14.12.2024. Miten NHL-fanien tulee kohdella suosikkijoukkueensa entisiä pelaajia, kun nämä palaavat kaupunkiin? Jack Adamsin kirous. Kuka seuraavaksi? Hulinaa Winnipegissä. Jäähyjen kalastelu. Paljon parjattu Darnell Nurse. NHL-kausi alkaa olla ensimmäisen kolmanneksen kohdalla. On aika taas heittää 21 sekalaista aihetta eetteriin.
1. Mielenterveys on terveyttä. On hyvä, että näille asioille on annettu kasvot NHL-pelaajienkin toimesta. Ei ole syytä piilotella. Patrik Laineen tapa kertoa asioista julkisesti on esimerkillistä. Ja nyt tapa, jolla ryhmiydytään Robin Lehnerin, eli Pandan taakse. Kaikki tämä auttaa muitakin ihmisiä vastaavanlaisissa tilanteissa.
Lehner julkaisi perjantaina viitisen twiittiä, joitten perusteella hän ei ole juuri nyt hyvässä paikassa elämässään. Toivottavasti hän saa apua, jonka tiedämme pelaajayhdistys NHLPA:n tarjoavan. Hänet mainittiin Hockey Night in Canadan lauantailähetyksessä.
On hyvä, että asioista puhutaan. Samalla toivon, ettei tällä tehdä repäiseviä, myyviä otsikoita. On näköjään jo tehty.
2. Kenen palli on hellässä seuraavaksi? Vain todella ilkeät, todelliset luuserit ja ihmisrauniot, lähtevät spekuloimaan, kuka seuraavaksi saa kenkää päävalmentajan paikaltaan maailman parhaassa jääkiekkoliigassa. NHL-blogin spekulaatio on seuraava:
Detroit Red Wingsin pelissä on jotain vialla. Wings näyttää hitaalta. Steve Yzermanin ”Yzerplan” näyttää jotenkin menettäneen suuntansa. Wingsin tilasto on tätä kirjoitettaessa 12-14-4. Ei kamalan huono, mutta 28. sijalla koko liigassa. Ei hyvä. Derek Lalonde saattaa joutua maksamaan Yzermanin suunnitelmien hitaudesta/virheistä työpaikallaan. ”Gru” on todella pätevä valmentaja, ja tulee varmasti saamaan ainakin apulaisen paikan nopeasti niin halutessan.
Jotain on pakko tapahtua Manhattanilla. Peter Laviolette on hyvä, kokenut, valmentaja. Tunnettu siitä, että hänen joukkueensa pelaavat aina hyvin ensimmäisellä kaudella hänen otettuaan valmennusvastuu.
3. Miten NHL-fanien tulee kohdella suosikkijoukkueensa entisiä pelaajia, kun nämä palaavat kaupunkiin vastustajan paidassa? Tarjouslakanapojat, St. Louis Bluesin Dylan Holloway ja Philip Broberg kävivät kaupungissa uuden joukkueensa St. Louis Bluesin kanssa.
Molemmat saivat osakseen buuausta Rogers Placen yleisöltä. Kukaan ei varmasti syytä nuoria pelaajia paremman tarjouksen vastaanottamisesta. Koko tarjouslakanatapaus oli oikeastaan oivan agentin junailema, jota tarjottiin useammalle seuralle.
Entisten pelaajien buuaamisella on pitkät perinteet. Edmontonissa Chris Prongerin paluu Anaheim Ducksin paidassa syksyllä 2006 on kuuluisin. Tarinan mukaan Ankat buuasivat puolisuomalaiselle jo tämän astuttua joukkueen bussiin lentokentällä, ikäänkuin antaakseen tälle esimakua tulevasta.
Dave Semenko taas sai vain ja ainoastaan suosionosoituksia palatessaan Hartford Whalersin paidassa, koska yleisö tiesi hänen joutuneen toiseen joukkueeseen vastoin omaa tahtoaan.
