29.2.2024. Henri Richard oli yksi NHL:n tarunomaisimman seuran legendaarisimmista pelaajista. Viisitoista vuotta itseään vanhemman supertähtiveljensä valtavan varjon alta noussut jääkiekkoilija, joka voitti urallaan uskomattomat yksitoista Stanley Cup-mestaruutta. Tässä neljä vuotta sitten kuolleen Pocket Rocketin syntymäpäivän kunniaksi pieni henkilökuva NHL-blogin arkistoista.
Montreal Forum, syksy 1955
Montrèal Canadiensin joukkue tarvitsi jotain, jonkinlaisen kipinän Detroit Red Wingsin kausilla 1953-54 ja 1954-55 tarjoamisen pettymysten jälkeen. Joukkue oli menettänyt joitakin vanhoja veteraanejaan. Suurimmalta tähdeltä, Maurice “Rocket” Richardilta oli viety maalikuninkuus Canadiens-leirin mielestä vääryydellä.
Kipinä tuli Richardilta, mutta ei Rocketilta.
Pienikokoinen, vasta 19-vuotias sentteri, nimeltään Joseph Henri Richard toi uutta elämää joukkueeseen.
“Toimme hänet ylös kokeilemaan, pelkästään kohteliaisuuttamme”, sanoi Habitantsin GM Frank Selke. “Hän oli pelannut todella hyvin Junior Canadiensissa edellisellä kaudella. Hänet kutsuttiin ylös muitten nuorten pelaajien kanssa, mutta suunnitelmamme oli lähettää hänet vielä yhdeksi kaudeksi junnuihin.”
Yhtenä syyskuisena päivänä kesken harjoitusleirin Forumin vahtimestari tuli Mr. Selken toimistoon.
“Mr. Selke! Tulkaa nopeasti! Richard on tyrmätty tajuttomaksi!”
“Kumpi heistä?”, kysyi Selke.
“Molemmat.”
Maurice ja Henri olivat pelanneet toisiaan vastaan harjoituksissa ja törmänneet toisiinsa.
Rocket tuotiin huoltajien huoneeseen, jossa Henri tuijotteli isoveljeään kiinnostuneesti. Maurice tuijotti takaisin vakavana, ja puisteli päätään kolme tai neljä kertaa, kuin selvittääkseen päänsä. Vieläkin hajusuolapulloa nenänsä alla pitänyt Henri oli saatu tajuihinsa ensimmäisenä, ja hänen päähänsä jouduttiin ompelemaan vain muutama tikki.
“Henri, sinun on pidettävä pää pystyssä”, sanoi Maurice, kun häneen alettiin ommella 15 tikkiä. “Voit satuttaa itsesi siellä.”
Ennen ensimmäistä NHL-leiriään Henri Richard oli pelannut junnukiekkoa Quebecin junnuliigan Montrèal Junior Canadiensissa. Hän voitti liigan pistepörssin kaksi kertaa peräkkäin vuosina 1954 ja 1955, ja olisi ehkä voittanut kolmannenkin, mutta isoveljellä Maurice Richardilla oli toisenlainen suunnitelma.
Henri oli käynyt keskusteluja tulevaisuudestaan kahden edellisen kauden junnuvalmentajiensa kanssa. Vuonna 1954 häntä valmentanut, tuleva Canadiensin GM Sam Pollock oli sitä mieltä, että Henri oli valmis NHL-peleihin. Mutta seuraavalla kaudella valmentajana toiminut Elmer Lach taas ei uskonut hänen olleen vielä fyysisesti valmis pienen kokonsa takia.
Idea tulla Canadiensin leirille vielä yhden junnukauden sijasta oli Mauricen. Rocket yksinkertaisesti toi Henrin mukanaan, käveli Forumin toimistosiipeen GM Frank Selken huoneeseen ja sanoi suoraan ja yksinkertaiseen tapaansa: “Mr. Selke, tämä on minun nuorempi veljeni Henri. Hän haluaa pelata Montrèal Canadiensissa.”
Sopimus
Henri päätti pelata niin hyvin, että Canadiensin olisi pakko tarjota hänelle sopimus. Canadiensin legendaarinen valmentaja Toe Blake myönsi myöhemmin, että juuri niin oli käynyt.
