9.8.2024. Larry Robinson oli yksi Montrèal Canadiensin 1970-luvun dynastiajoukkueen tunnushahmoja. Jättiläiskokoinen, monella tavalla pelottava puolustaja, joka jäi historiaan yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Tässä pieni henkilökuva.
Muistikuvia menneisyydestä
Koko on ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, kun muistellaan Larry Robinsonia. Montrèal Canadiensin suuruuden päivien tähtipuolustaja oli todella iso mies. Ilman kypärää, kiharat punertavat hiukset. Koko oli selvästi se, mikä erotti Robinsonin muista.
NHL-jääkiekko oli erilaista Larry Robinsonin pelatessa uransa huippuaikoja. 1970-luvun NHL:ssä pelattiin kovaa. Sellaisia joukkueita kuin Broad Street Bullies ja Big Bad Bruins. Joukkueita, jotka herättivät pelkoa vastustajissa kovalla pelillään. Montrèal Canadiensin 1970-luvun dynastia etenkin tunnettiin vähän toisenlaisella tyylillä pelanneena tähtisikermänä, mutta sekään ei kaihtanut fyysistä peliä tarpeen vaatiessa.
Larry Robinson oli oman aikakautensa isokokoisimpia pelaajia. 193-senttinen ja yli satakiloinen hujoppi, joka ensinäkemältä saattoi vaikuttaa hontelolta ja jopa kankealta luistelijalta. Mutta, kun numerolla 19 Canadiensin puolustuksessa partioinutta punapäätä katsoi vähän kauemmin, hontelo muuttui hallitsevaksi, ja kankea nopeaksi. Todella nopeaksi.
Lasten TV-ohjelman Sesame Streetin hauskan hahmon mukaan lempinimen “Big Bird” saanut iso mies ei ensin näyttänyt hallitsevan kokoaan erityisen hyvin. Todellisuudessa hän taklasi vastustajia irti kiekosta ja jään pintaan jatkuvasti, menettäen koskaan omaa tasapainoaan. Hän oli todella pelottava uhka hyökkäyspäässä.
Larry Robinsonista ei kerrota yhtä paljon tarinoita, eivätkä hänen erityistaitonsa olleet yhtä selvästi määritettävissä kuin saman aikakauden muitten huippupakkien, kuten Bobby Orrin, Denis Potvinin, Paul Coffeyn tai vielä Ray Bourquen. Tämä saattaa johtua osaksi miehen omasta vaatimattomasta, maalaispojan olemuksesta. Mutta hän oli todella spesiaali pelaaja.
Big Bird on aateloitu Hockey Hall of Fameen. Hän pelasi todella pitkän, kaksikymmentävuotisen uran NHL:ssä, ja hän on yksi liigan kaikkien aikojen legendoista. Yksi kunnioitetuimmista ja pidetyimmistä pelaajista ja myöhemmin valmentajista, etenkin muitten NHL-pelaajien taholta. Larry Robinsonilla oli oma tyylinsä, hän oli todella iso hahmo kaikissa merkityksissä, harvinainen paketti kaikkea.
Hujoppi maitotilalta ja nuori isä
Larry Robinson vietti lapsuutensa maitotilalla itäisessä Ontariossa, ei kaukana Ottawan kaupungista. Maajussien voimista puhutaan paljon. Yksi vanhoista NHL-kliseistä, joka on täyttä totta. Robinson oli yksi fyysisesti vahvimmista pelaajista, jota NHL:ssä on koskaan pelätty. Vähän Zdeno Charan tapaan hän ei koskaan näyttänyt käyttävän ihan kaikkia voimiaan vastustajan ottamiseksi pois pelistä. Hän ei ehkä koskaan noussut kakkoseksi heti Bobby Orrin jälkeen siksi, koska hän ei näyttänyt ihan joka ilta haluavan olla kentän kuningas, vaikka olisi voinut sitä olla.
Hän pelasi junnuvuodet hyökkääjänä, mutta yhden A-junnuvuoden aikana Kitchener Rangersissä Robinsonista tuli puolustaja. Myöhään pikkutunneille venyneitten pelimatkojen jälkeisinä päivinä suurin osa junnuista joko nukkui pitkään, tai kävi koulussa nuokkumassa. Larry vietti päivänsä nostelemalla limonaatikoreja Pepsin tehtaalla, koska hänellä oli perhe elätettävänään.
