Blogi

Onside with Jouni: Oikea tapa

9.11.2023. Mikä on oikea tapa laittaa pelaaja vastuuseen virheistään NHL-joukkueessa? Entä mikä on oikea tapa vastata vastustajan koiruuksiin? Tässä joitakin esimerkkejä ja kommentteja.

Oikea tapa laittaa vastuuseen

Edmonton Oilersin valmentaja Jay Woodcroft on saanut viime päivinä paljon arvostelua osakseen muunmuassa siitä, ettei hän ole laittanut karkeita virheitä kaukalossa tehneitä pelaajiaan, kuten puolustustehtävistään lusmuillutta Evan Bouchardia, vastuuseen teoistaan ja/tai tekemättä jättämisistään.

Kauden alussa olemme nähneet penkityksiä siellä ja täällä. Canucksin valmentaja Rick Tocchet laittoi kolme kakkosta ottaneen J.T. Millerin muutamaksi minuutiksi penkille, kun Nashville Predators oli Vancouverissa.

Miller vastasi tekemällä maalin, ja miehet kävivät tapahtuneesta rehellisen keskustelun. Kummatkin pyysivät anteeksi ja elämä ja peli jatkuu. J.T. Miller on ollut yksi `Nuckin johtajapelaajista alkukaudella. Ei ehkä pelaaja, josta kaikki uskoivat etukäteen.

New Jerseyssä odotukset ja standardit ovat korkeammalla kuin aikaisemmin. Lindy Ruff penkitti jo alussa Florida Panthersille hävityssä ottelussa juuri kahdeksan vuoden, $70.4 miljoonan sopimuksen tehneen Timo Meierin kolmannen erän ajaksi.

Myös Jerseyssä asia käsiteltiin, ja aurinko nousi taas seuraavana päivänä. Lindy on aikaisemmin pudottanut Jonas Siegenthalerin kokoonpanosta kesken Hudson-joen taistelun saadakseen tämän peliin lisää aggressiivisuutta. Viesti meni perille.

Ohiossa uusi valmentaja Vincent Pascal laittoi vuosi sitten seitsemän vuoden, $68.5 miljoonan diilin CBJ:n kanssa tehneen Johnny Gaudreaun penkin päähän kolmannen erän ajaksi (tai viimeiset 16:07) ottelussa Washington Capitalsia vastaan.

Aikaisemmin puolustaja Damon Severson koki saman kohtalon harhasyötöstään. Aikaisemmin blogilla on ihmetelty viime vuonna todella hyvän kauden pelanneen 21-vuotiaan Kent Johnsonin penkityksiä ja lähettämistä popcornikoneen viereen. Siellä ei yksikään lupaava jääkiekkoilija ole kehittynyt.

Peliajan vähentäminen on tehokas valmentajan käytettävissä oleva keino herätellä pelaajia. Monimutkaisemmaksi asian tekee ammattilaisurheilussa tietenkin raha.

Tästä saatiin hyvä esimerkki, kun uusi valmentaja Ryan Huska istutti Jonathan Huberdeaun kolmannen erän ajaksi ottelussa Nashvilleä vastaan Calgaryssä. Huberdeau on juuri pelannut 11 ottelua kahdeksan vuoden sopimuksestaan, jonka AAV on $10.5 miljoonaa kaudessa.

Onko tällainen tilanne seuran, valmentajan vai pelaajan vika?

Rahasta viis, tässä on selvästi urheilija/ihminen, jonka itseluottamus on eri syistä pudonnut meren pohjalle. Tai Calgaryn tapauksessa, puhdasvetisen Bow-joen pohjalle, taimenien alle. Inhimillinen puoli huolettaa eniten. Miten tämän voi korjata takaisin hyväksi kaikkien kannalta?

Emme syytä ketään siitä, että he ovat laittaneet nimensä tarjottuun sopimukseen. Olisimme tehneet saman samassa tilanteessa.

Jääkiekko on joukkuelaji, ja jokaiselta odotetaan tiettyä tasoa ammattilaispelissä, nimestä tai palkkaluokasta riippumatta.

