, etenkin playoffeissa (3 maalia, 8 pistettä). Hänet on syytä sisällyttää kaikkiin keskusteluihin alkavan kauden Calder-palkintoehdokkaista.
Dallas Starsin hyökkääjistö on, kuten todettua, NHL:n tasaisin ja erittäin kova. Matt Duchene päätti jäädä Texasiin, vaikka olisi voinut saada isomman sopimuksen vapailta markkinoilta. Duchene(33-vuotias), kapteeni Jamie Benn(35), ja Tyler Seguin(32) alkavat olla paljon kovia maileja ratsastaneita konkareita.
Mestariehdokasjoukkueita tutkittaessa katsomme aina keskikenttään. Stanley Cup voitetaan hyvillä senttereillä kautta linjan. Dallas Starsin keskus on hyvä, mutta ei loistavan hyvä. Roope Hintz on erinomainen ykkössentteri. Iso, vahva, nopea, hyvä pelikäsitys.
Hintzin jälkeen Starsin sentterit ovat Matt Duchene, Mavrik Bourque ja Sam Steel. Suurimmat odotukset ja paineet ovat kahdella viimeksimainitulla. Tyler Seguin pystyy pelaamaan keskellä myös.
Erikoistilannepelissä Starsin ylivoima oli runkosarjassa NHL:n kuudenneksi ja alivoima kahdeksanneksi paras. Ylivoima kuivui täysin playoffeissa Edmontonia vastaan – ei yhtään maalia koko kuuden pelin sarjassa, yksi omiin.
Puolustus on Starsin suurin kysymysmerkki. Christopher Tanev ei saanut haluamaansa määrää vuosia, ja jatkoi matkaa. Jani Hakanpää lähti myös. Ryan Suterin sopimuksen viimeinen kausi ostettiin ulos.
Tilalle hankittiin heinäkuun ensimmäisenä Matt Dumba ja Ilja Lyubushkin. Taklauksia, kokoa, fyysisyyttä, ja blokkauksia. Dumban voimme nähdä ykkösparissa Miro Heiskasen oikealla puolella. Heiskanen on yksi NHL:n viidestä parhaasta puolustajasta. Thomas Harley pelasi todella hyvän kauden. Uuden sopimuksen allekirjoittanut Esa Lindell on huippuluokan puolustava pakki.
Nils Lundqvistilla on taitoja. Hänen on nyt keksittävä, miten käyttää taitojaan, mikä hänen peli-identiteettinsä oikein on. Hän ei ole vastannut ainakaan NHL-blogin odotuksiin tultuaan länteen Manhattanilta.
Tämä voi hyvinkin olla Dallas Starsin vuosi. Tämä joukkue on tarpeeksi hyvä voittaakseen Stanley Cupin. GM Jim Nill tekee harkittuja päätöksiä. Pete DeBoer on yksi NHL:n parhaista valmentajista, jolta kuitenkin puuttuu vielä Stanley Cup. Hän olisi voittaessaan samanlainen sentimentaalinen suosikki monelle kuin jo Detroit Junior Red Wingsin ajoista tuttu läheinen ystävä Paul Maurice oli viime vuonna.
Colorado Avalanche
Vuoden 2022 Stanley Cup-mestarin voittoikkuna on yhä auki. Se ei ole vielä sulkeutunut. Annetaan tälle ryhmälle ainakin kaksi kautta lisää aikaa voittaa vielä.
Avs teki eniten maaleja vastustajan verkkoon NHL:ssä viime kaudella; 304, eli 3.68 maalia per ottelu. Se voitti 50 ottelua runkosarjassa (50-25-7). Se tuhosi Winnipeg Jetsin Stanley Cupin playoffien avauskierroksella viidessä ottelussa. Vezina-maalivahti Connor Hellebuyckin taakse laitettiin 24 kiekkoa.
Joukkueen kova runko pelaa yhä uransa huippuvuosia. Nathan MacKinnon teki 51 maalia ja 140 pistettä. Cale Makar teki 90 pistettä (molemmat seurapiste-ennätyksiä). Mikko Rantanen pelasi 104 pisteen kauden, edellisen 105 pisteen kauden kaveriksi.
Kaksi huomionkiinnittävää tilastoknoppia Rantaseen liittyen: hän pelasi viime kaudella eniten Avalanchen hyökkääjistä, 22:54 per ottelu. Ja toinen: hänen koko NHL-uransa laukausten tarkkuusprosenttinsa on 16.1%.
