14.1.2025. NHL-runkosarjan takasuora on auennut. 4-Nations Faceoff-turnaus helmikuun 12-20. katkaisee takasuoran sopivasti. Sen jälkeen NHL-kaukaloihin palaavat pelaajat ovat suurimmaksi osaksi hyvin levänneitä, saatuaan kymmenisen päivää vapaata harjoituksista akkujen lataamiseen. Siirtotakaraja tulee vastaan maaliskuun seitsemäntenä. Sen jälkeen alkaa loppusuora, joka päättyy runkosarjan päättyessä 17. huhtikuuta. Tässä muutama kommentti erikoisesta tilanteesta.
Kenen tahansa itä
Ja me luulimme pystyvämme arvioimaan, mitkä joukkueet pääsevät Stanley Cupin playoffeihin jo Amerikan kiitospäivänä, eli silloin 28. marraskuuta? (Nyt riittää päivämäärät tälle blogille). Kun kaikki NHL-joukkueet ovat jo turvallisesti ohittaneet runkosarjan puolivälin tätä kirjoitettaessa ennen tiistain otteluja, itäisen konferenssin takasuorasta ja loppusuorasta on kehittymässä tasaisin miesmuistiin.
Nyt on se aika vuodesta, kun alamme tsekkaamaan sarjataulukkoja vähän tarkemmin.
Idän viimeistä villi kortti-paikkaa hallussaan pitävällä Columbus Blue Jacketsillä on 43 ottelun jälkeen 46 pistettä (20-17-6). Saavutus on todella kunnioitettava joukkueelta, joka koki todella surullisen tragedian ennen kauden alkua. Dean Evasonin valmennus puree. Mutta Jacketsin niskan takana on tungosta:
Ottawa Senators, 45 pistettä
Detroit Red Wings, 44 pistettä (seitsemän voiton putkessa)
Montréal Canadiens 44 pistettä (viimeiset kymmenen peliä: 7-2-1)
Pittsburgh Penguins 44 pistettä
Philadelphia Flyers 43 pistettä
New York Rangers 42 pistettä
New York Islanders 41 pistettä
Seitsemän joukkuetta siis neljän pisteen sisällä! Ainoa joukkue, jonka voimme todeta pudonneen jo tässä vaiheessa playoffkisasta on Buffalo Sabres. Sabresillä on 37 pistettä 43 ottelun jälkeen. Toisinpäin katsottuna, Boston Bruins pitää ensimmäistä villi kortti-paikkaa, mutta on voittanut vain kolme viimeisistä kymmenestä pelistään. Mikään ei ole varmaa.
Kaiken ylläolevan takia tulemme näkemään mitä jännittävimmän kevään. Miten ääretön tasaisuus tulee vaikuttamaan spekulaatioihin siirtotakarajan lähestyessä?
Jokaisen joukkueen kohdalla voimme miettiä, mitä tarpeita sillä on, millä pelipaikoilla se tarvitsee vahvistusta pelaajakauppojen muodossa. Missä vaiheessa pyyhe heitetään kehään, ja tietyt joukkueet ryhtyvät myyjiksi?
Faneille, pelaajista puhumattakaan, luovuttamiseleet eivät ole mieluisia. Joskus pitemmän tähtäimen takia pelkästään playoffeihin pääsy, ja sieltä uloslentäminen heti ensimmäiseltä kierrokselta, ei kannata joukkueenjohdon silmissä. On ajateltava tulevaisuutta.
Pelaajat eivät koskaan lähde tavoittelemaan parempia varaustilanteita tahallaan.
Onko New York Rangersillä mahdollisuudet pelastaa kausi? Ottaa playoffpaikka? Urho Vaakanainen, yksi joukkueen uusista puolustajista, sanoi The Athleticin mukaan: ”Tunnelma kopissa on paljon parempi. Selvästi ennen joulua pelasimme paskasti. Emme pelanneet ollenkaan hyvin. Henki ei ollut hyvä. Nyt se on paranemassa. Pelaamme nyt tosi hyvin.”
Ulkona Suuresta tanssista
Läntisen konferenssin joukkueista voimme jo nyt todeta kolmen joukkueen olevan ulkona playoffeista. Ne voivat tarvittaessa ryhtyä myyjiksi, ja jatkaa jälleenrakennustaan. Nuo joukkueet ovat Centralin eli keskisen divisioonan Chicago Blackhawks (44 ottelun jälkeen 14-28-3, 30 pistettä), ja Nashville Predators (42 ottelua, 13-22-7, 33 pistettä), sekä Pacificin eli Tyynenmeren divisioonan San Jose Sharks (45 ottelua, 13-26-6, 32 pistettä).
Olen pettynyt Hawksin menestymättömyyteen, rehellisesti sanottuna.
