16.4.2024. Pentti Lund nukkui pois 16. huhtikuuta, vuonna 2013, Thunder Bayn suomalaiskaupungissa Kanadan Ontariossa. Calder-palkinnon NHL:n parhaana tulokkaana vuonna 1949 voittanut Lund oli 87-vuotias. On aika muistella todellista suomalaista pioneeria, NHL-tähteä, Helsingin Sanomien ensimmäistä NHL-kirjeenvaihtajaa, ja hyväntuulista herrasmiestä.
Sujuvasti suomenkielinen
Pentti Lund puhui sujuvaa suomea koko elämänsä, vieläpä aidolla pohjalaisella murteella, vaikka hän oli lähtenyt Kanadaan jo kuusivuotiaana pikkupoikana. Kuten jo uransa lopettanut amerikansuomalainen puolustaja Matt Niskanen, myös Pentti Lund syntyi Suomen itsenäisyyspäivänä, joulukuun kuudentena vuonna 1925.
Lund oli ensimmäinen merkittävä suomalaissyntyinen NHL-jääkiekkoilija. Hän oli ensimmäinen Suomessa syntynyt pelaaja, joka teki maalin, sai syöttöpisteen, otti jäähyn, pelasi Stanley Cupin playoffeissa, finaali mukaanlukien, ja ensimmäinen, joka voitti merkittävän NHL-palkinnon.
Pentti pelasi 259 NHL-ottelua timantinkovassa kuuden joukkueen Original Six NHL:ssä, NHL:n kulta-aikoina. Hän teki 44 maalia ja 55 syöttöpistettä.
Siikajoella vuonna 1899 syntynyt Albert Pudas oli ensimmäinen Suomessa syntynyt NHL-pelaaja. Pudas pelasi kolme ottelua ilman tilastomerkintöjä Toronto St. Patsin paidassa kaudella 1926-27. Seura muutti pian tämän jälkeen nimensä nykyisin hyvin tunnettuun muotoon Toronto Maple Leafs.
Pudas tunnetaan Kanadan hopeaa saaneen olympiajoukkueen valmentajana talven 1932 kisoista.
Pienten poikien seikkailu
Pentti Lundin isä Otto Rönnlund lähti pieneltä maatilaltaan Kanadaan vuonna 1927. Hänen puolisonsa Laina seurasi miestään kolme vuotta myöhemmin. Otto ja Laina olivat kotoisin Pohjanmaan Karijoelta.
Äidin Kanadaan lähdön jälkeen Rönnlundien pienet pojat Pentti ja vuonna 1927 syntynyt Veikko jäivät pariksi vuodeksi äitinsä vanhempien luo Karijoen Alakylään.
Yksi useimmin kerrotuista Pentti Lund-tarinoista on se, miten kuusivuotias Pentti ja vasta neljävuotias Veikko matkustivat kahdestaan Kanadaan vanhempiensa perässä kesällä 1932.
Pojat matkustivat kahdestaan laivalla Turusta Tukholmaan. Tukholmassa oli löydettävä rautatieasema, josta matka jatkui junalla Göteborgiin. Göteborgista edelleen laivalla yli Atlantin. Kanadaan saavuttua edessä oli vielä vuorokauden junamatka Montrealista Port Arthuriin.
Pikkuvesselit selvisivät perille hienosti. Todiste siitä, että maailma oli tässä suhteessa parempi vuonna 1932 kuin nykyisin. Emme voisi kuvitellakaan lähettävämme tuon ikäisiä lapsia omine nokkineen tuollaiselle matkalle tänä päivänä, vaikka se tehtäisiin hienosti lentokoneella.
“Kun lähdimme Karijoelta vanhempiemme luokse kesällä 1932, menimme isoisämme kanssa Myrkynkylässä junaan ja hän oli mukanamme Turkuun saakka, mistä jatkoimme laivalla Ruotsiin ja sieltä toisella laivalla yli Atlantin Montrealiin”, muisteli Pentti Lund vuosia myöhemmin Ilkka-lehdessä.
