5.10.2024. NHL on jo alkanut Euroopassa! Täällä veden toisella puolella odotellaan vielä tiistaihin. On aika julkaista ennakot, tällä kertaa divisioona kerrallaan NHL-blogilla. Tässä, joskus jopa useamman sekunnin harkinnan jälkeen, veikkaukset Tyynenmeren divisioonan runkosarjaan. Joitakin sekalaisia kommentteja eri joukkueista on heitetty mukaan.
PACIFIC:
Edmonton Oilers
National Hockey Leaguen pohjoisin ja pienin markkina-alue, sen joukkue, ja fanit lähtevät tälle kaudelle mestaruusnälkäisinä. Pystyykö Edmonton Oilers ottamaan Florida Panthersin tavoin oppia finaalimarssista ja oppimaan voittamisen salaisuudet? Cup or Bust-mentaliteetti tuo uuden viban hyisen preerian laidalle. Oilers sai Leon Draisaitlin nimen jo jatkosopimuspaperiin, Connor McDavidin ja ykköspakki Evan Bouchardin tulevat isot paperit luovat oman varjonsa tälle kaudelle. Neuvotteluja ei ehkä vielä edes käydä, mutta Öljyn voittoikkuna on auki nyt.
Yhden voiton päähän pääsy Stanley Cup-mestaruudesta oli todella kova suoritus joukkueelta, joka aloitti runkosarjan vuosi sitten 5-12-1 ennen valmentajanvaihtoa marraskuussa. Kanadassa toimivan seuran Stanley Cup-mestaruudesta on nyt kulunut jo 31 pitkää vuotta. Oilers osoitti kykyä nousta kanveesista läpi kauden, ja vielä finaalissa, kun se pääsi seitsemänteen peliin ja todella lähelle voittoa hävittyään ensimmäiset kolme.
Yksi hyvä syy menestykseen oli huomattavan pieni määrä loukkaantumisia pelaavaan kokoonpanoon. Tämä on asia, joka voi pilata minkä tahansa NHL-joukkueen marssin, varsinkin jos se osuu arkaan paikkaan. Oilersin tapauksessa, juuri nyt, puolustukseen.
Viime kausi oli huomattava askel eteenpäin Edmontonissa. Oilers teki lopulta runkosarjassa 294 maalia (noin 250 maalin ylitys voidaan laskea rajaksi playoffjoukkueille). Connor McDavid ja Leon Draisaitl johtivat hyökkäystä. McDavidin historiallinen 42 pisteen playoffkevät vahvisti #97:n statusta NHL:n parhaana pelaajana. “Tap-in Merchant” Zach Hyman yllätti 54 maalin kaudella.
Mainittu Evan Bouchard teki lopullisen läpimurron uuden puolustajia valmentavan Oilers-legendan Paul Coffeyn ohjauksessa, ja 82 pistettä.
McDavidin peräänantamattomuus ja johtajuus on tehnyt pohjoisesta öljykenttien huoltokylästä halutun kohteen NHL-pelaajille, koska Oilers on yksi Stanley Cup-suosikeista. Kapteenin entinen agentti Jeff Jackson teki heinäkuun ensimmäisenä hyvää työtä, ja hankki joukkueeseen voitonnälkäisiä konkareita seuraedullisin sopimuksin. Vanhan Kenny Hollandin viiden vuoden sopimus päättyi edellisenä päivänä. Voimme antaa lopussa kiitettävän arvosanan Hollandin työlle. Hän ei ole saanut neljää Stanley Cup-sormusta vahingossa. Viides jäi kahden maalin päähän.
Jeff Skinner ei ole koskaan aikaisemmin pelannut Stanley Cupin playoffeissa. 32-vuotias taitava luistelija ei ole sama pelaaja kuin kuudella 30-maalin kaudellaan, mutta hän tuo taas yhden aseen joukkueen hyökkäykseen. 31-vuotias Viktor Arvidsson kävi selkäleikkauksessa ja viime kausi jäi tyngäksi, mutta playoffien alkaessa tämä pienikokoinen mies valkoisen leivän maasta voi olla todellinen piikki lihassa. Edmontonissa tiedetään tämä hyvin.
Adam Henrique ja Mattias Jänmark voisivat saada paremman diilin muualta, mutta jatkavat Albertassa. Connor Brown on pääsemässä parhaasen kuntoonsa, viime kausi meni vielä osaksi palautuessa pitkän loukkaantumisjakson jälkeen. Ikämies Corey Perryn arvo nähdään maalin edessä keväällä.
