Jos luulit, että pääsiäinen on vaan mämmiä, tipuja ja hiljaisia kirkkohetkiä niin ota tuoli alle ja vyö kiinni – nyt lähtee. Mä nimittäin löysin itseni Filippiineiltä pääsiäisenä ja sanotaanko näin: se ei ollut mikään munametsäretki.
Tervetuloa San Fernandolle
Filippiinit on maailman ainoa valtio jossa lähes koko kansa on katolilaisia – ja voi veljet ne ottaa sen homman tosissaan. Pääsiäisen aikaan etenkin Pampangan provinssissa, San Fernandon kaupungissa vietetään Senakulon eli katunäytelmä Jeesuksen kuolemaa edeltävistä vaiheista. Meikäläinen hieroi silmiä ja mietin, että oonko mä nyt keskellä uskonnollista draamaa vai kauhuelokuvaa HBO:lta.
Keskiviikosta pitkäperjantaihin porukka vetää ylleen Jeesus-tyylisen asun, ottaa kantoon massiivisen puisen ristin ja lähtee hikoillen tallustamaan katuja pitkin – paljain jaloin tietenkin. Jotkut heistä kantaa ristiä jopa kolme päivää putkeen. Välillä mä en jaksa kantaa edes ruokaostoksia ilman ärräpäitä.
Piiskaa, hikeä ja todellista omistautumista
Tämä saattaa kuulostaa järkyttävältä mutta osa tyypeistä piiskaa itseään selkään. Aivan kuin keskiaikainen katuperformanssi mutta se tehdään uskon vuoksi.
Kaduilla marssii joukko miehiä – pää peitettynä huivilla, yläkroppa paljaana ja selkä valmiiksi vereslihalla. Ne pieksee itseään ruoskilla, rautapiikeillä, bambusäleillä ja millä vain mitä on saatavilla. Ja ei siinä vielä kaikki – joidenkin selässä oleviin haavoihin levitetään lasinsiruja ennen piiskaamista, että veri roiskuu paremmin. Romanttista, eikö?
Ja mä kun luulin, että mun krapula-aamut on rankkoja.
Ristiinnaulitsemiset – kyllä, oikeasti
Tän kaiken huipuksi ristiinnaulitsemiset. Eikä mikään mallinukke jossain kirkon pihalla, vaan oikeita ihmisiä, oikeita nauloja ja oikeita ristejä. Eräs kundi nimeltään Ruben on tehnyt sen jo yli 30 kertaa. KAVERILLA ON KANTA-ASIAKASKORTTI RISTILLE!
Koko hommaa on treenattu, lääkärit on paikalla ja onneksi naulat menee kämmensyrjän eikä ranteiden läpi mutta silti – kuka tekee näin vapaaehtoisesti? Ai niin joo, ainakin Ruben.
Miksi näin rajua meininkiä?
Kysyit ehkä: ”Miksi ihmeessä joku tekisi näin itselleen?”
Osa tekee sen uskon takia, hyvityksenä synneistään ja toiset taas haluaa antaa uhrin läheisiensä puolesta – sairauksien, onnettomuuksien tai unelmien vuoksi. Jotkut ovat jopa luvanneet jumalalle: “Paranna minun lapseni niin menen ristiinnaulittavaksi.” Ja kun lapsi paranee… no, sitä sitten mennään.
Filippiinien katolinen kirkko ei virallisesti tue tätä – ne yrittää vähän hillitä menoa ja neuvoa, että ei nyt ehkä ihan Jeesuksen tasoista kärsimystä tarvitsisi vetää. Mutta ihmiset ovat päättäväisiä ja perinne elää vahvana.
Broidin lopputiivistys: “Huh huh”
Pääsiäisperinteet Filippiineillä on ainakin osittain ristiä, verta, piiskaa ja henkistä tripla-espressoa, joka saa suomalaisen virpomisperinteen näyttämään lastenkutsuilta.
Vaikka tää kaikki kuulostaa hullulta niin on siinä ainakin vahvaa omistautumista. Rakkautta, uskoa ja ehkä myös vähän hulluutta. Pääsiäinen Filippiineillä ei ainakaan ole mikään vaahtokarkkifestari.
-Broidi