“Kaikki matkatavaramme olivat pienessä puuvillasta tehdyssä pussissa, mihin äitini sisarpuoli oli kirjoittanut meidän nimemme ja matkamme päämäärän. Englantia emme osanneet yhtään, mutta pussin tekstiä näyttämällä meidät ohjattiin aina oikeaan kulkuneuvoon.”
Tuo veljesten ainoana matkatavarana toiminut puuvillapussi löytyi myöhemmin Lundin äidin tavaroista ja Pentti säilytti sitä Thunder Bayn kodissaan kunniapaikalla.
Äiti oli vastassa poikien saapuessa Port Arthurin juna-asemalle. Isä oli vielä etsimässä töitä lännempänä. Pojat pääsivät näkemään isänsä parin viikon päästä. Isän löydettyä metsätöitä perhe muutti noin 75 kilometrin päähän kaupungista metsäalueelle. Siellä kului Lundin veljesten ensimmäinen talvi Kanadassa.
Myöhemmin Pentti lähetettiin lähemmäksi kaupunkia Koski-nimiseen suomalaiseen perheeseen, jotta hän saattoi aloittaa koulunkäyntinsä.
“En vieläkään osannut yhtään englantia, mutta onneksi ensimmäinen opettajani Aili Pelto oli suomalainen ja hänen avullaan pääsin alkuun”, muisteli Lund.
Rönnlundit muuttivat noina aikoina sukunimensä Lundiksi. Koko perhe muutti muutaman vuoden päästä Port Arthuriin pysyvästi, lähelle vielä tänä päivänäkin toimivaa legendaarista Hoito-ravintolaa. NHL-uutisissa Hoito on näkynyt viime vuosina paikkana, jonne paikkakunnalta kotoisin olevat Staalin veljekset ovat vieneet Stanley Cupin näytteille.
Pentti Lund sai ensimmäiset luistimensa yhdeksänvuotiaana vuoden 1935 lokakuussa. Hän sai kokeilla toisen pojan luistimia ja ihastui luistelemiseen. Pitkän pyytelyn jälkeen äiti heltyi ostamaan naapurin tytöltä luistimet kahdella dollarilla, mikä oli sen ajan rahaksi korkea hinta.
Vuoden, parin tämän jälkeen Veikko innostui samalla tavalla ja hänkin sai omat luistimet. Lundin veljesten kiekkoiluinnostus oli pian niin totaalista, että koulu jäi sivuasiaksi. Äiti uhkasi välillä kieltää pelaamisen, mutta veljesten itkettyä ääneen hän joutui alakuloisesti muuttamaan kantaansa.
Thunder Bay
Fort Williamin ja Port Arthurin kaupunkien jääkiekko oli erittäin korkeatasoista NHL:n Original Six-kulta-aikoina. Alueelta tuli paljon ammattilaispelaajia. Kaupungit yhdistyivät nykyisin paremmin tunnetuksi Thunder Bayksi vuonna 1970.
NHL:n scoutteja vilisi näitten suomalaiskaupunkien junnupeleissä. NHL:ssä pelasi vain kuusi 15-miehen joukkuetta, mikä tarkoitti sitä, että lahjakkuuksia jäi paljon kotikaupunkiin pelaamaan erittäin kovatasoisissa seniorisarjoissa puoliammattilaisina.
Allan Cup oli siihen aikaan, ennen television aikakautta Kanadan “amatööri” mestaruuspalkinto, jota arvostettiin lähes yhtä korkealle kuin Stanley Cupia. Port Arthur Bearcats voitti Allan Cupin vuosina 1925, 1926, 1929 ja 1939.
Viimeiseksi Thunder Bay Bombers kävi täällä Albertan Lloyminsterissä voittamassa Allan Cupin vuonna 2005. Finaalin jatkoajalla voittomaalin tehneen pelaajan nimi oli Derek Levänen.
Port Arthur West End Bruins-niminen A-junnuseura voitti Kanadan A-junnumestaruuden eli Memorial Cupin vuonna 1948.
