16.9.2024. Jääkiekkomaailma menetti kolme vuotta sitten yhden ainutlaatuisimmista maalivahdeistaan. NHL-blogin arkistoista tulevasta Evergreen-sarjasta on vielä ihan muutama jakso jäljellä. Tässä vielä ennen uuden kauden alkua lyhyt kunnianosoitus loistavalle Tony Espositolle.
Edelläkävijä, innovaattori
Numero 35 on varmaankin suosituin jääkiekkomaalivahtien käyttämistä pelinumeroista. Chicago Blackhawks ilmoitti Tony Espositon poismenon jälkeen pelaavansa kauden 2021-22 tuo numero ommeltuna jokaisen pelaajan paitaan, oikealle puolelle. Numero 35 maalattiin myös molempien maalien taakse Hawksin kotihallin United Centerin jäähän.
Tuon numeron teki kuuluisaksi 10. elokuuta, vuonna 2021, 78-vuotiaana menehtynyt Tony Esposito. Esposito oli Black Hawksin (nimi muuttui Blackhawksiksi vuonna 1984) maalivahti viidentoista kauden ajan vuosina 1969-1984. Hän teki kuuluisaksi myös käyttämänsä valkoisen maskin, jollaisia myytiin etenkin pihapelejä varten Kanadassa aikoinaan. Jokainen junnuvahti halusi olla kuin Tony. Entinen NHL-vahti Darren Pang sanoi pitäneensä valkoista maskia ja yrittäneensä jopa pelata räpylä oikeassa kädessä kuin Tony, vaikka se ei ollut edes hänelle luonnollista.
Tony Esposito teki lukuisia keksintöjä maalivahtien varusteisiin. Ensimmäinen NHL-vahti, jolla oli suojaava osa myös maskinsa takaraivossa. Hänen maskiinsa asennettiin erityiset silmiä suojaavat lasit. Hänen räpyläänsä, polvisuojuksiinsa ja housuihinsa neulottiin “cheater”:eita, lisäpaloja, joihin kiekko saattoi pysähtyä. Myöhemmin NHL kielsi suuren osan näistä nerokkaista parannuksista.
Hänet valittiin NHL.n parhaaksi maalivahdiksi eli hän voitti Vezina-palkinnon kolme kertaa ja parhaan tulokkaan palkinnon Calderin vuonna 1970. Hänet aateloitiin Hockey Hall of Fameen syksyllä 1988, jolloin Chicago Blackhawks myös nosti legendaarisen paidan #35 kotihhallinsa kattoon.
Tony Espositoa pidetään yhtenä suurimmista maalivahtien torjuntatyylin kehittäjistä. Hän oli edelläkävijä ja innovaattori, joka kehitti Glenn Hallin lanseeraaman perhostyylin pitemmälle, ja teki siitä suositun. Hänen räpyläkätensä oli vielä vasen, mikä sekoitti heti aluksi monen laukojan suunnitelmat.
Tony seisoi polvet yhdessä torjunta-asennossaan, ja peitti jaloillaan suuren osan maalin ala-osasta. Hän pystyi pudottautumaan polvilleen, ja nousemaan takaisin ylös huippunopeasti. Kiekkoja oli mahdoton laukoa sisään polvisuojusten välistä. Hyvin tavallista peliä nykyajan maalivahdeilta, jonkin verran uutta ja ihmeellistä 1960-luvulla ja siitä eteenpäin.
The Soon italialaisveljekset
Anthony James Esposito syntyi italialaiseen perheeseen Sault Ste Marie-nimiseen kaupunkiin 23. huhtikuuta, vuonna 1943. Patrick ja Frances Espositolle oli edellisenä vuonna syntynyt jo ensimmäinen poika, Philip Anthony Esposito. Pat-isä oli aloittanut työnteon jo 12-vuotiaana, ja valehdeltuaan ikänsä työskennellyt Suurilla järvillä seilanneilla laivoilla 15-vuotiaana.
Mentyään naimisiin Pat teki kahta työtä elättääkseen perheensä. Hän oli työnjohtajana metalliromuttamolla ja hitsaajana vielä iltaisin. Hän rakensi talonsa takapihalle kaukalon, ja hitsasi Tonylle maalin.
