Viimeinen – ei tosin suinkaan vähäisin – käsittämätön suoritus jalkapallovuonna 2004 perataan juttusarjan viidennessä osassa. Aiemmat osat: ”Valencian ihme”, ”Arsenal ei hävinnyt”, ”Bundesliiga-sensaatio” ja ”Erityinen finaali”, ovat löydettävissä jalkapallojuttujen osiosta.
Yhdysvallat luuli nähneensä kaiken sen jälkeen, kun Janet Jacksonin rinta paljastui suorassa Super Bowl -lähetyksessä vuonna 2004. Edes se ei olisi kuitenkaan osannut odottaa tulevan kesän eurojalkapallon käsittämätöntä yllätystä. Portugalia kyykytettiin kotiyleisönsä edessä EM-kisoissa. Näin täydentyi yllätysten jalkapallokevät ja -kesä.
Käsittämätön alkulohko
Jalkapallon EM-kisat 2004 olivat vuoden odotetuin urheiluspektaakkeli Euroopassa Ateenan olympialaisten ohella. Ensimmäistä kertaa koko kisahistoriassa karkelot järjestettiin Portugalissa, jonka joukkue oli yksi kisojen ennakkosuosikeista. Turnauksen alku oli kaikkea muuta kuin hohdokas portugalilaisille, kun joukkue hävisi vain neljä pistettä alkulohkovaiheessa saaneelle Kreikalle heti kärkeen.
Kreikka jatkoi alkulohkoyllätyksiään nappaamalla Espanjaa vastaan tasapelipisteen, mutta Venäjälle se hävisi alkulohkovaiheen viimeisellä kierroksella. Lopulta jälkimmäisenä mainittu hävisi alkulohkon kolmella pisteellä espanjalaisten ja kreikkalaisten ollessa tasapisteissä. Jatkopaikka ratkesi historiallisen niukalla erolla.
Jättipettymykset Espanjalle, Saksalle ja Italialle
Espanja teki alkulohkossa kaksi maalia Kreikkaa vähemmän, mikä ratkaisi lopulta Helleenien jatkopaikan. Molemmilla oli neljä pistettä ja nolla-maaliero (2–2 ja 4–4). Tämä tarkoitti tietysti jättipettymystä espanjalaisittain ja jymy-yllätystä Kreikalle – kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa, mitä olisi vielä tulossa.
Muissa alkulohkoissa nähtiin niin ikään käsittämättömiä erikoisuuksia, joista näinä päivinä noin 20 vuotta myöhemmin voimme vain uneksia. Saksa jäi alkulohkoon, kun Tšekki ja Hollanti painelivat jatkoon – toki myös tšekkiläisten joukkue oli tuolloin varteenotettava, mitä ei pidä unohtaa. Milan Baroš voitti koko turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.
Samaan aikaan toisaalla nähtiin kolmas järisyttävä yllätys, kun saksalaisten ja espanjalaisten ohella alkulohkoon pysähtyi myös Italian tie. Ruotsi ja Tanska menivät ennen saapasmaata jatkopeleihin. Vuonna 2004 EM-kisoissa oli neljä alkulohkoa, joista jokaisesta kaksi parasta eteni jatkoon. Ei oltu keksitty vielä mitään typeryyksiä, kuten lohkokolmosten vertailua. Homma oli yksinkertaista: parhaat menivät jatkoon.
Yllätyksiä nähtiin 2004-kisoissa enemmän kuin ikinä
Välierissä Portugali voitti esimerkiksi Wayne Rooneyn ja Frank Lampardin tähdittämän Englannin rangaistuspotkukisassa, Kreikka vei Zinèdine Zidanen edustaman Ranskan 1–0 ja Liverpool-legenda Barošin iskukyvyllä varustettu Tšekki ajoi katujyrällä 3–0-lukemin Tanskan yli. Neljäs jatkoonmenijä oli Hollanti.