“Kun Henri oli jäällä, kukaan muu ei pitänyt kiekkoa”, sanoi Blake. “Vaihtelin hänen ketjukavereitaan jatkuvasti, mutta hänen ketjullaan oli aina eniten maalipaikkoja, jokaisessa harjoituksessa.”
GM Frank Selke oli sitä mieltä, ettei yksi vuosi lisää junnuissa haittaisi nuoren Richardin kehitystä.
“Hän on valmis jo nyt”, sanoi Toe Blake, ja asia oli selvä.
Viimeisessä harjoitusottelussa Chicagoa vastaan Henri teki kaksi maalia ja syötti kolme. Kaikki ilkeämieliset puheet siitä, että Henri oli päässyt leirille vain veljensä ansiosta, tai että kyseessä oli vain mainostemppu, katosivat tässä vaiheessa.
Seuraavaksi oli aika allekirjoittaa sopimus.
Richardin veljekset marssivat uudelleen Frank Selken toimistoon.
“Henri haluaa pelata Canadiensissa”, aloitti Maurice “The Rocket” Richard neuvottelut tuttuun tapaansa. Henri ei osannut puhua juuri ollenkaan englantia. Siksi isoveli oli lähtenyt mukaan tulkiksi.
“Kuinka paljon rahaa hän haluaa?”, kysyi Selke.
Rocket kääntyi pikkuveljensä puoleen. Pienen ranskankielisen juttutuokion jälkeen hän jatkoi.
“Mr. Selke, rahalla ei ole merkitystä. Hän haluaa vain pelata Canadienssissa.”
Sitten Maurice ja Henri neuvottelivat vielä hetken ranskaksi. Ja Rocket teki tarjouksensa.
“Miten olisi $2,000 allekirjoitusbonus ja tulokastaksa, sata dollaria per ottelu, eli $7,000?”
Selke vetäisi sopimusluonnoksen pöytälaatikostaan, täytti numerot ja Henri kirjoitti nimensä alle.
“Olimme jo poistumassa ovesta ulos, kun Mr. Selke käännytti meidät takaisin”, muisteli Henri Richard myöhemmin. “Hän otti sopimuksen takaisin, repi sen kappaleiksi, ja nosti allekirjoitusbonukseni viiteen tuhanteen dollariin.”
“Maurice sanoi Selken sanoneen, ettei hän halunnut minun myöhemmin ajattelevan, että hän käytti nuorta ikääni hyväkseen.”
“Mr. Selke ei tiennyt, että olisin pelannut Canadiensissa vaikka ilmaiseksi.”
Kaksi päivää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Henri Richard pelasi ensimmäisen ottelunsa pyhä flanelli päällään. Ensimmäinen NHL-maali heti debyyttiottelussa New York Rangersin maalivahdin Gump Worsleyn taakse. Syöttäjinä Bert Olmstead ja Jean-Guy Talbot. Montrèal voitti maalein 4-1, Rocket teki kaksi. Henri aloitti kauden oikeassa laidassa Jean Bèliveaun ja Bert Olmsteadin kanssa, mutta hänet laitettiin nopeasti samaan ketjuun Rocketin ja HHOF laituri Dickie Mooren keskelle.
Vasta myöhemmin myönnettiin, että Richard frères ja Moore-ketjun perustaminen saattoi pidentää Rocketin peliuraa. “Henri toi ketjuun paljon lisää vauhtia. Rocketin oli pakko luistella lujempaa kuin hän oli luistellut vuosiin”, sanoi Toe Blake.
Maurice oli suunnitellut lopettavansa pelaamisen tuohon kauteen, mutta päätyikin sitten pelaamaan kolme kautta lisää.
Tulokaskauden lopussa Henri sijoittui Calder-palkintoäänestyksessä kolmanneksi Detroitin 24-vuotiaan Glenn Hallin ja Rangersin 26-vuotiaan Andy Hebentonin jälkeen.
Pocket Rocket oli 20-vuotias.
Kaksi vuotta myöhemmin hän oli NHL:n ykkös All Stars-viisikon sentteri.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän jätti kaukalot 11-kertaisena Stanley Cup-mestarina.
