5.7.2024. NHL:n Bad Boy numero yksi. Yleisön suuri suosikki ja pidetty joukkuekaveri. Orpopoika. Elokuvissa ja TV-sarjoissa esiintynyt cowboy. Alkoholisti. Pitkän uran pelannut värikäs jääkiekkoilija. Sports Illustratedin kansikuvapoika. Howie Young oli kaikkea tätä. Tässä pieni henkilökuva NHL-blogin arkistoista.
Sports Illustratedin kannessa
Sports Illustrated on ollut vanhan koulun kerran kuukaudessa ilmestyvä urheilun aikakauslehti Amerikassa jo vuodesta 1954. Kuuluisa hienoista värivalokuvistaan, upeista henkilökuvista, ja tietenkin kerran vuodessa ilmestyvästä uimapukuspesiaalistaan.
NHL-jääkiekkoilijoitten esiintyminen tämän klassisen lehden kannessa on aika harvinaista, ja yleensä varattu vain suurimmille tähdille. Gretzky, Sid, Mario, Gordie. Tämän kirjoittajan kokoelmista saattaa löytyä viisi SI-numeroa, joitten kannessa on Bobby Orr.
28. tammikuuta, 1963, ilmestyneen Sports Illustratedin kannessa hymyilee Detroit Red Wingsin pelaaja. “Those Lively Red Wings” on otsikkona ja sen alla “Howie Young: Detroit`s Bad Boy”. Ei Gordie Howe. Ei Ted Lindsay. Ei Alex Delvecchio tai Terry Sawchuk. Howie Young. Komeakasvoinen Young hymyilee kameraan, puumaila käsissään.
Howie Young oli kuvaa otettaessa 25-vuotias Red Wingsin puolustaja, pelaamassa ensimmäistä täyttä kauttaan NHL:ssä. Hän oli ollut Detroitin mukana lyhyempiä aikoja jo kahdella aikaisemmalla kaudella, ja auttanut joukkuetta pääsemään Stanley Cupin finaaliin saakka vuonna 1961. Young oli kovaa taklaava puolustaja, joka tuolla kaudella rikkoi New York Rangersin Lou Fontinaton nimissä olleen, seitsemän vuotta vanhan yhden kauden jäähyennätyksen. Uusi ennätys: 273 minuuttia 64 ottelussa.
Fontinaton ennätys, ensimmäinen 200 minuutin ylitys, oli ollut 67 minuuttia vähemmän. Howie voitti kauden 1962-63 jäähykuninkuuden 105 minuutin erolla seuraavaan. Myöhemmin Keith Magnuson rikkoi Youngin ennätyksen.
Amerikkalainen urheilujournalisti Dave Anderson kirjoitti Sports Illustratedin juttuun pienen kuvauksen. Anderson kutsui Youngia yhden miehen mellakkaporukaksi, desperadoksi, jonka ase oli jääkiekkomaila. “Useimmille ammattilaisurheilijoille itse peli antaa purkautumistien erilaisille traumoille, mutta Youngille asia ei ole niin helppo,” Anderson kirjoitti. “Älykäs, mutta epäkypsä 26-vuotias, häntä näyttää jäällä ajavan alemmuuden ja epävarmuuden tunne.”
“Hän tekee selviä virheitä turhautuneisuuttaan, murisee tuomareille, ja huutelee joskus hävyttömyyksiä katsojille. Hän on villissä ja raivokkaassa lajissa yksi villeimmistä ja raivoikkaimmista pelaajista, mitä koskaan on nähty.”
Gordie Howelta kysyttiin joskus vuosia myöhemmin Howie Youngista. Gordie hymyili, ja puisti päätään. Sitten Gordie hymyili vähän lisää. “Howie? Vaau”, hän sanoi.
Howie Young oli selvästi hyvin pidetty joukkuekaveri. Hän oli todellinen rämäpää jäällä. Todella nopeat jalat, taitava luistelija, hirmulaukoja. Yksi NHL:n lupaavimmista nuorista puolustajista. Hän oli kouluaikoinaan ollut tyyppiä, joka loisti kaikissa lajeissa. Baseballissa, amerikkalaisessa jalkapallossa, yleisurheilussa. Luontaisesti superlahjakas urheilija.