Tocch

Kanadan paras joukkue tällä hetkellä on Vancouver Canucks. Tuo paljon kärsinyt organisaatio, jota on kirotuksikin välillä epäilty, on voittanut yhdeksän peliä (9-2-1). Sillä on kahdentoista pelin jälkeen 19 pistettä. Etukäteen Pacificin vahvaksi joukkueeksi veikattu Edmonton Oilers on neljäntoista pisteen päässä!

Rick Tocchet on hyvä valmentaja. Kolminkertainen Stanley Cup-mestari. Oppisopimusvuodet apulaisena Bob Hartleyn, Tony Granaton, Wayne Gretzkyn, Barry Melrosen, Mike Johnstonin ja Mike Sullivanin alaisena, ja ykkösenä ensin Tampassa (2009-10) ja Arizonassa (2017-2021) ovat johtaneet tähän päivään.

Sitä ennen vankka kokemus pelaajauralta, 1144 runkosarjapeliä, 440 maalia, 952 pistettä ja 2972 jäähyminuuttia. Power Forward liikaa käytetyn termin varsinaisessa merkityksessä. Edusti Kanadaa vuosien 1987 ja 1991 Canada Cupeissa. Stanley Cup Pittsburghissä vuonna 1992.

Tocchet ei alkuun ollut taitava NHL-pelaaja, kuudennen kierroksen varaus (121.) kesän 1983 NHL Draftissä. Flyers lähetti takaisin junnuihin varauksen jälkeen. Hänestä tuli nopeasti suosikki Philadelphiassa tappelujen ansiosta. Tocchetilla on NHL-ennätys Gordie Howe Hat Trickeissä , kahdeksantoista. Ajan mittaan hänestä tuli arvostettu ja kunnioitettu voimahyökkääjä.

Philadelphia Flyers treidasi yhden parhaistaan harvinaisessa Pennsylvanian sisäisessä kaupassa Penguinsiin samalla kaudella. Samassa kaupassa The Burgh sai puolustaja Kjell Samuelssonin, ja maalivahti Ken Wreggetin, Flyers sai Mark Recchin.

Tocchetin sormenjäljet ovat nähtävissä kaikkialla ja jokaisen pelaajan otteissa kauden 2023-24 Vancouver Canucksissa.

Hän on niittänyt mainetta valmentajana, joka kesällä antoi jokaiselle pelaajalleen erikseen ohjeet siitä, mitä hän heiltä haluaa ja odottaa tällä kaudella. Mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota. Oli kyse J.T. Millerin henkisestä puolesta, tai Quinn Hughesin pakkipelistä hyökkäysalueen siniviivalla. Erilaisista tempuista ja harhautuksista, joita Hughes harjoitteli koko kesän jäällä Michiganissa.

J.T. Milleristä on kehittynyt Canucksin epäitsekäs, joukkueen edestä uhraava, henkinen ja emotionaalinen johtaja. Mies, joka pitää huolen siitä, että kaikki ovat valmiita, kun peli alkaa. Ei helppo tehtävä.

Brock Boeser pelaa kuin yksi NHL:n parhaista laukojista. Hänellä on ollut vaikeita aikoja; hän menetti isänsä viime vuonna. Tocchetin henkilökohtainen ohje oli, että hänen tulee kamppailla kovempaa, ja mentävä kovempaa vastakarvatilanteisiin.

Toistaiseksi Boeser on pelannut todella hyvin. Tocchet lähettää hänet aina ensimmäisenä harjoitteisiin, koska hän tekee aina kaiken oikein ja toimii siten mallina muille. Maalit tulevat työn seurauksena.

Rick Tocchet on ehtinyt herättää huomiota jo hänen arvosteltuaan Elias Petterssonia kiekonmenetyksistä samana iltana, kun Elias teki hattutempun. Väärin voitettu!

Tocchet näkee selvästi pelin kuten valmentaja näkee. On tärkeää, että pelaajat noudattavat prosessia, heille annettua pelisuunnitelmaa. Voitoista ja häviöistä huolehditaan sen jälkeen. Jos teet asiat oikealla tavalla joka päivä, voitot seuraavat.

Ei ole helppoa tehdä kaikkea oikein joka päivä, kuten Rick Tocchet vaatii. Mutta se on ainoa tapa.