Edmonton Oilers on kokeneempi, mutta hitaampi joukkue kuin viime kaudella. Warren Foegele lentää nyt Los Angelesissa. Dylan Holloway St. Louisissa. Puolustuksessa Edmonton etsii varmasti apua oikealle puolelle. Vancouveriin lähteneen Vincent Desharnaisn kovuutta ja persoonaa tullaan Albertassa vielä ikävöimään. Tarjouslakanaan nimensä Hollowayn kanssa kirjoittaneen Philip Brobergin todellista läpimurtokautta ei tulla Oilersin paidassa näkemään.
Puolustus on pieni kysymysmerkki. Ykköspari Bouchard – Mattias Ekholm pelaa isoja minuutteja. Bouchardin laukaus on yksi NHL:n parhaista siniviivalta. Ekholm ei ole enää nuori, mutta hän pystyy vielä antamaan mojovia taklauksia, pitämään maalinedustan puhtaana, ja pelaamaan todella hyvin alivoimilla. Darnell Nurse on parhaimmillaan, oikein roolitettuna kakkosparissa, todella hyvä NHL-puolustaja. Iso hintalappu ei ole seuraajien mieleen, mutta ei pelaajan omaa syytä. Silloin tällöin toistuvat virheet omassa päässä tuovat arvostelijat muistuttelemaan yli yhdeksästä miljoonasta syystä.
Erikoistilannepeli on yksi Oilersin vahvuuksista. Ylivoima on ollut historiallisen hyvä McDavidin ja Draisaitlin johdolla. Alivoimissa nähtiin etenkin playoffeissa lähes virheetöntä peliä, josta kunniaa saa apulaisvalmentaja Mark Stuart, sekä spesialistit Ryan Nugent-Hopkins, Mattias Jänmark, Connor Brown ja mainittu Ekholm. Tämä alivoimayhdistelmä päästi vain neljä maalia koko playoffeissa. Voitti oman pelinsä 2-1 finaalissa Floridaa vastaan.
Maalivahtipeli osoittautui todella vahvaksi Edmontonissa. Stuart Skinner on vasta 25-vuotias ja yhä kehittyvä huippumaalivahti. Hän on varmasti ainakin mukana keskustelussa, kun Team Canada hakee gardienia 4-Nations Cupiin. 59 aloitusta runkosarjassa, pieniä kompastuksia siellä täällä, yksi myös playoffeissa, mutta aina rauhallinen ja kylmäpäinen Viiksi-Stu paransi kauden aikana kaikilla osa-alueilla.
Calvin Pickard osoittautui vahvaksi kakkoseksi. Tällä palstalla todettiin useampaan kertaan, että Edmonton Oilers voi luistella vaikka paraatiin saakka playoffeissa, jos se vain saa torjuntoja oikeaan aikaan. Se sai. Paraatia ei ihan ehditty järjestää, vaikka kaupunki oli muuten täynnä aivan uskomatonta hulinaa viikkojen ajan.
Yhä ihmettelen sitä, että yli 30 tuhannen juhlijan jäljiltä seitsemännen pelin jälkeen vain viisi ihmistä pidätettiin ja vietiin parempaan talteen Edmontonin poliisin toimesta. Oman rippikouluni kevätretkellä oli enemmän tappeluja, epämääräisiä suhteita, ja humalaisten rähinää.
Connor McDavidin entinen agentti on nyt Edmonton Oilersin jääkiekkotoimintojen pomo, annettuaan GM:n tehtävät Stan Bowmanille. McDavidin entinen junnukoutsi Kris Knoblauch valmensi loistavasti viime kaudelle ensimmäisessä NHL-pestissään, etenkin playoffeissa. Rauhallisia, mutta kylmäpäisiä ratkaisuja toinen toisensa jälkeen.
Erittäin mielenkiintoinen kausi tulossa Edmontonissa. Evander Kane on pitkäaikaisella sairaslistalla lähes koko runkosarjan, ja parhaassa tapauksessa koko runkosarjan ajan, läpikäytyään useamman korjaavan leikkauksen keskivartaloonsa. Kane on äärettömän tärkeä pelaaja etenkin playoffeissa joukkueelleen.