Tonylla ei olisi poikavuosinaan voinut parempaa harjoituskaveria olla kuin isoveli Phil. Jos hän onnistui torjumaan, hän oli torjunut yhden NHL-historian parhaimmaksi maalintekijäksi kehittyvän nuoren pelaajan laukauksen. Ja jos kiekko meni maaliin – Phil teki maaleja kaikkia maalivahteja vastaan.
Phil kertoi “Legends of Hockey”-dokumentissa veljesten leikkineen joskus riehakkaasti. Kerran poikien huoneen seinään jäi reikä pienen yhteenoton seurauksena, mutta asia hoidettiin nerokkaasti vanhempien huomaamatta. He ripustivat Jeesuksen kuvan sitä peittämään.
Patrick Espositon suurin haave ja päämäärä oli saada molemmat pojat käymään koulua, ja hankkimaan siten kunnon ammatin. Phil lopetti jo lukion kesken junnujääkiekon takia, mikä oli hyvin tavallista saman aikakauden NHL-urasta haaveilleille junioreille Kanadassa.
Mutta Tony valitsi toisen tien, ja otti vastaan jääkiekkostipendin amerikkalaiselta yliopistolta. Pöydällä oli myös stipenditarjous toisesta koulusta amerikkalaisen jalkapallon pelaajana, mutta hän valitsi jääkiekon. Hän on myöhemmin sanonut ymmärtäneensä, että NHL:ssä oli vain kuusi työpaikkaa maalivahdeille. Hyvin koulussa menestyneenä oppilaana yliopistokiekko oli viisas valinta.
Samalla hän tiesi NHL:n tulevan laajentumaan vielä. Ajoitus olikin hyvä, koska Tony valmistui yliopistosta samana vuonna, kun NHL laajentui 12 joukkueen sarjaksi.
Michigan Tech
Tonyn polku kohti ammattilaiskaukaloita kävi erilaista tietä kuin Philin tai useimpien saman aikakauden NHL-toivojen. Hän pelasi täydet neljä vuotta Michigan Tech-yliopiston joukkueessa. Häntä ei koskaan varatttu NHL Draftissä, ja Montreal Canadiens oli ainoa kiinnostunut NHL-organisaatio.
Canadiens lähetti Tonyn farmijoukkueisiinsa Houstoniin ja Vancouveriin – molemmat hyvin kaukana sen aikaisesta NHL:stä tulevaisuuden maalivahdille. Sen aikainen ammattilaissarja Western Hockey League, jossa Vancouver Canucks pelasi, oli täynnä värikkäitä hahmoja, kuten Guyle Fielder, Kiki Mortson ja Lämäristä tuttu Connie “Mad Dog” Madigan.
Tony pääsi kuitenkin Gump Worsleyn loukkaannuttua aloittamaan muutaman NHL-pelin jo kaudella 1968-69 Habitantsin pyhä flanelli yllään. Hän pelasi 13 NHL-ottelua, joista kaksi nollapeliä.
Ensimmäinen Tonyn aloittama ottelu NHL:ssä pelattiin sopivasti Boston Bruinsia vastaan Montreal Forumissa. Phil Esposito oli siinä vaiheessa pelaamassa kuudetta NHL-kauttaan, ja yksi liigan supertähdistä. Hän sai pelin jälkeen selittää puhelimessa hieman vihaiselle isälleen, miksi hän oli julmasti tehnyt kaksi maalia pikkuveljensä taakse.
Ottelu päättyi tasapeliin 2-2. Tonyn mielestä Philin molemmat maalit olivat onnekkaita.
Bruins saapui Forumiin uudelleen kaksi viikkoa myöhemmin. Siinä pelissä Tony piti ensimmäisen nollan uransa 76:sta, ja voitti maalivahtien kaksinkamppailun Bostonin Gerry Cheeversiä vastaan. Ottelu jäi niin hyvin NHL-fanien mieleen, että sitä Hockey Night in Canada sai vuosien ajan katsojilta pyyntöjä näyttää se uudelleen. Valitettavasti nauha on kadonnut jonnekin, eikä klassikkoa koskaan enää nähdä.
Montrealissa Tony pelasi numerolla 29, jonka teki kuuluisaksi myöhemmin Ken Dryden. Hän voitti Canadiensin pelaajana myös uransa ainoan Stanley Cupin, vaikka hän ei ollut tärkeä pelaaja joukkueessa, eikä pelannut playoffeissa.