Jääkiekkokaukalossa Howie Youngin taklauksia pelättiin. Hänen pahin vihamiehensä näytti olleen Chicagon Bobby Hull, jonka pysäyttämiseksi hän keksi kaikenlaisia keinoja. Mutta hän oli samalla täysin kuriton pelaaja kaukalossa. Täysin kuriton henkilö kaukalon ulkopuolella. Jatkuvasti väkivaltaisia purkauksia ja typeriä jäähyjä.
Ja hän oli myös alkoholisti.
Orpopoika
Howard John Edward Young syntyi vuonna 1937, ja kasvoi Toronton alueella, Pringle Creek-nimisessä paikassa. Molemmat vanhemmat olivat pahasti alkoholisoituneita ja kuolivat, kun Howie oli 14-vuotias. Kunta otti nuoren orpopojan huostaansa tässä vaiheessa lyhyeksi aikaa. Pelastukseksi tulivat isovanhemmat, jotka ottivat hänet luokseen. Sitten isoisä kuoli, ja Howie jäi yksin mummon kanssa. Mummokin kuoli, kun Howie oli vasta 16-vuotias.
Tässä vaiheessa lahjakas urheilijanuorukainen löysi jotain, millä tuuduttaa elämäntuskansa. Hänestä tuli alkoholisti. Mummon hautajaisten jälkeen hän ryyppäsi joka päivä, ja joka ilta seuraavan 12 vuoden ajan.
Howie oli aina halunnut tulla cowboyksi, kuten hänen idolinsa John Wayne. Kaikki muuttui sen jälkeen, kun hän kävi katsomassa ensimmäisen NHL-pelinsä Maple Leaf Gardensissa.
Howie Young pelasi A-junnukiekkoa ensin Ontarion Kitchenerissä ja Hamiltonissa, sitten Quebecin Chicoutimissa, ja vielä aivan Vancouverin kupeessa New Westminsterissä. Kaukalon ulkopuolisten tempausten vuoksi hän oli kuin vahinko, jota kierrätettiin eteenpäin. Tämä oli siis junnu, joka ryyppäsi joka ilta. Ei piitannut nukkumaanmenoajoista. Jatkuvia pidätyksiä. Silti ykköspakki kaikkialla.
Kahdeksantoistavuotiaana tuli kutsu Montrèal Canadiensin harjoitusleirille. Mutta jokailtainen juhliminen ja huono kunto aamuharjoituksissa ei vakuuttanut Habitantsia. Howie lähetettiin kotiin.
Hän myönsi vuosia myöhemmin olleensa pahassa krapulassa Sports Illustratedin kansikuvaa otettaessa. Jo ensimmäiselle täydelle NHL-kaudelle tultaessa hänet oli pidätetty monta kertaa. Komea ulkonäkö, hurmaava hymy ja charmikas persoonallisuus auttoivat monesti pääsemään pälkähästä, mutta muuten elämä oli koko ajan menossa alaspäin.
Howie nousi ammattilaiskiekkoon ja pelasi yhden kauden AHL:n Rochesterissa. Joukkueenjohto sai tarpeekseen tässä vaiheessa, ja vaihtoi puolustajan Hershey Bearsiin. NHL:ssä oli vain kuusi joukkuetta, ja nuori Howie Young dominoi AHL:ää fyysisesti. Hän teki sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa, ja nousi ylös NHL:ään.
Young oli heti Red Wingsiin noustuaan ylivoimaisesti joukkueen eniten jäähyjä ottanut pelaaja. Samalla hän oli kevään 1961 playoffeissa yksi Red Wingsin tehokkaimmista puolustajista, ja yksi koko playoffien tehokkaimmista puolustajista.