Jonathan Drouin oli yksi NHL-jääkiekon sydäntälämmittävimmistä tarinoista. Hän teki oman ennätyksensä 56 pistettä, ja kunnostautui luotettavana kokonaisvaltaisena pelaajana.
Colorado Avalanche on yhä varteenotettava Stanley Cup-suosikki, jos se vain saa kaikki pelaajansa mukaan, ja jos kaikki ovat terveitä. Viime kaudelle Avs lähti hakemaan mestaruuttaan takaisin, mutta koko paletti hajosi todella nopeasti.
Valeri Nichuskinin pelikielto kaukalon ulkopuolisista syistä tunteja ennen huipputärkeää neljättä ottelua Dallas Starsia vastaan tuhosi Coloradon mestaruushaaveet. Entinen Avsin pelaaja Matt Duchene lähetti lopulta Avalanchen kesälomille kuudennen pelin toisen jatkoajan maalillaan.
Kapteeni Gabriel Landeskogin kehitystä seurataan sosiaalisen median ja perinteisen median kautta päivittäin. Paljon huhuja ilmassa siitä, että hän on lähestymässä paluuta kaukaloon. Tärkeä johtaja joukkueelleen, ja tärkeä pelaaja.
Jopa suurimmat tähdet, kuten MacKinnon ja Makar seuraavat Landeskogia johtajanaan. Joukkue menetti tärkeitä pelaajia tältä osastolta, kun Andrew Cogliano ja Zach Parise nostivat luistimensa naulaan, ja Jack Johnson lähti Ohioon. Gabriel Landeskogin paluu jopa ei sataprosenttisessa kunnossa olisi suuri apu.
Landeskog on missannut kaksi täyttä kautta polvivamman takia. Nichuskin on NHL:n ja pelaajayhdistyksen hoito-ohjelmassa, sen kolmannessa vaiheessa. Hän oli sitä ennen ollut ohjelmassa tammikuusta maaliskuuhin. Kolmas vaihe kestää kuusi kuukautta ilman palkkaa. #13 voi saada luvan palata harjoittamaan ammattiaan aikaisintaan marraskuun puolivälissä.
Valeri Nichuskin on parhaimmillaan yksi NHL:n parhaista kahden suunnan laitureista, kuten myös vain 45 runkosarjaottelua loukkaantumisten takia viime kaudella pelannut Artturi Lehkonen.
Avalanchen hyökkäys on todella vankka, ja muutaman pelaajan palattua terveinä muonavahvuuteen, yksi NHL:n vankimmista. Puolustus on vankka. Cale Makar on yhden miehen puolustusjärjestelmä hänen napatessaan kiekkoja pois vastustajilta jo ennenkuin he ehtivät Coloradon puolustusalueelle. Parina pelaava Devon Toews on NHL:n parhaita puolustavia pakkeja.
Josh Manson ja Samuel Girard pelasivat hyvin kakkosparina.
Colorado Avalanche tekee niin paljon maaleja, että se pystyy menestymään hyvin runkosarjassa keskinkertaisella maalivahtipelilläkin. Alexandar Georgiev aloitti 63 kertaa, mutta ei vakuttanut. GAA 3.02, torjuntaprosentti 89.7%.
Pudotuspelien avausottelussa Winnipegiä vastaan Georgiev päästi taakseen seitsemän maalia. On spekuloitu, että Justus Annunen olisi aloittanut toisen ottelun, ellei hän olisi sattunut juuri silloin olemaan sairaana. Georgiev pelasi sarjan loppuun huomattavasti paremmin, voittaen valmentajansa ja joukkueensa luottamuksen takaisin.
Jäämme seuraamaan, antaako valmentaja Jared Bednar Annuselle enemmän aloituksia alkavalla kaudella. Tiedämme, että GM Chris MacFarland tutki maalivahtimarkkinoita viime kevään siirtotakarajalla.
Annunen antoi hyvän näytteen 14 NHL-aloituksessaan. GAA 2.55, torjuntaprosentti 92.8%. Kaksi nollapeliä kertoivat hänen kyvystään varastaa pelejä tarvittaessa. Erittäin urheilullinen vahti, jonka keskittyminen pysyy kasassa. Kahden vuoden jatkosopimus kertoo seuran luottamuksesta mahdolliseen tulevaisuuden ykkösvahtiin.