Helsingissä pelaa vieläkin jääkiekkoseura nimeltään Karhu-Kissat, allekirjoittaneen suosikkiseura, joka sai nimensä Port Arthurin Karhu-Kissojen mukaan.
Thunder Bayn alueen kovatasoisuudesta kertoo sekin, että juuri ennen Pentti Lundin saapumista NHL-kaukaloihin, useampi Calder-palkinnon voittaja oli tullut samalta alueelta. Vuoden 1943 vuoden tulokas, Toronton Gaye Stewart, vuoden 1944 voittaja, Toronton Gus Bodnar ja New York Rangersin Edgar Laprade vuonna 1945 esimerkiksi.
Fort Williamista kotoisin ollut kolmikko Stewart, Bodnar ja Bud Poile muodostivat toisen maailmansodan aikana Toronto Maple Leafsin kuuluisan “Flying Forts” eli lentävät linnakkeet-ketjun sodan kuuluisimman pommikoneen mukaan.
Detroit Red Wingsin manageri, Fort Williamista kotoisin ollut Jack Adams rakensi joukkueen, joka voitti NHL:n runkosarjan 7 kertaa peräkkäin ja neljä Stanley Cupia vuosien 1948 ja 1955 välissä. Adams lienee ainoa, jonka nimi on loordi Stanleyn kannun kyljessä pelaajana, valmentajana, ja managerina.
Yksi Red Wingsin kulta-aikojen suurimmista tähdistä oli Fort Williamin Alex Delvecchio, 24 vuotta Detroitissa pelannut legenda.
Boston Bruins
Pentti Lund oli alunperin Boston Bruinsin listoilla ollut pelaaja. Pentti kehittyi jääkiekossa nopeasti, ja pelasi jo 15-vuotiaana kotikaupunkinsa kovassa A-juniorijoukkueessa.
Bruinsin kykyjenetsijät löysivät Lundin jo tämän ollessa vasta 17-vuotias sota-aikana. Toisen maailmansodan aikana Suomen passin kanssa matkustellut Suomen kansalainen ei voinut aloittaa ammattilaisuraansa Yhdysvalloissa.
Lund liittyi vapaaehtoisena Kanadan laivastoon sodan ajaksi, mutta hän ei ehtinyt rintamapalvelukseen ennen toisen maailmansodan päättymistä. Hän pelasi laivaston jääkiekkojoukkueessa.
Sodan jälkeen hän pelasi kaksi kautta Bostonin organisaation alaisessa Boston Olympics joukkueessa, joka pelasi Eastern Hockey League-nimisessä sarjassa. Ensimmäisellä kaudella Olympics voitti liigan mestaruuden. Lund teki 15 pistettä 9 playoffottelussa.
Toisella kaudellaan 20-vuotias Pentti Lund oli EHL:n paras pistemies. Hän teki 49 maalia ja 92 pistettä 56 ottelussa.
Lund aloitti NHL-uransa pelaamalla yhden ottelun pudotuspeleissä keväällä 1947. Hän sai mahdollisuuden pukea Bruinsin paita päälleen yhden joukkueen vakiopelaajan jouduttua matkustamaan hautajaisiin.
Pelattuaan kauden 1947-48 AHL:n Hershey Bearsissa Lund pääsi taas Bruinsin paitaan kevään 1948 playoffseissa. Hän pelasi kaksi ottelua. Yksi Pentin joukkuekavereista Hersheyssä oli uransa ehtoopuolella jo ollut Walter “Babe” Pratt. Jääkiekkoraamattu The Hockey Newsin tehdessä vuonna 1998 listan kaikkien aikojen sadasta parhaasta NHL-pelaajasta, Baben nimi löytyi numerolla 96.
Pratt oli aikaisemmin ollut tärkeä pelaaja New York Rangersin Stanley Cup-joukkueessa vuonna 1940, ja Toronto Maple Leafsin joukkueessa vuonna 1945. Hän voitti Hart-palkinnon vuonna 1944. Babe Pratt on myös yksi Vancouverin jääkiekkolegendoista. Hän menehtyi sydänkohtaukseen Canucksin ottelun erätauolla vanhassa Pacific Coliseumissa vuonna 1988. Canucks pelasi loppukauden Baben nimi ommeltuna pelipaitoihin.