Calder ja Vezina samalla kaudella
Chicago Black Hawks hankki Tony Espositon vuonna 1969 järjestetyssä Intra-League Draftissä. Chicagossa hänestä tuli yksi NHL:n parhaista maalivahdeista seuraavien viidentoista vuoden ajaksi.
Ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan 1969-70 Tony asetti riman todella korkealle. Hän pelasi 63 ottelua, oli NHL:n ykkönen peräti 38 voitolla, ja vielä ihmeellisemmin, piti nollan viisitoista kertaa. Hän voitti sekä Calder-palkinnon NHL:n parhaana tulokkaana ja samalla myös Vezinan liigan parhaana maalivahtina samalla kaudella.
Edellinen Vezinalla palkittu tulokasmaalivahti oli ollut Frank Brimsek vuonna 1939.
Summit Series
Yksi Tony Espositon pitkän jääkiekkouran kohokohdista oli klassinen 27 päivää syyskuussa vuonna 1972, eli lähes päivälleen 49 vuotta sitten päättynyt Summit Series Team Canadan ja Neuvostoliiton maajoukkueen välillä. Hänet kutsuttiin Vaahterapaitojen leirille kahden erinomaisen NHL-kauden jälkeen.
Vuosisadan pelisarjasta tuli ainoa kerta, kun Tony sai pelata useamman ottelun samassa joukkueessa – kokonaiset puolitoista kuukautta harjoitusleiri mukaanlaskien – isoveljensä Philin kanssa.
Tony oli yksi tuon jääkiekkomaailman herruuden ratkaisseen pelisarjan suurimmista tähdistä. Hän ei esiintynyt värikkäästi tai pitänyt hienoja puheita, kuten isoveli Phil uransa kohokohdassa, vaan pysytteli taka-alalla. Tony ei pitänyt torjuntavastuun jakamisesta Ken Drydenin kanssa, mikä oli valmentaja Harry Sindenin etukäteen tekemä ja sopima suunnitelma.
Hän oppi myös pysymään maalillaan neuvostoliittolaisia vastaan. “Niitä kavereita vastaan pelattaessa oli pysyttävä syvällä maalilla, koska he saattoivat syöttää kiekkoa todella nopeasti sivuttain ennen laukausta. En tainnut jättää maalivahdin aluetta kertaakaan koko sarjan aikana, mutta se oli mahtava jääkiekkokokemus. Ehkä kaikista parhain.”
Tony aloitti neljä kahdeksasta ottelusta, ja otti voitot Kanadalle äärimmäisen tärkeistä otteluista numero kaksi ja seitsemän. Ilman hänen torjuntojaan voitto olisi voinut hyvin helposti mennä Punakoneelle tässä äärimmäisen tasaisessa, kahdeksan ottelun sarjassa, jonka voitto ratkaistiin vasta toiseksi viimeisellä minuutilla ennen loppua.
Pelisarjan suurta 50-vuotisjuhlaa vuoden 2022 syksyllä oli jo ryhdytty valmistelemaan Kanadassa Tonyn kuollessa. Entisistä vihamiehistä kaukalossa on vuosien varrella tullut parhaita ystäviä kokoontumisten ansiosta. Tony Esposito osallistui jokaiseen joukkueitten vuosijuhlaan Kanadassa ja Venäjällä. Hänen mukanaan juhla menetti yhden parhaista tarinankertojistaan.
Tony jatkoi kansainvälistä peliuraansa vielä edustamalla Kanadaa MM-kisoissa ja uutta kotimaataan USA:ta Canada Cupissa vuonna 1981. Team USA:n edustaminen suututti jääkiekon kotimaan kiekkofanit, vaikka Tony ei kanadalaisena enää olisikaan saanut edes kutsua Team Canadan leirille. Amerikan paidassa pelaaminen auttoi tavallaan pidentämään jo muutenkin hienoa ja pitkää jääkiekkouraa.
Pitkä ura
Summit Seriesin jälkeen Tony Esposito pelasi vielä lisää loistokausia Chicago Black Hawksissa. Hän voitti 30 ottelua seitsemällä kaudella peräkkäin.