Connor McDavid saavuttamaan tuhannen pisteen rajan lähiviikkoina, vasta 27-vuotiaana. Voimme jo kuvitella hänen ilmeensä, kun häntä tullaan onnittelemaan saavutuksesta. Se ei merkitse yhtikäs mitään. Vain Stanley Cup merkitsee mitään tällä kaudella. Leon Draisaitkin hymyili yhden kerran. Vuosi sitten.
Vancouver Canucks
Paljon hyvää Kanadan vasemmalla rannikolla. Vancouver Canucks paransi viime kaudella 26 pisteellä, ja oli Pacificin mestari runkosarjassa 109:llä. Se luisteli Stanley Cupin playoffeihin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Toisella kierroksella se pääsi voiton päähän lännen finaalista, mutta hävisi ottelut 6 ja 7 Edmonton Oilersille.
Canucksin taso ei ole enää mikään salaisuus. Kaikki ovat huomanneet sen, ja nyt uudelle kaudelle lähdettäessä se on yksi niistä joukkueista, joita vastaan jokainen vastustaja lähtee peliin parhaalla mahdollisella energiallaan. Näin hyvää joukkuetta ei ole Vancouverissa nähty sitten kevään 2011, kun Boston Bruinsin nelosketju ja Tim Thomas kävivät seitsemännessä pelissä tuhoamassa kaupunkilaisten unelmat Stanley Cupista.
Valmentaja Rick Tocchet paransi joukkueen sisukkuutta, puolustuspelin rakennetta ja kuntotasoa. Tocchet loistaa peleihin valmistumisellaan ja antamalla jokaiselle pelaajalle tarkat ohjeet roolin suhteen. Paras esimerkki koutsista, joka saa pelaajat todella sitoutumaan opetuksiinsa. Keskustelut aloitetaan jo kesällä. Kaikesta tästä hänet palkittiin NHL:n parhaana valmentajana Jack Adams-palkinnolla.
Tocchet on paras valmentaja Vancouverissa sitten Alain Vigneaultn aikojen. Hän on opettaja. Hän ei anna pelaajiensa innostua liikaa median kehuista tai haukuista. Pelaajat haluavat jäädä Vancouveriin valmentajan takia. Tocchet vietti kesällä kolme päivää New York Jetsin kanssa, oppiakseen toisesta lajista lisää asioita, jotka auttavat jääkiekkovalmennuksessa. Parhaat valmentajat hakevat aina lisää oppia, jopa palkintokauden jälkeen.
Muistamme, miten sisukas pelaaja Tocchet oli aktiiviaikoinaan. Hän pelasi polvivammaisena, hän pelasi leuka murtuneena.. Hän oppi paljon Scotty Bowmanilta. Nuo opit ovat nyt nähtävillä Vancouverissa.
Joukkueen kapteeniksi nimetty Quinn Hughes oli loistava. 92-pisteen kausi ja Norris. NHL:n paras pakki, joka pelaa 25-28 minuuttia pelissä.
Todella erikoinen tilasto kertoo yhden syyn Canucksin menestykselle viime kaudella: sen pelaajat tekivät tasakentällisin maalin 10.6 prosenttisesti laukauksistaan. 24-maalin mies Nils Höglander teki maalin joka viidennellä laukauksellaan. Tällainen tarkkuus harvoin kestää kaudesta toiseen.
Orca-paitojen huomattavin pelaaja, jonka huomaat ensimmäiseksi kun katsot joukkueen peliä, on yhä sentteri J.T. Miller. Miller teki 103 pistettä viime kaudella, millä hän oli yhdeksäs NHL:n pistepörssissä. Hänen oikealla laidallaan Brock Boeser täräytti 40 maalia, mutta vasenta laitaa etsitään yhä.
Elias Petterssonin kausi oli ailahteleva, osaksi polvivaivojen takia. Odotamme neljäsosasuomalaiselta sotalapsen pojanpojalta parempaa kautta. Parempia laitureita voi valmentaja toki laittaa Eliaksen vierelle kuin mitä nähtiin keväällä.
Kolmosketju Dakota Joshua – Teddy Blueger – Connor Garland oli todella hyvä. Joshua loisti playoffeissa; 8 pistettä 13 ottelussa. Yksi NHL:n eniten taklaavista hyökkääjistä.
Puolustuksessa Filip Hronek pelaa tehokkaasti Quinnin vierellä ykkösessä, Kalknäsin tornin kokoinen Tyler Myers ja Carson Soucy kakkosessa ja kolmannessa näemme luultavasti isot ja ilkeät Vincent Desharnaisn ja Derek Forbortin. Rick Tocchet pitää isokokoisista puolustajista. Ykkösparin jälkeen kaikki Canucksin pakit muistuttavat länsirannikon punapuita.
