Blogi

Onside with Jouni: Täydellisesti suunniteltu

24.8.2024. NHL-kesän suurin puheenaihe – jos lasketaan kesän alkaneen heti Game Sevenin jälkeen, ja päättyvän harjoitusleirin alkaessa – on ollut viime viikon tiistaiaamuna paikallista aikaa ratkennut tarjouslakana-draama (virallinen oma suomennos). On aika niputtaa tämä erikoinen, harvinainen, ja täydellisesti junailtu tapaus lopullisesti. 

Mitä tapahtui? 

St. Louis Bluesin GM Doug Armstrong lähetti tarjouslakanan kahdelle nuorelle Edmonton Oilersin pelaajalle, eikä Oilers mätsännyt pelaajien allekirjoittamia sopimustarjouksia sääntöjen määräämän seitsemän päivän aikana. 

Oilersin uusi GM Stan Bowman ilmoitti antavansa pelaajien mennä aivan seitsemän päivän takarajalla, puoli kahdeksalta aamulla tiistaina, Mountain Time. 

Pelaajat olivat puolustaja Philip Broberg (23-vuotias, Oilersin ykköskierroksen varaus kesän 2019 NHL Draftissä (8.), sekä vasen laitahyökkääjä Dylan Holloway (22-vuotias, Oilersin ykköskierroksen varaus kesältä 2020 (14.). 

Broberg pääsi Stanley Cupin playoffeissa pelaamaan vasta lännen konferenssifinaalissa Dallas Starsia vastaan. Idea oli puolustajia valmentaneen Paul Coffeyn. Legendan aavistus onnistui täydellisesti, ruotsalainen oli suurimmalla näyttämöllä yksi Edmontonin parhaista puolustajista. Hänen liikkuvuutensa, nopea luistelu, ja ennakkoluuloton peli oli vakuuttavaa. 

Hän pelasi elämänsä parasta jääkiekkoa kovassa paikassa. 

Hän teki maalin huipputärkeässä Game 5:ssä Starsia vastaan. Yksi huippuhetkistä. Hän olisi alkavalla kaudella lähtenyt todennäköisesti kolmosparista, mutta saanut mahdollisuudet nousta kakkoseen. 

Dylan Holloway sai Rogers Placen räjähtäämään, kun hän teki hienon maalin Vancouveria vastaan playoffeissa Game 6:n alussa. Oilersin oli pakko voittaa tuo peli päästäkseen seitsemänteen peliin. 

Edmontonin GM Stan Bowman hankki tarjouslakanan putoamisen jälkeen ensin hyökkääjä Vasili Pokolzinin Vancouverista. Sitten hän lähetti puolustaja Cody Cecin ja kolmannen kierroksen varausoikeuden San Jose Sharksiin vaihdossa puolustaja Ty Embersoniin. Sivujuoni Embersonin hankinnassa on se, että hän pelasi Kris Knoblauchin valmentamassa Hartfordin joukkueessa AHL:ssä jonkin aikaa. 

Näitten siirtojen jälkeen näytti hetken aikaa siltä, että Oilers pystyy mätsäämään molemmat tarjouslakanat, jos ilmeisesti leikkaukseen menevä Evander Kane missaa pitemmän aikaa pitkäaikaisella sairaslistalla LTIR:lla ja hänen $5.125M Cap HIttinsä poistuu katon alta, ja jos Oilers lähettää ainakin yhden pelaajan farmijoukkueseen. Esimerkiksi Connor Brownin, mainitun Ty Embersonin, tai vaikka Derek Ryanin). 

Joukkuekohtainen palkkakatto on nyt siis $88 miljoonaa dollaria. Sen uskotaan nousevan sataan miljoonan vain parin vuoden sisällä, mikä vaikuttaa tuleviin sopimusneuvotteluihin useamman pelaajan kohdalla. 

Viime viikonloppuna näytti jo hetken, että Oilers tulee pitämään ainakin toisen, todennäköisesti Hollowayn. 

Vielä vähän ennen tiistaiaamun määräaikaa Edmonton Oilers sai vielä yhdessä pelaajakaupassa St. Louisista oikeudet vielä ilman sopimusta olevaan Notre Damen yliopistossa (joukkueen nimi on “Fighting Irish”) pelaavaan amerikkalaispuolustaja Paul Fischeriin, jonka Blues varasi kesällä 2023, sekä kolmannen kierroksen varausoikeuden kesän 2028 NHL Draftissä. Bluesin saama vastakorvaus tässä kaupassa määrätään myöhemmin. 