New York Rangersiin
Boston Bruinsin manageri Art Ross treidasi Lundin New York Rangersiin helmikuun kuudentena, vuonna 1948. Tällä vaihtokaupalla Bruins sai “Kiltti” Grant Warwickin, vuoden 1942 Calder-voittajan. Rangers sai kaupassa myös Billy Taylorin ja Ray Mansonin.
Warwick on ainoa pelaajavalmentajana MM-kultaa koskaan voittanut henkilö, hän valmensi Kanadaa edustanutta Penticton Veesiä vuoden 1955 kisoissa Länsi-Saksassa.
Calder Trophy
Calder-palkinto oli Pentti Lundin omasta mielestä jääkiekkouran paras saavutus. Melkein samantasoinen oli Stanley Cupin pudotuspelien pistepörssin voitto keväällä 1950.
Lund palkittiin NHL:n parhaana tulokkaana hänen tehtyään 14 maalia ja 16 syöttöpistettä 56 ottelussa kaudella 1948-49. Hän pelasi yhdessä Broadwayn kuuluisimmista ketjuista Edgar Lapraden ja Tony Leswickinkanssa. Ketjulle annettiin lempinimi “L-Line” kaikkien kolmen sukunimen aletttua samalla kirjaimella.
Laprade pelasi 500 NHL-ottelua, istuen vain 42 minuuttia jäähyllä. Keskinmäärin vain yksi kakkonen kaudessa. Hänet tunnettiin kovasti yrittävänä, erinomaisena peliä tekevänä sentterinä. Yritteliäästä pelityylistä hänelle annettiin lempinimi “Beaver”.
NHL palkitsi herrasmiespelaajan Lady Byng-palkinnolla vuonna 1950.
Tony Leswick taas oli pienikokoinen, erittäin kovaotteinen taistelija. Hän tuli myöhemmin NHL-urallaan tunnetuksi jatkuvasta vihanpidostaan ja tappeluistaan Rocket Richardin ja monien muitten kanssa. Myöhemmin Detroit Red Wingsin jäsenenä hän voitti kolme Stanley Cupia. Hän teki voittomaalin Stanley Cup-finaalisarjan seitsemännen ottelun jatkoajalla vuonna 1954.
Leswick sai pienen koonsa ansiosta lempinimen “The Mighty Mouse”. Hänen toinen lempinimensä oli “Tough Tony”. Leswickillä oli tapana ärsyttää tahallaan Detroitin Gordie Howea, mitä ei moni pelaaja 1950-luvun NHL:ssä uskaltanut tehdä. Red Wingsin joukkueenjohtoon tämä teki niin hyvän vaikutuksen, että Detroit hankki Tonyn pian omaan joukkueeseensa.
Mailankäsittelyvahvuus
Pentti Lund kuvaili itse myöhemmin vahvimmaksi puolekseen jääkiekkoilijana mailankäsittelyä. Luistelijana hän ei ollut erikoisen hyvä, koska hän aloitti jääkiekon vasta 10-vuotiaana. 184-senttinen pelaaja oli hänen aikoinaan huomattavan pitkä. Se toi otteisiin ulottuvuutta.
Lund piti myös parhaina puolinaan suomalaista sisuaan ja valtavaa innostustaan pelaamiseen.
Tulokaskaudella Pentti sai New Yorkiin kaverikseen lyhyeksi ajaksi vanhan ystävänsä, puolustaja Dick Kotasen, joka pääsi pelaamaan yhden ottelun NHL:ssä Rangersin paidassa. Samassa joukkueessa pelasi myös myöhemmin legendaariseksi valmentajaksi Philadelphiassa noussut Fred Shero. Shero oli venäläisten siirtolaisten poika Winnipegistä.
