Blogi

Onside With Jouni: Kommentteja kesken kaiken

27.3.2024. Kaksi uutta nimeä 50 maalin kerhoon. Mo Seider onkin vasuri! Öljyn huono viikonloppu Ontariossa saa miettimään. Tämän kauden todennäköinen MVP pysyy vaatimattomana. Historiallinen ruuhka sarjan kärjessä. Kaikki ulkokentälle treenaamaan etutolpan slice-ohjausta! Tässä pieni lista kommentteja NHL-viikon keskelle.

16-0-2!

Nashville Predatorsin menoa ei pysäytä mikään! Siitä hetkestä lähtien, kun Preds pelasi yhden seurahistoriansa huonoimmista peleistä kotonaan helmikuun 15. päivänä ja hävisi numeroin 9-2 Dallas Starsille, se ei ole hävinnyt kertaakaan!

Predators oli tuon pelin toisen erän alussa jo 5-0 tappiolla Miro Heiskasen tehtyä maalin. Täydellinen pohjanoteeraus. 

Kauden parhaimpia tarinoita. Viime kauden lopun Florida Panthers tulee mieleen; Panthers oli kuitenkin syvempi ja etenkin ilkeämpi joukkue. 

Filip Forsberg, Ryan O`Reilly, Gustaf Nyqvist, kokenut Ryan McDonagh, ja Roman Josi johtavat tätä ryhmää edestä. Kokenut joukkue, jossa on joitakin nuorempia valopilkkuja, kuten 21-vuotias Luke Evangelista. Josi on viimeiset viikot ollut ehkä NHL:n paras puolustaja. 

Andrew Brunetten tiedettiin valmentavan hyökkäysvoittoista jääkiekkoa. Taas yksi hyvä Jack Adams-ehdokas. 

Moritz Seider sai oman sivun Hockeyfights.comille

Filip Forsberg teki voittomaalin Detroit Red Wingsiä vastaan, ja osallistui samassa ottelussa hieman yllätykselliseen tappeluun puolustaja Moritz Seiderin kanssa. Seiderin, vuoden 2022 Calder Trophyn voittajan, ensimmäinen NHL-ottelu. Forsbergin kolmas.  

Tämä tappelu muistutti legendaarisen urheilupilapiirtäjän Dave Elstonin parhaita, “Hockey Nightmare numero se ja se: saat tietää, että Bob Probert olikin vasuri”. Kuka tiesi, että Mo Seider olikin vasuri? 

“Aloitin hyvin, mutta sitten hän otti ohjat käsiinsä”, kuvasi Forsberg ottelua. “Hän on iso poika, minun on ainakin yritettävä valita joku omasta painoluokastani seuraavalla kerralla.”

Öljyn huono viikonloppu 

Edmonton Oilersin kolmen ottelun vieraskiertue ei alkanut hyvissä merkeissä Torontossa ja Ottawassa. Noitten kahden tappion takia Oilers saattoi pudota ennakkospekulaatioissa Stanley Cup-suosikin pallilta monen silmissä. 

Toronto Maple Leafs otti sivun Vegasin playoffoppikirjasta selvästi lauantain ottelussa Oilersia vastaan. Peli pelattiin Torontossa, eli jääkiekkomaailman keskipisteessä isojen valojen palaessa. Se oli vielä Hockey Night in Canadan pääottelu. Lauantain ottelussa on aina jotenkin tärkeämpi ja erilainen viba kuin muina viikonpäivinä. 

Rahaa on selvästi enemmän pöydällä lauantaina kuin muutoin. Vain kaksi pistettä jaossa, silti peli on tärkeämpi. Puolet Edmonton Oilersin kokoonopanosta on vielä kotoisin Toronton vaikutusalueelta, minkä luulisi tekevän pelistä tärkeämmän. 

Leafs otti Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin erityistarkkailuun heti alusta lähtien. Tämä oli jopa yllätyksellistä peliä taitopelaajien Leafsiltä. Ensimmäisestä vaihdosta alkaen, jokaisessa vaihdossa. Otetaan vastustajan tähdet silmätikuiksi, poikittaista selkään heti alussa ja kovaa päin laitaa. Ei siis mitään väärää, näin pitääkin pelata. 

Morgan Rielly otti Connor McDavidiä kovaa mailallaan ensimmäisessä vaihdossa, Joel Edmundson ajoi McDavidin laitaan toisessa. Kolmannen kierroksen varausvuoron antaminen Edmundsonista ei näytäkään huonolta. 

Evan Bouchard on huipputalentti hyökkäyspäässä, hyökkäävänä puolustajana. Yksi maailman parhaista. Parhaana päivänä tulee uskomattomia tekoja kiekon kanssa, ja hirmukova laukaus. Laukaus lähtee erikoisesti suorilta jaloilta, ja silti todella kovaa. Mutta huonona päivänä puolustuspelin puutteet tulevat esiin. 