Entisen kapteenin Doug Weightin tapaus oli erikoinen. Ensin hänen kunniakseen näytettiin upea tribuuttivideo heti pelin alussa, ja hänelle hurrattiin. Sitten pelin edetessä, hänelle ryhdyttiin buuaamaan. Tämä oli kuin viesti. Kiitos hyvistä muistoista. Nyt olet vastustajan pelaaja.
4. Mikä on raja tribuutille? Edelliseen liittyen, olemme nähneet vuosien varrella useita entisten pelaajien saamia videotribuutteja. Paljon upeita, todella tunteita ja hienoja muistoja herättäviä. Pelaajien lisäksi myös valmentajat, ja jotkut hyvin valitut median edustajat ovat saaneet kunnian.
Joskus kannattajat ovat valittaneet, ettei se ja se olisi ansainnut mitään videota. Hän ei pelannut tarpeeksi kauan organisaatiossa, eikä ansaitse muutenkaan saavutustensa perusteella tribuuttia.
Pierre Engwall sai videon Torontossa palatessaan, mikä näytti olleen ongelma joillekin. Nail Yakupov sai videon Edmontonissa. Enemmän humaanisista teoistaan rikkaan kaupungin vähäosaisten hyväksi, kuin kaukalossa tapahtuneista.
Odottelin, että Biisonikuningas Jesse Puljujärvi olisi saanut videon Edmontonissa. Ei ehkä jääkiekon, vaan muuten sen ansiosta, että hän oli ja on aina todella suosittu henkilö kaupungissa. Mies, jota ei voi olla kannattamatta. Vilpitön ihminen.
Yleensä pidän videotribuutteja osoituksena kehittyneestä jääkiekkokulttuurista. Niin kauan kuin maksavilla katsojilla ei ole mitään niitä vastaan, ne ovat ok.
5. Hulinaa Winnipegissä. Erikoinen ottelu Winterpegissä viime tiistaina. Boston Bruins kävi ottamassa selkäsaunan numeroin 8-1! Jetsin kuudennen maalin jälkeen alkoi erikoinen tapahtumasarja.
Bostonin kovaotteinen laituri Trent Frederic (48 NHL-tappelua) pudotti hanskat sentteri David Gustafssonin (nolla NHL-tappelua) kanssa, ja pudotti tämän yhdellä iskulla jäähän. Valkoisen leivän maan mies autettiin jäältä. Tämä sai aikaan keskustelun siitä, oliko Fredericin teko oikein, vai olisiko Gustafsonin kannattanut lähteä mukaan koko nyrkkeilyyn kokemattomana ammattilaiskaukalossa.
Heti tämän jälkeen kovanaamat Mark Kastelic ja Logan Stanley haastoivat toinen toisensa.
Ja sitten valmentajat Scott Arniel ja Joe Sacco alkoivat huudella kohteliaisuuksia toisilleen pelaajapenkeiltään. Taas töitä meille huuliltalukijoille. Arniel näytti syyttävän kolleegaansa pelaajilleen puhumisesta. Synti, johon vanha kunnon Kenny Hitchcock syyllistyi usein.
Ja vielä yksi pugilismi, kapteeni Adam Lowryn haastettua Nikita Zadorov.
En nähnyt ottelua, olin samaan aikaan pelissä Edmontonissa, mutta Arniel teki vielä ”bobhartnellit” pelitilanteen ollessa jo suurinumeroisesti joukkueensa hyväksi. Hän lähetti ykkösylivoimansa jäälle ikäänkuin lisätäkseen suolaa haavaan.
Tätä ei pidetä tyylikkäänä eleenä NHL-jääkiekossa.