NHL ei vielä järjestänyt upeaa gaalaa Las Vegasissa vuonna 1949. NHL:n presidentti Clarence Campbell ojensi Calder-palkinnon Pentille erikseen järjestetyssä seremoniassa Madison Square Gardenin jäällä lokakuussa 1949, ennen Boston Bruinsia vastaan pelattua ottelua.
Komean palkinnon lisäksi Lund sai tuhannen dollarin shekin saavutuksestaan.
Pentti Lund matkusti Suomen kansalaisena, Suomen passi mukanaan NHL-uransa alkuvuodet. Hän otti Kanadan kansalaisuuden ja passin tammikuussa, vuonna 1949.
Kevät 1950
Lundin NHL-uran kuuluismmat sankariteot tulivat kevään 1950 Stanley Cupin playoffeissa. Semifinaalisarjassa Montreal Canadiensia vastana hän teki kolmannessa ottelussa hattutempun. Montrealin lehdistö antoi hänelle lempinimen ”Lucky Lund.”
Rangersin valmentaja Lynn Patrick vastakkainpeluutti Lundia itseään Maurice Richardia vastaan koko pelisarjan alusta loppuun. The Rocket teki vain yhden maalin viiden ottelun pelisarjassa. Lund teki viisi.
“Meillä oli pelisuunnitelma,” kertoi Edgar Laprade torstaina New York Timesille. “Pentti valittiin varjostamaan Richardia. Hän oli tärkeä pelaaja joukkueessamme.” Rangers pudotti Canadiensin yllättäen otteluvoitoin 4-1.
“Voittomme oli paljolti Pentin ansiota”, sanoi Laprade.
Kevään 1950 Stanley Cup-finaalisarja oli erittäin tasainen, ja täynnä dramaattisia käänteitä. Detroit Red Wings voitti New York Rangersin vasta seitsemännessä ottelussa. Kolme finaalipeleistä ratkaistiin jatkoajalla.
Broadwayn Sinipaidat joutuivat Madison Square Gardenin vallanneen sirkuksen vuoksi pelaamaan kotiottelunsa Toronton Maple Leaf Gardensissa. Torontolaiset ottivat Rangersin nopeasti suosikikseen, buuaten riemukkaasti Detroitille.
Rangers johti sarjaa 3-2 ennen kuudetta ottelua, mutta Detroit voitti kaksi viimeistä. Rangers johti sekä kuudetta että seitsemättä ottelua kahdella maalilla, mutta hävisi kummatkin lopussa. New Yorkin maalivahtina pelasi samalla kaudella Hart-palkinnon voittanut Chuck Rayner.
Red Wings oli menettänyt Gordie Howen jo semifinaalisarjassa Toronto Maple Leafsiä vastaan. Leafsin Teeder Kennedy ehti Howen laitataklauksen alta pois kohtalokkain seurauksin. Howe lensi pää edellä laitaan. Mr. Hockey sai aivotärähdyksen, nenä ja poskiluut murtuivat ja hänen oikea silmänsä kärsi vaurioita.
Sairaalassa lääkärit joutuivat leikkaamaan reiän hänen kalloonsa helpottaakseen aivoihin kohdistuvaa painetta. Gordie Howella oli onnea. Koko Kanadan odottaessa läpi yön uutisia radioittensa ääressä, aivoleikkaus onnistui. Howe palasi kaukaloihin seuraavana syksynä, kypärä päässä.
Seitsemäs ratkaiseva finaaliottelu pelattiin Detroitin Olympiassa. Rangers ehti johtamaan ratkaisevaa peliä jo maalein 2-0, mutta jatkoajalle lähdettiin tilanteessa 3-3.
Detroitin Pete Babando laukoi Stanley Cup-historian ensimmäisen seitsemännen ottelun jatkoajalla mestaruuden ratkaisseen maalin toisessa jatkoaikaerässä, ajassa 8:31. Detroitin vanha Olympia-halli räjähti riemusta.