Young joutui Detroitissa vaikeuksiin lyötyään poliisia. NHL:n presidentti Clarence Campbell kutsui häntä NHL:n pahimmaksi häpeätahraksi, mitä koskaan on nähty. Red Wings lähetti hänet WHL-ammattilaisliigan Edmonton Flyersiin. Edmontonissa Young teki 18 pistettä 24 ottelussa, 97 jäähyminuuttia. Hän oli joukkueensa paras puolustaja, kun Flyers voitti Lester Patrick Cupin, eli sarjansa mestaruuden.
Legendaarinen GM Jack Adams sanoi Howien Youngin olevan niin lahjakkaan pelaajan, että hänellä oli mahdollisuudet kehittyä seuraavaksi Eddie Shoreksi. Hän oli ihan liian hyvä farmisarjoihin.
Ensimmäinen täysi kausi NHL:ssä kaudella 1962-63, ja jälleen Stanley Cupin finaalissa. Detroitissa suunniteltiin tarkasti, miten paha poika kesytettäisiin, ja miten hänestä tehtäisiin hyvä NHL-pelaaja. Apua ja ohjausta ja kuria kaukalon ulkopuolella. Mikään ei auttanut.
Maitomies
Detroit Red Wings sai muutaman vuoden aikana tarpeekseen Howie Youngista, ja treidasi tämän kesäkuussa, vuonna 1963 Chicago Black Hawksiin. Vaihdossa Wings sai maalivahti Roger Crozierin ja puolustaja Ron Ingramin.
Chicagossa Howien maine viinanhuuruisten seikkailujen tähtenä saavutti huippunsa.
Hawksin ollessa Bostonissa joukkueenjohto sai soiton paikallisesta baarista kolmelta aamulla. Humalainen Howie Young oli tapellut kaikkien ovimiesten kanssa, roikkunut kirjaimellisesti kattokruunusta poliisin tullessa sisään, ja jatkanut tappelemista.
Kerran Chicagossa Howie tapasi baarikierroksellaan miehen, joka sanoi kuulleensa Howie Youngista, ja kehui pystyvänsä ryyppäämään tämän silti pöydän alle. Tämän miehen työ sattui olemaan varhaisaamulla maidon jakelu ovelta ovelle pitkin Chicagoa. Ja hän hävisi kilpailun surkeasti. Illan mittaan hän tuli kertoneeksi Howielle työpaikastaan. Niinpä Howie järjesti uudelle kännäyskaverilleen taksin kotiin.
Sitten Howie sai neronleimauksen. Hän huomasi maitoauton kaverinsa talon pihassa, ja avaimetkin olivat vielä paikallaan. Niinpä hän lähti jakelemaan maitoa ovelta ovelle. Hän päätti lisätä maitokuskin ammatin ansiolistalleen.
Mutta Howie hukkasi asiakaslistan. Niinpä hän taas sai neronleimauksen, ja jätti yksinkertaisesti maitopullon jokaikisen talon porstualle. Poliisi sai pian vihiä, löysi maidon jakeluauton kidnappaajan, ja vei humalaisen Black Hawksin puolustajan parempaan talteen. Auto palautettiin sen oikealle omistajalle.
Tämän jälkeen tuli menolippu farmijoukkue Los Angeles Bladesiin.
Kerran Black Hawksin ollessa Torontossa valmistautumassa otteluun Maple Leafsiä vastaan, Chicagon kapteeni Pierre Pilote sai hotelliinsa puhelinsoiton paikallisesta country-baarista. Sieltä pyydettiin tulemaan hakemaan känninen Howie Young, joka oli kaatunut rähmälleen skoobaribaarin portaisiin.
Joukkueen nukkumaanmenoaika oli lähestymässä yhdeltätoista, mutta Pilote onnistui hakemaan Howien ja tuomaan tämän huoneeseen huonekaveri Bill Hayn luo ennen määräaikaa. Aamuharjoitukset alkaisivat jo kello kymmeneltä.
Seuraavan aamun jäillä Young oli selvästi vieläkin huonossa kunnossa. Hän pystyi hädintuskin luistelemaan. Pilote ihmetteli Haylle, miten tämä oli mahdollista, hänhän oli tuonut Howien takaisin huoneeseen. Kävi ilmi, että Young oli lähtenyt uudestaan liikenteeseen, ja palannut takaisin vasta aamulla.