Tocchetin periaate on se, että seuraavana päivänä kaikki on ansaittava uudestaan, oli edellisenä voittanut 5-0, tai hävinnyt 5-0. Aina on tultava tekemään päivittäinen työ energialla ja yrityksellä. Oli kyseessä jääharjoitus, palaveri, videoitten katsominen tai pelipäivä. Ei eletä menneisyydessä ja lyhyt muisti on hyvästä.

Voittaminen ja häviäminen on osattava käsitellä aina samalla tavalla, ja tämä on Rick Tocchetin filosofia.

Vankka pelaajakokemus jokaisesta pelaajaroolista auttaa varmasti. Pelaajat ymmärtävät pian kuuntelevansa miestä, joka periaatteessa ollut mukana keksimässä jääkiekon sellaisena, kuten sitä nykyisin pelataan.

Hyvä valmentaja on toki vanhan jääkiekkoviisauden mukaan se, kenellä on hyvä maalivahti. Parhaalla valmentajalla on paras maalivahti. Rick Tocchetilla on yksi parhaista, Thatcher Demko.

Viimeksi Demko tuhosi Edmonton Oilersin ehkä jo valmiiksi helposti haavoittuvan hengen Vancoiverissa maanantaina. Oilers painosti, dominoi ensimmäistä erää, laukaukset olivat 19-4, ja Edmontonilla oli vain yksi maali.

Hetken päästä Canucksin kenttäpelaajat viimein heräsivät, ja peli olikin 2-1 kotijoukkueelle. Edmonton Oilersin selkäranka katkesi. Huippumaalivahti voi tehdä tämän.

Oikea tapa vastata

NHL-jääkiekko on muuttunut ajoista, jolloin Rick Tocchet, Wendel Clark tai Cam Neely pelasivat, ja vastustajan ottaessa erivapauksia, asiaan puututtiin vanhanaikaiseen tapaan. Oikein tai väärin.

Viime päivinä tästä aiheesta on puhuttu NHL:ssä, kun Boston Bruinsin kapteeni Brad Marchand ja Toronto Maple Leafsin puolustaja Timothy Liljegren törmäsivät, tai, kun New York Rangersin tähtipakki Adam Fox loukkaantui yhteentörmäyksessä Sebastian Ahon kanssa.

En pitänyt kumpaakaan tapausta tahallisena, vain pelin timmellyksessä sattuneina onnettomuuksina. Mutta sekä Leafsin että Rangersin leirissä haudottiin ja vannottiin kostoa. Joku saa maksaa, joku saa turpaansa vielä. Teoriahan on se, että ihan parhaat joukkueet puuttuvat aina kovalla kädellä erivapauksia ottaneisiin, välittömästi.

Rick Tocchet antoi Sportsnetillä hyvän vastauksen tähän asiaan. Modernin NHL-valmentajan äänellä.

“Vastaaminen on erilaista, kuin silloin kun me pelasimme,” sanoi Tocchet. “Kaikki tietävät, mitä se oli silloin. Minusta nykyisin hyvä vastaus on se, kun saamme ylivoimatilanteen, ja hallitsemme sitä täydellisesti. Kun joku sellainen pelaaja, joka ei ole tunnettu kovuudestaan, ottaa kovat iskut vastaan maalin edessä, vain saadakseen ohjata kiekon maaliin.”

“Tai, kun joku taitopelaajana tunnettu pelaaja menee ja pelaa kovan vaihdon Boston Bruinsin pelaajaa vastaan.”

“Tuollaiset vastaukset koiruuksiin ovat sellaisia, joita kaikki me valmentajat haluamme nähdä. Käskytykset ja tappelut eivät toimi enää. Luullakseni tämä on hyväksi pelille. Minä odotan vastauksiksi pelaajilta sitä, että he tekevät epämukavia asioita niin, että vastustajajoukkue ajattelee, että hyvä luoja, he ovat tosissaan. Sitä minä odotan.”

Hyvä vastaus. Kömpelö käännös allekirjoittaneen.

Jumbofinaali!

San Jose Sharks on pelannut historiallisen surkeasti kauden alussa. Ensimmäisissä kymmenessä pelissä kuusi tehtyä maalia tasakentällisin vastustajan maaliin. Voitto Philadelphia Flyersista vähän kirkasti kuvaa.