Mestaruuden ratkettua Stanley Cup luovutettiin Red Wings kapteeni Sid Abelille, joka tavan mukaan antoi Kannun jäädä jäälle tuodulle pöydälle. “Terrible” Ted Lindsay kävi myöhemmin nostamassa Stanley Cupin käsivarsilleen luistellen sen kanssa ympäri kaukaloa katsojien riemuksi.
Detroit Red Wingsin juhlintaa näytettiin ensimmäistä kertaa uuden median avulla. Televisiossa. 12 päivää aikaisemmin aivoleikkauksessa ollut Gordie Howe käveli varovaisesti jäälle puvussa, takissa ja leikkausarvet peittänyt fedora päässään. Lindsay kävi ottamassa Howen hatun ja heitti sen katsomoon, Red Wingsin fanien hurratessa.
Pentti Lund voitti playoffien pistepörssin 11 pisteellään, kuusi maalia ja viisi syöttöä, mutta Stanley Cup jäi yhden maalin päähän.
“Seuraavalla kaudella oli tarkoitus voittaa, mutta urheilussahan asiat eivät mene suunnitelmien mukaan”, pohti Lund noin kymmenisen vuotta sitten vieraillessaan Pohjanmaalla tapailemassa sukulaisiaan Karijoella ja Jalasjärvellä.
Pentti Lundin peliaikoina NHL-pelaajilla oli tapana matkustaa aina kesäksi kotiin Kanadaan ja tehdä kesätöitä. Port Arthurin maalaispojat viettivät kesänsä paiskimalla töitä sahalla tai rautateillä.
“Me olimme kaikki suuria tähtiä kotiseudulla,” muisteli Lund myöhemmin. ”Port Arthuriin tuli kesäksi aina viisi tai kuusi NHL-pelaajaa. Joku oli menestynyt paremmin ja joku vähän huonommin, mutta kaikki olivat tähtiä. Tienasin NHL:ssä parhaimmillaan 9,000 dollaria kaudessa. Rautateillä olisin saanut $3,500 vuodessa.”
Takaisin Bostoniin
Syyskuun 20. 1951 New York Rangers treidasi Lundin takaisin Bostoniin Gus Gyle-nimisen pelaajan kanssa, New York sai kaupassa toisen suomalaissukuisen pelaajan Paul Rontyn.
Bostonissa kausi jäi lyhyeksi. Bruins pelasi marraskuun 13. päivänä kauden 13. ottelunsa Chicago Black Hawksia vastaan. Joukkueella oli koossa 13 pistettä. Tähtien asento oli tavattoman huono.
Bostonista muutaman vuoden takaa tutun puolustaja Clare Martinin maila osui Pentti Lundin silmään vakavin seurauksin.
“Hänellä oli tapana vipata kiekko korkealle, ja tein virheen kun en ajanut kiinni hänen kroppaansa, vaan yritin ottaa kiekkoa, jolloin olin hieman matalassa asennossa ja maila sattui”, kuvasi Lund kohtalokasta tilannetta.
Lund vietti yhdeksän päivää sairaalassa, ja sai Boston Bruinsin manageri Art Rossilta neuvon lähteä kotiin toipumaan.
“Menin kuitenkin varsin pian jäälle, enkä tunnustanut, että silmävamma oli niin paha kuin se todellisuudessa oli. Näin toisella silmällä vain hieman valoa, mutta ajattelin, että voin silti jatkaa uraani.”
“En ottanut tohtorin neuvoa jättää urheilu. GM katsoi kun palasin jäälle, että eihän se kovin pahasti sattunut. Mutta yksisilmäisenä pelaaminen ei ole nautinnollista.”
Lund yritti tehdä paluun yksisilmäisenä vielä kaudella 1952-53. Hän teki 17 pistetttä.
Jääkiekkoura päättyy
Vuonna 1953 Boston Bruins myi Lundin oikeudet Brittiläiseen Kolumbiaan, Vancouverin saarella toimivan Victorian joukkueelle. Hän pelasi mukana joukkueen harjoitusotteluissa, mutta muutti sarjakauden alkaessa kotiin Ontarioon.