6. Jeremy Roenickin Hockey Hall of Fame-puhe. Jos vielä mennään muutama viikko taaksepäin. J.R. piti parhaan Hockey Hall of Fame-puheen, jonka olen koskaan kuullut. Se tuli sopivasti hienon illan, ja erilaisten puheitten päätteeksi, viimeisenä. Siinä oli kaikkea. Se sai meidät nauramaan, itkemään, ja välillä tuntemaan, että tuota ei olisi ehkä kannattanut sanoa noin suoraan. Aitoa, ehtaa Jeremy Roenickia.
Paljon tuttuja kohtia Roenickin uralta, joita käytiin läpi blogillakin. Mutta pieni yllätys oli se, miten tunteella J.R. kertoi viimeisestä pestistään San Jose Sharksiin, ja GM Doug Wilsonista.
7. Paul Mauricea. Stanley Cup-mestarijoukkue Florida Panthers saapuu kaupunkiin maanantaina. Pääsemme näkemään viime kevään/kesän finaalin uusinnan tällä kertaa lumisissa joulunalustunnelmissa. Panthers ei ole pelannut Rogers Placella sitten Stanley Cup-finaalin kuudennen pelin.
Paul Maurice näyttää nauttivan elämästään jääkiekkovalmentajana juuri nyt enemmän kuin koskaan. Hänen hyvin ajateltu analyysinsä kapteeni Aleksander Barkovista on todellakin kuuntelemisen arvoinen.
8. Jack Adamsin kirous! Boston Bruinsin GM Don Sweeney vapautti juuri Edmontonissa viime viikonloppuna, nyt St. Louis Bluesin päävalmentajana, käyneen Jim Montgomeryn tehtävistään juuri ennen Amerikan kiitospäivää. Eli juuri ennen sitä päivää, jolloin ensimmäisen kerran NHL-kauden aikana aloitetaan playoffpaikoista puhuminen, ja jopa stressaaminen.
”Monty” sai uuden paikan viidessä päivässä St. Louisista. Blues antoi kylmästi kenkää Drew Bannisterille. Montgomery, jonka ensimmäinen NHL-ammattilaisjoukkue pelaajana oli St. Louis Blues, kaudella 1993-94, ja joka oli Craig Beruben apulaisena 2020-2022, oli Bluesin kiikarissa jo aikaisemmin. Yhden spekulaation mukaan Bannister palkattiin ykköseksi vasta toukokuun kahdeksantena viime keväänä tarkoituksella.
Boston Bruins pudotti Toronton seitsemännessä pelissä vain neljä päivää aikaisemmin, 4. toukokuuta. Spekuloijat näkevät tässä yhteyden – St. Loon GM Doug Armstrong halusi ensin nähdä, vapautuuko Monty Bostonista, jos Bruins häviää.
Sweeney on tämän jälkeen antanut potkut kolmelle eri valmentajalle, joitten palkintokaapista/autotallin nurkasta löytyy Jack Adams Trophy. Blues palkkasi siis Jim Montgomeryn viidessä päivässä. Vegas Golden Knights toi Bruce Cassidyn Nevadaan kahdeksan päivää potkujen jälkeen. Ja Montreal Canadiens toi Claude Julienin kotiin seitsemässä päivässä.
Voimme kuvitella, että osa päivistä meni neuvottelemiseen sopimusehdoista, mutta ensimmäinen yhteenotto tuli varmasti heti seuraavana päivänä. Samalla tavalla kuin Vegas otti yhteyttä Gerard Gallantiin syksyllä 2016, heti sen jälkeen, kun hän oli seissyt matkalaukkunsa kanssa odottelemassa taksia Raleighssa, saatuaan kenkää Florida Panthersistä.
St. Louis Blues oli vielä Edmontonissa maanantaina, lauantai-iltana pelatun ottelun jälkeen. Rexall Placessa pidettiin samana päivänä kolmen eri joukkueen harjoitukset; Blues ja tiistaina pelaava Tampa Bay Lightning saman katon alla olevassa harjoitushallissa, ja Oilers itse pelihallissa. Olen kerran Vancouverissa nähnyt samantyyppisen tilanteen, kun Vancouver Canucks, Philadelphia Flyers ja Hartford Whalers olivat yhtä aikaa Burnabyn 8 Rinks hallissa. Sillä kertaa samanaikaisesti, koska hallissa on kahdeksan eri kaukaloa.
