2.11.2024. Halloween, tuo syksyinen juhla on juhlittu. Karkit on jaettu. Pienet ja vähän isommatkin haamut, noidat ja muut kauhistukset ovat kadonneet. Tässä perinteinen Top-kymppi viimeisten päivien tapahtumista.
1. Sid hoitaa Halloween-karkit The Burghissä
Pittsburgh Penguins ei ole ollut näin huono heti kauden alkuun kahteenkymmeneen vuoteen. Viimeiset neljätoista vuotta aina loppuunmyyty PPG Paints Arena ei ole enää loppuunmyyty. Torstain Halloween-pelissä Anaheim Ducksia vastaan tuhansia tyhjiä paikkoja. Virallinen katsojamäärä 14,945 on hallin historian pienin.
Pens kuuden ottelun tappioputkessa.
Tuttu mies ilmestyi pelastajaksi. Sidney Crosby tasoitti pelin ensin tavaramerkki-ohjaus tasoitusmaaliin ja sitten jatkoajalla todellinen Halloween-karkki, jolla Sid vei Tampereen miehen Lukas Dostalin täydellisesti kahville, ja chippasi kiekon maaliin. Sid sanoi pelin jälkeen, että harvoin hänellä on noin paljon aikaa.
Philadelphia Flyersin fanit katsoivat tuota maalia sekavin tuntein, koska Cutter Gauthier (0 maalia 11 pelissä) oli se pelaaja, joka menetti kiekon oman siniviivan alla.
Yhtäkkiä Crosbyllä on 12 pistettä kauden 12 ensimmäisessä pelissä.
Dostal on noussut selvästi Ducksin aloittajaksi. Odottelemme paljon kärsineen John Gibsonin treidiä. NHL-blogi uskoo, että paremmassa joukkueessa Gibson pystyy pelaamaan hyvin (sama teoria pätee Joonas Korpisaloon. Anna hyvä joukkue eteen, maalivahtikin pelaa paremmin).
Biisonikuningas ei pelannut. Oululaisen vaunumaakarin Kustaa Lipposen pojanpojantyttärenpoika Blake Lizotte pelasi Bottom-kuudessa ensimmäistä kertaa. Blake oli kuukauden sivussa aivotärähdyksen takia, saatuaan kiekon päähän training campillä. Emme tiedä, joutuiko Puljujärvi press boxiin, koska Lizotte teki paluun.
2. Will Smith löytyi
Emme ikinä lähde arvostelemaan NHL-tulokasta liigan huonoimmassa joukkueessa, mutta odotimme enemmän kesän 2023 NHL Draftin nelosvaraukselta, kuin mitä olemme nähneet. NHL on todella kova sarja. Nousu Boston Collegen joukkueesta ammattilaiskiekon huipputasolle on iso askel.
Will Smithin tilasto näytti nolla pistettä ensimmäisten kahdeksan pelin läpi. Hän ei päässyt pelaamaan paljoa. Vielä isomman lupauksen Macklin Celebrinin loukkaantuminen ei ole auttanut Sharksia kauden alussa. Joukkue pelasi vielä kuusi ensimmäisestä yhdeksästä pelistä vieraissa.
Kaksi maalia Chicago Blackhawksia vastaan. Molemmat vielä kovia laukauksia, maalintekijän maaleja, Petr Mrazekin taakse ylärimoja hipoen.
Will Smith on vasta 19-vuotias keskushyökkääjä. Alettiin puhua, että hänet tulisi lähettää Rautaliigaan. Kärsivällisyys palkittiin Chicago-pelissä. Smith lupasi tehdä ensimmäisen maalinsa ennen peliä Sharksin hoviselostajan Dan Rusanowskin radiohaastattelussa.
San Jose Sharks on yllättäen kolmen ottelun voittoputkessa.
Mielenkiintoinen tapahtumakulku johti tappioputken katkaisuun maanantaina Utahissa. Utah Hockey Club oli johdossa maalein 4-1 kolmannessa erässä. Sitten San Jose teki kolme maalia. Kaikki kolme kuudella viittä-vastaan, ja kaikkI viimeisten viiden minuutin sisällä. Mentiin jatkoajalle, jossa Alexander Wennberg ratkaisi.