Hän oli alkanut seurustella vakavasti Jeannettensa kanssa 17-vuotiaana, ja heti ensimmäisenä seurusteluvuonna sai kuulla uutisen. Larry Robinson kirjoitti vuonna 1988 ilmestyneessä kirjassaan “Robinson For The Defence” lyhyestä keskustelusta tyttöystävän kanssa yhtenä kevätpäivänä.
“Uups”, sanoi tyttöystävä.
“Uups?”, kysyi Larry.
“Uups!!!”, tuli vastaus.
Larry kirjoitti maaseudun asukkaitten ottavan tuollaiset uutiset ja elämän yleensäkin sellaisena kuin ne tulevat. Se ehkä johtuu elämisestä eläinten kanssa. Asia hyväksytään ehkä vähemmän dramaattisella tavalla kuin jos kaupungin teinit olisivat saaneet samanlaisen tiedon. 18-vuotias äiti ja 19-vuotias isä viettivät A-junnuvuoden poikansa Jeffreyn kanssa, eläen hyvin erilaista elämää kuin muut. Elämänmuutos, joka pakottaa aikuistumaan nopeasti.
Robinson ei ollut tähti junnukiekossa. Neljä joukkuetta varasi puolustajan ennen häntä 1971 NHL Draftissä – Jocelyn Guevremont (Vancouver), Ron Jones (Boston), Steve Durbano (NY Rangers), ja Ken Baird (California Golden Seals) menivät ensin. Montrèal Canadiens teki yhden parhaimmista toisen kierroksen varauksistaan koskaan, kun se valitsi Larry Robinsonin numerolla 20.
Iso koko sai kaiketi NHL-scoutit samanaikaisesti kuolaamaan ja myös epäilemään Larry Robinsonin potentiaalia ammattilaispelaajana. Hänen tuli itse kehittää pelinsä potentiaalinsa mahdollistamalle tasolle. Hänen oli opittava hallitsemaan pitkät raajansa ja liikkumaan nopeasti.
Voyagers ja The Big Three
Canadiens laittoi nuoren lupauksen AHL-joukkue Nova Scotia Voyageursiin, jossa hän vietti seuraavat puolitoista kautta. Joukkueesta tuli ensimmäinen AHL-mestaruuden Calder Cupin koskaan voittanut kanadalaisjoukkue. Toisella kaudella hänet nostettiin Showhun, ja nuori Larry Robinson juhli ensimmäistä Stanley Cupiaan heti ensimmäisenä keväänä. Vuoden 1973 Stanley Cup-mestaruusjoukkueessa pelasi peräti yksitoista myöhemmin Hockey Hall of Fameen aateloitua pelaajaa.
Jälleen ennätys, jota ei koskaan tulla rikkomaan. Henri Richard, Frank Mahovlich, Yvan Cournoyer, Jacques Lemaire, Guy Lafleur, Steve Shutt, Ken Dryden, Serge Savard, Guy Lapointe, Jacques Laperriere.
Ja Larry Robinson.
Robinsonista tuli nopeasti yksi kolmasosa NHL-historian kovinta puolustajakolmikkoa. Hän muodosti yhdessä Guy Lapointen ja Serge Savardin kanssa “The Big Three”:n, jonka kautta NHL:n parhaan joukkueen peli kulki. Useimmissa NHL-joukkueissa on ehkä yksi todellinen ykköspakki. Toisissa, kuten nykypäivän Edmonton Oilersissa, on yksi. Canadiensin 1970-luvun joukkueessa oli kolme.
Robinson oli kolmikon fyysisesti vahvin ja kovin kiekon ylöstuoja. Hän pystyi laukomaan kovia ja matalia pommeja siniviivalta, ja siksi pelasi pointtia ylivoimapelissä. Hän ei koskaan rikkonut 20-maalin rajaa, mutta merkkautti yli 40 syöttöpistettä kahdeksan kertaa.
Tilastot kertovat kuitenkin vain yhden osan Larry Robinsonin menestyksestä. Canadiens voitti neljä Stanley Cupia peräkkäin (1975-1979) The Big Threen toimiessa joukkueen pelin ankkurina. Robinson voitti kaksi Norris-palkintoa (1977 ja 1980), ja hänet palkittiin playoffien arvokkaimpana Conn Smythella vuonna 1978. Kuusi kertaa All Stars-viisikossa.