Nashville Predators
Nashville Predators palkkasi seuran alkuaikojen pitkäaikaisen valmentajan Barry Trotzin GM:ksi vuosi sitten heinäkuussa.
Trotz pani hihat heilumaan menneen kesän vapaa-agenttimarkkinoilla. UFA-markkinoitten suurimpia kaloja, kuten Steven Stamkos (neljä vuotta, $32M), Jonathan Marchessault (5 vuotta, $27.5M), ja puolustaja Brady Skej (7 vuotta, $49M) tarttui koukkuun ja haaviin heti heinäkuun ensimmäisen alkutunteina.
Braduy Skej on iso ja todella hyvin luisteleva pakki.
Viime kausi, ja helmikuun puolivälissä Predsin playoffeihin vienyt 18 ottelun pisteputki voidaan unohtaa. Sitä edeltänyt epätietoisuus playoffmahdollisuuksista voidaan unohtaa. Se, että viime kausi voidaan jakaa heikommin menneeseen alkupuoliskoon ja todella hyvin menneeseen loppupuoliskoon, niin johtavien kenttäpelaajien, kuten Filip Forsbergin, Roman Josin ja Gustav Nyqvistin, sekä maalivahti Juuse Saroksen pelissä, voidaan unohtaa.
Stamkos, Marchessault ja Skej liittyvät ryhmään, jolla on yhä mukanaan kahdeksan viime kauden kymmenestä parhaasta pistemiehestään, kuusi parhaasta seitsemästä pakista ja tietenkin sen aloittava ykkösmaalivahti.
Nashville Predators lähtee nyt voittamaan. Heti kauden alusta, eikä ylärajaa tunneta. Saatamme katsoa parasta Nashvillen joukkuetta pitkään aikaan. Niin paljon johtajuutta, ja rautaista Stanley Cup-kokemusta on liittynyt joukkueeseen.
Viime kauden runkosarjassa Nashville ylsi 99 pisteeseen (47-30-5), mutta putosi playoffien ensimmäisellä kierroksella Vancouver Canucksille. Nyt voimme odottaa jopa kymmentä pistettä lisää.
Jos haluamme etsiä mahdollista heikkoutta, Predatorsin parhaat alkavat jo ikääntyä. Roman Josi ja Steven Stamkos ovat 34-vuotiaita. Ryan O`Reilly on 33. Mutta onko tällä merkitystä juuri Nashvillessä? Willie Nelson, jonka keikkabussin jättämä savu tuntuu vieläkin Albertan teillä, eikä kyse ole pakokaasuista, on 91-vuotias.
Puolustuksessa kannattaa seurata vähemmän tunnettuja Jeremy Lauzonia ja Alexandre Carrieria. Lauzon on pakki, joka antaa todella mojovia, koko pelin tunnelmaan vaikuttavia taklauksia. Carrier on pienikokoinen, hyvin liikkuva taitava pakki.
Valmennus kannattaa laittaa seurantaan. Päävalmentaja Andrew Brunette suosii hyökkäysvoittoista peliä. Laitetaan hänet varhaiseksi ykkösehdokkaaksi Jack Adams-keskusteluun. Todd Richards valmentaa puolustajia. Darby Hendrickson ja Derek MacKenzie tuovat omat taitonsa valmennusryhmään.
Yksi asia, mikä ainakin allekirjoittanutta harmittaa, on se, että vielä viime kauden päättyessä näytti siltä, että Nashvillen kokoonpanosta saattaisi löytyä tilaa Rautaliigassa hyvin pelanneelle Joakim Kemellille. Mutta se ovi meni ehkä kiinni Predatorsin hankittua isoja nimiä hyökkäykseensä.
Kausi on kuitenkin pitkä. Mahdollisuuksia voi aueta eri syistä lahjakkaalle nuorukaiselle.
Winnipeg Jets
Parhailla NHL-joukkueilla on selkeä identiteetti. Boston Bruinsin identiteetti on aina pysynyt samana. Vegasin identiteettiä ei tarvitse selittää kenellekään pelejä seuraavalle. Edmonton Oilersin identiteetti on selkiytynyt viimeisten kausien aikana. Jos jäät miettimään Florida Panthersin identiteettiä, Matthew Tkachuk voi tulla ja antaa siitä näytteen suoraan nenääsi.
