Live is Life – itävaltalaisyhtye Opuksen legendaarinen kappale vuodelta 1984 – on tullut Suomessa tunnetuksi poikkeuksellisen hyvin menestyneen tamperelaisen jääkiekkoseuran maalilauluna. Aikansa se soi Hakametsässä, mutta tätä nykyä biisi pauhaa Ratametsässä. Tappara otti kappaleen käyttöönsä syyskuussa vuonna 1985, jonka jälkeen se on soinut lähes yhtäjaksoisesti joukkueen iskiessä kotikaukalossaan limpun verkkoon.
Armoitettu jalkapallolegenda Diego Armando Maradona puolestaan – rauha hänen muistolleen – tuotti jalkapallokentillä mestariteoksia jokaiselle sormelle ja varpaalle; ja enemmänkin. Kaikki muistavat tai tietävät ”Jumalan käden”. Suuri osa on nähnyt myös sensaatiomaisen soolomaalin, jossa Maradona piti koko Englannin joukkuetta pilkkanaan vuoden 1986 MM-kisoissa.
Historian legendaarisimmat alkulämmöt, joissa syntyy taidetta
Eletään kevättä 1989, kun Maradona valmistautuu pian alkavaan Uefa Cupin välieräotteluun Bayern Münchenia vastaan. Kamppailu on mittelö finaalipaikasta maailman kovimmassa kilpailussa seurajoukkuejalkapallossa – mutta mitä ihmettä Maradona puuhailee kentällä? Hänellä on kaiken muun hyvän lisäksi kengännauhat apposen auki!
Napolin supertähti on täysin omissa maailmoissaan. Kuin todellisuudesta irrallaan ikään. Noin vartti on aikaa. Sen jälkeen pitäisi esittää kauden parasta suorittamista kentällä. Miten huippupelaaja voikaan olla näin rennoissa fiiliksissä ennen yhtä uransa toistaiseksi tärkeimmistä kamppailuista?
Stadionin kaiuttimista pärähtää soimaan kesähitti vuodelta 1985. Pieni, mutta vanttera argentiinalainen selvästi tunnistaa heti ensimmäisistä tahdeista, mistä kappaleesta on kysymys. Alkaa armoton peippailu, neppailu, kikkailu, tanssahtelu, ilakointi ja ennen kaikkea taiteilu nahkakuulan kanssa. Taikuri pysyy vieläpä silmiinpistävän tarkasti musiikin tahdissa.
Mies, musiikki ja pallo ovat yhtä, jolloin huomaan pohtivani, että tämä luonnonlapsi voisi korvata jopa Günter Grasmuckin Opuksen rumpalina.
Live is Life.
Onko Tapparan pelaajilta nähty maalituuletuksissa edes halpaa kopiota Ratametsässä tai sitä ennen Hakametsässä? Entä mestaruusjuhlissa, kun muutama pönttö on kumottuna? Syntyykö enää koskaan mitään tällaista?
–Broidi