Kahden muun Pacificin joukkueen Seattle Krakenin (44 ottelua, 18-23-3, 39 pistettä), ja Anaheim Ducksin (43 ottelua, 18-20-5, 41 pistettä), tilanne ei ole kovin lupaava. Voimme kai kylmästi todeta, että nämä viisi mainittua joukkuetta eivät tule playoffeja näkemään, ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu.
Onko niin, että Vegasin nopea menestys sai meidät odottamaan jotain samankaltaista myös Seattlen laajennusjoukkueelta? Sitä ei ole vielä tapahtunut.
Päivän tilanteessa (siis ennen tiistain otteluja) Calgary Flames pitää lännen toista ja viimeistä villi kortti-paikkaa 49 pisteellä. Sen ohittaminen, tai oikeastaan sen ja kaikkien välissä olevien joukkueitten ohittaminen, jostain viidentoista pisteen takaa, viimeisten noin 40 pelin aikana, on lähes mahdotonta.
Motor City Shakedown
Detroit Red Wings on voittanut seitsemän peliä peräkkäin siitä päivästä lähtien, kun Todd McLellan piti ensimmäiset kunnon harjoitukset uutena valmentajana, ja hänen kuultiin huutavan: ”Play fucking hockey, you have done that your whole lives.”
Seitsemän voittoa, parannusta kaikilla tärkeillä jääkiekon osa-alueilla. Ja kaikki tämä vielä, kun ykkösvahti Alex Lyon oli putken alussa vielä sivussa. Red Wings ei ole pitkä päätyyn ja perään-joukkue; se on kiekonhallintajoukkue.
Oliko Derek Lalonde syy Red Wingsin heikohkoon alkukauteen? Todd hävisi ensimmäisen pelin penkin takana, sen jälkeen pelkkiä voittoja. Yksi asia, mitä kämpässäni asuva Red Wingsin vankka kannattaja (putosi kai pää edellä vaipanvaihtopöydältä puulattialle, sen jälkeen Detroit-fani) ihmetteli, oli miten Patrick Kanen kaltainen taituri luisteli vuodenvaihteen molemmin puolin yhdeksän ottelua tekemättä pisteen pistettä?
Kane on tehnyt 13 pistettä valmentajanvaihdoksen jälkeen. Viisi maalia, plus viisi, NHL:n paras pistemies viimeisten kahdeksan pelin ajanjaksolla.
McLellan itse antaa kunniaa erikoistilannepelaamiselle. Molemmin päin, etenkin ylivoima on ollut rautaa. Aina, kun huonosti pelaavalle joukkueelle tehdään valmentajanvaihdos, seuraa jonkinlainen ”Dead Cat Bounce” (suosikkitermejä), tai muuten vaan kuherruskuukausi uuden kanssa. Mutta jossain vaiheessa on mietittävä vakavasti, onko kyseessä vain hyvä ajoitus, vai ihan oikeasti parempi, tai ainakin sopivampi mies penkin takana.
Yzerplania on seurattu, ja välillä ihmetelty vuodesta 2019 lähtien, kun Steve Yzerman otti GM-postin Motor Cityssä. Nyt näyttää siltä, kuin klassinen seura olisi menossa taas oikeaan suuntaan.
Lepakkovuoro ja tarjouslakanat
Ja vielä, jos joku ei ole sattunut kuulemaan, tässä vierailuni Arttu Wiskarin, Ville Hakon ja Timo Tuomarin luona Lepakkovuoro-podcastissä:
Tarkistettuani ”tarjouslakana”-juttuja menneisyydestä, huomasin yhden virheen: Kevin Lowe, Edmonton Oilersin GM, haastoi Brian Burken nyrkkitappeluun, Dustin Pennerille heitetyn tarjouslakanan takia. Ei toisinpäin. Lopulta Gary Bettman uhkasi langettaa molemmille pysyvän toimitsijakiellon.
Pari suosikkitarinaa tuli mieleen offer sheeteistä.
Vuonna 1998 nähtiin iso tarjous Carolina Hurricanesin GM Jim Rutherfordilta Detroit Red Wingsin Sergei Fedoroville. Tämän uskottiin olleen osa kahden detroitilaisen miljardöörin, Red Wingsin omistajan Mike Illitchin ja Hurricanesin omistajan Peter Karmanosin keskinäistä vihanpitoa.
Hurricanes lähetti Fedoroville kuuden vuoden, $38 miljoonan arvoisen tarjouksen. Tarjous tuli helmikuussa, koska Fedorovin sopimusneuvottelut Red Wingsin kanssa olivat kestäneet pitkään, ja hän ei ollut pelannut kaudella. Hän oli itse asiassa jo uhannut, ettei koskaan pukisi Red Wingsin paitaa enää päälleen. Detroit mätsäsi, ja Sergei palasi Wingsiin voittamaan toisen perättäisen Stanley Cupinsa.