Tätä viime hetken kauppaa pidettiin diilin “makeuttajana”. Oilers halusi vielä jotain leivän päälle ennen Hollowayn ja Brobergin luovuttamista. Korvauksena tarjouslakanan jättämisestä mätsäämättä Edmonton sai toisen kierroksen varausoikeuden kesän 2025 NHL Draftissä Brobergista ja kolmannen kierroksen varausoikeuden Hollowaysta.  

Philip Broberg sai Bluesilta kahden vuoden diilin, AAV $4.58M, Dylan Hollowayn pahvi on myös kaksivuotinen, AAV $2.29M. Oilersin uskotaan tarjonneen Brobergille kahden vuoden sopimusta, AAV $1.1M, joten hän sai tuntuvan palkankorotuken. Hollowayn tarjouksen uskotaan olleen jossain $1.5M luokassa. 

Suunnittelu alkoi aikaisin

Tämä tapaus oli mestarillinen, suorastaan Master Class-luokan tempaus, jonka toteuttajina olivat St. Louis Bluesin GM Doug Armstrong, Philip Brobergin pelaaja-agentti Darren Ferris, sekä Dylan Hollowayn agentti Blake Robson

Erittäin tarkasti kaikista näkökulmista suunniteltu, ajoitettu ja toteutettu tempaus. Onnistui täydellisesti.

Armstrong ilmoitti jo aikaisemmin kesällä, että hän aikoo jättää sopimuksensa kahden viimeisen kauden aikana joukkueen mahdollisimman hyvään jamaan seuraajalleen Alexander Steenille. Steeniä koulutetaan uudeksi GM:ksi, Armstrong siirtyy kahden vuoden jälkeen presidentin pöydän taakse. 

Yksi Doug Armstrongin silloin mainitsemista keinoista joukkueen parantamiseksi oli tarjouslakanan heittäminen johonkin suuntaan. Sitä ei Albertassa kai huomattu pitää varoituksena. 

Allekirjoittanut ei ole onnistunut ainakaan vielä selvittämään, kenen aloitteesta visio kahden pelaajan viemisestä tuli, mutta veikataan tässä sen tulleen Darren Ferrisiltä. Oletetaan, että hän keksi mielessään, että tämä voi vain onnistua jos saadaan mukaan toinen pelaaja. Kahdella pelaajalla. 

Sitten hän lähti etsimään joukkuetta, jolla olisi sama visio. St. Louis Blues löytyi. Muitakin joukkueita olisi ollut. Agenttien rooli NHL-busineksessa näyttää jatkuvasti nousevan merkittävämmäksi. Nuo kolmen prosentin miehet sanovat suoraan päätehtävänsä olevan asiakkaittensa saaman kompensaation maksimointi. 

Tämä kaikki siis oletusta. 

Samalla tietenkin myös pelaajan saaminen mahdollisimman hyvään tilanteeseen peliajan kannalta. Brobergin leiri oli jo aikaisemmin pyytänyt Oilersilta treidiä pois Edmontonista, kun valmentaja Jay Woodcroft roikotti nuorta puolustajaa NHL-joukkueen mukana, mutta peliaika oli todella kortilla. Eikä tuota treidipyyntöä missään vaiheessa oltu vedetty takaisin pois pöydältä. 

Woodcroft peluutti jo kaksi vuotta sitten todella lupaavaa Hollowayta, mutta aina kun hän teki pienenkin virheen jäällä, hänelle näytettiin penkin päätä. Ja sitten yhden suunnan lippua Rautaliigaan. 

Las Vegasissa kesäkuussa pidetyssä NHL Draftissä Armstrong treidasi Kevin Hayesin ja toisen kierroksen varausoikeutensa (2025) Pittsburghiin. Darren Ferris on myöntänyt pelänneensä tässä vaiheessa, ettei Brobergia pystytä hankkimaan, mutta sitten 13. elokuuta Penguinsin GM Kyle Dubas suostui vaihtamaan varausoikeuksia – Blues sai oman toisen kierroksen varausoikeutensa (2025) takaisin. 

Kaikki oli valmista. 

Bluesilla oli tilaa palkkakaton alla. Jokainen NHL-seura pitää toisten organisaatioitten jokaista pelaajaa silmällä jatkuvasti mahdollisten pelaajakauppojen varalta. Siksi NHL-hallien pressboxeissa nähdään joka ilta tyylikkäästi pukeutuneita pro scoutteja tekemässä muistiinpanojaan.