Kaikki ovat kuulleet englanninkielestä käännetyn termin “apina selässä”. Howie Young ilmestyi kerran Black Hawksin verryttelyyn ennen ottelua Chicago Stadiumilla apina selässään. Siis oikea apina. Vanhoillisessa NHL:ssä hän leikkautti joskus hiuksensa mohawk-tyylisesti.
Myös Black Hawks sai tarpeekseen Howie Youngista, kärsivällisyys loppui jo nopeammin kuin Detroitilla. Vain 39 ottelua sai riittää. Howie lähetettiin farmijoukkue Los Angeles Bladesiin.
“Hänestä olisi voinut tulla Hockey Hall of Fameen aateloitu pelaaja”, sanoi Chicago Blackhawksin pitkäaikainen huoltaja Mike Nardella Youngista. “Howie pystyi luistelemaan takaperin paremmin kuin useimmat etuperin.”
Frank
Chicagon jälkeen Howie Young pelasi osia neljästä eri kaudesta vanhan WHL-liigan Los Angeles Bladesissa.
LA:ssä hän löysi yhdellä baarikierroksellaan erikoisen uuden ystävän. Hän tapasi Frank Sinatra-nimisen kaverin, joka tunnisti hänet Sports Illustratedin kannesta. Frank piti Howiesta, ja kutsui tämän seuraavaan elokuvaansa pieneen sivuosaan. Howie näytteli merijalkaväen miestä, sotilas Walleria elokuvassa “None But the Brave”, vuonna 1965.
Frank kutsui kaveriaan “Howie Baby”:ksi. Young jätti Bladesin, ja matkusti Hawaijille sotaelokuvan kuvauksiin. Hän sanoi olleensa humalassa tai krapulassa koko filmausmatkan ajan, alusta loppuun.
Raitistuminen
Vuonna 1965 toukokuussa Los Angelesissa poliisi pidätti omaan huoneistoonsa murtautumista yrittäneen Howien. Pienessä putkassa istuessaan hän päätti lopettaa juopottelun. Hän oli 28-vuotias, ja juuri eronnut toisesta vaimostaan. Hän ei muistanut yhtään mitään edellisestä illasta. Ei aavistustakaan, miten hän oli putkaan joutunut. Kaksi päivää myöhemmin hän alkoi käydä AA-kerhon tapaamisissa, ja pysyi täysin raittiina elämänsä loppuun saakka.
Raitistuttuaan Howie Young palasi kaukaloon entistä parempana. Detroit Red Wings kutsui hänet uudelleen riveihinsä. Ja sitten Chicago Black Hawks. NHL-laajennusjoukkueen tuloa ennakoinut WHL-ammattilaisliigan Vancouver Canucks osti Youngin oikeudet Chicagolta vuonna 1970. GM Joe Crozierin uskottiin ostaneen pahamaineisen puolustajan saadakseen faneja katsomoon.
Vancouverin jälkeen ikääntyvän ammattilaisen matka kulki useitten paikkakuntien ja liigojen kautta. Aina löytyi paikka ammattilaiskiekossa miehelle, joka oli kova, ja joka osasi pelata. WHL:n Phoenix Roadrunners. Kapinaliiga WHA:n Winnipeg Jets, jossa hän pelasi puolet kaudesta uudelleen Bobby Hullin kanssa. Bobby ei ollut koskaan tuntenut tätä raitista Howiea aikaisemmin. Phoenix uudelleen, Oklahoma City, Los Angeles uudelleen.
Pitkän uran pelanneesta Howie Youngista tuli jonkinlainen elävä legenda farmiliigoissa. Hän oli pelannut kaikkialla; Detroit Red Wingsissä, Chicagossa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa. Hänen seikkailuistaan kerrottiin satoja tarinoita. Uransa loppupuolella hän vaihtoi puolustajasta hyökkääjäksi, ja pelasi muutaman yllättävän tehokkaan kauden yli 35-vuotiaana.