Hallille johtava pikkutie on hienosti nimeltään ”Joe Sakic Way”.
9. Patrik Laine. Toivottavasti NHL-jääkiekkoa seuraavat tämänkin lukijat ymmärtävät, miten hieno asia Patrik Laineen paluu kaukaloon on. Kun hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Montrealin Bell Centressä, sai mahtavat suosionosoitukset, teki maalin (joukkuekaverit olivat ilmiselvästi huippuiloisia hänen puolestaan), ja antoi ensimmäisen haastattelunsa, hän sanoi, ettei ole varma, ansaitseeko tätä kaikkea.
Patrik Laine ansaitsee tämän kaiken. Tähtipelaaja, joka on luonut identiteetin nuorelle Montreal Canadiensille. Luistelun paluu entiselleen ei ole vielä ihan kotona. Joukkueella on vielä pitkä matka hyviin saavutuksiin. Winnipegissä lauantaina Laine laukoi seitsemän laukausta kohti Vezina-voittaja Connor Hellebyuckia.
Huonompi maalivahti olisi päästänyt muutaman noista sisään.
10. Kuka helvetti oli Yanic Perreault? Kun Patrik Laine teki maalin kolmannessa Habs-ottelussaan, Anaheimia vastaan, sanottiin, että hän oli ensimmäinen, joka oli tehnyt kolme maalia ensimmäisissä neljässä ottelussaan Canadiensin paidassa sitten Yanic Perreaultin, joka teki saman vuonna 2001.
Perreault oli aloitusspesialisti. NHL:n paras aloittaja useana vuotena peräkkäin. Hänen aloitusten voittoprosenttinsa koko neljäntoista vuoden, 859 NHL-ottelun ajalta on yhä kaikkien aikojen paras, 62.86%.
Jos ajattelemme vanhaa seitsemän pelaajan profiilia, yksi hyvän joukkueen tarvitsemista pelaajista on jonkin alan spesialisti. Yanic Perrault oli hyvä kolmosketjun sentteri, joskus kakkosessa, mutta pääasiassa juuri aloitusspesialisti.
Hän ei ollut nopea luistelija, eikä isokokoinen.
Chicago Blackhawks palkkasi aloitusmestarin opettamaan pelaajiaan viime kauden alussa.
11. Mitä ihmettä tapahtui Presidents` Trophy-joukkueelle? New York Rangers pelaa kuin se haluaisi päästä eroon valmentajastaan. Uskomattoman ponnetonta peliä. Isoja pelaajamuutoksia tulossa aivan varmasti.
Olisiko mahdollista, että tulossa on todellinen ”house cleaning” New Yorkin tyyliin? Siinä tapauksessa en ihmettelisi jos myös sikariporras menee uusiksi. Ja jos menee, saamme nähdä mahdollisesti hyvin tutun ja kokeneen nimen paluun ison pöydän taakse.
12. Epäkunnioitusta, laillista, ja mitä muuta? Jacob Trouban tapaus herätti paljon keskustelua. Oliko hänen kohtelunsa New York Rangersin GM Chris Druryn puolesta täysin laillista, ”vain businessta”, vai epäkunnioittavaa?
Druryn paremmin tuntevat kuvailevat hänet jo peliajoiltaan lähtien henkilönä, jolle mikään muu ei merkitse mitään kuin voittaminen. Oli tämä sitten tarkoitettu kohteliaisuudeksi tai ei.
Mitä Troubaan tulee, kun hän ensimmäisen kerran käy iltakävelyllä Newport Beachillä, hän huomaa, ettei Anaheimiin joutuminen olekaan niin paha rangaistus. Vaimolle löytyy Ducksin organisaation suhteilla uusi harjoittelupaikka tunnissa.