Pelaajat ovat kiikarissa jo heidän varausvuodestaan lähtien. Missisippi-joen rannalta oli seurattu Brobergin ja Hollowayn kehittymistä AHL:ssä ja pelejä NHL:ssä. Huomattavaa on se, että tarjouslakanan voi heittää vain sellaisille pelaajille, jotka ovat pelanneet vähintään 80 runkosarjaottelua Showssa. 

Philip Broberg pelasi viime kaudella vain 12 peliä Oilersin kanssa. Aivan runkosarjan lopussa hänet nostettiin vieraskiertueella mukaan tappiopeleihin Coloradossa ja Arozonassa. Eli jos häntä ei olisi tuotu mukaan kesken vierastourin, häntä ei oltaisi voitu asettaa tarjouslakanan kohteeksi. 

Dylan Holloway pelasi 38 peliä Showssa viime kaudella, ja kaikki 25 Stanley Cupin playoffeissa. Hänen runkosarjapelien lukumääränsä on 86. 

Voimme todeta, että St. Louis Bluesin päämääränä oli saada Philip Broberg. 

Tarjouslakana-tapaus Edmontonin näkökulmasta

Edmontonissa odoteltiin kesken kuuman kesän, että seuraava isompi Oilers-uutinen on Leon Draisaitlin jatkosopimus (veikataan tässä kahdeksan vuotta, AAV $14.5M). Tarjouslakanadraama ei ollut oikeastaan yllätys, tai ei pitäisi olla ollut. 

Voimme rehellisesti todeta, että Edmonton Oilers mokasi kahden nuoren pelaajan kehittämisessä. Niin paljon kuin Öljy-organisaatiota nyt ottaa päähän se, miten näiden kahden kehittämiseen sijoitettiin aikaa, rahaa, ja voimavaroja, heidän kehitystään hidastettiin turhan takia. 

Ja sellainen saa agentit ärähtämään. Ja pelaajien lähimmät. 

Holloway ja Broberg eivät olleet tärkeitä pelaajia Edmontonille vielä, mutta heillä oli mahdollisuudet tulla tärkeiksi pelaajiksi aivan lähitulevaisuudessa. 

Oilersin pelaajatoimintojen pomo on entinen agentti Jeff Jackson. Entinen Connor McDavidin agentti, joka on tehnyt loistavaa työtä muuten, saanut hyviä pelaajia mukaan halvelmmalla kuin mitä he olisivat voineet saada muualla, mutta nyt jäi jotain huomioimatta. 

Tarjouslakana-tapaus oli jonkinlainen muistokirjoitus Ken Hollandin viiden vuoden GM-kaudelle, joka päättyi Stanley Cup-finaalin Game Seveniin. Tuona aikana Hollandin manageroima joukkue oli pisteissä laskettuna läntisen konferenssin toiseksi paras, mutta nyt yksikään hänen aikanaan varatuista ensimmäisen kierroksen varauksista ei ole enää organisaatiossa. 

Philip Broberg oli Kenny Hollandin ensimmäinen varaus vuonna 2019 Vancouverissa. Oilersin amatööriscouttien silloinen pomo Tyler Wright saa kunnian pandemian aikaisen vuoden 2020 Draftissä varatusta Dylan Hollowaysta. 

Yksi Brobergin leirin ongelmista Edmontonissa oli se, että Oilersilla oli Mattias Ekholm ja Darnell Nurse jo valmiiksi vasemmalla puolella. Päästäkseen kakkospariin – johon hän taitojensa puolesta ehdottomasti kuuluisi – ruotsalaisen olisi pitänyt pelata oikealla. Tämä oli selkeästi ongelma. 

Yksi mielenkiintoisista asioista seurata, on miten Philip Broberg tulee kestämään uuden, nelinkertaisen palkkansa tuomat paineet. On aivan eri asia pelata NHL:ssä yhden miljoonan taalan pakkina, kuin $4.58 miljoonan pakkina. Onneksi hänen ei tarvitse tehdä sitä täällä Edmontonissa, mutta myös Missourissa odotetaan hyvää peliä joka ilta, 20 minuutin iltoja. 30-40 pistettä kaudessa. 

Oli ihan eri asia tulla kentälle – vaikkakin kesken playoffien – miljoonan taalan pakkina,koska kukaan ei odottanut yhtään mitään. 