Kaudella 1973-74 hän teki 37 maalia ja 69 pistettä 71 ottelussa WHL:ssä. 37-vuotias valittiin liigan All Stars-kuusikon oikeaksi laitahyökkääjäksi.
Entinen ammattilaispelaaja Cam Connor puhui Howie Youngista “View from the Penalty Box” podcastissä. “Kannustan jokaista googlaamaan nimi Howie Young ja ottamaan selville hänestä”, sanoi Connor. “Hänellä oli 37-vuotiaana 24-vuotiaan kroppa. Hän oli pelannut NHL:ssä ja pitkin farmisarjoja. Hän oli entinen alkoholisti. Hän saattoi olla hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta jostain syystä Howie piti minusta ja minä pidin Howiesta.”
“Howie ei enää juuri tapellut, mutta WHA:ssa oli vielä sellaisia pelkureita, jotka yrittivät käyttää hyväkseen vanhaa pelaajaa, joka ei halunnut tapella. Kerran sellainen hyökkäsi Howien kimppuun, ja hän menetti hermonsa. Hän oli vielä todella vahva. Hän kuristi pelaajaa, jonka onneksi tuomarit tulivat väliin.”
“Me teimme paljon asioita yhdessä. Hän kertoi, että kun hän pelasi NHL:ssä, sarjassa oli vain kuusi joukkuetta, ja pelaajat loivat joukkuehenkeä istumalla yhdessä baarissa. Siihen aikaan rattijuoppoutta ei vielä katsottu pahalla kuten nykyisin. Howie sanoi joskus olleensa niin väsynyt ja humalassa, että hän parkkeerasi autonsa jonnekin, nukkui autossaan, ja seuraavana aamuna kääntyi ympäri, ja ajoi harjoituksiin.”
Dennis Sobchuk-niminen hyökkääjä kertoi ensimmäisestä ammattilaisvuodestaan WHA:ssa kapinaliigasta tehdyssä kirjassa.
“Howie Young oli ensimmäinen kämppäkaverini Phoenixissa”, sanoi Sobchuk. “Siinä minä olin, suoraan farmilta Saskatchewanista, ja ensimmäinen kämppikseni oli Howie Young. Hän oli ollut kova ryypiskelijä. Hän oli rodeoissa esiintyvä cowboy. Hän oli näytellyt Frank Sinatran elokuvassa. Hän ajoi moottoripyörillä. Hän alkoi kertoa tarinoitaan ja minua alkoi pelottaa. Lukitsin oveni yöksi.”
Young oli kaikkien vuosiensa aikana vanhassa WHL:ssä luonut itselleen kattavan verkoston naisystäviä eri paikkakunnilta. Heti ensimmäisenä iltana, kun Sobchuk palasi huoneeseen, Howie oli siellä naisseuralaisensa kanssa.
Tulokaspelaajan ei auttanut muu kuin raahata patjansa käytävälle ja nukkua siellä. “Eikä se ollut ainoa kerta”, hän sanoi.
Young lopetti pelaamisen kauteen 1978-79, mutta palasi kaudella 1985-86, ja pelasi 48-vuotiaana muutaman ottelun New York Slapshots ja Flint Spirits-nimisissä joukkueissa. New Yorkissa valmentajana oli itse Dave Schultz.
Hän pelasi lopulta ammattilaisena 1,045 ottelua eri sarjoissa.
New Mexico
Jätettyään jääkiekkokaukalot lopullisesti Howie Young muutti ensin Arizonasta Oklahomaan, ja sitten Uuteen Meksikoon. Hän tienasi leipänsä tiskaajana Oklahomassa, rekkakuskina, ojan kaivajana Phoenixissa, vartijana, apulaisena karjatiloilla, ja lopulta koulubussin kuljettajana pienessä Thoreau-nimisessä paikassa Uudessa Meksikossa. Työskennellessään rekkakuskina, ja pelatessaan Arizonassa Howie oli mieltynyt tähän eteläiseen osaan Amerikkaa, ja halusi asua siellä.