Maalivahtitilanne on mielenkiintoinen kauden alkaessa, koska ykkösvahti, Vezina-finalisti Thatcher Demko on sivussa epämääräisen ajan. Kevin Lankinen ja Arturs Silovs ottavat torjuntavastuun. Demko on ollut preseasonin ykköstarina Vancouverissa. Vancouverin raportoitiin tarjonneen PTO:ta Antti Raannalle. On oikein antaa Thatcher Demkon kuntouttaa polveaan kaikessa rauhassa. Silovsillakin oli jonkinlainen polvivaiva.
Vancouver Canucks menetti kesällä Elias Lindholmin, playoffeissa todella loistaneen Nikita Zadorovin, Ian Colen ja hyvän kokeneen kakkosvahti Casey DeSmithin. Erittäin rohkeasti siirtoja tekevä GM Patrik Allvin toi rannikolle Jake DeBruskin, Danton Heinenin, lentävän hollantilaisen Daniel Sprongin, Kiefer Sherwoodin ja Derek Forbortin.
Kaikki odottivat DeBruskin muuttavan lähemmäksi kotiseutujaan Calgaryyn, mutta Canucks onnistui saamaan todella hyvän pelaajan. Zadorovia Vancouverissa tullaan vielä ikävöimään, todella isot saappaat jäivät tyhjksi.
Yhä yksi Pacificin huippujoukkueista. Kaukalon ulkopuolella presidentti Jim Rutherford on yhä yksi NHL:n parhaista sikariportaan miehistä, yleensä muita edellä. Tunnettu aikaisesta siirtotakarajataktiikastaan. Hän ei odota markkinoita, hän luo markkinat itse.
Vielä tätä kirjoitettaessa odotamme, miten käy vahvan leirin pelanneitten Aatu Rädyn ja Arsheep Bainsin. Erittäin hyvät mahdollisuudet nähdä molemmat kauden avauksessa keskiviikkona.
Vegas Golden Knights
On vaikeaa voittaa Stanley Cup-mestaruus. Vielä vaikeampaa on voittaa uudelleen heti seuraavalla kaudella. Mestari saa huomiota.
VGK sai pelata viime kauden mestarin merkki otsallaan. Jokainen joukkue merkitsee tuon pelipäivän kalenteriin etukäteen, haluaa aina mitata taitonsa mestareita vastaan, ja tulee kaukaloon parhaalla pelillään. Lisäksi Vegasin joukkue kärsi paljon loukkaantumisista viime kaudella. Sen loukkaantumistilasto oli ylivoimaisesti koko NHL:n kärjessä. Jos on yksi tilasto, jonka ykkönen et halua olla, “man games lost” on sellainen.
119 kertaa joku pelaaja jäi pois illan kokoonpanosta loukkaantumisten takia. Kakkosena tilastossa oli Chicago Blackhawks, 82.
Golden Knightsin identiteetti on pysynyt samana koko sen NHL:ssä olemassaolon ajan. Valmentajia on tullut ja mennyt. Pelaajia on vaihdettu ja myyty pois armotta. Jopa seuraikonit Marc-Andre Fleury ja viimeksi Jonathan Marchessault ovat saaneet mennä. Jälkimmäinen ei ollut ehtinyt pyyhkiä pölyjä Conn Smythe-palkinnostaan kuin ehkä kerran.
VGK on silti siis sama. Iso, taitava, kovaotteinen ja lujaa liikkuva. Etenkin sen puolustus on ehkä NHL:n paras. Ainakin Top-kolmosessa. Alex Pietrangelo ja Noah Hanifin alustavasti ykkösparissa. Brayden McNabb ja Shea Theodore kakkosessa. Nick Hague ja Zach Whitecloud kolmosparina.
Iso puolustus, jonka läpi on hankalampi päästä kuin Jakomäen K-Supermarketin läpi hulluina alennuspäivinä. Maalille on lähes mahdotonta päästä. Valmentaja Bruce Cassidy tietää hyvin Game Sevenin Boston Bruinsin penkin takana hävinneenä, millainen on voittava puolustus, koska hän näki sen silloin St. Louis Bluesin puolella. Nyt Vegasissa yritetään rakentaa samaa.