Englannin surullinen historia rangaistuspotkukilpailuissa alkaa olla vitsaus koko Euroopassa. Erikoiskevään jälkeen 20 vuotta myöhemmin tiedetään, että Kolme leijonaa on myös ainoa kaksi perättäistä EM-finaalia peräkkäin hävinnyt joukkue.
Välierissä kisaisäntä Portugali kaatoi vahvan Hollannin upeassa ottelussa maalein 2–1. Kotijoukkuetta tähdittivät tietysti pelaajat, kuten Real Madridin Luís Figo, Mestarien liiga -voittaja Porton Hèlder Postiga, PSG-tähti Pauleta ja nuori vasen laituri – Manchester Unitedin Cristiano Ronaldo. Turpaan tuli silti loppuottelussa.
Humalainen vuosi huipentuu
Maaleja EM-turnauksessa nähtiin keskimäärin 2,48 per ottelu. Nihilisti-epäriski-hyperturvallisuuspallon (ks. Osa 4: ”Erityinen finaali”) aikakaudella lukema tuntuu jokseenkin korkealta. Turnauksen voittaja oli kuitenkin vahvasti puolustusorientoitunut altavastaaja, joka kyykytti suurempiaan illasta ja ottelusta toiseen nimenomaan taktisesti.
Välierissä jatkoajalla Tšekin maalein 1–0 kaatanut Kreikka kohtasi kisaisännän loppuottelussa. Kotiyleisö oli Portugalin puolella, mutta muu Eurooppa jakautui kahtia – moni jopa toivoi mestaruutta piskuiselle yllättäjämaalle Kreikalle.
Mestaruus ratkesi niin ikään niukimmalla mahdollisella erolla ja maalein 1–0. Angelos Charisteas – joka oli myös kreikkalaisten paras maalintekijä turnauksessa – iski voitto-osuman. Portugalille tappio oli katastrofi, mutta Kreikka meni voitosta sekaisin kuin ihmiset saman vuoden helmikuussa julkaistusta naamakirjasta.
Saksalaisen Otto Rehhagelin luotsaama Kreikan EM-joukkue vuodelta 2004 on ehkä joukkue isoimmalla J-kirjaimella koko jalkapallohistoriassa. Supertähtiä joukkueessa ei liiemmin ollut – jopa oman maan pääsarjasta mukana oli peräti kahdeksan pelaajaa.
Hetkellisesti Kreikan maajoukkue nousi ennennäkemättömään kansansuosioon, mutta kärsi kuitenkin tulevina vuosina melkoisen inflaation. Kreikassa seurajoukkuejalkapallo on vielä näinä päivinä todella arvostetussa asemassa, mutta maajoukkue kaipaisi uutta nostetta. Milloin seuraava marssi Euroopan mestaruuteen? Ei ole näköpiirissä.
Jäikö suomalaisille mitään käteen yllätysten vuodesta?
Juttusarjan alussa mainitsin nopeasti, ettei suomalaisessa futiksessa tapahtunut paljon mitään vuonna 2004. Toki Pekka Lagerblom voitti ensimmäisenä suomalaisena Bundesliigan (Osa 2: ”Bundesliiga-sensaatio”), mutta tapahtuiko muuta merkittävää? Futiksen SM-sarjassa mestaruuden voitti Haka, mikä ei tuohon aikaan ollut kovin suuri erikoisuus.
Ehkä suomalaisten merkittävimmät jalkapalloteot yllätysten vuodelta näyttäytyvät vasta tulevaisuudessa. Vuonna 2004 syntyivät esimerkiksi Chelseaa edustava Jimi Tauriainen sekä Famalicãossa Portugalin pääsarjassa palloileva Otso Liimatta. Kenties nämä herrat osoittavat myöhemmin, että myös sinivalkoinen kansa pääsee osingoille jalkapallon ennennäkemättömässä humalatilassa.
–Broidi
