Jos olet joskus harrastanut uhkapelejä yhtään enempää, lienet kuullut herrasta nimeltä Archie Karas. Tämä legenda sai hetkeksi koko Las Vegasin sekaisin.
Kukaan ei jaksa kuunnella kenenkään elämäkertaa näinä hektisinä aikoina turhan yksityiskohtaisesti, joten mennään suoraan asiaan. Karas oli gämblääjä sanan kaikissa merkityksissä – pokeri, erilaiset pöytäpelit ja ylipäätänsä pelaaminen rahasta saivat hänet sielunsa kihelmöimään.
Karas oli syntyjään kreikkalainen, mutta löysi tiensä Los Angelesiin myöhemmin elämässään. Olisikohan oikea termi sitten kreikkalais-amerikkalainen. Karas työskenteli ensin tarjoilijana, mutta tajusi pian tekevänsä enemmän rahaa biljardia pelaamalla.
Kun biljardista ei löytynyt enää haastajia ja rahasammon kuivuttua, vaihtoi sankarimme pokeriin. Sen ajan legendat – kuten Chip Reese ja Doyle Brunson – tekivät tietysti amatööristä aluksi selvää jälkeä. Kun jäljellä oli enää 50 dollaria, alkoi ”The Run” eli kaikkien aikojen runi.
Missä pelaa kassanhallinta?
Kun olet saanut pahasti köniisi, moni varmaan luovuttaisi vähintäänkin hetkellisesti ja pohtisi mitä seuraavaksi. Karas oli elänyt lapsuutensa köyhyydessä eikä hän tullut pelkäämään silloin kun pelataan.
Niinpä Karas otti jäljelle jääneen 50 dollaria ja lähti etsimään isompia pelejä. Koska viisikymppisellä ei vielä miljoonia tehdä, turvautui Karas alkuun 10 000 dollariin lainaan päästessään Las Vegasiin.
Tämä viisikymppinen yhdistettynä lainaan käynnistivät kaikkien aikojen nousun, jota me nimitämme ”The Runiksi”.
The Run:
- Biljardi: Karas iskee biljardipöytään ja pelaa nimekästä vastustajaa vastaan. Ensin pelattiin 9-palloa panoksen ollessa 5 000 dollaria. Karas näytti vastustajalleen mistä kana pissii ja tienasi nopeasti satoja tuhansia dollareita. Kun vastustaja oli tiltissä, panokset vain kasvoivat. Nyt pelattiin 40 000 dollarista ja Karas tilitti lopulta 1,2 miljoonan dollarin voitot. Oli aika vaihtaa peliä.
- Pokeri: Karas pelasi aluksi samaisen biljardivastustajansa kanssa ja voitti 3 miljoonaa dollaria lisää. Kun kassassa oli neljä miljoonaa dollaria, oli aika taas haastaa sen ajan kovimmat pokerinpelaajat. Mahtoi Stu Ungar, legenda pokeripiireissä, olla ihmeissään, kun Karas voitti häneltä ensin 500 000 dollaria Razzissa ja perään 700 000 dollaria 7-card studissa. Sitten oli jälleen Reesen vuoro, joka hävisikin nyt Karasille yli 2 miljoonaa dollaria.
- Lisää pokeria: Karasin alkoi olla vaikea saada peliseuraa, sillä panokset olivat nousseet niin korkeiksi. Maailmanmestari Johnny Chan oli halukas pelaaman, mutta hän koki kovia tappioita Karasin käsittelyssä. Ja niin Karasin ”rolli” eli kassa kasvoi kasvamistaan. Ainoastaan yksi kaikkien aikojen parhaista Doyle Brunson pystyi tekemään lovea kassaan.
40 megaa ja katki
Karasin huikea runi päättyi 1995 ja kesti kaikkiaan 2,5 vuotta. Sen aikana 50 dollaria oli muuttunut peräti 40 miljoonaksi. Craps-noppapelistä Karas teki alkuun isoja voittoja, mutta lopulta isoja tappiota.
Voisikin sanoa, että Karasilla oli kaksi ongelmaa. Hän pelasi liikaa pöytäpelejä, jossa talon etu on tietysti aivan erilainen kuin vaikkapa pokerissa tai biljardissa. Toisekseen kassanhallinnasta ei ollut tietoakaan. Vaikutti siltä, että Karasia ei raha kiinnostaisi ollenkaan tai että sillä ei olisi juuri merkitystä hänelle.
Karasilla kesti yli 2,5 vuotta koota 40 miljoonaa, mutta häviäminen tapahtui nopeammassa aikataulussa. Pokerissa runi kääntyi, kun Chip Reese kävi hakemassa omiaan takaisin. Sitten pelattiin jo baccaratia, jossa isoilla panoksilla pelattaessa voivat käänteet olla todellakin nopeita. Ei mennytkään edes kuukautta, kun Karasilla oli enää miljoona jäljellä.
Karas vielä tuplasi miljoonansa Johnny Chania vastaan hävitäkseen kaksi taas kaikki pöytäpeleihin. Mies oli katki.
”Gämbläämisessä ei ole kyse siitä, kuinka hyvin pelaat pelejä. Kyse on enemmän siitä, miten hallitset rahojasi”, Karas tiettävästi sanoi viitaten juuri kassanhallintaan.
Mies tuskin oppi mitään omistakaan kommenteista, sillä hän vielä myöhemmin ylsi pienempiin runeihin, mutta vastaavanlaista The Runia ei koskaan enää häneltä nähty.
Ehkäpä Karasin perintö onkin, että jokainen gämblääjä tuntee hänen tarinansa. Se on iltasatu, jota me gämblääjät kerromme toisillemme.
–Broidi