Plusmiinustilastoista voimme olla mitä mieltä tahansa, mutta Larry Robinsonin +120 kaudelta 1976-77 on NHL-historian toiseksi paras tulos. Vain Bobby Orrin +124 kaudelta 1970-71 on edellä. Robinsonin koko uran tilasto +722 kuuluu sarjaan ennätyksiä, joita ei koskaan tulla rikkomaan.
Hienoin Larry Robinsonin tekemä maali NHL:ssä tuli kevään 1978 Stanley Cup-finaalin Game 5:ssa. Robinson ajoi kiekon kanssa päädystä päätyyn ja maalasi ottelun ensimmäisen.
The Hammerin erottelu
Larry Robinson, The Big Bird, ei uskonut tappelujen kuuluvan jääkiekkoon, mutta hän oli silti itse mukana joissakin legendaarisissa NHL-tappeluissa.
Kuuluisin Robinsonin tappelu tuli 17. helmikuuta 1974. Siitä puhutaan yhä vieläkin, allekirjoittanut taisi kuulla siitä mainittavan sporttiradiossa viimeksi viime viikolla. Pelätty Broad Street Bullies aloitti joukkotappelun Montrèalin Forumissa. Ilkeitten Flyers-pelaajien tarkoitus oli pelotella lentäviä ranskalaisia kunnolla, vielä näitten pyhässä kotikaukalossa. Forumin urkuri ryhtyi soittamaan venäläistä kansanmusiikkia ja Broad Street Bullies alkoi pahoinpidellä kotijoukkuetta.
Tässä tilanteessa Larry Robinson kävi hakemassa Flyersin ilkeimmän ja pahimman, NHL:n sen aikaisen pelätyimmän tappelijan Dave Schultzin pois muusta joukosta. Hän ikäänkuin erotteli haluamansa eläimen laumasta kuin kunnon cowboyn voisi olettaakin tekevän. Schultz yritti panna vastaan, mutta jäi nopeasti voimissa kakkoseksi. Ja sitten tuli isän kädestä.
Poliisit tulivat jäälle, jos ei muuta kuin auttamaan ulkopuoliset, kuten valokuvaajat, pois vaarallisesta paikasta.
Tätä legendaarista The Hammerin saamaa selkäsaunaa on joskus NHL-historiatarinoissa virheellisesti kutsuttu Broad Street Bulliesin väkivaltaisen valtakauden lopun alkuna. Oikeasti se tapahtui jo ennen Philadelphia Flyersin mestaruuksia. Silti viesti NHL:n pelätyimmälle ryhmälle Larry Robinsonilta.
Robinson ei joutunut sotkeutumaan tappeluihin – joihin hän itse ei uskonut – paljoa, koska häntä pelättiin. Hän pelasi uraansa pitkälle tilanteessa, jossa pelkkä uhkailu riitti. Samalla hänellä ei ollut varaa koskaan hävitä tappeluaan, koska se olisi tuhonnut pelottavan maineen.
Kuuluisin Big Birdin taklaus tuli myös Montrèal Forumissa, ja myös Philadelphia Flyersia vastaan vuonna 1976.
Robinson antoi Flyers-hyökkääjälle Gary Dornhoeferille juuri sen verran tilaa, että tämä luuli pääsevänsä ohi ulkokautta. Sitten hän taklasi ja taklasi kovaa. Forumin päädyt olivat NHL-tapaan romanttisesti taklausten voimasta helposti joustavia ja heiluvia, mutta sen sivulaidat eivät juuri liikkuneet. Dornhoefer-taklauksen jälkeen peli jouduttiin keskeyttämään, jotta vääntynyt sivulaudoitus saatiin iskettyä takaisin paikoilleen lekalla ja vasaroilla.
#19 sai kakkosen laitataklauksesta, vaikka nykysilmien mukaan taklaus oli täysin puhdas.
Taas viesti Flyersille.
Tiger Williams sanoi Larry Robinsonin tehneen yhden hänen elämänsä suurimmista ja tärkeimmistä palveluksista vuoden 1979 Leafs vs. Canadiens-pelisarjan loppusummerin tultua. Erotuomari Bob Myers oli antanut Tigerille jatkoajalla kyseenalaisen kakkosen korkeasta mailasta, ja Montrèal rankaisi jäähyn aikana. Canadiens voitti ottelun, ja samalla koko pelisarjan.
