3.3.2024. Calgary Flames järjesti yhden hienoimmista paitajuhlista, mitä koskaan on nähty Miikka Kiprusoffin kunniaksi lauantaina. Jokaikinen pienikin yksityiskohta oli otettu huomioon. Tässä lyhyesti muutamia tunnelmia Saddledomesta.
Hieno puhe ja tilaisuus
Miikka Kiprusoff saapui juuri ennen lauantai-illan NHL-ottelun alkua vanhan Saddledomen käytävälle tapaamaan toimittajia. Hieno seremonia hänen kunniakseen oli siis pidetty jo ennen Calgary Flamesin ja Pittsburgh Penguinsin välisen pelin alkua.
Itse upea ja tunteita nostanut paitaseremonia kesti noin viitisenkymmentä minuuttia. Punaisiin Kipper t-paitoihin pukeutunut yleisö nousi useampaan kertaan seisomaan, antaakseen rakkautta ja suosiota illan juhlitulle todella äänekkäällä tavalla.
”KIPPER! KIPPER!!” huudot kaikuivat Albertan hyisessä illassa. Kun Kiprusoff mainitsi, miten lähelle päästiin uskomattoman 2004 kevään Stanley Cup-marssin aikana, yleisö aloitti kuin yhteisestä sopimuksesta äänekkään ”IT WAS IN! IT WAS IN!!” huudon.
Kipperiltä kysyttiin, nousivatko tunteet hienon paitajuhlan aikana pintaan. Näytti siltä, että etenkin punaisiin 34-paitoihin pukeutunut yleisö sai äänekkäillä ja usein toistuneilla rakkaudenosoituksillaan legendaarisen viilipytyn silmät ainakin kostumaan.
“Taistelin sitä vastaan. Mutta selvisin. Vanhojen ystävien, ja fanien näkeminen nosti tunteet pintaan. Se on selvä”, sanoi Kipper (englanniksi, kömpelöt käännökset allekirjoittaneen).
Oman paitanumeron nousu hallin kattoon ikuisiksi ajoiksi, rakkaitten perheenjäsenten seistessä vieressä, on yleensä paitajuhlien herkimpiä hetkiä.
“Kun se nousi ylös, mielessäni ei ollut enää paljoa. Pääni oli tyhjä. Nautin vain hetkestä. Katsoin paidan nousua, kuuntelin faneja. Nautin hetkestä.”
Ja itse puhe. Lähes kuuden minuutin mittainen. Hienosti käsikirjoitettu. Hienosti rytmitetty sopivasti tulleilla tauoilla, jotka antoivat faneille tilaisuuden antaa lisää rakkautta numerolle 34. Huumoria seassa. Useamman tärkeän henkilön muistaminen. Puhe oli juuri sopivan kevyt tilaisuuteen. Ja sopivan “raskas” oikeissa paikoissa.
“Tottakai olin hermostunut. Mutta se sujui aika hyvin. Fanit olivat loistavia. Ja Jamie McLellan (joka piti alustavan esittelypuheen) mursi jään puolestani. Se vei paineet pois.”
Kunniaa uran tärkeille henkilöille
Saddledomen yleisö toivotti illan kunniavieraat paikalle mahtavin suosionosoituksin. Vanha Saddledome, kaikessa charmikkuudessaan, on halli, jossa katsomon ääni kuuluu kovaäänisenä.
Suurimmat suosionosoitukset saivat Flamesin legendaarinen radioselostaja, eläkepäiviään viettävä 74-vuotias Peter “Yeah Baby!” Maher, Kipperin entiset pelikaverit, etenkin kapteeni Jarome Iginla, sekä suomalaisvahdin Calgaryyn tuonut Darryl Sutter.
Yksi tilaisuuden hienoimmista ja koskettavimmista hetkistä tuli, kun #34 ensin kiitettyään faneja, organisaatiota, katsoi tarkoituksella kutsuvieraitten seassa istunutta Darryl Sutteria, ja sanoi hänelle erityisesti, ettei koskaan voi kiittää häntä tarpeeksi.