Sharksin surkeutta on verrattu 1992-93 Ottawa Senatorsiin ja pitkällä tähtäimellä legendaarisen huonoon, kauden 1974-75 Washinton Capitalsiin. Molemmat näistä siis ensimmäisen vuoden laajennusjoukkueita aikoina, jolloin ei alkuun päästy kovin hyvin eväin.

Capitals voitti tuolla ensimmäisellä kaudellaan kahdeksan peliä, hävisi 67, ja pelasi viisi tasan (8-67-5). Washington siis keräsi tuolla kaudella 21 pistettä. Sitä kävi valmentamassa kolme eri luotsia; Jim Anderson, Red Sullivan ja vielä Bruins-legenda Milt Schmidt.

Voiko tämän kauden San Jose Sharks rikkoa tuon ennätyksen?

Caps teki 181 maalia ja päästi 446. Puolustaja Bill Mikkelsonilla on yhä NHL:n plus/miinustilaston ennätys tuolta kaudelta. Ennätys, jota ei tulla koskaan rikkomaan, miinus 82! Tämän kirjoittanut pelasi aikoinaan iltapäiväkiekkoa silloin tällöin Mikkelsonin jälkeläisten kanssa, ja kysyin tämän pojalta, kuittaileeko hän koskaan isälleen ennätyksestä.

Vastaus oli se, ettei hän kuittaile, koska kyse on kuitenkin NHL-ennätyksestä. Siinä vaiheessa poika ei ollut vielä pelannut Anaheim Ducksissa. Bill Mikkelsonin tyttärestä tuli vielä kuuluisampi jääkiekossa, olympiavoittaja.

NHL:stä ei voi pudota alempaan sarjaan, vaikka olisi kuinka huono. Turha edes puhua mistään joukkueitten vähentämisestä sen jälkeen, kun yksi vähemmän seksikkäistä NHL-seuroista myytiin juuri miljardilla! On vain mietittävä, miten paljon San Josen maksavat katsojat voivat kestää tätä aivan luihin saakka vietyä jälleenrakennusta.

Maanantaina, Sharksin hävittyä yksitoista ensimmäistä peliään (0-10-1), ja otettua nokkaan ensin Vancouver Canucksilta maalein 10-1 ja sitten vielä Pittsburgh Penguinsilta maalein 10-2, GM Mike Grier meni koppiin ja haukkui joukkueensa!

Eli hän antoi sapiskaa ryhmälle, jonka parhaat pelaajat hän itse on jo lähettänyt muualle. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Grier laski alisuorittaneitten joukkoon myös itsensä. Jos GM uhkasi lähettää alisuorittajat johonkin toiseen NHL-seuraan, se ei kuulosta tässä tilanteessa enää uhkaukselta!

Tänään torstaina on San Josen haialtaassa todellinen huippunäytelmä edessä. NHL:n kaksi huonointa joukkuetta vastakkain. Edmonton Oilers tulee jäälle, ja jos Sharks voittaa, se nousee tasapisteisiin Öljyn kanssa.

Oilersin itseluottamus on kateissa. Ykkösmaalivahti Jack Campbell lähetettiin farmiin etsimään mojoaan. Connor McDavid pelaa selvästi loukkaantuneena, ehkä 60-70 prosenttisessa kunnossa. Viikinki Mattias Ekholm näytti jo saavan muut kiinni, mutta ei ole kunnossa.

Mitä Edmonton Oilersiin tulee, joukkue voitti, kuten todettua, sata ottelua viimeisten kahden vuoden aikana. Se pelasi viidet Stanley Cupin pelisarjat, antoi kovimman vastuksen Vegasille viime keväänä. Viime kauden paras joukkue NHL:ssä hyökkäyssuuntaan.

Ryan Nugent-Hopkins pelasi 104 pisteen kauden viime kaudella, Zach Hyman teki 36 maalia, ja Evander Kane teki pahasta loukkaantumisesta huolimatta 53 pistettä 41 pelissä. Puheet kahden miehen joukkueesta tulevat sellaisilta, jotka eivät katso pelejä.

Uskomattoman heikko alku tämä kaikki huomioonottaen.

Jännittäviä hetkiä tänään San Josessa.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]


Muita aiheeseen liittyviä juttuja