Williams tuli loppusummerin soitua jäälle ja yritti lähteä Myersin perään. Tässä tilanteessa mies, jota Tiger oli mukamas iskenyt korkealla mailalla, itse Larry Robinson, liukui tämän eteen ja vei hirvittävillä voimillaan raivoissaan rimpuilevan Williamsin toisaalle. “Kun tulin jäähyaitiosta pelin loputtua, lähdin suoraan Myersia kohti”, kirjoitti Tiger kirjassaan. “Halusin tappaa sen paskiaisen. Robinson varmaankin näki jotain silmissäni, koska hän tuli eteen ja otti minusta kiinni. Vain niin iso ja vahva ja nopea mies kuin Larry pystyi pysäyttämään minut siinä tilassa.”
“Unohda koko juttu”, sanoi Robinson Williamsille. “Se oli paska jäähy, mutta vien sinut kalaan kesällä”.
Dave “Tiger” Williams oli mukana monessa ikävässä tapahtumassa urallaan, mutta tuona iltana Big Bird pelasti hänet ehkä kaikkein ikävimmältä.
Montrealista Los Angelesiin
Larry Robinson pelasi NHL:ssä 20 vuotta, ja joka ikinen kevät hänen joukkueensa pelasi playoffeissa. Saavutus ja ennätys, jota on hyvin vaikea toteuttaa.
Pitkäraajaisesta hujopista tuli vuosien varrella pelaaja, joka loi oman tyylinsä. Robinsonin paras peli oli yhdistelmä voimaa ja liikkuvuutta. Hän pystyi pelaamaan kovaa puolustuksessa ja dominoimaan hyökkäyksessä. Iso koko toi preesensin, jollaista harva pelaaja luo ympärilleen. Canadiensin puolustaja #19 oli pelaaja, jonka merkitys ottelujen kulkuun oli aina suurempi kuin mitä tilastoilla pystytään todistamaan.
Kun Larry Robinson tuli jäälle, koko pelin henki näytti muuttuvan, ja jokainen tunsi sen. Muut pelaajat ikäänkuin jäivät odottamaan, mitä hän tekee. Robinson sai Bostonin ja Philadelphian kaltaiset pelottelemiseen pelinsä perustavat joukkueetkin pysymään aloillaan. Valmentajat Don Cherry ja Fred Shero olisivat halunneet pelaajiensa lähtevän pelottelemaan myös Robinsonia. Kukaan ei koskaan siihen pystynyt.
Big Bird itse pelasi mieluiten jääkiekkoa ja loisti ylösnousuissa ja pitkissä avaussyötöissä. Hän pystyi liikkumaan uskomattomalla tavalla isoksi mieheksi
1980-luvun alkupuolelle tultaessa Big Birdin uran kunniakkaimmat vuodet näyttivät jo jääneen taakse, kun Team Canadan valmentaja/GM Glen Sather kutsui yllättäen Canada Cupin leirille vuonna 1984. Robinson ei osannut odottaa tätä kutsua, mutta hän pelasi ehkä uransa parasta jääkiekkoa juuri tuossa turnauksessa. Kaikki ajatukset lopettamisesta saivat jäädä toiseen kertaan. Hän oli sitä ennen pelannut vuosien 1976 ja 1981 Canada Cupeissa.
Vielä yksi Stanley Cup pelaajana vuonna 1986, kun lähes kaikki 1970-luvun legendat olivat jo kadonneet ympäriltä.
Vuonna 1989 Larry päätti, että oli aika jatkaa matkaa. Montrèal Canadiens ei halunnut enää pitää 37-vuotiasta legendaa puolustuksessaan, eikä Robinson itse tuntenut sentimentaalista tarvetta pelata ihan koko uraansa yhdessä seurassa. Ja hän halusi vielä pelata. Hän teki sopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa, ja pelasi Kalifornian lämmössä vielä kolme kautta llisää.
Larry Robinson on ja tulee aina olemaan kuitenkin Montrèal Canadiensin mies. Hän on myöntänyt myöhemmin katuneensa Canadiensin jättämistä. Hän on hyvin tietoinen NHL:n tarunhohtoisimman seuran perinteistä ja kulttuurista, koska hän on hieno osa sitä.
