Muistatko? Metallica oli kaiken keskipisteenä koko musiikkialan murroksessa 2000-luvun alussa. Silloin kun karvalakkimallinen Spotifyn esi-isä oli levittäytynyt jo hetkeä aiemmin musiikkimarkkinoille.
Kohu itsessään sai jopa absurdeja piirteitä, mutta käytännössä Metallica oli räjäyttämässä koko nykyistä suoratoistobisnestä käyntiin.
Napster-niminen tiedostonjakopalvelu mullisti 1990-luvun lopussa musiikin jakelun. Käyttäjät pystyivät välittämään tiedostoja toisilleen helposti ja nopeasti – käytännössä musiikkia oli nyt ensimmäistä kertaa ladattavissa laajalti ilmaiseksi ympäri maailmaa.
Ennen tätä fyysisiä levyjä myytiin kilotonnikaupalla päivittäin. Toki savikiekkoja ja cd-levyjä ostetaan ja myydään edelleen, mutta kultavuosiensa loistoa levybisnes ei ikinä saavuta.
No miten Metallica liittyy tähän?
Metallica kuuli vuonna 2000, että sen keskeneräinen I Dissappear -niminen kappale leviää kulovalkean tavoin internetissä ennen kuin sitä oli edes julkaistu. Aiemmin yhtye oli taustatahoineen kyennyt itse kontrolloimaan tarkasti musiikkinsa levitystä ja julkaisua.
Nelihenkinen orkesteri tajusi, että Napster mahdollistaa myös heidän muun musiikkinsa laittoman jakamisen. Tästä seurasi toimintaa:
Metallica nosti kanteen, jossa se väitti Napsterin toiminnan rikkovan tekijänoikeuslakeja ja aiheuttavan heille – ja kaikille muille köyhille sekä poloisille artisteille – merkittävää taloudellista vahinkoa. Yhtyeen vaatimuksena oli, että koko Napster suljetaan – kakkosvaatimuksena laitonta jakelua harrastaneiden käyttäjien tilit olisi bändin mielestä pitänyt poistaa.
Ei lentävä hollantilainen…
Fanit jopa osittain suuttuivat bändin toiminnasta – yleisesti sitä pidettiin vanhanaikaisena ja ahneena. Napster puolestaan näettiin kiihottavana uutena innovaationa, joka on helppo tapa jakaa musiikkia, eikä maksa mitään. Sinänsä fanien reakton voi ymmärtää jälkikäteen katsottuna.
Metallica sai kannatusta muilta artisteilta, jotka olivat kiinnostuneita suojelemaan tekijänoikeuksiaan. Rumpali Lars Ulrichille oikeuskiistasta tuli pian periaatekysymys, jonka ansiosta hän sai luovuttaa kasvonsa kohulle pitkäksi aikaa puolustaessaan esimerkiksi kongressissa bändin kantaa intohimoisin sanakääntein. Tanskalainen korosti, että kyse ei ollut pelkästään rahasta. Hänen mukaansa artistien olisi pitänyt saada itse päättää, miten heidän musiikkiaan levitetään.
Kuvitelkaapa – ei lentävä hollantilainen, vaan – pieni ja hikinen tanskalaisrumpali istumassa Yhdysvaltain kongressin kuulemisessa puku päällään. Kuvitelkaa hänen selittävän ikälopuille ja elämäänsä kyllästyneille senaattoreille, mikä on MP3-tiedosto ja miten se eroaa kasetista. Pidin aikoinaan onnistumista yhtä todennäköisenä kuin sitä, että myisin jonain päivänä hiekkaa arabeille.
Metallica oli tunnettu kapinallisesta asenteestaan ja uhmakkaista kappaleistaan. Nyt se taisteli yhtäkkiä raastuvassa puolustamassa tekijänoikeuksia kuin Harvey Spencer ja Michael Ross Pukumiehet-sarjassa konsanaan. Jos et ole katsonut, voin suositella.
Metallica voitti ja hävisi
Lopulta se oli kuin olikin Napster, joka vuonna 2001 taipui – ainakin oikeuden silmissä. Yhtiö suostui estämään Metallica-musiikin jakamisen palvelussaan ja maksamaan yhtyeelle korvauksia. Koko saaga oli kuitenkin vain osa laajemmassa taistelussa digi-muotoisen musiikin jakelemisesta.
Metallica kärsi hetkellisiä tappioita kannattajakuntansa silmissä, mutta nykyisin Napster-kohua muistellaan fanien keskuudessa lähinnä huumorilla.
Napster ei pystynyt täyttämään oikeusvaatimuksia, joten palvelu joutui lopettamaan koko toimintansa myöhemmin vuonna 2001. Yhtiö kuitenkin inspiroi monia nykyisiä digitaalisen musiikin palveluja, joille oikeuskiista oli todennäköisesti iso voitto – ensin tuli Applen iTunes, sitten Spotify. Nykyisin on jo Tidal, YouTube-musiikki ja muita palveluita, jotka omalla kehityksellään yrittävät kiilata alan markkinajohtajiksi.
Metallica vastaan Napster oli lopulta laukaisija, joka pakotti artistit, levy-yhtiöt ja teknologia-alan toimijat saman pöydän ääreen. Siis pohtimaan ratkaisuja ja tapoja, joilla musiikkia voitaisiin kuunnella ja jakaa myös jatkossa. Täysin putkeen ei ole mennyt, mutta se lienee tarina toiselle päivälle.
–Broidi