Huomattavaa oli se, että kaikki neljä Sharksin maalia olivat seurausta hyökkäysalueella voitetuista aloituksista. Stanley Cup-mestari Kevin Stenlund hankittiin Utahiin varmasti osaksi sen takia, että hän on yksi parhaista aloituksista. Sharksin comebackissä hän hävisi kaksi todella isoa aloitusta omalla puolustusalueellaan.
Sharksin tilasto (1-7-2) näyttää hieman paremmalta kuin (0-8-2) olisi näyttänyt. Ryan Warsofskyn ensimmäinen voitto NHL-päävalmentajana.
3. Lane Hutson ykkösylivoimaan!
Montreal Canadiensin huikea tulokaspakki Lane Hutson on kerännyt yhdeksän pistettä ensimmäisissä 13 NHL-ottelussaan (kaksi niistä jo viime kaudella). Seitsemän noista pisteistä tasakentällisin pelattaessa.
Tämä junnu on pelaaja. Hänet on aika laittaa ykkösylivoimaan. Ei ole tapana antaa neuvoja maailman parhaimmille jääkiekkovalmentajille, mutta tämä on aika selvä asia. Sen aika tulee kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin.
Martin St. Louis järjesti vanhan koulun rangaistusluistelun Habitantsille, joka oli päästänyt 14 maalia omiin kahdessa viimeisessä pelissä. Lane Hutsonilla oli tähän hyvä kommentti: “Ei ole hauskaa joutua luistelemaan tuolla tavalla, mutta kun sen kokee yhdessä kaikkien joukkuekavereitten kanssa, se tuo kaikki läheisimmiksi. Ymmärrät, että me kaikki olemme tässä yhdessä.”
4. Hienoja hetkiä
Viime viikolla nähtiin pari todella hienoa hetkeä, jotka nostivat tunteet pinnalle ja tipan poskelle. Ensimmäinen oli Steven Stamkosin paluu vierasjoukkueen paidassa Tampaan. En ikinä totu näkyyn.
Marc-Andre Fleury kävi voittamassa viimeisen kerran Pittsburghissä. Tyylikäs veto GM Billy Gueriniltä laittaa Flower maaliin juuri tässä pelissä. Hän on suuri sankari The Burghissä, ja tulee aina olemaan.
Allekirjoittaneen suosikkimuisto Flowerista on se Nicklas Lidströmin laukaus aivan seitsemännen pelin lopussa Detroitissa vuonna 2009. Fleury teki torjunnan, Pens voitti Stanley Cupin hetkiä myöhemmin. Oli kunnia nähdä ja tuntea se livenä.
Seuraavalla kerralla Fleury palaa Pittsburghiin, kun paita #29 vedetään hallin kattoon. Yksi parhaista koskaan. Kahden vuosikymmenen läpi todella hyvää torjuntapeliä. Hymy ei koskaan hyytynyt. Flower jättää kaukalot, mutta onneksi Penguinsillä on vielä “Blomma”.
5. Öljy ilman Connoria
Edmonton Oilers oli NHL-blogin veikkaus Stanley Cup-mestariksi viime kaudella. Se pääsi seitsemänteen peliin finaalissa, hävisi yhdellä maalilla.
Ei enää tällä kaudella. On helppoa olla jälkiviisas, mutta paljon kunniaa saanut uusi presidentti Jeff Jackson teki kokemattomuuttaan virheen. Häntä pidettiin heinäkuun ensimmäisen voittajana, koska hän varmisti sinä päivänä kaikkien konkaripelaajien jatkon joukkueessa. Sinänsä hyvää työtä.
Mutta hän jätti Oilersin – tämä siis ennen Stan Bowmanin palkkausta GM:ksi – alttiiksi tarjouslakanalle. St. Louis Blues iski, ja vei Dylan Hollowayn ja Philip Brobergin.