Joitakin vuosia sitten Canadiensin entisten pelaajien tapahtumassa samassa huoneessa oli 96 Stanley Cup-sormuksen omistajaa. Tapahtuma pidettiin Mt. Tremblantin hienossa hiihtokeskuksessa. Larry Robinson saapui paikalle ja huomasi heti vanhemman miehen istumassa komean talon kuistilla. Vanha mies nousi seisomaan ja miehet halasivat.
“Hello old 19”, sanoi Robinson Dollard St. Laurentille.
“Hello young 19”, vastasi vanhempi mies.
Kaksi samalla numerolla pyhää flanellia kantanutta miestä. Kumpikin monen Stanley Cupin voittaja.
Valmentaja Larry Robinson
Larry Robinsonin uskomattomaan uraan jääkiekossa kuuluu oikeastaan kaksi osaa. Osa yksi, pelaaja Larry Robinson, Big Bird. Ja osa kaksi, valmentaja Larry Robinson. Ja myöhemmin vanhempi neuvonantaja.
Lopetettuaan pelaamisen kevääsen 1992, Robinson siirtyi penkin taakse hyvin mutkattomasti ja on tehnyt valmentajana, ja neuvonantajana huomattavan uran.
Hän aloitti apulaisena New Jerseyssä, ja kolmen vuoden jälkeen otti päävalmentajan pestin Los Angeles Kingistä. Sitten hän palasi vielä Devilsiin apulaisena vuonna 1999. Kun kautta 1999-2000 oli vain muutama ottelu jäljellä, GM Lou Lamoriello päätti antaa kenkää päävalmentajalleen Robbie Ftorekille. Runkosarjaa oli vain kaksi viikkoa pelaamatta, kun Larry Robinson sai mennä penkin taakse. Devils voitti Stanley Cupin pari kuukautta myöhemmin.
Kevään 2000 playoffien semifinaalista kerrotaan tarinaa, joka on jäänyt yhdeksi Big Bird-legendoista. Devils oli pelaamassa sarjaa Philadelphia Flyersia vastaan. Flyers voitti neljännen pelin ja nousi jo voitoissa turvallisentuntuiseen 3-1 johtoon. Joukkue ei ollut antanut parastaan, ja pelin jälkeen yleensä rauhallinen Larry menetti hermonsa. Hän tuhosi puolet pukukopista ja haastoi joukkueensa pelaamaan paremmin. Hän antoi joukkueen kuulla kunniansa ja vain apulaisvalmentajien väliintulolla vältettiin ikävämmät seuraukset.
Devils voitti seuraavat kolme, pudotti Phillyn, jatkoi finaaliin, ja voitti Stanley Cupin.
Larry Robinsonin päivät rakastamansa jääkiekon parissa eivät päättyneet Devilsin Stanley Cupiin. Hän ei ole jäänyt menneisyyden mieheksi. Vielä kaudella 2018-19 St. Louisissa Craig Berube pyysi vanhempana neuvonantajana toiminutta Robinsonia tulemaan valmennuksen avuksi. Larry oli mukana jonkin aikaa peleissä ja harjoituksissa kesken kauden.
Yksi tämän kirjoittaneen tuttavista kertoi puhelinkeskustelusta Larryn kanssa sen kauden helmikuussa. Blues oli ollut NHL:n sarjataulukon jumbona vain kuusi viikkoa aikaisemmin, mutta sitten saanut juonesta kiinni. Jotain erikoista oli tapahtumassa. Robinson sanoi joukkueen löytäneen vihdoinkin maalivahdin, jonka avulla se voisi mennä vielä mihin tahansa. Hän sanoi Jordan Binningtonin muistuttavan nuorta Ken Drydenia, kun tämä tuli Canadiensiin vuonna 1971. Big Bird ei ollut Montrèalin mukana vielä vuonna 1971, mutta hän tunsi tarinan ja vertasi sitä Bluesin tilanteeseen.
Se oli aikamoinen ennustus.
Playoffeissa hän matkusti koko matkan päätyyn saakka Bluesin mukana, asuen St. Louisissa hotellihuoneessa, kun joukkue oli kotona.
Seurauksena uran kymmenes Stanley Cup-mestaruus.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