13. ”Soft tampering”? Ottawa Senatorsin omistaja Michael Andlauer ärähti, ja syytti New York Rangersia kapteeninsa Brady Tkachukin laittomasta kalastelusta pois Ottawasta. Tämä kaikki konkaritoimittaja Larry Brooksin kolumnin perusteella.
”Soft tampering” kuulostaa joltain, jonka saa tuhmassa montrealilaisessa yökerhossa jos heittää ylimääräiset 20 taalaa kehään. Tässä tapauksessa media ei sitä voi tehdä. Vain NHL-organisaatiot voivat, ja siinä tapauksessa todisteita löytyy varmasti. Paljon melua tyhjästä.
14. Vanha jekku.
Leon Draisaitl ja Connor Brown tekivät Vegasia vastaan maalin, jossa Adin Hillin patjoja käytettiin tarkoituksella reboundia varten.
Edmonton Oilers on nousussa, koska sillä on maailman paras pelaaja Connor McDavid. Sillä on myös maailman paras pelaaja Leon Draisaitl. Erikoinen tilanne.
15. Martin Necas, NHL-supertähti. Hurjaa lukea luotettavista lähteistä, miten Carolina Hurricanes neuvotteli viime kesänä peräti 28 NHL-joukkueen kanssa Martin Necasin siirrosta – Montreal Canadiensin uskotaan olleen lähimpänä – mutta sitten nuoren hyökkääjän nimi otettiin pois trade-listoilta.
Nyt hän on puhjennut kukkaan, yksi sarjan parhaista tällä kaudella. Joskus paras pelaajakauppa on todellakin se, joka jätettiin tekemättä.
16. En ymmärrä. Luke Richardson vapautettiin tehtävistään kaiketi osaksi sen vuoksi, ettei toisen vuoden kirouksesta alkukaudesta kärsineen Connor Bedardin meno ole ollut odotettua, ja ettei hän pystynyt tekemään NHL-tasolla heikosta materiaalista voittavaa.
Se, että Taylor Hall penkitettiin yhdestä pelistä oli outo episodi. Vielä oudompaa oli, ettei Hall omien sanojensa mukaan saanut etukäteen valmentajaltaan minkäänlaista varoitusta, että tällainen olisi edes mahdollista.
Näin heti alkukaudesta Teuvo Teräväisen, Connor Bedardin ja Nick Folignon livenä samassa ketjussa, ja odotin heistä tehokasta troikkaa pitemmäksikin aikaa. NHL:ssä ketjuja vaihdetaan usein tilanteen mukaan, mutta en muista nähneeni tätä ketjua pahemmin yhdessä sen jälkeen.
Connor Bedard on siis, jos joku ei vieläkään ole kuullut, yhä vain 19-vuotias.
17. Colorado Avalanche vaihtoi koko maalivahtiosaston. Kaikkia GM Chris MacFarlandin siirtoja ei tarvitsekaan ymmärtää, mutta koska viimeksi on NHL-joukkue vaihtanut koko maalivahtiosastonsa jo ennen joulua?
MacFarland on vielä hankkinut joukkueeseen Miles Woodin, Scott Wedgewoodin ja vielä Mackenzie Blackwoodin. Tukkijätkien jälkeläisenä pidän tätä upeana työnäytteenä.
18. Lepakkovuoro. Nämä kaverit eivät tarvitse minun mainostani, mutta laittakaa kuunteluun Arttu Wiskarin ja Ville Hakon uusi NHL-podi ”Lepakkovuoro”. Olin itse asiassa kiinnostunut pääsemisestä mukaan kolmanneksi pyöräksi, kun podia suunniteltiin. Saataan saada kunnian päästä vielä vieraaksi kuitenkin.