Nyt Brucella on se puolustus, jolle hän silloin hävisi periaatteessa.
Stanley Cup-joukkueet rakennetaan myös keskikentän kautta. Vegasissa keskellä on täysi värisuora: Jack Eichel, Tomas Hertl, William Karlsson ja Nicolas Roy. Tämäkin NHL:n parhaita keskikenttiä.
Yksi kysymysmerkki uuden kauden alkaessa Nevadassa on avainpelaajan terveys ja kestävyys. Kapteeni Mark Stone on todella tärkeä pelaaja joukkueelleen; sen sielu ja sydän voimme hyvin todeta. Huikea esitys mestaruuskeväänä – 24 pistettä playoffeissa. Tärkeä johtaja jäällä ja varmasti myös kopissa.
Stonen viimeiset kolme kautta ovat olleet loukkaantumisten takia rikkonaiset. 56 peliä runkosarjassa viime kaudella. 43 sitä ennen. 37 ennen sitä. Maaleja noilla kausilla 16, 17 ja yhdeksän. Onko Nevadassa syytä huolestua Mark Stonen kestävyydestä?
Jos on pakko etsiä jokin kysymysmerkki Vegasin pelistä, miten Jonathan Marchessaultn jättämä aukko paikataan hyökkäystehoissa? Hänen mukanaan meni ehkä 70 pistettä. Jo vuotta aikaisemmin Reilly Smithin (nyt Pittsburghissä) mukana meni kuutisenkymmentä pistettä. Onko VGK:lla tarpeeksi pistetehoa näitten korvaamiseksi?
Vegas Golden Knights voi hyvinkin sijoittua Pacificin kolmanneksi, kuten tässä, tai ensimmäiseksi.
Los Angeles Kings
“El Bueblo de Nuestra Senora la Reina de los Angeles del Rio Porciuncula” eli kavereitten kesken vain “LA” ja sen NHL-joukkue Kings on siinä tilanteessa, että nyt olisi yhdeltä playoffkierrokselta voittajana selviytyminen merkki menestyksestä ja askeleesta eteenpäin.
Kolme kevättä peräkkäin Stanley Cupin playoffeissa, ja kolme lentoa golf-kentille heti avaussarjasta. Edmonton Oilers toimi lähettäjänä jokaisella kolmella kerralla.
Runkosarjakausi 2023-24 oli hyvä LA:ssä. Tilasto 44-27-11 on ok, 256 maalia. Vankkaa maalivahtipeliä tandemilta Cam Talbot/David Rittich, ja vankkaa puolustusta. Hyökkäyspeli ei mainittavaa; Etelä-Kalifornian oma poika Trevor Moore oli ainoa 30-maalin rajan rikkonut hyökkääjä.
Kings menetti Talbotin vapaana agenttina. Korvaajaksi hankittiin 34-vuotias Darcy Kuemper, joka saatiin Washingtonista vaihdossa alisuorittaneeseen Pierre-Luc Duboisiin. GM Rob Blake pääsi PLD:n mukana eroon pienestä palkkakattopulmasta, mahdollisesta ongelmasta kopissa ja vielä maalivahtipulmasta. Hyvää työtä. Kuemperin kausi Kapitalsissa ei ollut hyvä, mutta hän saattaa pelata paremmin paremman puolustuksen takana LA:ssä. Lisäksi hän tuo koppiin kimaltelevan sormuksen ja Stanley Cup-mestarin kokemusta.
Valmentaja Jim Hiller otti viime kaudella valmennusvastuun Todd McLellanin saatua kenkää, ja valmensi hyvin (21-12-1). Palkintona pääsy vakituiseksi ykkösvalmentajaksi väliaikaisen statukselta.
Hiller painottaa puolustuspeliä hyökkäyksen edellä. Yksi NHL:n tehokkaimpia joukkueita puolustussuuntaan, vain 2.56 maalia omiin per ottelu keskimäärin. Tämä on LA Kingsin kulttuuri ja identiteetti, ainakin toistaiseksi. Identiteetin paras ilmentymä saattaa olla puolustava sentteri Phillip Danault. Tylsää katsottavaa ehkä 1-3-1 trap, mutta hankalaa vastustajille.
Alivoima oli runkosarjassa koko NHL:n toiseksi paras, mutta romahti sitten playoffeissa Oilersia vastaan. Ylivoima oli hyvä runkosarjassa (22.6%), mutta Edmontonin alivoima jätti sen nollille pudotuspeleissä. Tässä pari kysymysmerkkiä ja korjauksen paikkaa kauden alkaessa.