Kaikkien aikojen eniten mestaruuksia voittaneena pelaajana.
Rocketin valtavasta varjosta
Henri Richardin nousu kotikaupunkinsa tarunomaisen jääkiekkoseuran legendojen joukkoon, ja yhdeksi NHL-historian monipuolisimmista ja täydellisimmista keskushyökkääjistä ei ollut tavanomainen.
Henri oli kahdeksanlapsisen perheensä toiseksi nuorin, viisitoista vuotta nuorempi kuin vanhempi veli Maurice, Rocket Richardina tunnettu kanadanranskalaisten kulttuuri-ikoni, yksi vahvasti katolisen provinssin pyhimyksistä, joka oli jo yksi NHL:n suurimmista supertähdistä, kun Henri aloitti pelaamisen pikkupoikana.
Ensimmäiset kunnon jääkiekkoluistimet tulivat lahjana isolta veljeltä, ja Henri pääsi jo kuusivuotiaana pikkupoikana katsomaan 21-vuotiaan Mauricen NHL-otteluja Montreal Forumissa vanhempiensa kanssa. Maurice sai pelaajana aina kaksi vapaalippua, jotka vanhemmat käyttivät. Pieni Henri tuotiin mukaan istumaan vanhempiensa sylissä.
Maurice oli jo tuolloin muuttanut vanhempiensa kodista omilleen, ja mennyt naimisiin Lucille Nochetin kanssa.
Kun Henri oli seitsemän vuotta vanha, Maurice teki 32 maalia ja lähellä istuneet Forumin katsojat alkoivat osoitella. “Tuolla istuu Rocketin pikkuveli!”. Kun Henri täytti kahdeksan, Maurice teki 50 maalia 50 ottelussa, ensimmäisenä NHL:n historiassa.
Maurice ja Henri olivat veljeksiä, mutta ikäeron takia he eivät viettäneet poikavuosiaan pelaamalla Pohjois-Montrealissa sijaitsevan Bordeauxn kaupunginosan ulkojääkaukaloissa, kadulla, tai isä Onesimen jo vuonna 1920 rakentaman kolmikerroksisen tiilitalon kellarissa. Vuonna 1900 syntynyt Onesime Richard rakensi työkseen junavaunuja Canadian Pacific Railways-yhtiön halleilla viidenkymmenen vuoden ajan.
Richard père tunnettiin hiljaisena ja varautuneena miehenä.
Veljekset eivät puhuneet NHL-unelmistaan ennen nukkumaanmenoa, koska he eivät juuri asuneet samassa kodissa. Henri ei puhunut kenellekään omasta unelmastaan pelata Montrèal Canadiensissa.
Henri Richard loi oman jääkiekkouransa itse. Hän luisteli, luisteli, ja luisteli Bordeauxn kaupunginosan “le ruisseau”:na tunnetun joen jäällä. Joka päivä heti koulun jälkeen, joka ilta illallisen jälkeen ja koko viikonlopun.
Kaukalossa vastustajat yrittivät alusta saakka saada Henrin pois tolaltaan muistuttelemalla isoveljestä. Hän joutui tappeluihin koulussa nimensä takia. Kun hän meni 14-vuotiaana junior Montrèal Nationalesin harjoituksiin, valmentaja Pete Morin kysyi heti, oliko hän Rocketin nuorempi veli.
“Minä olen Henri Richard”, sanoi Pocket Rocket.
NHL:ssä tulisieluinen Maurice suojeli pienikokoista veljeään aluksi, kun vastustajat tulivat koittamaan numeroa 16.
Henri ei saanut opetusta veljeltään. Mutta päästyään samaan NHL-joukkueeseen, veljekset voittivat viisi Stanley Cupia peräkkäin Henrin viidellä ensimmäisellä NHL-kaudella! Doug Jarvis on ainoa NHL-pelaaja, joka pääsi lähelle. Hän voitti neljä mestaruutta neljällä ensimmäisellä kaudellaan 1970-luvun Canadiensissa.
Maurice ja Henri Richard olivat monella tavalla kuin sama pelaaja. Tulisieluisia ja ylpeitä kanadanranskalaisia Montrèal Canadiensin pelaajia.