Karmanosin pizzakuninkaan kiusaksi heittämä tarjous sisälsi peräti $26 miljoonan edestä bonuksia, jotka kaikki tulisivat maksuun heti diilin ensimmäisellä kaudella. Bonusehdot oli tehty ovelasti siten, että muuten kuuden vuoden pituisen sopimuksen aluksi Fedoroville maksettaisiiin $14 miljoonan bonus. Toisen ehdon mukaan Fedorov saisi $12 miljoonaa lisää heti, jos se joukkue, jossa hän pelaa keväällä 1998 pääsee konferenssifinaaleihin saakka.
Carolina Hurricanes ei tarjouksen tullessa ollut päässyt pudotuspeleihin kuuteen vuoteen. Detroit Red Red Wings oli puolustava mestari, joka oli pelannut neljällä edellisellä kaudella konferenssifinaalissa. Sopimustarjous oli kekseliäästi keitetty myrkkysoppa Detroitin pään menoksi. Sen mätsääminen oli tarkoituksella tehty kalliiksi. Todella kalliiksi.
Sergei Fedoroville maksettiin kaudella 1997-98 vielä kahden miljoonan dollarin peruspalkka. Hän ansaitsi yhdestä kaudesta lopulta päätähuimaavat $28 miljoonaa.
Joe Sakic teki myös elämänsä tilin offer sheetin ansiosta. Vuonna 1997 New York Rangersin GM Neil Smithiltä tuli Sakicille kolmen vuoden, $21 miljoonan tarjous. Mark Messier oli jättänyt Broadwayn saatuaan ison tarjouksen Vancouver Canucksilta ja Smith päätti tehdä ison kaappauksen.
Avalanche mätsäsi, ja Burnaby Joe sai heti ensimmäisellä kaudella tililleen $15 miljoonan bonuksen. Joe on myöhemmin nähdyssä dokumentissa ”Saving Sakic” kertonut, että hänen agenttinsa (Don Baizley) lensi New Yorkiin Avalanchen tietämättä neuvottelemaan. Kuten Joe sanoi, hölmöhän olisi se, joka sanoisi ei viidelletoista miljoonalle, ja mahdollisuudelle pelata Wayne Gretzkyn kanssa.
Colorado Avalanchen omistus sai rahat Burnaby Joelle erikoisella tavalla. Elokuvan ”Air Force One” tuloilla saatiin taalat kasaan. Aikaa siis mätsäämiseen on seitsemän päivää. Vain viikko.
Arttu mainitsi podissa suomalaispelaajat tarjouslakanoissa. Edellinen NHL:ssä nähty offer sheet tehtiin kesällä 2021 Carolinasta Montrealiin Jesperi Kotkaniemestä. Yksi kausi, $6.1M. Montreal ei mätsännyt. Kaksi vuotta aikaisemmin Canadiens oli heittänyt lakanan Carolinaan Sebastian Ahosta. Viisi vuotta, $42.27M. Hurricanes mätsäsi.
Mielenkiintoisin, ja ehkä huonoimmin tunnettu suomalaispelaajaan kohdistunut tarjouslakanatapaus tehtiin jo vuonna 1992. Sen mahdollisti silloinen sääntö ”Group 4 offer sheet for unsigned European Draft Pick”. Mitä se sitten tarkoittikaan. Teemu Selänne oli varattu Winnipeg Jetsin toimesta jo kesällä 1988.
22-vuotias Teemu Selänne allekirjoitti Calgary Flamesin tarjoaman kolmen vuoden, $2.7 miljoonan tarjouksen jo ennen ensimmäistä NHL-otteluaan. Jo ennenkuin hän ehti rustata nimensä Winnipegin tarjoamaan sopimukseen.
Tämän tapahtuessa säännöt olivat vielä erilaiset kuin nykyisin. Flamesin tarjoaman rahasumman raportoitiin olleen lähes kaksi kertaa suuremman, kuin mitä Jets oli tarjonnut neljä vuotta aikaisemmin varatulle suomalaiselle.
Winnipeg Jets mätsäsi. Calgaryssä mietitään vieläkin, miten talvet Etelä-Albertassa olisivatkaan sujuneet, jos Flames olisi saanut The Finnish Flashin heti alusta alkaen riveihinsä Theo Fleuryn, Joe Nieuwendykin ja Gary Robertsin seuraan.
Vanha kunnon offer sheet olisi todella piristävää nähdä tulevana kesänäkin. Pahaa verta, kostoksi tehty vastatarjous, mätsänneen seuran joutuminen vuosiksi palkkakattohelvettiin, latotappelu – olen oikeastaan halukas hyväksymään mitä tahansa seurauksia, koska viihde ja kaaos miellyttää!
Se olisi hauskaa. Ja ihan sääntöjen mukaista.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