Hillerkin on entinen LA Kingsin pelaaja, kuten seuran toimistossa häärivät Rob Blake ja Luc Robitaille. Hiller tunnetaan koutsina, jolla on taito luoda hyvät suhteet pelaajiinsa. Aikaisemmin ylivoimaspesialisti apulaisvalmentajaurallaan muualla.
Kingsin hyökkäystä voidaan kutsua ainakin tasapainoiseksi. Joukkueessa ei ole yhtään todellista maalitykkiä tai hyökkäystähteä. Yli 20-maalin miehiä olivat viime kaudella Trevor Mooren lisäksi Kevin Fiala, Adrian Kempe, Anze Kopitar ja vasta 22-vuotias Quinton Byfield. Kopitar on yhä 37-vuotiaana joukkueen ehkä tärkein pelaaja, ja lähes 20 minuutin mies per ottelu.
Nuoret pelaajat oppivat paljon yksinkertaisesti katsomalla, miten “Kopi” valmistautuu jokaiseen otteluun jokaisena päivänä. Miten hän toimii pelikiertueilla. Miten hän varmistaa palauttavan levon pelien välissä.
Byfield on iso korsto, jonka tulevaisuus on vasta alkamassa. Erittäin hankala pidettävä, etenkin laidoilla ja kulmissa. Hän teki joitakin maaleja viime kaudella, joita oli pakko katsoa uudelleen ja uudelleen. Todella huomattava kehitys kahden kauden aikana. LA Kings on toiminut oikein ollessaan kärsivällinen tämän ison friikin kanssa. Paljon peliaikaa viime kaudella Kopitarin kanssa. Saatamme katsoa tulevaisuuden Kings-kapteenia. Vielä mietimme, onko Quinton Byfield parempi keskellä vai laidalla.
Puolustuksessa mielenkiintomme kohdistuu siihen, miten vieläkin 34-vuotiaana kiistattomana ykköspakkina pelaavan Drew Doughtyn paikka ykkäsparissa Mikey Andersonin vierellä korvataan tämän kuntouttaessa nilkkaansa.
NHL-blogin suosikkipelaajiin lukeutuvasta Tanner Jeannotista odotetaan pelaajaa, joka palaa omalle tasolleen uuden mahdollisuuden saatuaan. Alex Turcotte on myös valmis ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin.
Ja vielä, onnittelut LA Kingsille peliasuista. Tyylikäs paluu hienoon aikaan, etenkin aikaan, jolloin Etelä-Kaliforniassa filmitähdet kävivät peleissä katsomassa Wayne Gretzkyä, ja jääkiekko aloitti nousun ruohonjuuritasolta pienin askelin.
Seattle Kraken
Mitä tapahtui Krakenille? Kaksi vuotta sitten playoffeihin, jossa Seattle pudotti hallitsevan mestarin Colorado Avalanchen. Viime kaudella vain 81 pistettä (34-35-13). Pacificstä mennään playoffeihin noin 99-100 pisteellä. Pystyykö Kraken ottamaan 7-9 voittoa lisää?
Köyhän miehen mikebabcok Dave Hakstol sai potkut, ja uudeksi valmentajaksi penkin taakse tulee Dan Bylsma. Stanley Cup-mestaruuden ensimmäisellä NHL-kaudellaan Pittsburghissä voittanut Disco-Dan saa luotsattavakseen kokeneen veteraanipitoisen joukkueen. Historiallisesti, Seattle Krakenin valmennusryhmään kuuluu tällä kaudella Jessica Campbell, kaikkien aikojen ensimmäinen täysipäiväinen naisvalmentaja National Hockey Leaguessa.
Keskushyökkääjä Chandler Stevensonin hankinta on hyvä esimerkki veteraanipelaajasta, joka hankittiin nuorten pelaajien mentoriksi ja avuksi koppiin. Puolustaja Brandon Montour tulee Stanley Cup-mestarina paikalle oikeaan aikaan. Iso, värikäs persoonallisuus, jollaisen jokainen joukkue tarvitsee.
GM Ron Francis ei epäröinyt käyttää varoja vapaa agentti-markkinoilla. Calder-voittaja, sentteri Matthew Beniersin toinen kausi oli pettymys. Hän putosi 57 pisteestä 37 pisteeseen. Parempaa odotettavissa.