Mutta mikä on Winnipeg Jetsin identiteetti?
Tietääkö kukaan? Tietävätkö he itse?
Onko Manitoban arojen joukkue playoffjoukkue? Onko sen keskikenttä tarpeeksi vahva? Puolustus on NHL-blogin mielestä kova, aliarvostettu. Maalivahtipeli on toki todella Vezina-vahva, ainakin runkosarjassa.
Jets teki viime kaudella 259 maalia vastustajan maaliin, ja päästi 199 omiin. Maalisuhde siis terve plus 60. Joukkueen runko, Mark Scheifele, Kyle Connor, Josh Morrissey, Nikolaj Ehlers, Connor Hellebyuck, ja kapteeni Adam Lowry, on ollut yhdessä jo seitsemän kauden ajan. Ehkä tässä on se hakemani identiteetti. Vahva runko, perusta, jolle rakentaa.
Kyle Connor on yksi NHL:n dynaamisimmista hyökkääjistä. Hän nousee laitaa ylös ja tekee todella jännittäviä tilanteita tilaa saadessaan. Hauska pelaaja seurata. Ilman kiekkoa hän ei ole luotettava joukkueelleen, eikä hän taklaa ketään, mutta jännittävä pelaaja silti.
Winnipeg voitti runkosarjan kahdeksan viimeistä otteluaan, ja oli Centralin kakkonen 110 pisteellä (52-24-6). Scott Arniel nostettiin ykköseksi kauden jälkeen, kun 2,726 peliä penkin takana valmentanut konkari Rick Bowness lähti eläkkeelle.
Winnipeg jopa ylitti odotukset koko kauden ajan, mutta sitten Stanley Cupin playoffeissa tuli nopea lähtö viiden pelin jälkeen Colorado Avalanchen käsissä.
GM Kevin Cheveldayoff hankki Sean Monahanin ja Tyler Toffolin siirtotakárajalla, mutta molemmat lähtivät kauden jälkeen vapaina agentteina muualle. Monahan Columbukseen ja Toffoli San Jose Sharksiin. Kovapintainen puolustaja Brenden Dillon teki sopimuksen New Jerseyn kanssa. Nate Schmidt ostettiin ulos, ja hän jatkaa nyt Floridassa. Kakkosvahti Laurent Brossoit teki sopimuksen Chicagoon.
Kuulemme paljon siitä, miten kylmä ja pieni Winnipeg ei ole haluttu kohde NHL-pelaajille, etenkään amerikkalaisille. Tai miten Jets ei saa tarpeeksi maksavia katsojia paikalle. Voittaminen voi muuttaa kaiken tämän. Edes yksi kunnon Stanley Cup-marssi. Jetsillä on NHL:n ylivoimaisesti rikkaimmmat omistajat, mikä on vähemmän puhuttu totuus, mutta hyvä perusta toiminnalle.
Jetsin tapauksessa huomio kiinnittyy prospekteihin ja nuoriin pelaajiin. Cole Perfetti allekirjoitti siltadiilin. Pelaaja, jonka todellista läpimurtoa on helppoa odotella. Viime kausi alkoi 29 pisteellä ensimmäisissä 40 ottelussa. Sen jälkeen hän vietti aikaa ”Bonesin” koirankopissa, koska hän ei ilmeisesti pelannut valmentajan mielestä tarpeeksi luotettavasti puolustussuuntaan.
Puolustaja Ville Heinolan huono onni jatkuu, mutta periksi ei vielä anneta. Brad Lambert näytti saapuneen tulokasleirille ja Pentictonin turnaukseen vahvempana kuin aikaisemmin, tavaramerkki luistelunopeuden kärsimättä. Viime kaudella Manitoba Moosen paras pistemies, ja AHL-tulokkaitten pistepörssin kakkonen 55 pisteellä. Jäämme pitämään peukkuja.
Winnipeg Jets voi olla selkeä playoffjoukkue, tai yhden maalivahdin yliajon päässä jotain muuta. Tavoite on varmaankin ottaa voitto ainakin yhdestä playoffsarjasta. Jäämme seuraamaan uuden valmentajan, yksitoista viime kautta apulaisena toimineen Scott Arnielin vaikutusta joukkueen peliin.