Tony pelasi todella pitkän uran, ja oli yksi kestävimmistä työhevosista maalilla. Hän aloitti yli 60 ottelua lähes jokaisella kaudellaan. Yhdeksän yli 60 ja kaksi yli 70 aloituksen kautta. Tony oli yliopistokiekossa pelannut 20-25 ottelua kaudessa. Ammattilaisena pelejä tuli huomattavasti enemmän, mikä osoittautui sopivan hänelle.
Tony O tunnettiin taikauskoisena maalivahtina. Pelipäivinä hän ei puhunut kenenkään kanssa. Pelipäivän rutiinit olivat aina täsmälleen samat. Hän kävi aamujäillä, ja sitten laittoi varusteet odottamaan samalla tavalla, samaan järjestykseen joka päivä. Nokoset samaan aikaan, sama ateria samaan aikaan, eikä automatkalla hallille sanaakaan edes omien perheenjäsenten kanssa.
Vieraskiertueilla kämppäkaverit tiesivät, eivätkä sanoneet mitään koko päivänä. Kerran Chicagossa oli paha lumimyrsky ja vain noin viisisataa katsojaa onnistui pääsemään otteluun Chicago Stadiumille. Pelin jälkeen toimittajat kysyivät Tonyltä, oliko ollut vaikeaa pelata niin pienen yleisön edessä.
“Miten niin?”, hän kysyi. Hän oli keskittynyt peliin niin, ettei ollut edes huomannut.
Henkinen valmistautuminen oli Tonyn mielestä yksi syy siihen, miksi hän pelasi pitkän uran.
Tony 0:n jääkiekkoura kesti todella pitkään. Hän lopetti 39-vuotiaana vuonna 1984. Lopettaessaan hänellä oli tilastossaan 886 aloitettua ottelua. 423 voittoa, kolmanneksi eniten NHL:n historiassa vain Terry Sawchukin ja Jacques Planten jälkeen. Tonyn saavuttamat 76 nollapeliä oli niin sanotun modernin ajan ennätys (Martin Brodeur rikkoi myöhemmin).
Päälle vielä 70 aloitusta Stanley Cupin playoffeissa.
Tony sanoi myöhemmin ottaneensa loukkauksena sen, että Hawksin johto alkoi tsekkaamaan missä hän oli nukkumaanmenoaikoina, kun hän oli jo lähes nelikymppinen NHL-konkari. Ja seura piti häntä ilmeisesti vanhana, koska se toi uusia maalivahteja pelaamaan pelejä, kuten Murray Bannermanin.
“Olin suunnitellut pelaavani 45-vuotiaaksi”, hän sanoi Dick Irwinin kirjassa “In the Crease”. “Ja olisinkin, jos olisin saanut pelata enemmän. Siksi lopetin jo aikaisemmin.”
Kaikkien maalivahtien kummisetä
Pelaajauran jälkeen Tony Esposito löysi nopeasti töitä jääkiekon parista. Hän toimi Pittsburgh Penguinsissä tittelillä “Director of Hockey Operations”, ja sittemmin oli mukana Tampa Bay Lightningin seurahistorian syntyvaiheissa veljensä Philin kanssa.
Jotkut suomalaispelaajatkin voivat kertoa haastatteluistaan Tampan huoneessa ennen NHL-varaustilaisuuksia Philin ja Tonyn kanssa. Sault Ste. Mariessa kotitalonsa takapihalla toisilleen kiekkoja laukoneet pojat olivat tulleet pitkän matkan elämässään.
Viimeisinä vuosinaan Tony Esposito tunnettiin parhaiten lämpimänä persoonana, Chicago Blackhawksin suurlähettiläänä. Hän oli mies, joka piti huolta kaikista Hawksin ja muittenkin joukkueitten maalivahdeista. Hän oli aina hallilla tevehtimässä modernin ajan maalivahteja, jotka ylpeinä esittelevät ottamiaan kuvia Tony 0:n kanssa.
Tony oli tyylikäs italokanadalainen herrasmies; aina viimeisen päälle pukeutunut, aina hieno kello ja koruja päällä. Haimasyöpä vei miehen nopeasti. Tonyllä oli vaimo Marilyn ja kaksi poikaa.
Muistakaamme aina kun näemme maalivahdin numero 35 selässään, kenen kunniaksi tuo numero alunperin tuli niin suosituksi.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