Nyt nopea Holloway pelaa hienoa kautta Chuck Berryn kotikaupungissa, saanut pelata jopa Top-6ssa, mitä hän ei Edmontonissa ikinä olisi saanut tehdä. Broberg on yksi kauden sensaatioista. Kaikki, mitä hänestä odotettiin, on toteutumassa.
Samaan aikaan yksi NHL:n nopeimmista luistelijoista, Ryan McLeod pelaa hyvin Buffalossa. Samaa tekee Warren Foegele LA:ssä. Edmonton Oilers on yhtäkkiä hidas ja vanha joukkue. Tämä ei ole enää se Stanley Cup-suosikki, jonka vanha Ken Holland rakensi viidessä vuodessa.
Oilers pelaa jo ilman Evander Kanea. Connor McDavidin loukattua nilkkansa, ja jäätyä syrjään noin kymmenen ottelun ajaksi, saamme nähdä joukkueen todellisen syvyyden. Aina, kun parhaita pelaajia jää syrjään, tässä tapauksessa maailman paras pelaaja, yli 20 minuuttia per peli pelaava, muille aukeaa mahdollisuuksia pelata.
Florida Panthers pelasi kuin mitään ei olisi tapahtunut aiemmin ilman Aleksander Barkovia ja Matthew Tkachukia.
Erikoinen tilasto: Edmonton Oilers on voittanut kaikki viisi otteluaan, joissa sen pelaaja, tai useampi, on ottanut viiden minuutin tappelujäähyn. Ei ole kyse itse käsien heittelystä, tai kuten täälläpäin sanotaan, saskatchewanilaisten soppaluitten tarjoamisesta, vaan siitä, että nyrkkeily nostaa selvästi pelaajien tunnetasoa.
Vasili Podkolzin suostui ottelemaan kovapintaisen Jeremy Lauzonin kanssa Nashvillessä. Jälkeenpäin hän oli selvästi huolissaaan Lauzonin kunnosta. Jokainen haluaa voittaa tappelunsa, mutta samalla kukaan ei halua satuttaa kaveria vakavasti.
Ovatko tappelut lisääntyneet NHL:ssä? Joka ilta niitä tulee. Erikoismiehiä ei juuri enää ole kuin muutama. Saamme nähdä otteluja, kuten kaksi ylläolevaa, joissa osallistujat eivät ole vakituisia pugilisteja. Vanha Rick Bowness puolusti TV-studiossa tappelujen aloittamista jopa puhtaitten taklausten jälkeen, vaikka tappelun aloittamisesta tulevan kakkosen uhalla.
“Sellaisissa tapauksissa meidän on puolustettava toisiamme,” sanoi Bones. “Haluat joukkueen olevan kuin perhe. Ja jos ajattelet, että yhtä perheenjäsentämme käytetään hyväksi, tai yritetään satuttaa, sinun on puolustettava häntä.”
6. Predsin kemia kateissa
Nahshville Predatorsin alkukausi (3-6-1) on hämmentänyt useimpia. Mikään ei tunnu toimivan. On liian helppoa syyttää valmentaja Andrew Brunettea, ja yrittää neuvoa yli 1,100 peliä Showssa pelannutta miestä. On epäreilua syyttää yksittäisiä pelaajia, koska kaikki ovat epäonnistuneet tähän saakka.
Nashville Predators on paljon parempi kuin mitä sen tähänastiset pelit ovat osoittaneet. Jäämme odottelemaan yhteispelin löytymistä.
7. Bruins kateissa
Boston Bruins on täysin kateissa. Vasta 11 ottelua pelattu, mutta silti (4-6-1). Tämä on pehmein “Big Bad Bruins”, jonka olen ikinä nähnyt. Ei sovi seuran identiteettiin. Eddie Shore kääntyy haudassaan. Taas on helppoa syyttää valmentajaa, Jim Montgomeryä. Mutta hän ei ole ainoa syypää kaikkeen tähän.