Hän löysi rauhan Thoreausta, joka sijaitsee noin kahden tunnin matkan päässä Albuquerquen kaupungista länteen. Howie osti pienen ranchin kolmannen vaimonsa Chinan kanssa, ja eli siellä onnellisena. Hänestä tuli oikea cowboy, kuten pieni orpopoika Torontossa oli aikoinaan haaveillut.
Hollywood kuitenkin soitteli aina silloin tällöin.
Vuonna 1989 Young esitti lainsuojatonta TV-sarjassa “Lonesome Dove”. Seuraavana vuonna hän oli pienessä roolissa “Young Guns 2”:ssa, ja vielä 1997 elokuvassa “Last Stand at Saber River”, jonka pääosassa oli Tom Selleck.
Blaze of Glory
TV-yhtiö NBC:n uutistoimittaja Mike Leonard löysi Howien Youngin vuonna 1990 Calisteo-nimisestä paikasta, Uudesta Meksikosta, jossa tämä oli filmaamassa pientä rooliaan elokuvaan Young Guns 2.
Elokuvien ystävät muistavat tämän rainan viihteenä, se ei kuulu ikimuistettaviin lännen klassikoihin. 52-vuotiaan, parrakkaan ja oikean cowboyn näköisen Howien nimi tulee Emilio Estevezin, Kiefer Sutherlandin, Lou Diamond Phillipsin, William Petersenin, James Coburnin ja Christian Slaterin tähdittämän lännenelokuvan päätyttyä lopputeksteissä osana sivuroolien esittäjien ryhmää.
Karjankasvattajia, komeita Uuden Meksikon villin lännen maisemia, sheriffejä, lainsuojattomia Estevezin esittämän Billy The Kidin johdolla, Jon Bon Jovin “Blaze of Glory”, ja jos elokuvaa katsoo oikein tarkasti, voi myös nähdä entisen NHL:n pahan pojan. Howie asui filmauspaikalla, vanhan lännen tuulenpieksämän lavastekaupungin sivulle pystyttämässään teltassa vaimonsa kanssa, ja ansaitsi esiintymisistään ekstrana 75 dollaria päivä.
Sätkä hampaissaan, musta hattu päässään ja hyvin käytetyt vaatteet päällään uskottavalla tavalla kävelevä ja hevosiin tottunut Howie oli kuin syntynyt esittämään villin lännen miestä. Hän oli tuota elokuvaa tehtäessä ollut raittiina jo 25 vuoden ajan. “Hän on juuri sen näköinen, jota etsimme näihin rooleihin”, sanoi elokuvan rooleihin näyttelijöitä palkannut Sally Jackson NBC:lle. “Kun hän astelee ovesta sisään, sen tietää heti.”
“Menen minne tahansa, ihmiset sanovat minulle, että “sinun pitäisi olla elokuvissa”, sanoi Howie NBC:lle. “No, minä olen valmis.”
“Väkivaltaa koko ajan..”
Howie Young kertoi NBC:lle vanhasta roolistaan ammattilaiskaukaloissa ja elämästään yleensä.
“Peli oli väkivaltaa koko ajan”, hän sanoi. “Ei mitenkään erityisesti, jokainen vaihto jäällä oli väkivaltainen. Minun oli aina tuupattava joku alas, peli oli jatkuvaa kontaktia. Minä ajattelin, että sitä minulta odotettiin. Joukkuekaverit odottivat, että minä olen se, joka tekee likaisen työn. Minä näytin siltä, kuin olisin halunnut, ja kaikki muut antoivat minun tehdä niin. Kaikki muut saivat pelata jääkiekkoa, kun minä tein kaikki paskahommat.”
Chicago Stadiumilla ja muissa legendaarisissa NHL-halleissa saattoi kuulla yleisön huudot “WE WANT YOUNG! WE WANT YOUNG!”
“Huuto tuli aina vain harvinaisemmaksi. Ja se tarkoitti sitä, että me haluamme nähdä Youngin verta. Kun 20 tuhatta ihmistä haluaa tuollaista, tunnet olevasi kuin gladiaattori muinaisessa Roomassa. Ei ollut kyse jääkiekosta, vaan gladiaattoreista ja verenhimoisista ihmisistä, jotka halusivat nähdä sinun kuolevan, tai jotain muuta ikävää tapahtuvan sinulle.”