St. Louis Blues maksaa tässä potentiaalista. Onko kymmenessä kovassa playoffpelissä annettu näyttö tarpeeksi oikeuttamaan uuden diilin? Tämän kirjoittaneen mielestä on. Silti asia, jonka kanssa nuori ruotsalainen joutuu elämään. 

Yhtäkkiä Edmontonissa pelaa NHL:n vanhin joukkue. Oilersin keski-ikä on 30.27 vuotta (Pittsburgh Penguins on kakkonen, 29.92 vuotta). Öljyn nuorin hyökkääjä – ja moni on varmasti nähnyt tämän nuorukaisen – on nimeltään Connor McDavid. 27-vuotias. 

On pakko ajatella, että Oilers olisi voinut pitää Dylan Hollowayn vähän aktiivisemmalla tyylillä, tarjoamalla sopimusta aikaisemmin. Brobergin leiri selvästi haki uutta mahdollisuutta muualta. 

Tämä koko soppa oli selkeästi iso menetys Edmonton Oilersille. Kaksi tärkeää tulevaisuuden pelaajaa on poissa. Kolme puolustajaa viime keväänä Game Seveniin päässeen joukkueen seitsemästä pakista ei ole enää Edmontonissa. Tilalle saatu korvaus ei mitenkään korvaa heidän potentiaaliaan. 

Ymmärrämme, ettei Oilers halunnut tarjota isoa diiliä vielä Philip Brobergille. Hän ei alkavalla kaudella ole ehkä neljän ja puolen miljoonan pakki. Ehkä joskus. Ei vielä. 

Edmonton on huonompi joukkue nyt kuin viikko sitten. Voidaan miettiä, mikseivät nämä nuorukaiset halunneet jäädä joukkueeseen, jossa on sentään mahdollisuus voittaa Stanley Cup. St. Louis Blues voi parhaat esittäessään ehkä saada villi kortti-paikan playoffeihin. 

Tärkeämpää on kuitenkin päästä pelaamaan. Eikä oikeudenmukaisena pidetty palkka haittaa. On reilua todeta, että Edmonton Oilers teki virheen näitten kahden kehittämisessä NHL-pelaajiksi. Selkeää suunnitelmaa ei selvästi ollut. Hyvän organisaation pitää pystyä olla voittava joukkue, mutta pystyä kehittämään nuoria samanaikaisesti. 

Nuoret pelaajat eivät opi yhtään mitään keräämällä tikkuja toppahousujensa persuuksiin penkin päässä. Kävi mielessä, että ehkä pitkään Rautaliigassa pitäminen oli tyypillistä, Detroitista tuttua Ken Hollandin tyyliä “marinoida” pelaajat NHL-valmiiksi AHL:ssä, kuten Red Wings aina teki. 

Mutta silläkin on rajansa. 

Mitä Cody Cecin menettämiseen tulee, sinne meni 20 minuutin pakki. Oilersin puolustus ei ehkä ollut maailman paras viime keväänä, mutta se pääsi silti Stanley Cupin finaalin seitsemänteen peliin. Edmontonin vahvuus playoffeissa oli uskomaton alivoimapeli. 

Ceci oli alivoimalla 36 kertaa playoffeissa. Vastustaja ei tehnyt noista ylivoimistaan yhtään maalia, kun hän oli jäällä. Lisäksi erittäin pidetty mies Oilersin pukukopissa. Ei merkityksetön asia. 

Tarjouslakana-tapaus St. Louisin näkökulmasta

Jos ajatellaan, millaisia pelaajia St. Louis Blues tarvitsee, Philip Broberg ja Dylan Holloway sopivat suunnitelmaan täydellisesti. Heidät oli selvästi identifioitu RFA-pelaajina, jotka täytyy hakea. 

St. Louisissa ei ole haluttu lähteä täydelliseen jälleenrakentamiseen pohjan kautta. Katsojia halutaan pitää hallissa. Viime kaudella joukkue sai kokoon 92 pistettä, ja se putosi playoffviivan alle vain kolme ottelua ennen runkosarjan loppua. 

Joukkueenjohto uskoo olevansa todella lähellä, ja siksi kesän aikana on tehty joitakin lisäyksiä. Albertasta haettu kaksikko on listan kärjessä silti. Lupaavia pelaajia on vielä tulossa, Bluesin varauksia. 

Kuten hyvin muistetaan, Blues voitti Stanley Cupin keväällä 2019 juuri Toronton penkin taakse palkatun Craig Beruben johdolla pelaamalla kovaa vastakarvapeliä. Tuollaista taktiikkaa täydellisesti toteuttavaa kokoonpanoa on hankalaa pitää koossa, ja moni mestareista onkin jo jatkanut matkaa. 