Victoriassa puoliammattilaisjoukkueessa maksettu palkka oli niin huono, että perheellisen oli ajateltava parempaa toimeentuloa. Myöhemmin Lund harmitteli sitä, että hän oli Victoriassa laittanut nimensä sopimukseen, jonka tekstissä mainittiin hänen jääneen vapaaehtoisesti eläkkeelle.
“Jos olisin lopettanut Bostonissa keväällä 1953, olisin saanut kertakorvauksena 10,000 dollaria sekä lisäksi jäähyväisottelun tulot, suunnilleen 12 – 15,000 dollaria”, sanoi Lund.
Yritettyään myydä henkivakuutuksia jonkin aikaa, 27-vuotias Pentti Lund pelasi vielä uransa viimeiset puolitoista kautta Sault Ste. Marie Greyhoundsin puoliammattilaisjoukkueessa 200 dollarin viikkopalkalla. Hän pelasi viimeiset pelinsä kaudella 1954-55.
Toinen ura toimittajana
Pentti Lund aloitti toisen uransa toimittajana jo pelaaja-aikoinaan. Hän kirjoitti NHL-kokemuksistaan Helsingin Sanomiin, mikä auttoi suomalaisia tutustumaan maailman kovimpaan jääkiekkosarjaan. Siihen aikaan palkkaa ei voitu maksaa ulkomaille, joten rahat talletettiin pankkiin Suomeen.
Lund tuli Suomeen vasta 1970-luvulla perimään niitä rahoja, joista Helsingin Sanomien toimituksessa ei enää tiedetty mitään.
“Kanssani sopimuksen tehnyt mies oli vaihtanut työpaikkaa, ja oli iso pomo aikakauslehtibusineksessä”, muisteli Lund myöhemmin. “Hänen kanssaan sovimme raha-asiat, ja kirjoitin jutunkin suomalaisen jääkiekon näkymistä. Nyrkkiposti sen julkaisi. Luulin, että se oli nyrkkeilylehti.”
Myöhemmin Pentti Lund teki NHL-raportteja Kiekkolehteen. Itse muistan odottaneeni aina innokkaasti Iltalehden tiistainumeroa, koska siinä oli aina Lundin viikottainen NHL-katsaus vielä 1980-luvulla.
Päätyönsä Lund teki kuitenkin kotikaupunkinsa paikallislehdissä. Hän aloitti lehtimiesuransa varsinaisesti vasta 1960-luvulla toimittuaan sitä ennen kiinteistöjen ja autojen myyjänä.
Presidentti Urho Kekkosen vieraillessa Port Arthurissa Lundin työnantajana toiminut autoliike antoi presidentin ja hänen seurueensa käyttöön neljä autoa. Pentti ajoi yhtä autoista.
“Presidentin tavatessani rohkenin esitellä itseni nimeä mainitsematta ensimmäiseksi Suomessa syntyneeksi NHL-kiekkoilijaksi,” muisteli Lund presidentin tapaamista.
Kekkonen sanoi heti, että “sittenhän sinä olet Pentti Lund.”
Suomen maajoukkueen Kanadan kiertueella vuonna 1965 Leijonat pitivät heti Port Arthurin ja Fort Williamin kaksoiskaupunkiin saavuttuaan jääharjoitukset paikallisessa hallissa. Leijonia valmensi siihen aikaan myös alueelta kotoisin ollut Joe Wirkkunen.
Aarne Honkavaara muisteli kirjassaan Pentti Lundin tapaamista. “Heittelin juuri kiekkoja jäälle, kun luokseni asteli tutunnäköinen tanakka herrasmies ja esitteli itsensä Pentti Lundiksi”, kirjoitti Dynamo.
“Hän oli paikallisen sanomalehden urheilutoimittaja, ja sanoi tulleensa katsomaan harjoituksiamme ja haastattelemaan pelaajia. Vein hänet hetken keskusteltuamme pukusuojaan ja esittelin hänet pelaajille.”