Myös Bruins on paljon parempi kuin sen sijoitus Atlantin pohjalla osoittaa. Mitä on tapahtunut Charlie McAvoylle? Missä on Charlie Coyle? Elias Lindholm? Hampus Lindholm? Pavel Zacha? Näitten miesten piti olla luotettavia kahden suunnan tehopelaajia Bostonille.
Mark Kastelic on ollut ehkä ainoa, joka on pelannut joka ilta hyvin, parhaansa antaen.
Vähän kuin Edmontonissakin, Bruinsin leirin sanotaan olleen jotenkin huonon. Jotain oli pielessä alusta asti. Heti ensimmäisessä pelissä tuli köniin pahasti Floridalta. Boston ei näyttänyt valmiilta. Loukkaantumisia.
Ehkä Don Sweeney yritti tehdä kesällä joukkueesta isomman ja raskaamman. Kuten Edmontonissakin, myös Bostonissa joukkue näytti tulevan hitaammaksi.
Aivan pian tulevat ensimmäiset valmentajien potkaisuviikot. Monty tulee saamaan uuden paikan nopeasti, jos hän saa maksaa pelaajiensa touhusta työpaikallaan.
Emme ole seuraamassa Bruinsin toimintaa päivittäin, joten on mahdotonta alkaa neuvomaan, tai sanoa, mikä on vialla. Carolina-peli oli kauheaa katsottavaa. `Canesin pelissä on samanlaista jatkuvaa yritystä kuin Bruinsin pelissä oli joskus. Lokakuu pelattiin vasta. Ainoa Amerikan ammattilaissirkuksen laji, jossa on tärkeää olla paras lokakuussa, on baseball.
8. Wilsonit ja Troubat
Washington Kapitals ei kuulu NHL-blogin suosikkijoukkueisiin tai organisaatioihin. Parempi myöntää asia rehellisesti. On silti annettava kunniaa Capsille. Sen lokakuu oli todella hyvä (7-2-0), seurahistorian paras lokakuu.
Kunniaa päävalmentaja Spencer Carberylle. Toisen kauden valmentaja, joka onnistui luotsaamaan joukkueensa jotenkin playoffeihin jo viime kaudella, vaikka New York Rangers tekikin avaussarjasta selvää jälkeä neljässä.
Tom Wilsonista on blogilla kirjoitettu kokonaisia postauksia, joissa ihmeteltiin, miten NHL antaa hänen jatkaa tahallisia päätilttejään vuodesta toiseen. On annettava tunnustusta myös jo kuusi maalia tehneelle Wilsonille, jonka pari viime kautta olivat rikkonaisia loukkaantumisten takia.
Montreal Canadiensin vieraillessa torstaina Washingtonissa, Josh Anderson puuttui lopulta asioitten kulkuun Wilsonin tiltattua Kaiden Guhlea. Erikoinen tilasto: Tom Wilsonin ensimmäinen Gordie Howe Hat Trick syntyi samalla.
“Se on huvittavaa”, sanoi Wilson pelin jälkeen toimittajille. “Urani on ollut pitkä. Ensimmäinen NHL-maalini ja syöttöni tulivat samassa pelissä. Kun ottelua oli jotain 10 sekuntia jäljellä, Matt Carkner otti minusta kiinni, ja kysyi, halusinko sen (Gordie Howe Hat Trickin).”
Wilson kieltäytyi. Hän oli vain 18-19-vuotias, ja halusi vain juhlia ensimmäistä maaliaan.
New York Rangersin kapteeni Jacob Trouba teki sen taas. Hän onnistui taklaamaan vastustajan pelaajaa suoraan päähän, aiheuttaen taas yhden aivovamman. Hän tekee näitä tahallaan jatkuvasti. On aina tehnyt.
Me vanhat dinosaurukset puolustamme Troubaa sanomalla, että Justin Barronin olisi pitänyt tietää, kuka siellä on vastassa, eikä jäädä ihailemaan omaa syöttöään. Kiekko vain päätyyn ja pois alta. Jos NHL haluaa pitää pelin fyysisenä, tällaiset puhtaat taklaukset on säilytettävä ohjelmassa, vaikka pelaajat maksavat vanhempina raskaasti terveydellään.
