24.11.2024. Kasperi Kapanen, siirtolistalta keskiviikkona Edmontoniin päätynyt nopea NHL-laituri pelasi lauantaina toisen ottelunsa Oilersin paidassa. Kasperi kävi Rogers Placen hulppean kotijoukkueen pukukopin nurkalla heittämässä pienen juttutuokion NHL-blogille.
Maisema vaihtuu äkkiä
“Tiistaina tuli ilmoitus, että tänne oon tulossa, ja heti seuraavana aamuna oli lähtö, ja torstaina pelaamaan. Kyllä siinä aika nopeasti tuli tollainen tilanne”, kertoi Kapanen ottelun jälkeen viikolla tapahtuneesta elämänmuutoksestaan NHL-blogille.
National Hockey Leaguessa voi paikkakunta ja joukkue vaihtua joskus todella nopeasti. Rike Siltanen voi kertoa, miten eräänä päivänä tultuaan hallille, ohjattiinkin vastustajan koppiin. Siellä odotti omalla nimellä varustettu paita jo valmiina. Kolmannen polven jääkiekkoilija todellisesta suomalaisen jääkiekon kuningasperheestä sai sentään nukkua yön yli. Ja pääsi heti jäälle.
“Mielellään sitä heti pääsi pelaamaan. Tänään oli toinen peli, ja heti tuntui vähän paremmalta. Kyllä tää tästä.”
Edmonton Oilers menetti kesällä paljon nopeutta kokoonpanostaan. Ryan McLeod treidattiin Buffaloon, yksi NHL:n nopeimmista luistelijoista. Warren Foegele teki sopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa. Dylan Holloway lähti St. Louis Bluesiin loistavasti kehitetyn tarjouslakanan (oma huippusuomennos!) kautta.
Tässä kohtaa on myönnettävä, että Kasper Kapasen nimen siirtolistalla eli waivereissä nähtyään, allekirjoittanut ajatteli, että Edmonton olisi Kuopiossa syntyneelle 28-vuotiaalle hyvä laskeutumispaikka. Niin usein väärässä oltuani, tällä kertaa olin oikeassa.
Kapanen on huippunopea luistelija. Se kiinnostaa aina NHL-joukkueita. Hän voi olla myös hyödyllinen alivoimapelaaja, koska hän pitää aina vastustajan varpaillaan, ja uhkaa aina lähteä lujaa toiseen päähän kesken kaiken.
Aliarvostettu tilanteitten järkkääjänä mielestäni.
Uutinen ei tullut Kapaselle itselleen yllätyksenä. Ja se oli mieluinen. Kävi ilmi, että Edmonton Oilers oli laittanut nimen muistiin jo aiemmin.
“Fiilis oli tosi hyvä. Kesällä oli jonkin verran puhetta, että olisin tänne tullut. Toisin kävi, minä jäin sitten sinne (St. Louis), mutta sitten loppujen lopuksi tulin tänne. Mikäs siinä.”
NHL-joukkueet, kuten jääkiekkojoukkueet yleensä, ovat kuin perheitä. Yhdessä vietetään paljon aikaa. Yhteishenki on äärimmäisen tärkeä. Pelaaja saattaa joutua vaihtamaan paikkakuntaa, maata, pukukoppia, valmentajia, ja elämäänsä kaukalon ulkopuolella hetkessä. Uusi pelaaja toivotetaan tervetulleeksi välittömästi tässä hullussa maailmassa. Niin tässäkin tapauksessa.
“Tosi hyvä”, sanoi Kapanen vastaanotosta. “Tosi hyvä. Ne on ottanut mut hyvin vastaan. Se on aina vähän outoa, kun tulee uuteen seuraan.”
“Pitää opetella nimet, ja systeemit. Ja tietysti nyt kun on hotellissa, pitää etsiä uusi paikka asua. On se aika paljon säätämistä kiekon ulkopuolella. Mutta hyvin on mennyt, ja päivä päivältä tuntuu vain paremmalta.”
Kanadalaisessa NHL-kaupungissa pelaaminen on kuin pelaisi MM-kisoja syyskuusta kesäkuuhun. Joka päivä. Mediahuomio on valtaisaa. Pelaajille tullaan neuvomaan ylivoimapelin salaisuuksia kesken ruokakaupassa käynnin. Kun voittoja tulee, missään ei ole parempaa pelata. Kun menee huonommin, ei yhtä hyvä.
Kaikki tämä on tuttua Torontossa uransa alkupuolella paljon aikaa viettäneelle Kapaselle.
Syöttöpiste
Edmonton Oilers pelasi lauantaina kauden parhaan kotiottelunsa reissuväsynyttä huippujoukkuetta New York Rangersiä vastaan. Peli oli hyvä reboundi Öljylle torstaina pelatun heikon Minnesota Wild-pelin jälkeen. Kuuden päivän vapaalle lähtevä joukkue ei jättänyt mitään jäälle. Loppunumerot 6–2.
Viime kauden NHL:n parhaana runkosarjajoukkueena päättäneet Broadwayn Sinipaidat ovat viime aikoina luottaneet ehkä vähän liikaa erinomaisiin maalivahteisiinsa, maailman ehkä parhaaseen Igor Shesterkiniin, sekä fantastisella tavalla pitkän, Hockey Hall of Fameen vielä johtavan peliuransa New Yorkissa vielä kerran pelastaneeseen 38-vuotiaaseen Jonathan Quickiin.