“Kun 20 tuhatta ihmistä huutaa tuollaista kuorossa, se on pelottavaa. Ja minun reaktioni siihen oli, että vihasin sitä. En halunnut sitä. Halusin fanien ihailevan minua, mutta sainkin päinvastaisen huudon ja buuaukset. En ollut fyysisesti valmis kohtaamaan kipua. Pelissä oli niin paljon fyysistä kipua. Ja sen päälle henkistä kipua, koska jouduin toimimaan omia periaatteitani vastaan.”
“Kaikki se kielteisyys ja huono tahto, joka sinua päin tuli. Ainoa keino taistella sitä vastaan oli viha. Vihasin sitä ääntä, vihasin ihmisiä, vihasin kaikkea. Se oli ainoa keino käsitellä asia, koska jos olisin vain hyväksynyt sen sellaisena kuin se oli, se olisi ollut minun loppuni.”
“En ollut niin ilkeä kuin he olisivat halunneet minun olevan. Tein vain sen, mitä minun oli tehtävä pitääkseni sen, mitä minulla oli. Se oli kuin kaksiteräinen miekka. Jos en tekisi sitä, mitä helvettiä muuta voisin tehdä? En tiennyt mitään muuta, en ollut koskaan halunnut tehdä mitään muuta. Ei ollut olemassa mitään muuta, mitä olisin halunnutkaan tehdä jääkiekon lisäksi.”
Jäämisen pelko ja lähtemisen pelko
“Minua ajoi siis jäämisen pelko, ja lähtemisen pelko. Olin kuin ei kenenkään maalla. On aika hankalaa olla onnellinen, iloinen ja vapaa sellaisissa olosuhteissa. Helvetti, minun oli pidettävä pää pystyssä harjoituksissa. En koskaan voinut tietää, jos vaikkapa omat joukkuekaverini olisivat halunneet vetää minut levyksi. Joukkueen sisällä oli jo niin paljon kielteisyyttä. En pystynyt koskaan rentoutumaan. Ainoa aika, jolloin pystyin rentoutumaan, oli kaukalon ulkopuolella, baarissa. Jahuu, muutama paukku, ja se vei kaiken huolen pois.”
“Jouduin olemaan varpaillani, koska jokaisessa joukkueessa oli joku, joka metsästi päänahkaani. En voinut ottaa iisisti missään. Ja pian en pystynyt rentoutumaan edes baarissa, koska fanit tunsivat kielteisyyttä minua kohtaan oltuaan pelissä, tai he tiesivät minusta muuten.”
Howie Young joutui useisiin baaritappeluihin, jotka johtivat taas putkareissuihin.
“Tuntui, kuin jokaisessa baarissa, jonne menin, oli joku, jonka saatuaan tietää kuka olin, ja mikä maine minulla oli, oli koetettava minua. Tuolla on se paha poika, katsotaan miten kova hän on”.
“Minun oli puolustettava kunniaani, mikä johti moniin putkareissuihin. Ei niin moneen, kuin olisi pitänyt johtaa. Kun ajattelen kaikki niitä 12 vuotta, minulla oli tuuria, että minut ylipäätään päästettiin ulos putkasta. Ne vähät kerrat, kun minut pidätettiin ja heitettiin pahnoille, ei ollut oikeassa suhteessa sen määrän kanssa, jolloin minut olisi pitänyt laittaa putkaan.”
“Ryyppäsin joka päivä, ja ryyppäsin joka ilta. Olin baareissa joka ilta. Monta kertaa tempaukseni, ja moni asia peiteltiin ja painettiin villaisella. En joutunut putkaan niin montaa kertaa kuin minun olisi pitänyt joutua.”
“Olisin mieluummin halunnut olla pelinrakentaja ja jääkiekkoilija pahan pojan sijasta. Kovanaamasta näytti tulleen roolini, mutta olen aina halunnut olla maalintekijä, ja pelata jääkiekkoa.”
