14.2.2025. Montrealissa ja Bostonissa pelattava 4 Nations Face-Off turnaus on ylittämässä kaikki odotukset. National Hockey Leaguen parhaat pelaajat neljästä maasta ovat laittaneet pystyyn todellisen Shown. Kansainvälinen jääkiekko parhaimmassa muodossaan, parhaat vastaan parhaat-turnauksessa, on tehnyt upean paluun pitkän odotuksen jälkeen. Tässä muutama kommentti kahden ensimmäisen ottelun jälkeen, huippujännittävää lauantaita odoteltaessa.
Jääkiekon juhlaa jääkiekon mekassa
Montréal on juuri oikea paikka maailman parhaitten jääkiekkoilijoitten juhlan järjestäjäksi. Useat muitten paikkakuntien pelaajat kutsuvat Bell Centreä suosikkihallikseen, ja itse Montréalin kaupunkia suosikkikaupungikseen.
Charlie MacAvoy sanoi elävänsä jääkiekkotaivaassa tässä turnauksessa.
NHL olisi varmaankin voinut tehdä enemmän rahaa järjestämällä turnauksen esimerkiksi ison rahan Torontossa, vaikka pääsyliput tunnetusti eivät ole halpoja, mutta samaan tunnelmaan ei jääkiekkokulttuurissa päästä missään muualla kuin Montréalissa (tämän kirjoittaja lisää tähän Edmontonin. Voitteko kuvitella esimerkiksi isossa jäähallissa järjestettyjä, entisen jääkiekkotappelijan hautajaisia missään muualla, kuten Dave Semenkon hautajaiset olivat Rogers Placessa kesällä 2017? Jäähallissa siksi, ettei koko kaupungista löytynyt tarpeeksi isoa kirkkoa tuhansille hautajaisvieraille)
Mario Lemieuxn tulo jäälle kotikaupungissaan ennen ensimmäistä peliä oli todella hieno hetki.
Etukäteen turnausta jonkinlaisena keinotekoisena NHL:n järjestämänä muoviturnauksena pitäneet ovat kääntäneet kelkkansa nopeasti. Nyt nähdään maailman parhaan liigan aivan parhaat pelaajat lyhyessä turnauksessa. Jokaikinen ottelu on täynnä tähtiluokan pelaajia. Tämä on käsittämätöntä, ja harvinaista herkkua todellisille laatujääkiekon ystäville, alusta loppuun.
Oman maan lipun alla pelaaminen on suuri kunnia vielä päälle jokaiselle pelaajalle.
Yhdeksän pitkää vuotta, ovat uusimpien sukupolvien ihmepelaajat; Connor McDavid, Nathan MacKinnon, Cale Makar, Auston Matthews, ja monet muut saaneet odottaa uutta mahdollisuutta. NHL ei lähettänyt pelaajiaan olympialaisiin vuosina 2018, eikä 2022.
Ajatellaan vaikka Connor McDavidiä. Maailman edistyneimpää jääkiekkoilijaa. Hän on pelaamassa kymmenettä NHL-kauttaan. Pelejä on koossa 768 Stanley Cupin playoffit mukaanlaskien. Pisteitä reippaasti yli tuhat. Kolme Hart Trophyä ja viisi pistepörssin kuninkuutta.
Connor pääsee nyt vasta pelaamaan parhaat vastaan parhaat-turnauksessa, ensimmäistä kertaa urallaan.
Jos tämä on pienet maistiaiset talven 2026 Milanon/Cortinan talviolympialaisiin, hyvältä näyttää.
Ensimmäiset pelit eivät ole intensiivisyydellään vastanneet ehkä Stanley Cupin playoffkiekkoa, mutta pelin nopeus on päätähuimaavaa. Maailman parhaat pelaajat pystyvät pelaamaan niin hirvittävän nopeassa vauhdissa, prosessoimaan tilanteita niin salamannopeasti, että sitä on vaikeaa tajuta, vaikka sitä katsoo paikan päällä, tai useimpien tavoin televisiosta.