Koko Kanada rannikolta rannikolle ja vielä yhdelle rannikolle, seurasi lauantaina Hockey Night in Canada-pelissä ottelua hyisen kylmästä ja lumisesta Albertan pääkaupungista. Suuri ja mahtava Toronto Maple Leafs luovuttaa lauantaitanssinsa aina pari kertaa kaudessa muille.
Oilers pelasi ensimmäistä kertaa tällä kaudella kuin se joukkue, joka viime kauden päätteeksi pääsi yhden maalin päähän jatkoajasta Stanley Cupin finaalin seitsemännessä pelissä. Connor McDavid suorastaan lensi (kaksi maalia ja syöttöpiste). Leon Draisaitl otti jaetun kärkipaikan NHL:n maalipörssissä. Stuart Skinner torjui eleettömän varmasti. Evan Bouchardin hirmutykki puhui. Silmä mustana kaukaloon palannut Darnell Nurse pelaa uransa parhaita pelejä.
Loppuunmyydyn Rogers Placen yleisö nousi ensimmäisen erän päättyessä seisomaan, ja antoi joukkueelleen raikuvat suosionosoitukset 2-0 tilanteessa. Jonathan Quick piti ensin maalinsa tyhjänä sensaatiomaisella pelillä, mutta kotijoukkue löysi lopulta keinot.
Kasperi Kapanen pääsi aloittamaan ottelun ykkösketjussa, vierellään Connor McDavid ja epätavallisen heikosti kauden aloittanut Ryan Nugent-Hopkins. Ehkä valmentaja Kris Knoblauchin ajatuksena oli yrittää herättää yleensä kentän älykkäin pelaaja Nugent-Hopkins talviunestaan peluutuksella. Ja samalla antaa myös uudelle waiver-pelaajalle mahdollisuus käyttää nopeuttaan ykkösessä.
Kolmannessa erässä Kapanen kiersi Rangersin maalin, syötti poikittain Evan Bouchardille, joka antoi nopeasti maalin edustalle Connor McDavidille. McDavidin kymmenes maali ajassa 5:49, numerot 5-1 taululle.
Rogers Placen yleisö antoi hienot suosionosoitukset uudelle pelaajalle, kun maalin syöttäjät kuulutettiin.
“Kivaa, että niitäkin välillä tulee,” sanoi Kapanen. “Varsinkin, kun ton ysiseiskan kanssa kun pelaa, niin varmaan väkisinkin tulee pisteitä”, hän lisäsi vaatimattomasti.
“Hänen kaltaistaan pelaajaa en kyllä ikinä ole nähnyt”, sanoi #42 hiljentyen. “Kyllä se aika sanattomaksi vetää.”
Näytön paikka “Tomorrow Country”ssa
Allekirjoittaneelle on tullut viime päivinä hienoilta lukijoilta viestejä tyyliin “Nyt on Kapasen pojalla näytön paikka”. Totta. Mutta National Hockey Leaguessa jokainen peli on näytön paikka. Jokainen vaihto. Jokaisena päivänä.
Pittsburgh Penguins laittoi Kasperi Kapasen siirtolistalle helmikuussa, vuonna 2023. St. Louis Blues otti hänet pois “waivereistä” seuraavana päivänä. Viime viikolla Blues laittoi Kapasen siirtolistalle, josta Edmonton Oilers hankki itselleen uuden suomalaisen.
Ei mitään uutta.
“Kyllä”, sanoi Kapanen. “Hankalaa on ollut nyt muutama vuosi tässä. Ei yrityksestä ole mun mielestä ollut kiinni. Yritetty on kyllä niin hyvin kuin vaan pystyy. Ei ole vaan onnistunut. Henkisesti se on ollut raskainta mulle nää viimeiset vuodet. Kun yrittää kaikkensa, eikä onnistu. Olisi toivonut, että olisi jonkinverran vähän sellaista mahistakin saanut.”
Edmontonista ja jääkiekon kotimaan preerioista käytetään joskus nimitystä “Tomorrow Country”.
Jos tänään menee huonosti, huomenna on taas uusi päivä. Sato meni, ensi vuonna uudestaan. Albertan öljybuumin eräänä kylmänä helmikuun aamuna vuonna 1947 aloittanut, mustaa kultaa aivan Edmontonin kaupungin rajoilta löytänyt, Imperial Oilin eli Esson “Wildcatter”-ryhmää vetänyt mies Vern Hunter sai lempinimen “Dry Hole”, koska hänen porukkansa porasi 133 reikää ennenkuin yhtäkkiä öljy lensi 15 metrin korkeudelle.
“Dry Hole” on lempinimi, jolla saisi kyseenalaisen hankalan maineen joissakin muissakin vanhoissa ammateissa, voimme kuvitella. Tarinan ydin eli pointti on se, ettei Vern “Dry Hole” Hunter koskaan antanut periksi.
Tomorrow Country.
“Mutta nyt ollaan tässä pisteessä”, sanoi uuden mahdollisuuden omalla työurallaan saanut Kasperi Kapanen. “Pelataan joka peli kuin se olisi viimeinen. Mutta ihan hyvin lähti nyt käyntiin.”
Tervetuloa Albertaan, Kasperi Kapanen.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWIthJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