“Vähän huvitti, kun näki tämän maailmanluokan tähden haastattelevan kynä ja lehtiö käsissä juuri 18 vuotta täyttänyttä ensikertalaistamme Pekka Marjamäkeä.”
Viimeinen Suomen matka jää toteutumatta
Pentti Lund oli tulossa Suomeen 24. huhtikuuta, jolloin hänen 300-sivuinen juuri valmistunut, Lauri Järvisen toimittama ja kirjoittama elämänkerta julkistetaan Urheilumuseossa Helsingissä.
Lund oli odottanut tilaisuutta suurella innolla ja oli osallistunut aktiivisesti kirjan tekemiseen.
Vielä pari viikkoa sitten erittäin hyvässä kunnossa ollut Lund joutui 9.huhtikuuta äkilliseen suolistoleikkaukseen, josta hän toipui aluksi lupaavasti ja oli edelleen lähdössä Suomeen.
Suunnitelmat muutti sairaalassa iskenyt aivohalvaus.
Pentti Lund pääsi vierailemaan synnyinmaassaan muutamia kertoja. Hän tapasi Suomessa sukulaisiaan ja kiinnostus omiin juuriin vahvistui. Hän sai nähdä sekä isänsä että äitinsä vieläkin pystyssä olevat kotitalot Pohjanmaalla.
Kaljalla Turussa
Allekirjoittaneella oli onni saada tavata tämä hieno kanadansuomalainen herrasmies vuonna 1993 Suomen Turussa. Hän oli paikalla yhdistelmäluistelun MM-kisoissa Ice Capadesin kykyjenetsijänä toimineen tyttärensä kanssa.
Törmäsin täysin sattumalta Lundiin vielä turkulaisen hotellin aulan baarissa myöhemmin, ja hän kertoi vanhoja tarinoita erittäin mielellään. Hän kertoi Albert Pudaksen toimineen erotuomarina A-junnuaikoina Thunder Bayssä. Hänellä ei siihen aikaan ollut aavistustakaan siitä, että Pudas oli ollut ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja. Sen hän sai tietää vasta paljon myöhemmin.
Hän muisteli pari vuotta aikaisemmin kuollutta veljeään Veikkoa, joka Kanadassa tunnettin nimellä Joe. Joe Lund oli kovaotteinen ja hyökkäyspäässä erittäin tehokas puolustaja, joka pelasi pitkän uran ammattilaisena.
Billy Warwick kertoi minulle tunteneensa Joe Lundin. Billyn mielestä Joe oli ollut tarpeeksi hyvä pelatakseen kuuden joukkueen NHL:ssä. Hän ei saanut mahdollisuutta kaukalon ulkopuolisten asioitten vuoksi.
Joe teki kaudella 1955-56 AHL:n Cleveland Baronsissa 30 maalia ja 62 pistettä 64 ottelussa. Erittäin kovia lukuja puolustajan paikalta aikakaudella, jolloin puolustajia ei yleensä käytetty hyökkäyksissä.
Pentti Lund puhui erittäin hyvää suomea. “Onko tämä varmasti kaupungin parasta kaljaa?”, hän kysyi tarjoilijattarelta pilke silmäkulmassaan, kun tilasimme tuopit janoomme.
Hän kertoi, että oli hienoa olla juuri Turussa, samassa kaupungissa, josta hän oli pitkälle matkalleen kerran lähtenyt.
Pari viikkoa tapaamisemme jälkeen Lund lähetti minulle kortin Thunder Baystä.
Oli todella hienoa löytää Pentti Lundilta tullut postikortti postilaatikostani. Nimikirjoitus oli täsmälleen samanlainen kuin hänen 40 vuotta aikaisemmin ilmestyneessä jääkiekkokortissaan.
Olen säilyttänyt kortin jääkiekkomuistojeni laatikossa.
“Pentti Lund, gone to the great sauna in the sky”, twiittasi edmontonilainen toimittaja Mark Spector hienosti ja kunnioittavasti, kun uutinen kanadansuomalaisen jääkiekkolegendan poismenosta tuli julkisuuteen.
– – –
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NH
[email protected]