Arniel oli pelaajana luotettava, kovaa yrittävä laituri. Ehkä siinä piilee tämä haussa oleva identiteetti.
Minnesota Wild
Minnesota Wild ei vastannut odotuksiin viime kaudella. Se jäi playoffviivan alapuolelle, mutta ei kauas. Se teki 251 maalia. Tilasto 39-34-9. Joukkueen syvyys ei ihan riittänyt.
Wildin menoa seuratessa on muistettava, että seura toimii 15 miljoonan dollarin alijäämällä palkkakaton alla. Tuo raha on niin sanottua kuollutta rahaa, jolla maksettiin ulos Zach Parisen ja Ryan Suterin jättisopimukset. Tuo 15 miljoonaa pysyy kirjanpidossa ikkunan puolella vielä alkavan kauden loppuun saakka.
Minnesotan parhaat pelaajat olivat hyviä viime kaudella. Kirill Kaprizov teki 46 maalia, 96 pistettä. Ketjukaveri Joel Eriksson-Ek teki 30 maalia ja toinen ketjukaveri Matthew Boldy 29. Hyökkääjistön terävin kärki hoiti hommansa.
Puolustus kärsi loukkaantumisista. Kapteeni Jared Spurgeon oli poissa kokoonpanosta paljon, kausi päättyi lonkka- ja selkäleikkauksiin. Jonas Brodin missasi pelejä. Tämä epäonnisuus avasi tien todella hyvälle amerikkalaisesta yliopistokiekosta tulleelle Brock Faberille.
Faber hallitsi lisääntyneen vastuun hienosti. Hän jopa johti ykkösylivoimaa, pelasi maltilla läpi paineitten. Lopussa toiseksi eniten ääniä Calder-äänestyksessä ja kesällä uusi kahdeksan vuoden, $68 miljoonan jatkosopimus.
Brock Faber on todella hyvä nuori pakki NHL:ssä, jonka tähti tulee vain nousemaan korkeammalle.
Maalissa seuraamme Marc-Andre Fleuryn viimeistä kautta. Tuhannen aloituksen raja jäi jo taakse, ja 39-vuotias Flower ohitti Patrick Royn voitoissa, tehden hänestä NHL-historian toiseksi eniten voittaneen gardienin. Yhä yksi NHL:n todellisista helmistä.
Jesper Wallstedtin voidaan odottaa saavan enemmän pelejä.
Wildin valmennusta on syytä seurata. Marraskuussa Dean Evasonin potkuijen jälkeen ohjat saanut John Hynes tunnetaan erittäin taitavana taktikkona. Jack Capuano valmentaa alivoimaa ja puolustajia. Jason Kingin vastuulla on ylivoimapeli. Erittäin hyviä valmentajia.
Minnesotassa on tapahtumassa joitakin hyviä asioita. Mutta se on vielä jonkin aikaa toisen kerroksen väkeä Centralissa.
St. Louis Blues
Missisippi-joen rantamilla parannettiin viime kaudella. Blues keräsi 92 pistettä (43-33-6). Noin 99 pisteellä olisi päästy pudotuspeleihin. Seurajohto painottaa kärsivällisyyttä joukkueen remontissa, jota yritetään suorittaa vauhdissa. Ei perusteellista jälleenrakennusta.
Huonoja uutisia heti kärkeen St. Louisista. Puolustaja Torey Krugin nilkkavamma osoittautui vakavaksi, hän tulee missaamaan koko kauden.
Kokeneen konkarin Ryan Suterin hankinta ja nousevan Philip Brobergin nappaaminen tarjouslakanalla Edmontonista, korvaavat ja tekevät oikeastaan Bluesin puolustuksesta paremman kuin viime kaudella. Suter ja Broberg saattaa olla joukkueen kolmospari.
St. Louisin puolustus on laadukas, syvyys voi olla pieni pulma. Nick Leddy, Colton Parayko ja Justin Faulk ovat kaikki kolmenkympin paremmalla puolella. Kukaan heistä ei koskaan korvaa Alex Pietrangeloa, mutta kaikki pystyvät vielä pelaamaan. Hobey Bakerin vuonna 2020 voittanut Scott Perunovich on hyvin samanlainen pelaaja kuin Krug; sulava luistelija, hän vain tarvitsee NHL-kokemusta.