Jos taas olisit vastapuolen valmentaja, eikä NHL tee mitään näille puhtaille päätilteille, mitä tekisit? Ainoa keino, jolla Jacob Trouba saadaan kuriin, on tehdä sama jollekin New York Rangersin taitopelaajista. Tämä ei kuulosta reilulta urheilulta, eikä olekaan. Siellä on 13 miljoonaa pyytänyt maalivahti. Päin vaan, “vahingossa”. Panarin? Mika, yksi jääkiekon hienoimmista?
9. Olli Määttä Trade
Olli Määttä siirtyy Salt Lake Cityyn. Hänellä ei ollut pelaajakaupat estävää pykälää sopimuksessaan, ja Utah Hockey Club taas tarvitsi apua puolustukseen Sean Durzin ja John Marinin loukkaannuttua.
Määttä on pelannut jo 692 NHL-ottelua, viimeisin niistä nyt Utahin paidassa. Seurasin kahden NHL-toimittajan keskustelua kaupasta twitteristä. Toinen, numeroihin enemmän asiansa nojaava, ihmetteli, miksi kannattaa hankkia kolmen miljoonan, kolmosparin pakki. Toinen vastasi, että Utah hankki tässä kahden Stanley Cupin voittajan kokemusta. Bingo!
Määtän sopimus päättyy tähän kauteen, joten Utah ei joudu tekemään pitkää sitoutumista. Detroitin puolelta tarkoituksena on varmaankin antaa enemmän peliaikaa nuorille, kuten Simon Edvindsonille.
10. Global Series
Allekirjoittaneen mielipide ei ole tärkeä, eikä sillä ole mitään merkitystä, mutta sanotaan vielä kuitenkin seuraava.
Olin aikaisemmin muka kyllästynyt NHL:n järjestämiin ulkoilmapeleihin ja niitten lisäksi joka vuosi tehtäviin Euroopan valloitusmatkoihin. Pelkkää rahastamista. Ajattelin, että ainoa syy, miksi näitä järjestetään on sama kuin miksi tietty iso tukkuliikeketju myy vessapaperia. Kukaan ei ole itse tuotteesta enää innostunut, mutta rahaa tulee niin paljon, ettei ole mitään järkeä lopettaa paperin myymistä.
Viime kaudella, kun noin vuosi sitten pelattiin Battle of Alberta Edmontonin Commonwealth stadionilla, asenteeni muuttui. Tällaiset tapahtumathan ovat hienoja. Jotain arkipäivästä poikkeavaa. Tottakai mukana on markkinointia, brändin levittämistä ja kylmää businesstä. Kuten ammattilaisurheilussa aina on.
Mutta pelaajat innostuvat saadessaan uudet paikat, joista operoida. Uuden pukukopin muutamaksi päiväksi. Yhdessäolo tekee joukkueista yhtenäisempiä. Sebastian Aho kertoi viikko sitten käydessään, että kauden aloittaminen kunnon roadiella auttaa tutustumaan kavereihin. Tampereelle saakka reissaaminen tekee sen varmasti vielä paremmin.
Jos yksi yksittäinen pelaaja pitää nostaa esille, Dallas Starsin Matt Duchene pelaa ehkä koko uransa parasta jääkiekkoa juuri nyt.
On ollut hienoa seurata Dallas Starsin ja Florida Panthersin Suomen matkailua, kaikkine kliseineenkin. Olen kateellinen zuurnalisteille, jotka pääsevät tästä kaikesta raportoimaan. Vitsailin twitterissä siitä, että pelaajista käytetään termiä “NHL-miljonäärit” maailman onnellisimman maan mediassa.
Tottakai ison ja vaarallisen ammattilaissirkuksen tähdille maksetaan hyvin. Tässä erityistapauksessa kannattaa seurata asioitten urheilullista puolta. Nämä saunovat ja mustaa makkaraa mutustelevat miljonäärit saattavat kohdata kunnolla ensi keväänä Stanley Cupin finaalissa.
Täällä Jouni Nieminen, Deadmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