Läpimurtoa kirkkaisiin valoihin voimme odottaa myös vuonna 2020 neljäntenä NHL Draftissä varatulta Shane Wrightilta, joka teki neljä maalia ja lisäsi syöttöpisteen päästyään kahdeksan kertaa pukemaan NHL-paidan ylleen. Wright on siis yhä Calder-kelpoinen. Chandler Stevenson on tärkeä puskuri tulevaisuuden senttereille Beniersille ja Wrightille. Hän ottaa kovimmat lännen vastakkainpeluutukset, ettei nuorten tarvitse.
Calgary Flames
Etelä-Albertan ylpeys on missannut Suuren Tanssin kahtena keväänä peräkkäin. GM Craig Conroy on jälleenrakentamassa nuorta joukkuetta vanhassa Saddledomessa. Myös Cowtownissa kaikki surevat Johnny Gaudreauta.
Conroy on treidannut pois konkaripakit Noah Hanifinin, Christopher Tanevin ja Nikita Zadorovin, sekä sentteri Elias Lindholmin. Kesällä Albertan pölyt sai potkia buutseistaan myös maalivahti Jakob Markström, joka ei viime kaudella ollut ihan parhaimmillaan. Useimmiten näissä kaupoissa Albertaan on tullut prospekteja ja varausvuoroja vaihdossa.
Flamesilla on mahdollisia 30-maalin miehiä Nazem Kadrissa, Blake Colemanissa ja Yegor Sharangovichissa, mutta joukkueen syvyys ei vielä saata riittää pudotuspelipaikkaan. Kadri on 34-vuotias. Riittääkö hänellä vielä motivaatiota pelata joukkueessa, jota rakennetaan tulevaisuutta varten? Jonathan Huberdeaulta odotetaan jyvän löytymistä 52 pisteen kauden jälkeen.
Tyson Barrien hankkiminen PTOlla oli hyvä siirto Flamesilta. Ryan Huska oli Barrien valmentaja junnuissa, puolustajatehtaana tunnetussa Kelowna Rocketsissa.
Calgaryyn rakennetaan uusi hieno halli muutaman vuoden sisällä, mikä tekee Flamesista varmasti yhden NHL:n parhaiten tuottavista seuroista Edmontonin tapaan.
Anaheim Ducks
Disneylandin lähellä toimiva joukkue on nuori, ja matkalla ylöspäin. GM Pat Verbeek tietää, miten rakentaa hyvä joukkue. Kärsivällisesti, askel kerrallaan. Nuori joukkue on etsimässä uusia koteja parille hyvälle konkarilleen, jotta saadaan tilaa nuorille.Tämän lisäksi Verbeekin tiedetään yrittäneen Jonathan Marchessaulta, ja jopa Steven Stamkosia joukkueeseen kesällä, onnistumatta.
Ducksilla on paljon hyviä ja jännittäviä nuoria pelaajia. Leo Carlsson on vieläkin tonåring, mutta selvästi tuleva tähti. Mats Sundin on julkaisemassa kirjan sopivasti joulumarkkinoille. Ehkä 20 vuoden päästä pääsemme lukemaan Leo Carlssonin muistelmia. Mason MacTavish on vasta 21-vuotias. Trevor Zegrasin viime kauden pilasivat loukkaantumiset, pahimpana murtunut nilkka, mutta taitoniekka on vasta 23-vuotias. Paljon huhuja hänen siirtämisestään muualle.
Maalivahti John Gibsonin mahdollisesta siirrosta muualle on puhuttu jo vuosia. Gardien, joka on antanut seuralle kaiken. Tampereen mies Lukas Dostal on 24-vuotias, joka pelasi joitakin todella hyviä pelejä viime kaudella. Esitysten tasaisuus on vielä kysymysmerkki.
Konkaripuolustaja Cam Fowlerin ympärillä liikkuu paljon huhuja. 32-vuotiaalla puolustajalla tulee ennen pikkujouluja jo tuhat NHL-runkosarjaottelua täyteen. Sopimusta on kaksi vuotta jäljellä. Siirto ei ole helppo kuuden ja puolen miljoonan Cap Hitillä. Fowler on antanut lyhyen listan, joka saattaa pidentyä. Hyvä pelaaja, joka pystyy auttamaan kiekollista pakkia etsivää joukkuetta.