Holloway on laituri, joka pystyy tuomaan peliin nopeutta, vastakarvaa ja fyysisyyttä. Juuri, mitä Nuottipaidat etsivät. Hän tullee pelaamaan kolmosketjun laidalla, Radek Faksan pelatessa keskellä. Ehkä mahdollisuudet päästä koittamaan kakkosessa. 

Bluesilla ei ole ollut kokoonpanossaan isokokoista, hyvin juuri vasemmalla puolella luistelevaa puolustajaa sitten kauden 2019-2020, jolloin Edmontonin oma poika Jay Bouwmeester joutui lopettamaan uransa vähän liian aikaisin. 

Torey Krug on pelannut kakkosparin vasempana pakkina sen jälkeen, mutta hän ei tuo kokoonpanoon kokoa. Krugin vasen nilkka on yksi kysymyksistä Bluesin training campin alkaessa. Jos nilkka ei ole pelikunnossa ja tarvitaan leikkaus, hän missaa mahdollisesti koko kauden. 

Ei mitään henkilökohtaista

Edmontonissa Oiler Nationin keskuudessa ei olla tyytyväisiä tapahtuneesta. Yksi keino, jolla kaupungilla haudotaan kostoa, on entisen Edmonton Oil Kingsin Jake Neighboursin repiminen pois Bluesista ensi kesänä tarjouslakanalla!

Neighbours on todella Bluesin identitettiin sopiva pelaaja, ja hyvin tunnettu täällä kotiseuduillaan Albertassa. Hänestä voi tulla 30-maalin mies alkavalla kaudella. Oilersilla tuskin on tilaa katon alla lakanan virittämiseen, valitettavasti joittenkin mielestä. 

Vanha kysymys, onko “offer sheet”:in lähettäminen toiselle NHL-seuralle mulqvist-temppu, vai ihan reilua, säännöissä sallittua peliä, nosti taas einiinkaunista päätään. 

Doug Armstrong vakuutti, ettei hänen tarkoituksenaan ollut vahingoittaa toista NHL-seuraa. Hän ei usko sellaiseen ajatteluun. Ei ollut kyse mistään henkilökohtaisesta. 

St. Loossa on nyt nopean epävirallisen laskun perusteella kaksitoista U25 pelaajaa. Tulevaisuus näyttää hyvältä. 

Edmontonin GM:n Stan Bowmanin tilanne on erilainen. Kahden laukauksen päähän Stanley Cup-mestaruudesta päässeen joukkueen tulevaisuus on tässä ja nyt. Tänään ja tällä kaudella. Pitemmälle ei katsota. Hyvä muistaa, ettei ole tärkeintä millainen joukkue – etenkin puolustus – Edmontonissa on syyskuussa. Tärkeintä on olla valmis, kun “Game #83” tulee. 

Voimme olettaa, että Bowmanin seuraava tärkeä tehtävä on löytää hyvä kakkosparin rightin puolustaja. Nopean laskun perusteella siirtotakarajalla Oilersilla on varaa hankkia noin vähän yli neljän miljoonan dollarin pakki. Siinä vaiheessa lasketaan katon alle vain runkosarjassa jäljellä olevat viikot. Eli aika hyvä pelaaja. Yksi osasyy siihen, miksei tarjouslakanaan tartuttu nyt. 

Bowmania ei tule syyttää tapahtuneesta. Hän joutui tahtomattaan istumaan pöytään ei-parhaat kortit kädessään ja maksamaan edeltäjiensä vanhoista synneistä. Silti hän onnistui olosuhteisiin nähden ainakin tämän kirjoittaneen mielestä hyvin. 

Taas kerran saimme todisteen siitä, mitä NHL-jääkiekko on. 

Businesstä. Kylmää businesstä. 

Doug Armstrong antoi koko hässäkän parhaan lausunnon, kun epäiltiin, ettei hän olisi heittänyt lakanaa niin kauan kuin hänen todella läheinen ystävänsä Ken Holland oli vielä Edmontonissa. 

“On raportoitu, että en olisi tehnyt tätä Kenny Hollandille, mutta se ei pidä paikkaansa”, hän sanoi. 

“Tekisin tämän vaikka omalle äidilleni, jos hän olisi Oilersin manageri.”

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

X:    @OnsideWithJouni

Facebook: Jouni Niemisen NHL

[email protected]

Muita aiheeseen liittyviä juttuja