He muistuttivat toisiaan jonkin verran ulkonäöltään, mutta Canadiensin pukukopissa he harvemmin sanoivat toisilleen juuri mitään. Maurice ei tarjonnut neuvoja, eikä Henri niitä pyytänyt. Tyypillinen keskustelu saattoi olla, kun Maurice onnitteli maalista “Ce`st bon, Henri”, ja Henri ei sanonut mitään.
Mutta samalla he olivat erilaisia. Mauricen tilastoissa oli aina enemmän maaleja kuin syöttöjä. Henrin tilastot taas olivat aina toisinpäin – hän rikkoi 20-maalin rajan yhdeksän kertaa, mutta syöttöjä oli aina enemmän kuin maaleja.
Pocket Rocket oli NHL:n ykkönen syöttöpisteissä kausilla 1957-58 ja 1962-63. Jos Maurice oli pelätty maalitykki, Henri oli tilanteitten rakentaja. Maurice ajoi tummat silmät salamoiden suoraan maalille laidalta, Henri oli nopea ja vikkelä peliä tekevä sentteri. Häntä oli vaikeaa saada tolpiltaan taklauksilla vartalon painopisteen mataluuden vuoksi.
Toe Blake sanoi, että Henri oli nopein luistelija, jonka hän oli koskaan nähnyt. “NHL:ssä ei ole yhtään pelaajaa, jota hän ei pysty jättämään taakseen”, sanoi Blake toimittaja Trent Fraynelle. “Ja hän pystyy tekemään sen kiekko lavassaan.”
Yksitoista Stanley Cup-mestaruutta
Tilastojen valossa Henri Richardin ura ei ollut satumaisen ihmeellinen. 1,258 ottelua, 358 maalia ja 1,046 pistettä. Mutta hän pelasi aina korkealla tasolla, Pocket Rocketilla ei ollut koskaan huonoa peliä. Henrin pitkän uran ensimmäinen puolisko osui Original Six NHL:n aikakaudelle. Sama vastustaja tuli vastaan neljätoista kertaa kaudessa, ja kamppailu oli kovaa.
Taskuraketin kestävyydestä ja jatkuvasta huipulla pelaamisesta kertovat hänen playofftilastonsa. 180 kovaa peliä Stanley Cupin playoffeissa, eniten hänen lopettaessaan. 129 pistettä noissa peleissä, neljännellä sijalla Bobby Hullin kanssa kaikkien aikojen tilastossa.
Pocket Rocketista tuli joulukuussa vuonna 1973 vasta yhdeksäs tuhannen pisteen pelaaja NHL:ssä. Hän voitti runkosarjan syöttökuninkuuden kahdesti, ja oli playoffien pistepörssin jaetulla ykkössijalla vuonna 1960. Hän pelasi neljä kertaa All Star-ottelussa ja voitti Bill Mastertonin muistopalkinnon vuotta 1974.
Hänet valittiin ykkösviisikkoon vain kerran, kaudella 1957-58.
Hockey Hall of Fame aateloi Pocket Rocketin vuonna 1979, samana vuonna Bobby Orrin kanssa.
Henri Richardin ura NHL:ssä kesti kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän voitti Stanley Cupin käsittämättömät yksitoista kertaa. Tuo on ennätys ja saavutus, jota ei koskaan tulla rikkomaan, tai edes koskettamaan läheltä. Pocket Rocket ei saanut mestaruussormusta muutamasta ensimmäisestä mestaruudestaan, mutta jos olisi saanut, mestaruuksia oli enemmän kuin sormia.
Yksitoista Stanley Cupia on Henri Rechardin perintö ja luku, joka parhaiten kuvastaa hänen uraansa.
Henrin voittoihin kuului kaksi Stanley Cupin ratkaissutta voittomaalia. Ensimmäinen vuonna 1966 Detroit Red Wingsiä vastaan Game 6:n jatkoajalla. Maalista käytiin paljon väittelyjä, sillä Henri kaatui laukauksen tehtyään ja ajoi päin Wingsin maalivahtia Roger Crozieria. Molemmat päätyivät maalin sisälle. Mutta maali hyväksyttiin.