Boston Collegen Cutter Gauthier on 20-vuotias tulokaslaituri, joka viime tammikuussa kohahdutti jääkiekkomaailmaa, kun hän vaati siirron pois Philadelphiasta. Se maksoi Ducksille puolustaja Jamie Drysdalen. Gauthier oli U20 MM-kisojen paras pelaaja mestarijoukkueessa, ja häntä pidettiinn yhtenä parhaista pelaajista NHL:n ulkopuolella viime kaudella.
Nyt hän on yksi varkaisista Calder-suosikeista. Hänen vierailullaan “Veljellisen rakkauden kaupunkiin” (11. tammikuuta) ei odoteta rakkautta Philadelphian kannattajilta.
Tämä ei ole muoti-blogi, mutta paluu vanhaan Ankka-teemaan peliasuissa on onnistunut ratkaisu.
San Jose Sharks
Haikalojen kausi 2023-24 oli rankka. Vain 19 voittoa koko kaudella, 47 pistettä. Joukkue parani hieman loppua kohden, mutta myös 2024-25 tulee olemaan rankka. San Jose saattaa voittaa 15 peliä enemmän, mutta se ei silti vie sitä mihinkään.
San Jose Sharksin GM Mike Grierin kesä oli kiireinen, ja pitkästä aikaa vaikutti myös onnistuneelta. Mecklin Celebrinin ja Will Smithin nimien saaminen paperiin, ja tuominen leirille oli hyvä veto. Kunniaa myös lahjakkaitten tulokkaitten ympäröimisestä kokeneilla veteraanipelaajilla.
Tyler Toffoli oli tärkeä hankinta pelaajana, jolla on taitoa pelata superjunnujen kanssa, ja tehdä maaleja. Jaroslav Askarovin saaminen Nashvillen organisaatiosta voi vielä osoittautua onnistuneeksi. Sharks antoi 22-vuotiaalle maalivahdille toivoa päästä Showhun, mikä ei Tennesseessä olisi samalla tavalla ollut mahdollista.
Sharks varasi ykkösenä Mecklin Celebrinin ja sai tehtyä tämän kanssa tulokassopimuksen. Celebrini on pelaaja, jota seurata alkavalla kaudella. Hän on sekä maalitykki, että tilanteitten luoja. Vasta 18-vuotias kuitenkin.
Vuosi sitten NHL Draftin neljäntenä varattu sentteri Will Smith laittoi myös nimensä sopimukseen, pelattuaan kauden Boston Collegessa (71 pistettä, joista 46 syöttöpistettä, 41 ottelussa).
Huippujunnujen lisäksi mielenkiintoinen tarina San Josessa on uusi päävalmentaja Ryan Warsofsky. David Quinn ei saanut jatkaa, hänen kakkosenaan puolustajia ja alivoimaa valmentanut 36-vuotias Warsofsky pääsee valmentamaan ensimmäistä kertaa ykkösenä NHL:ssä.
Meille toisen käden turhan tiedon ystäville amerikkalaisvalmentaja Warsofskystä nousee esille yksi erikoinen tieto: hän valmensi ECHL:n South Carolina Stingraysiä kaudet 2016-18. Tiesimme jo etukäteen, että Stanley Cup-mestarikoutsi Jared Bednar valmensi samaa joukkuetta 2002-2009 (viisi kautta ensin apulaisena, kaksi ykkösenä) ja Spencer Carbery oli myös Stingraysin penkin takana 2010-2016. Sekä Bednar että Carbery olivat myös aikaisemmin seuran pelaajia.
Tie NHL-valmentajaksi voi siis hyvinkin mennä North Charleston-nimisen kaupungin kautta. Stingraysin nykyinen valmentaja on Brenden Kotyk, joten jäämme seuraamaan hänen nousuaan urallaan.
Ja vielä. Kapteeni Logan Couturen tulevaisuus on vielä auki. Ilmeisesti hän pystyy jatkamaan uraansa.
Veikkaus
Eli tässä viiden minuutin (ehkä sekunnin) harkinnan perusteella, NHL-blogin veikkaukset Pacificin paremmuusjärjestykselle, NHL-runkosarjassa 2024-25:
1. Edmonton Oilers
2. Vancouver Canucks
3. Las Vegas Golden Knights
4. Los Angeles Kings
5. Seattle Kraken
6. Calgary Flames
7. Anaheim Ducks
8. San Jose Sharks
Mitkä ovat lukijoitten veikkaukset ja perusteet Tyynenmeren divisioonan järjestykselle?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