Tämä joulukuussa vuosi sitten lentokentältä laittamani twiitti on kuva Ville Hakon puhelimesta. Nämä jätkät ovat siis todellisia NHL-faneja.
19. John Tortorella ja jäähyjen kalastelu. John Tortorella on tehnyt ”paavoväyryset” nyt jo muutaman kerran taas. Hän osaa käyttää vihaamaansa mediaa aina, kun sitä itse tarvitsee omaan mediapeliinsä. Tämä siis positiivisena huomiona.
Hän piti esitelmän muikkusukelluksista samana iltana, kun hänen oma supertulokkaansa kalasteli jäähyjä kahdella eri jäähänputoamisella.
Mitä ”Michiganeihin” eli ilmaveiveihin tulee, Tortorella ilmoitti ”hävinneensä taistelun”. Beauty.
20. Darnell Nurse. Edmonton Oilersin kakkosparin puolustaja Darnell Nurse on ollut paljon median ja fanien hampaissa, useimmiten ison hintalappunsa takia. Myös tällä palstalla usein.
On annettava tunnustusta 29-vuotiaalle, 667 NHL-runkosarjapelin veteraanille, joka on noin viimeisen kuukauden-kuuden viikon ajan pelannut todella hyvin. Oilersin Top-4 pakisto saa Darnellin eliittipelistä todella ison potkun. Ykköspari Mattias Ekholm – Evan Bouchard on jo eliittiä. Nyt kakkonen Nurse – Troy Stecher on noussut lähes samoihin.
Hyvän puolustajan pelin näkee siitä, että tämä tietää jokaisessa tilanteessa, miten paljon aikaa on oikean ratkaisun tekemiseen. Milloin on syötettävä, milloin on jäätävä taaemmaksi, ja niin edelleen. Tämä on helposti nähtävissä #25:n pelissä.
Mitä muuten Edmonton Oilersiin tulee, Kasperi Kapanen on pelannut hyvin. Kiekko ei kuole koskaan hänen mailansa lavassa. Älykäs pelaaja, joka tietää, miten auttaa joukkuettaan. Tampaa vastaan tuli tärkeä blokki. Minnesotassa toinen maali Oilers-paidassa. Nopeutta ja taitoa riittää. NHL-pelaaja. Pelannut myös hieman alivoimissa. Ei epäröi viedä karvaustilanteita taklaukseen saakka. Paljon hyvää. St. Louis Bluesia vastaan hän pääsi hyvään paikkaan, ja sai kiekon ohi 4-Nations Kanada-vahdin Jordan Binningtonin – ylärimaan.
Kapanen on hyvä pelaaja. Ei ehkä oikeassa paikassa Top-kuutosessa. Mielenkiinnolla odotamme, miten hänen pelaamisensa muuttuu, kun Oilers saa kaikki loukkaantuneet hyökkääjänsä takaisin. Hän tuo aina syvyyttä ja nopeutta, mitä jokainen NHL-joukkue tarvitsee. Jos joutuu uudestaan waiversiin, joku nappaa aika varmasti.
21. Yankee Board of Governors. NHL:n johtokunta piti taas perinteisen kokouksensa Floridan lämmössä viime viikolla (vaikka tyhjää kokoustilaa olisi löytynyt Edmontonista ja Winnipegistäkin!).
Yksi mielenkiintoisimmista medialle raportoiduista aiheista oli mahdollinen muutos palkkakattosääntöihin Stanley Cupin playoffeissa.
Ongelma tässä on ollut se, ettei mitään sääntöjä eikä rajoituksia ole ollut, ja niin ovelimmat ovat keksineet keinoja ottaa hyöty tilanteesta. Katon yli on menty pudotuspeleissä roimasti, pitkäaikaisella sairaslistalla olleitten pelaajien tehtyä ihmeparannuksia juuri sopivaan aikaan.
Palkkakattojärjestelmän ulottaminen myös playoffeihin on hyvä idea.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