Hyökkäykset tulevat päälle niin hurjaa vauhtia, että puolustusten on pakko jättää välit liian suuriksi siinä pelossa, että sieltä tullaan kiekon kanssa ulkokautta ohi. Tämä taas avaa mahdollisuudet pelata myös poikittain.
Tästä ei tullut All Star-pelien tyypillistä korkeatasoista höntsää. Pelaajat itse varoittivat jo ennen turnausta pidetyissä presseissä, että nyt pelataan kyllä tosissaan.
Jonkinlaista esimakua sille, mihin suuntaan maailman huippujääkiekko on menossa, nähtiin syksyn 2016 World Cupin yhdistelmäjoukkueessa, joka oli koottu pohjoisamerikkalaisista alle 23-vuotiaista pelaajista. Ruotsin Tre Kronorin päävalmentaja Sam Hallam mainitsi tuon joukkueen pressissään, mitä pidin hyvänä asiana.
Todd McLellanin valmentaman hirmujoukkueen pelityyli huomattiin siis ainakin Ruotsissa, ja siitä otettiin oppia. Nyt pelaajat ovat hieman vanhempia. Siitä joukkueesta nähdään tällä viikolla Connor Hellebuyck, Colton Parayko, Jack Eichel, Dylan Larkin, Nathan MacKinnon, Auston Matthews, Connor McDavid, ja J.T. Miller Montréalissa ja Bostonissa.
Suomi
Suomi pysyi torstain ottelussa hyvin Team USA:n vauhdissa noin toisen erän puoliväliin saakka. Sitten Mike Sullivan veti valtin hihastaan. Hän sotki pakkaa kesken pelin, kuten hyvältä NHL-valmentajalta, kaksinkertaiselta Stanley Cup-mestarivalmentajalta, voi odottaakin.
Kyle Connor laitettiin ykkösketjun vasemmalta laidalta neloseen (Vincent Trochek, Brock Nelson), Brady Tkachuk nostettiin hänen paikalleen ykköseen, Jack Eichelin ja Matthew Tkachukin vierelle. Kaksi Tkachukin veljestä samassa ketjussa! Se muutti pelin hengen nopeasti.
Dylan Larkin nostettiin samalla nelosesta kolmoseen J.T. Milleriin johtamaan ketjuun, vasemmalla laidalla Matt Boldy.
Suomi-USA pelin kolmas erä oli oikeastaan ainoa toistaiseksi nähdyistä kuudesta huippujääkiekkoerästä, joka ei vastannut odotuksia. Suomi salli USA:n rentoutua ja löytää oman pelinsä.
Kunniaa Leijonille kahdesta ensimmäisestä erästä. En ymmärtänyt NHL:ssä täydessä tulessa olleen Kaapo Kakon jättämistä pressboxiin. Kevin Lankinen on ilmoitettu lauantain Ruotsi-pelin aloittajaksi maalilla. Juuse Saros päästi USA:ta vastaan kuusi laukausta taakseen 32:sta.
Vaikka kiekko osui matkalla mailaan ja muuta, tarpeeksi moni kiekko ei osunut Sarokseen tällä kertaa.
NHL-tuomarit
4 Nations pelataan NHL-säännöillä ja NHL-tuomareilla. Suuri ero MM-kisoissa tai olympialaisissa nähtyyn IIHF-tuomarointiin. Pääasiassa tämä on hyvä asia. Pilli ei soi turhan helposti. Mutta uskon sen suosivan pohjoisamerikkalaisia joukkueita.
Virheitä sattuu ihmisille, jopa ammattilaisseeprapaidoillekin. Kovin paine tuomareilla ja linjahenkilöillä on vasta edessä. Lauantain peleissä tunnetaso nousee uudelle tasolle, ja pelaajat saattavat innoissaan ja keinolla millä hyvänsä voittoa tavoitellessaan mennä liian pitkälle, ja sitten on vihellettävä rangaistuksia.
En ollut samaa mieltä Nikolas Matinpalon saamasta kakkosesta. Jake Guentzel kaatui. Enkä tilanteesta jossa Auston Matthews kompastui Jack Eichelin luistimeen. Olli Määtän maila oli korkealla, mutta hänellä ei ollut mitään tekemistä Matthewsin kaatumisen kanssa. Vaikka kuulin Määtän itse sanoneen haastattelussa, että se jäähy kannatti ottaa.