Toinen Stanley Cupin voittomaali tuli vuonna 1971 Chicago Black Hawksia vastaan Game 7:n kolmannessa erässä, vain 2:34 ennen loppua. Richard teki ensin tasoitusmaalin ja vielä voittomaalin ratkaisevassa ottelussa, jota Hawks johti alussa jo maalein 2-0.
Tuota ottelua edelsi jupakka Canadiensia valmentaneen Al MacNeilin kanssa. Valmentaja ei peluuttanut Henriä paljoakaan, eikä päästänyt tätä pukemaan Game 5:een. Pocket Rocket lausui julkisesti mielipiteensä, kutsuen MacNeiliä sanalla epäpätevä (incompetent).
Jupakka tulkittiin joillakin tahoilla Canadiensin junaa aina seuraavaksi ranskankieli/englanninkieli-kysymykseksi. Oli miten oli, seuraavalla kaudella joukkuetta valmensi toinen valmentaja, sujuvaa ranskaa puhuva Scott Bowman. Al MacNeil, yksi Habitantsin hyvin harvoista englanninkielisistä valmentajista koskaan, sai lähteä valmentamaan Rautaliigaan.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1973 Pocket Rocket voitti viimeisen ja 11. Stanley Cupinsa joukkueessa, josta tultiin aateloimaan peräti yksitoista Hockey Hall of Famen kunniajäsentä. Jälleen ennätys, jota ei koskaan tulla rikkomaan. Henrin lisäksi joukkueessa pelasivat Guy Lapointe, Serge Savard, Larry Robinson, Guy Lafleur, Steve Shutt, Jacques Lemaire, Ken Dryden, Yvan Cournoyer, Jacques Laperriere ja Frank Mahovlich.
La Capitain
Henri Richard johti Les Habitantsia edestä sen kapteenina neljän kauden ajan. Kapteenin C ommeltiin hänen paitaansa vuonna 1971, kun Jean Bèliveau lopetti. Kun Henri jätti kaukalot lopullisesti vuonna 1975, kapteeniksi tuli Yvan “The Roadrunner” Cournoyer.
Pocket Rocket ei puhunut kapteeninakaan paljoa. Entinen Habitantsin maalitykki Steve Shutt sanoi pari päivää sitten Montrealin sporttiradiossa Henrin sanoeen hänelle ehkä kolme sanaa koko aikana. Henri johti esimerkillään, vielä ikämiehenäkin huippunopealla luistelullaan ja voitonhalullaan.
Henri Richard Etait L`un Des Gèants Du Sport
Pocket Rocket oli pieni mies. Hän oli listojen mukaan 170 senttiä pitkä ja 73 kiloa painava. Joissakin aikakauden kirjoissa sanotaan suoraan, että nuokin mitat oli todennäköisesti otettu luistimet jalassa, ja useamman kilon painoinen kalkkuna sylissä. Hän oli vahva, kuin keskisarjan nyrkkeilijä, mutta paljon pienempi kuin esimerkiksi kuuluisa veljensä.
Vertailun vuoksi nykyNHL:n pelaajista pitkät ajat Rautaliigassa viettänyt ja uudelleen pelipaikan Showsta ottanut Columbus Blue Jacketsin sentteri Nathan Gerbe on 163 senttiä pitkä ja 80-kiloa painava lihaksikas jässikkä. Edmonton Oilersissa loistavasti pelannut Kailer Yamamoto (25 pistettä 26 ottelussa) on huomattavan pieni kaukalossa. Kailer listataan 173 senttiseksi ja 72-kiloiseksi.
Joku viime viikolla miehen kanssa samassa hississä matkustanut voisi pitää noitakin mittoja hieman liioiteltuina.
Henri Richard oli pienikokoinen, mutta äärettömän intensiivinen pelaaja.
Uran alussa isoveli Maurice suojeli teini-ikäistä pikkuveljeään, joka kuitenkin todisti nopeasti pystyvänsä taistelemaan omat taistelunsa. Pocket Rocket oli ylpeä hurjapää, joka epäröimättä pudotti hanskat joittenkin aikakautensa kovimpien NHL-kovanaamojen kanssa. Reggie Fleming, Wayne Cashman, Fern Flaman, Vic Hadfield, Ted Green ja John Schella esimerkiksi löytyvät Henrin tappeluviitosten toisten osapuolten listalta.