Edmontonilla on ikävä Klim Kostinia yhä enemmän ja enemmän. Joukkue tarvitsee pelaajia, jotka pystyvät antamaan takaisin ja pitämään puolia tilanteissa, joita lauantaina nähtiin Torontossa. Sam Carrick oli tässä mielessä hyvä, pienelle huomiolle jäänyt lisäys siirtotakarajalla. 

Vaatimaton Nate

Nathan MacKinnon on tämän kauden MVP, eli hän ansaitsee arvostetun Hart Trophyn. Muita hyviä ja ansaitsevia ehdokkaita on, niihin voidaan keskittyä myöhemmin, mutta Nate on ykkönen. Sunnuntain peli Denverissä Pittsburgh Penguinsiä vastaan oli “statement game” MacKinnonilta. 

Toki Penguins on sekavassa tilanteessa. Parhaita pelaajia on menetetty, jäljelle jäänyt ryhmä on fyysisesti ja emotionaalisesti ja henkisesti rikki. Geno ja puolustuksen pitkäaikainen ykkösmies Kris Letang ovat selvästi uransa auringonlaskussa. 

Peli oli 4-0 Pensin hyväksi jo toisessa erässä. Sidney Crosby – jonka peli ei ole vieläkään kääntynyt laskuun – teki neljä pistettä, kun Avs aloitti nousun. Kun 4-1 kavennusmaali tuli, oli jotenkin selvää, että tämä ei jää tähän.

Nathan MacKinnon johti nousua esimerkillään. Jatkoajalla Coloradolla oli jäällä MacKinnon, Cale Makar, ja ratkaisumaalin tehnyt Jonathan Drouin. Drouin tuli Coloradoon entisen junnuaikojen ketjukaverinsa Naten pyynnöstä, ja on saanut uransa uuteen vauhtiin. Paras Jonathan Drouinin peli ehkä vuosiin. 

Colorado Avalanche näyttää päässeen vauhtiin juuri oikeaan aikaan. Todella kova joukkue. Vastustajat joutuvat pelaamaan Denverissä korkeassa ilmanalassa, mikä on taas yksi vahvuus Avsille. 

Joukkueen vahvistukset siirtotakarajalla,  Yakov Trenin Nashvillestä ja Brandon Duhaime Minnesotasta, korjasivat joukkueen alivoimapelin. Avs ei ole päästänyt yhtään alivoimamaalia sitten trade deadlinen, ei edes tiistain tappiopelissä Montrealia vastaan. 

Tähän vielä päälle Casey Mittelstad Buffalosta, joka on parannus Ryan Johanseniin, jolla on ollut vaikeita aikoja, sekä puolustaja Sean Walker Philadelphiasta. Colorado menetti Bowen Byramin, mutta nuorelle puolustajalle ei olisi koskaan tullut mahdollisuutta pelata ykkösparissa Coloradossa. Joskus ihannetilanteessa kauppa voi olla hyvä molemmille osapuolille.

Yksi asia, mistä on mainittu blogilla aikaisemminkin, on maalivahtipeli. Onko Alexandar Georgiev tarpeeksi hyvä torjumaan kiekot loppuun saakka? 

Maalivahtipeli on avain jokaisella joukkueella Suuren tanssin alkaessa – Edmonton Oilers ehkä paras esimerkki – mutta tätä on pakko seurata. 

Huomattava asia tässä ottelussa, joka oli periaatteessa Halifaxin suurten poikien, vanhemman Sidney Crosbyn ja nuoremman Nate MacKinnonin yhteenotto, oli se, miten vaatimaton MacKinnon oli jälkeenpäin. Hän kunnioittaa esikuvaansa ja kesäistä harjoittelukaveriaan loppuun saakka. 

Ruuhkaa sarjan kärjessä 

Millaiselta NHL-runkosarjan voittajalle luovutettava Presidents` Trophy näyttää? En minäkään tiedä. 

NHL ilmoitti sunnuntaina, että meneillään on ensimmäinen kerta liigan historiassa, kun sarjataulukon seitsemän parasta joukkuetta on vain yhden pisteen sisällä, kun jokainen niistä on pelannut jo vähintään 85 prosenttia runkosarjaohjelmastaan. 

Mikä on siis NHL:n ykkösjoukkue juuri nyt?

Seitsemästä eri vastauksesta yksikään ei mene pahasti pieleen: Vancouver Canucks, New York Rangers, Florida Panthers, Colorado Avalanche, Carolina Hurricanes, Dallas Stars, ja Boston Bruins. 

Onko Presidents` Trophy kovin haluttu palkinto? Ehkä sitä tulisi arvostaa enemmän, koska kausi on pitkä, pelejä on paljon, vastustajat ovat ilkeitä, matkat pitkiä, ja voitot kovan työn takana. 

Sidin ohjaus

Sidney Crosby ei ole enää “Sid The Kid”. Sid on 36-vuotias, ja pelaamassa jälleen todella hienoa kautta. 34 maalia ja 73 pistettä koossa 70 pelatun ottelun jälkeen. 

Mainitussa Denverin ottelussa Crosby teki ohjauksen maaliin, josta on nyt puhuttu jo parin päivän ajan. Tuo Sidin etutolpan slice-ohjaus suunnilleen maaliviivalta, ehkä 3-4 metriä vasemmalle Georgievista on katsomisen arvoinen taidonnäyttö. 