Hyökkäykseen GM Doug Armtrong hankki ei suuria nimiä, mutta käyttökelpoisia pelaajia. Alexandre Texier Columbuksesta, Radek Faksa Dallasista, Mathieu Joseph Ottawasta, ja paljon energiaa tuova nopea Dylan Holloway Edmontonista. Joseph saattaa olla mainettaan parempi pelaaja, oikeassa roolissa.
Bluesin keskikenttä Robert Thomas – Pavel Buchnevich – Oskar Sundqvist – Radek Faksa on todella hyvä. Buchnevich allekirjoitti kuuden vuoden jatkosopimuksen. Faksa on kärsinyt loukkaantumisista.
Maalivahtipeli on hyvällä tolalla St. Loossa. Jordan Binnington on yksi NHL:n todella hyvistä ja kilpailunhaluisimmista maalivahdeista. Kakkosena Joel Hofer, joka pelasi ensimmäisen kautensa kokonaan NHL:ssä viime kaudella, ja pelasi tosi hyvin. Hofer saattaa olla joillekin tuttu Kanadan U20 maajoukkueesta ja kaksista MM-kisoista. Hänessä Bluesilla saattaa olla tulevaisuuden aloittaja.
Valmennuksessa päävalmentaja Scott Bannisterin johtamaan valmennusryhmään tuotiin kokenut Claude Julien avuksi.
Nuottipaitojen on Suureen tanssiin päästäkseen keksittävä, miten voittaa etenkin oman divisioonan joukkueita enemmän. Bluesin hyökkäys on syvä, mutta se teki vain 239 maalia viime kaudella (250 on edelleen suunnilleen raja, jolla päästään playoffeihin). Joukkue päästi 250 maalia.
Hyvin yksinkertainen lasku, enemmän maaleja toiseen päähän, ja vähemmän omaan. Saattaako esimerkiksi Winnipeg Jets pudota hieman?
Syvyys voi olla Bluesin heikkous. Kunnon loukkaantumissuma voi pilata kaiken.
Utah Hockey Club
Erittäin jännittävä kausi odotettavissa Salt Lake Cityssä! Uusi NHL-joukkue (muistuttaa kummasti vanhaa Arizona Coyotesia). Ei nimeä ihan vielä tätä kirjoittaessa. Innokas ja erittäin syvätaskuinen nuori omistaja. Iso Karhu Andre Tourigny valmentajana.
On syytä huomata jatkuvasti tärkeämmiksi tulevien apulaisvalmentajien panos Utahissa. John Madden on entinen kaksinkertainen Stanley Cup-mestari pelaajana, hyvä alivoimapelaaja, ja nyt kymmenen kauden kokemusta omaava ammattilaisvalmentaja. Mielenkiintoinen nimi on Blaine Forsythe. Hän oli se apulaiskoutsi, jonka vastuulla oli Washington Capitalsin erittäin kova ylivoima vuosien ajan.
Nyt tällä seuralla on rahaa takana; hallinkin remontointi on tehty viimeisen päälle raporttien mukaan. Vaatimustaso ja standardit nousevat sinne, missä niitten pitääkin olla. Paidatkin näytttävät hienoilta.
Ei enää epävarmuutta muutosta mihinkään. Utah on tullut jäädäkseen. Tulevaisuutta voidaan rakentaa hyvältä pohjalta.
Yksitoista Kojoottien parasta pistemiestä jatkaa myös Utahissa. Tärkeitä veteraaneja tulee koppiin Stanley Cup-mestareitten Mihail Sergachevin ja Kevin Stenlundin myötä. Heidän lisäkseen vielä kokemusta tuovat uudet pelaajat Robert Bortuzzo, John Marino ja Ian Cole. Myös Bortuzzo ja Cole tuovat Stanley Cup-mestareitten kokemusta.
Samalla joukkueen puolustus kasvoi paljon isommaksi. Kovia roolipelaajia taitavien nuorten pelaajien avuksi.
Alkuinnostuksesta huolimatta, on muistettava että Arizona pääsi viime kaudella 77 pisteeseen (36-41-5). Pudotuspeliviiva jäi 21 pisteen päähän, sijoitus oli Centralin kuudes. Kahdenkymmenen pisteen parannus ei tunnu realistiselta.
Yksittäisissä pelaajissa on muutama seurattavan arvoinen kyky. 20-vuotias Logan Cooley on kovaa vauhtia lentävä, luova taitopelaaja, jonka toinen kausi voi olla todellinen läpimurto. Kapteenin C:n paitaansa saanut Clayton Keller on pienikokoinen pelinrakentaja, joka tilaa saadessaan voi tehdä 80 pisteen kauden.