Tämän kirjoittanut katseli tavalliseen tapaansa eräänä kuumana kesäpäivänä klassikkokanavalta 1960-luvun ottelua Montrèal Canadiensin ja New York Rangersin välillä. Henri Richard pudotti hanskat heti alussa Vic Hadfieldin kanssa, enkä ymmärtänyt syytä. Ilmeisesti kyseessä oli 14 kertaa kauden aikana toisiaan vastaan pelanneitten vastustajien vanha kauna jostain aiemmasta ottelusta.
Nos Bras Meurtris Vous Tendent Le Flambeau
Henri “Le Pocket Rocket” Richard oli yksi tarunomaisen Canadiensin legendoista. Hän ei ehkä ihan mahdu Montrèalin kaikkien aikojen suuruuksien kanssa samaan kuvaan pelaajien, kuten Howie Morenzin, Rocket Richardin, Jean Bèliveaun ja Guy Lafleurin mukaan, seurassa, jonka historiaan mahtuu niin paljon suuria nimiä.
Maurice Richardin elämästä on kirjoitettu ainakin kaksitoista kirjaa – osa niistä ranskankielellä – Henri Richardista ei ole kirjoitettu yhtään. Olen kuullut, että hänen poikansa on kirjoittamassa kirjaa isästään.
Mutta hänet tullaan aina muistamaan yhtenä Les Canadiensin suurista voittajista; kapteenina, joka kantoi Coupe Stanleyä ympäri kaukaloa pyhä flanelli päällään.
Henri Richard syntyi karkauspäivänä, 29. helmikuuta, vuonna 1936. Hän vietti siis syntymäpäiviään vain joka neljä vuosi, ja ehti viettää vielä yhden, 21. syntymäpäivänsä samalla viikolla, jona hän kuoli 84-vuotiaana viime viikolla Lavalissa, lähellä Montrealia.
Henri jätti jälkeensä hänen jo Bordeauxn joen jäällä tapaamansa vaimonsa Lisen, viisi lasta, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia.
Henri pelasi lopulta pitempään, teki enemmän pisteitä, ja voitti enemmän mestaruuksia kuin hänen kuuluisampi isoveljensä, vaikka häntä ei koskaan pidetty yhtä hyvänä pelaajana. Hän ei tehnyt maaleja samalla rakettimaisella räjähtävällä tavalla kuin Maurice.
Henri Richard ei koskaan ollut NHL:n paras keskushyökkääjä, mutta hän oli koko uransa ajan, jokaisessa ottelussa, aina yksi parhaista. Yksi nopeimmista luistelijoista ja parhaimmista kiekonkäsittelijöistä. Hän piti Montrèal Canadiensin voittamisen mystiikkaa yllä omalta osaltaan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muu.
Hän lopetti kauden 1974-75 jälkeen, ja piti tunnettua tavernaansa Montrealissa vuosien ajan.
Pocket Rocket tunnettiin vakavamielisenä ja hiljaisena, mutta aina herrasmiesmäisesti käyttäytyvänä miehenä. Hänellä ei elämänsä alkuaikoina koskaan ollut muuta suunnitelmaa tai muuta haavetta kuin pelata Montrèal Canadiensissa. Se oli hänen ainoa unelmansa.
“Jos en pelaisi jääkiekkoa”, hän sanoi vahvalla ranskalaisella korostuksellaan kerran, “minun olisi täytynyt mennä töihin.”
Montrèal Canadiensin pukukopin seinää koristaa vanha, ensimmäisen maailmansodan aikana kanadalaisen lääkäriupseerin John McRaen runosta “In Flanders Fields” lainattu lause “To you from failing hands we throw the torch; be yours to hold it high.”
Pocket Rocket pelasi viisitoista vuotta lisää Maurice “Rocket” Richardin lopetettua, ja auttoi Montrèal Canadiensia voittamaan kuusi Stanley Cupia lisää “hiljaisena dynastiana” tunnetun aikakauden (1960-luvun Canadiens) läpi.
Hän kantoi soihtua kunnialla.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