Ja hän vielä itse loi laukaisutilanteen hoitamalla kiekon siniviivalle Valtteri Puustiselle. Puusti osasi laittaa syötön juuri oikeaan paikkaan nopeasti.

Tarkasti suomalaispelaajien otteita seuranneet saattavat nähdä tässä jotain tuttua. Mikko Rantanen on tehnyt muutaman maalin tuolla etutolpan slice-ohjauksella, pari tällä kaudella. Ja hän on julkisesti sanonut oppineensa tuon takatolpan polviasennon katsomalla Sidney Crosbyn esimerkkiä. 

50

Kaksi pelaajaa, joita kukaan ei varmasti osannut valita tällä kaudella viidenkympin joukkoon, liittyi juuri NHL:n 50 maalin tekijöitten kerhoon. Kerhossa on hieman alle sata jäsentä tätänykyä. 

Joskus 1980-luvulla myynnissä oli hieno piirretty juliste, jossa oli kaikki siihenastiset 50-maalin kerhon jäsenet, perustajajäsenestä Rocket Richardista alkaen. 

Zach Hyman on varmasti pelaaja, josta kukaan ei odottanut 50-maalin miestä. Ei korkea varaus; Florida Panthersin viidennen kierroksen löytö kesällä 2010 (123.). Dylan Larkinin ketjukaveri Michiganin yliopistossa, jossa hän pelasi täydet neljä kautta. 

Vakituinen paikka NHL:ssä Torontossa 24-vuotiaana. Mike Babcockille on annettava tunnustusta kaikesta huolimatta valmentajana, joka uskoi Zacharias Hymaniin. Leafsin GM Kyle Dubas ei uskonut, ja antoi Hymanin lähteä muualle. Edmontonin onneksi hän valitsi Oilersin. 

Yksi parhaita esimerkkejä jääkiekkoilijasta, joka ei koskaan ollut joukkueensa paras junnuissa, yliopistossa, eikä ammattilaisenakaan, mutta kovalla työllä ja asenteella tultiin näin pitkälle. 

Suurin osa Hymanin maaleista tulee aivan maalin läheltä. Se ei laske suorituksen arvoa mitenkään. Väitteet siitä, että Connor McDavidin kanssa olisi helppoa pelata, eivät pidä paikkaansa. Asia on oikeastaan päinvastoin. 

Zach Hyman on aina osannut pelata hyvien pelaajien kanssa, Larkinista, Auston Matthewsin kautta McDavidiin. Viime päivinä on sosiaalisessa mediassa nostettu esiin se tosiasia, että Hyman tulee todella varakkaasta perheestä. 

Sitä, millä lastenkirjailijanakin menestynyt #18 on tehnyt NHL:ssä, ei isän rahoilla enää saa. 

Toinen 50 maalin kerhon uusi jäsen, Sam Reinhart, on otettava käsittelyyn toisella kertaa. 

Jos playoffit alkaisivat tänään

Stanley Cupin playoffit alkavat noin neljän viikon päästä, alustavasti lauantaina, 20. päivänä huhtikuuta. On aika alkaa leikkiä vanhaa kunnon “jos playoffit alkaisivat tänään”-leikkiä. Tässä ensimmäisen kierroksen otteluparit, otettu tilanteessa ennen keskiviikon pelejä. Tilanne saattaa, etenkin idässä, muuttua lähes päivittäin. 

Playoffit alkavat siten, että kunkin konferenssin ykkösjoukkue – eli se joukkue, jolla enemmän pisteitä kuin toisen divisioonan voittajalla – pelaa kummankin konferenssin toiselle villi kortti-paikalle sijoittunutta vastaan. Toisen divisioonan voittaja pelaa ensimmäiselle villi-kortti-paikalle sijoittunutta vastaan. Kummankin divisioonan kakkonen ja kolmonen pelaavat toisiaan vastaan. 

Itäinen konferenssi

New York Rangers vs. Washington Capitals

Boston Bruins vs. Tampa Bay Lightning

Florida Panthers vs. Toronto Maple Leafs

Carolina Hurricanes vs. Philadelphia Flyers

Läntinen konferenssi

Dallas Stars vs. Vegas Golden Knights

Vancouver Canucks vs. Nashville Predators’

Colorado Avalanche vs. Winnipeg Jets

Edmonton Oilers vs. Los Angeles Kings

Kuusitoista joukkuetta aloittaa. Ja kuten Darryl Sutter sanoisi, kun kahdeksan päivää on hukattu, tai vähän enemmän, vain kahdeksan jatkaa. Darrylin kuuluisa kommentti kaksi vuotta sitten koski mahdollista Colorado Avalanchen kohtaamista. 

Todella jännittäviä pareja. Joitakin vanhoja tuttuja, joissa voidaan päästä maksamaan kalavelat takaisin. 

Neljä viikkoa enää..

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]


Muita aiheeseen liittyviä juttuja