On syytä odottaa jatkuvaa kehitystä Matias Maccellilta. The Finnish Fettucini pelaa älykästä ja taitavaa peliä, näkee kentän hyvin, pelaa maltilla. Yksi NHL:n aliarvostetuimmista, tai ainakin vähiten tunnetuista todella hyvistä pelaajista.
Utah saa paljon positiivista energiaa heti kauden alusta. Ei enää ikäviä kysymyksiä muutosta mihinkään. Nähtäväksi jää, miten joukkue pystyy hallitsemaan kaiken tämän tuomat paineet.
Kauden aloituksesta tulee huipputärkeä uudelle NHL-seuralle.
Chicago Blackhawks
Läntisen konferenssin toiseksi viimeinen joukkue viime kaudella, eikä klassiselle Original-6 joukkueelle uskalla ennustella paljon parempaa tälläkään kertaa. Hawks oli NHL:n 31. paras joukkue. Se teki vähiten maaleja koko sarjassa, vain 178. Omiin meni 290 maalia.
Chicago keräsi kokoon vain 52 pistettä. Tästä kaudesta odotetaan parempaa, mutta realistisesti, jos Hawks ottaa 70 pistettä, tulos on jo massiivinen.
Loukkaantumiset olivat kieltämättä yksi ongelma viime kaudella. Taylor Hallilta meni polvi jo marraskuussa, ja kausi jäi siihen. Vasta 18-vuotias Connor Bedard missasi 14 ottelua leukamurtuman takia.
Lähes kaiken huomion saa Calder-voittaja Connor Bedard, jonka toinen kausi on jokaisen mielenkiinnon kohde. Spesiaali lahjakkuus ja todella omanlaisensa huippu. Bedard on niin hyvä pelaaja, että hän tulee vain parantamaan muun joukkueen keskinkertaisuudesta huolimatta. 21 maalia ja 61 pistettä viime kaudella.
NHL:n nuorimman GMn Kyle Davidsonin toimia on ihmetelty jo jonkin aikaa, nyt hän haluaa nostaa tasoa ja vaatimuksia. Hän hankki joukkueeseen lisää kokemusta. Teuvo Teräväinen palaa Amerikan Lahteen; ja lisäksi Tyler Bertuzzi, Patrick Maroon, T.J. Brodie ja Alec Martinez tuovat koppiin kovaa kokemusta. Täkeitä miehiä nuorten pelaajien vierelle.
36-vuotias Nick Foligno on Chicago Blackhawksin henkinen johtaja, ja nyt virallisesti myös kapteeni.
Näillä pelaajilla luodaan jonkinlainen turvapuskuri nuorille pelaajille, kun lähes joka ilta tulee turpiin, ja pahasti. Bertuzzi oli yksi näkyvimmistå pelaajista Torontossa viime kaudella, etenkin kauden toisella puoliskolla. Teräväinen pelasi todella hyvin Carolinassa. Hänestä voi olla paljon apua nuorelle Connor Bedardille.
Hawksin puolustus on todella nuori. Hienosti luisteleva Kevin Korchinski on vasta 20-vuotias. Hienosti liikkuva ja peliälykäs Alec Vlasic on 23. Seth Jones on jo konkari, joka syö paljon minuutteja. Mainitut T.J. Brodie ja Alec Martinez tuovat kokemusta takalinjoille.
Maalissa Petr Mrazek ja Laurent Brossoit. Tuttuja NHL-vahteja, mutta kumpaakaan ei voida kutsua todella kovan luokan aloittajaksi, kaikella kunnioituksella.
Hawksilla on pitkä matka vielä huipulle, mutta pieniä kehitysaskelia huomattavissa.
Veikkaus Centralille
Tässä NHL-blogin veikkaus Centralin eli Keskisen divisioonan lopulliseksi järjestykseksi, kun 82 ottelun runkosarja päättyy.
- Dallas Stars
- Colorado Avalanche
- Nashville Predators
- Winnipeg Jets
- Minnesota Wild
- St. Louis Blues
- Utah Hockey Club
- Chicago Blackhawks
Mitkä ovat lukijoitten veikkaukset ja perustelut?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