Jälkeenpäin Kipper puhui Darrylin merkityksestä pelaajauralleen.
“Hänen merkityksensä oli todella suuri, opin häneltä paljon. Hän valmensi minua San Josessa, ja hän treidasi minut tänne. Häneltä opin, mitä todella merkitsee olla aloittava maalivahti. Olen todella kiitollinen Darrylille kaikesta, minkä hän teki minun eteeni.”
Kuten aikaisemmin todettua, Kipperin pojat olivat varmasti ihmeissään nähdessään, miten suuri sankari heidän isänsä täällä Calgaryssä oikein on.
“Seisoimme yhdessä jäällä, ja nuorempi poika kysyi: “Oliko se tällaista silloin, kun pelasit?”, ja vastasin, että “Kyllä, tällaista se oli. Hullua.” Pojan mielestä se oli coolia.”
“Fanit ovat aina kohdelleet minua niin hyvin. Kuten sanoin, se alkoi jo ensimmäisestä päivästä lähtien, kun tulin San Josesta. En ansainnut edes sitä silloin.”
Yksi hauskimmista vitseistä Kiprusoffin puheessa oli kehu Jarome Iginlalle. Kipper sanoi Iginlan pystyneen mihin tahansa, paitsi yhteen: hän ei koskaan onnistunut tekemän maalia harjoituksissa Kipperin taakse.
Vielä hauskempaa tapahtui heti tilaisuuden jälkeen.
“Hän oli odottamassa minua asiasta. Odotin, että hän tulee ja sanoo, että “ei, tein paljon maaleja taaksesi”. Mutta hän otti sen huumorilla. Se oli kivaa.”
Pekka Rinne on ainoa suomalainen maalivahti, joka on saanut kunnian nähdä pelinumeronsa nousevan kotihallin kattoon NHL:ssä tätä ennen. Tämä on erittäin suuri asia Miikka Kiprusoffille.
“Se merkitsee paljon minulle”, hän sanoi. “Suurin kunnia, jonka pelaaja voi osakseen saada. Olen siitä niin kiitollinen. Tämä on valtava kunnia.”
Jokainen pienikin yksityiskohta otettu huomioon
Tuntui koko viikonlopun ajan siltä, että Calgary Flamesin henkilökunta oli varmasti pitänyt huolta jokaikisestä pienestäkin yksityiskohdasta tämän uskomattoman upean paitajuhlan järjestelyssä.
Kuten edellisessä postauksessa todettiin, Kipperin suuri ilta näkyi katukuvassa, ja hallin sisällä joka paikassa. Itse otteluun tulleita odotti jokaisella istumapaikalla muistoksi annettu t-paita.
Jos ostaa jostain erityistilauksena 19,259 t-paitaa, saa varmaankin hyvän alennuksen, mutta jo pelkästään tuon paitamäärän tuominen hallille ja laittaminen yhtä monelle istumapaikalle (seurasin tätä katsoessani ensin Flamesin ja sitten Penguinsin aamujäitä), on huikea savotta.
Kaikki pienet asiat. Mini-Kipper. Kaikki.
Nuoria maalivahteja oli Kipperiä vastassa hänen Flames-asuissa illan sankarin kävellessä jäälle punaista mattoa pitkin (Miikka Kiprusoff lahjoitti omista rahoistaan $34 tuhatta dollaria Calgaryn junnujääkiekolle tänä viikonloppuna, pitämättä suurta ääntä). Jokainen pieni maalivahti edusti omaa kaupunginosaansa.
Kipper käveli jäälle Rammsteinin “Du Hast”-kappaleen soidessa.
Kaikki Kipperin voittamat upeat NHL-palkinnot oli tuotu kimaltelemaan jäälle. Kotonaan sydänvaivoista toipumassa olevaa Flames-legendaa Lanny McDonaldia muistettiin.