“Luulen kovanaaman roolin tulleen jo junnuaikoiina. Aloin ajatella, etten ollut tarpeeksi hyvä pelaaja. Niinpä aloin pudottamaan muita pelaajia alas kompensoidakseni. Ja kun aloin tehdä sitä, tuntui kuin sitä minulta odotettiin. Jos lopettaisin, he saisivatkin tietää, etten osaakaan pelata jääkiekkoa. Jäin siihen muottiin kiinni, ja siitä tuli isompi asia kuin pystyin käsittelemään, enkä pystynyt karistamaan sitä sen jälkeen.”
“Halusin tulla maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi, parhaaksi ihmiseksi, jolla on eniten rahaa, ja kauneimmat tyttöystävät. Ja joka ryyppää eniten vielä päälle. Se koitui kohtalokseni.”
En lopettanut ryyppäämistä
“Sports Illustratedin kansikuvaan pääsy ei ollut aikanaan iso juttu, koska kuvaa otettaessa olin niin pahassa krapulassa, ja niin väsynyt, että pystyin hädintuskin pitämään silmäni auki, jotta he saivat otettua kuvan. Halusin sinä aamuna vain mennä kotiin ja päästä nukkumaan.”
“En oikeastaan lopettanut juopottelua. Jos minun olisi pitänyt lopettaa ryyppääminen, en usko että olisin ikinä pystynyt siihen. Kun sain selville yhtenä päivänä, ettei minun ole pakko aloittaa ryypiskelyä, se ajatus tuntui minusta oikealta.”
“En koskaan pystynyt ajattelemaan lopettamista. En olisi tiennyt mitä tehdä. Olin niin riippuvainen siitä. Mutta se ajatus, ettei tarvitse edes aloittaa, edes yhdeksi päiväksi. Edes tänään. Pidin siitä ajatuksesta, ja se toimi. Löysin tavan, millä tuntea oloni hyväksi ilman juomista. Se oli hurja keksintö. Kun sain selville, että voin tuntea oloni hyväksi ilman alkoholia, se oli käännekohta koko elämässäni.”
“Nyt jos selviän toukokuun neljänteen saakka, olen tuntenut oloni hyväksi 25 vuoden ajan ilman alkoholia. Päivä kerrallaan. Tunnen oloni paremmaksi joka päivä.”
Cowboyn viimeiset päivät
“Minun piti olla menestyksekäs, mutta en pystynyt hallitsemaan menestystäni”, sanoi Howie Young NBC:n haastattelussa. “Uskon todella, että siinä vaiheessa viina astui elämääni. Se tappoi kivun.”
“Asiat olivat välillä aika huonosti. Olin lähellä kuolemaa muutaman kerran, ja toivoin olleeni kuollut useammankin kerran”, hymähti parrakas cowboy, sätkä kuluneissa käsissään.“
“En tiedä. Kuuluisuus kiitää ohi. Minä olen ollut kuuluisa, minä olen ollut pahamaineinen. Nyt jos jotain hyvää tapahtuu, saan vain mahdollisuuden jakaa sen muitten kanssa. Haluan olla onnellinen ja haluan olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat onnellisia. Minä tulen olemaan kuolleena vielä pitkät ajat, joten haluan vain nauttia elämästä niin kauan kuin sitä kestää.”
Howie Young sairastui haimasyöpään, ja kuoli 62-vuotiaana 24. marraskuuta, vuonna 1999. Cowboyn elämä päättyi Thoreaussa, Uudessa Meksikossa. Orpopoika, josta tuli kuuluisa NHL-pelaaja. Alkoholisti ja kontrolloimaton paha poika, jonka villit vuodet saattoivat tuhota todella menestyksekkään uran jääkiekkoilijana.
Lopussa elämäänsä tyytyväinen mies pienellä ranchillään, Navajo-heimon mailla. Viimeisimpiä Howien toiveita oli kerätä tarpeeksi rahaa jäähallin rakentamiseksi.
“Nämä pojat ovat luontaisia urheilijoita”, hän sanoi Navajoista. “Minun ei tarvitse muuta kuin rakentaa heille halli ja jäät, ja he tekevät loput.”
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
