Tarinat hullusta futisvuodesta 2004 sen kuin jatkuvat. Kun jalkapallo oli virallisesti kännissä, tapahtui lyhyessä ajassa ennennäkemättömiä suorituksia, yllätyksiä ja erikoisuuksia. Pääset ensimmäiseen sekä toiseen osaan alempaa – matkalla voit kopata vaikka pari meikäläisen hulppeaa kassudiiliä kyytiin.
Samana vuonna, kun Nightwishin Nemo-kappaleesta tuli vuoden menestynein kotimaassamme, tapahtui Saksassa todellinen jalkapalloihme. Siinä missä Britney Spearsin avioliitto kesti vuonna 2004 ainoastaan 55 tuntia, jaksoi suurseurojen varjoissa operoiva Bundesliiga-joukkue taistella kokonaisen kauden uskomattomalla menestyksellä.
Saksan tupla Werder Bremenille
Piskuinen bremeniläisseura SV Werder Bremen voitti ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan Saksan Cupin ja Bundesliigan. Joukkueessa pelasi tuolloin muun muassa Pekka Lagerblom, joka voitti miesten pääsarjassa Saksan mestaruuden ensimmäisenä, mutta ei viimeisenä suomalaisena. Tasan 20 vuotta myöhemmin Lukas Hradecký nosteli samaa palkintolautasta Bayer Leverkusenin kapteenina keväällä 2024.
Toki pitää muistaa, että mikään hupijoukkue Werder ei missään ollut. Saksan maajoukkuemies Tim Borowski, ranskalaistaituri Johan Micoud sekä brasilialaishyökkääjä Aílton tähdittivät kaikesta huolimatta yllättävän mestarin ryhmää. Jälkimmäinen latoi täysin absurdit 28 maalia Bundesliigassa – ja yhteensä 34 kaikissa kilpailussa – mikä on tänäkin päivänä ennätyslukema bremeniläisseuran historiassa.
Thomas Schaaf ei tehnyt ”benítezejä”
Henkeen ja vereen Werder Bremenin miehenä tiedetty manageri Thomas Schaaf voitti ensimmäiset mestaruutensa seuransa tavoin. Mestaruuden jälkeen entinen puolustaja – nimenomaan Werder-puolustaja – jatkoi uskollisesti myös seuraavat yhdeksän kautta elämäntyötään lähinnä häikäisevän upeasta goottilaisesta kirkosta tunnetun kaupungin joukkueessa. Kannattaa muuten käydä tsekkaamassa Bremenin massiivinen nähtävyys, jos eksyy joskus lähelle – se on perin kaukana tavallisesta saksalaisesta arkkitehtuurista, jos ymmärrätte tarkoittamani.
Juttusarjan ensimmäisessä osassa ”Valencian ihme” käytiin läpi Rafael Benítezin suonenvetomaista nousua jalkapallomaailman kirkkaimpiin valoihin. Vaikka sekä La Ligan että Bundesliigan yllättäjämestarit Valencia ja Bremen nostelivat paria eri pyttyä samalla kaudella, on tarinoissa itsessään isoja eroja. Ehkä suurin niistä on nimenomaan Benítezin käsittämätön noste valmentajamarkkinoilla verrattuna Schaafiin. Tästä on puhuttu jopa yllättävän vähän suhteessa siihen, että molemmat luotsasivat joukkueitaan käsittämättömiin suorituksiin täysin samana aikana.
Ehkä suurin ero valmentajakaksikon välillä oli kuitenkin luonteessa. Pelaajaurallaan 281 ottelua Werder Bremenin edustusjoukkueessa pelannut Schaaf teki vuoden mittaiset visiitit Eintracht Frankfurtissa ja Hannover 96 -joukkueessa ennen eläköitymistään. Benítez puolestaan oli entinen alasarjafutari, jolle Valencia oli kiitorata terävimmälle huipulle tuntemaan glooriaa.
Cupin voitto oli arvossaan
Vuonna 2004 cup-kilpailut olivat huomattavan erilaisessa asemassa eurooppalaisessa jalkapalloilussa verrattuna nykyaikaan, kun otteluita ja kilpailuja on varsinkin menestyvimmillä seuroilla tajuttomia määriä. Saksan cup toki on säilyttänyt jonkinlaista arvostusta ja perinteitään, mutta esimerkiksi Englannin cup ja -liigacup ovat nykyään lähinnä ylikaupallistuneita vitsejä, joista puuttuu vain se huumorin osuus.
Cup-kilpailut olivat vielä vuonna 2004 nimenomaan viihdettä, joka tarjoili kansalle reilulla kauhalla sirkushuveja. Suurseurat ottivat pataan, kun pelaajien ylikuormittamista täysin absurdilla tavalla ei pidetty vielä yleisesti hyväksyttävänä. Werder Bremenille cupin voitto oli siis mestaruuden tavoin ensimmäinen seurahistoriassa. Finaalissa joukkue kohtasi vielä sitäkin suuremman yllättäjän – nimittäin 2. Bundesliigaa tahkonneen Alemannia Aachenin.
Aivan Hollannin rajalta läntisestä Saksasta ponnistava keltaiseen ja mustaan verhoutuva Alemannia on todella perinteikäs – nykyään jo 123-vuotias – seura. Saksan nelostasolla pelaavan joukkueen upealle, vuonna 2009 valmistuneelle, New Tivoli -kotistadionille mahtuu 32 960 katsojaa. Kerran olen käynyt, mutta saatanpa mennä uudelleenkin.
Jos palataan vuoden 2004 Saksan cupin finaaliin, oli se hekumallinen ja viihdyttävä ottelu. Kun jonkun matsin tänä päivänä sanotaan olevan huippuviihdettä, voi sen laittaa huoletta potenssiin viisi. Tapahtumia nähtiin läpi 90-minuuttisen, mutta lopulta todellisena yllätysratkaisijana puolustava keskikenttäpelaaja Borowski iski Werderille 3–2-voiton.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Vaikka valmentaja Schaaf jäi joukkueeseen vielä pitkäksi aikaa, lähti sensaatiomaisen mestaruuden takuumiehiä muihin seuroihin. Esimerkiksi maalipyssy Aílton jätti huikaisevan kauden jälkeen seuran, ja siirtyi silloin Saksan kentillä dominoineen Schalken riveihin Gelsenkircheniin.
Vaikka Werder Bremenistä tuli kaudella 2003–2004 harvinaisen ja arvostetun Saksan tuplan pokannut seura, ei se menestynyt lähivuosina samalla tavalla. Joukkue toki pysyi Bundesliigassa keskikastin yläpuolella vielä pitkään päästen usein maistamaan eurokenttien menoa, missä se pärjäsikin toisinaan hyvin. Uefan cupissa (nykyinen Eurooppa-liiga) joukkue pääsi Schaafin alaisuudessa jopa finaaliin saakka vuonna 2009, mutta hävisi.
Bremenin ylpeyden kovin saavutus on vielä 20 vuotta myöhemminkin keväällä 2004 täyttynyt Saksan tupla. Toinen toistaan upeampien jalkapallotarinoiden parissa samalta vuodelta jatketaan lähiaikoina!
–Broidi