Flamesin pelaajat tulivat hallille Kipper-pelipaidoissa, ja esiintyivät Kipper T-paidoissa muuten. Myös valmentaja. Jokainen pelaaja hyppäsi jäälle verryttelyyn paidassa numero 34 ja nimi selässä. Pienet “34”-rintamerkit kaikkien pukumiesten rintapielessä.
Yksityiskohtia oli varmasti enemmänkin. Kipperin kunniaksi valmistettu olut!
Ja Pittsburgh Penguins. Koko joukkue, valmentajat, ja henkilökunta tuli istumaan ja seuraamaan juhlaa penkilleen, alusta loppuun. Kaikki joukkueet eivät tätä tee. Erittäin hieno osoitus ja teko, jolla Penguins osoitti kunnioitusta. Ja samalla tilaisuus Penguinsin nuorille pelaajille nähdä vielä kerran, mihin huippuluokan ura NHL:ssä voi johtaa. Jagr-juhlistahan ei ole kovin kauaa.
After Hours
Illan päätteeksi Calgary Flames voitti vielä Pittsburgh Penguinsin upealla nousulla kahden maalin tappioasemasta. Niinkuin pitääkin, kun numero 34 on katsomassa.
Miikka Kiprusoff oli Hockey Night in Canadan “After Hours”-ohjelman kunniavieraana, mukanaan vanhat pelikaverit Rhett Warrener, Dion Phaneuf ja Robyn Regehr.
Kaikki kolme puolustajia. Maalivahdin parhaita ystäviä. Ja toisinpäin. Kipper oli ohjelmassa hauska, mutta myös kohtelias ja kiitollinen. Hän sanoi poikansa Oskarin olevan Kanadan kansalainen, ainoana perheessä.
Kipperin mukaan lentokentällä Oskar vetäisi Kanadan passin esiin, ja käski muitten mennä toiseen jonoon!
Me jääkiekkofanit taisimme tämän uskomattoman hienon viikonlopun aikana päästä kurkkaamaan mystisen ja salaperäisen hiljaisen maalivahtilegendan todelliseen persoonaan, ainakin hieman. Hän ei ole mystinen ollenkaan. Hän on oikeasti lämpimän sympaattinen, ja helvetin hyvällä huumorintajulla varustettu mies.
Sohvilta, Saddledomen katsomosta, ja ehkä maailman parhaasta press boxista, saimme nähdä vilauksen miehestä, jonka pelikaverit jo tunsivat ennestään. Ja meille välittyi selvästi se, miten suuri ja rakastettu sankari Miikka Kiprusoff täällä Calgaryssä on.
Hienoimpia paitajuhlia, jossa on ollut ilo ja kunnia saada olla läsnä.
“Oli se mahtavaa kävellä sinne”, sanoi Miikka Kiprusoff vielä suomeksi (kysymys oli klassinen “miltä nyt tuntuu?”). “Kävellä sinne, kun ei ole vähään aikaan kuullut, millaista se oli täällä aikanaan. Fanit oli ihan uskomattomia. Mahtava, mahtava kokemus.”
Puhe meni ihan hyvin.
“Ei huomannut, että vähän jännitti. Tuntui, että se meni ihan hyvin. Jamie puhui ennen minua, ja hän on ihan uskomaton noissa. Se tasoitti tietä.”
Puhetta oli harjoiteltu.
“Kyllä, mun vanhempi (18v) poika auttoi siinä vähän, käytiin läpi. Pari viime päivää perhe on saanut istua hotellissa kuuntelemassa, kun olen harjoitellut puhetta. Mutta ei liikaa sentään.”
“Oli se ihan uskomaton fiilis. Flames oli järjestänyt kaiken niin upeasti, kaikki oli ihan viimeisen päälle. Kaiken kaikkiaan ihan uskomatonta. Vaikka on täytynyt tehdä niin paljon, olen koko ajan yrittänyt kertoa itselle, että nauti nyt, nauti nyt tästä. On ollut kyllä aivan upea viikko.”
Kiitos Kipper
34 Forever!
Täällä Jouni Nieminen, Olympic Saddledome, Calgary
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