Nämä huuhaa-jäähyt eivät ratkaisseet ottelua. USA oli selvästi parempi.
Ruotsi-ottelussa erikoistilannepeli voi olla ratkaisevassa osassa. Suomen erikoisuus on viiden hyökkääjän pelaaminen ylivoimassa. Juuso Välimäki (15 sekuntia) ja Esa Lindell (kymmenen sekuntia) ovat NHL-joukkueissaan pelanneet Suomen pakeista eniten ylivoimassa per ottelu.
Waltin pojat
Olemmeko koskaan nähneet välittömämpää vaikutusta meneillään olevaan jääkiekko-otteluun veljesten toimesta, kuin Tkachukkien tullessa samaan ketjuun Suomi-pelissä?
Hansonin veljekset kaiketi viimeksi Lämärissä?
Mike Sullivan sanoi pitäneensä tätä valttia hihassaan siltä varalta, että tilanne vaatisi pientä herätystä.
”Walt” Tkachukin ja kanadalaisen äidin Chantalin kolmas lapsi on tytär Taryn. Muuten voisimme ehkä nähdä kokonaisen ketjun Tkachukkeja?! Täällä Kanadassa ajatellaan, että veljesten kovuus on selvästi peritty Winnipegissä syntyneeltä äidiltä.
Veljekset tekivät neljä USA:n kuudesta maalista. Brady merkkautti kahdeksan taklausta. He ovat unelmoineet yhdessä pelaamisesta vuosikaudet, ja nyt sanoivat todellisuuden olevan paremman kuin mitä unelmat olivat. Brady sanoi leikillään olevansa eniten Stanley Cupin playoffeja katsomossa nähnyt NHL-pelaaja, joka ei ole itse ollut pelaamassa.
Team Canada ja Tre Kronor
”Confrontation des 4 Nations” (kuulostaa niin paljon aggressiivisemmalta ja paremmalta ranskaksi) alkoi huikealla tavalla. Heti ensimmäisellä minuutilla nähtiin Nathan MacKinnonin maali, jonka syöttäjinä olivat Connor McDavid ja Sidney Crosby.
Kolme NHL:n pistepörssin viidestä parhaasta. Kanadan ylivoima teki maalin 15 sekunnissa Willy Nylanderin kakkosen alkamisesta.
37-vuotiaaksi jo ehtinyt Crosby oli kentän paras pelaaja keskiviikkona Bell Centressä. Kolme hienoa ykkössyöttöä maaleihin. Sidissä on jotain sellaista, minkä näemme maailman parhaissa jalkapalloilijoissa. Hän pystyy ottamaan miten tahansa kohti tulevan pelivälineen haltuun ilmasta, kovaa jäästä, lappeellaan, miten tahansa, ja kesyttämään sen. Seuraava liike on jo mielessä, ja tapahtuu nopeasti.
Kaksi ottelua lauantaina
Kaksi kovaa taisteluparia Bell Centressä lauantaina.
Suomi vastaan Ruotsi on aina huipputapaus meille pohjoismaalaisille, mitä ei ehkä Kanadassa ymmärretä. Leijonat eivät onnistuneet käyttämään yleisön suosikkiasemaa hyväkseen USA-ottelussa. Nyt montrealilaisyleisö tuskin asettuu kummankaan puolelle yhtä selvästi.
Odotettavissa on paras Ruotsi-ottelu sitten Torinon olympiafinaalin.
Tre Kronor ei pelaa samanlaista supernopeaa suunnanmuutospeliä ja kontrolloitua kaaosta suoraviivaisesti alhaalta ylös kuin USA pelasi. Suomi ei tule laittamaan ruotsalaisia sellaiseen mankeliin kuin Team Canada teki heti turnauksen ensimmäiset kymmenen minuuttia.
Pakko myöntää, valkoisen leivän maan joukkue on syvempi. Kolmosketju Jesper Bratt, Joel Eriksson Ek, Lucas Raymond oli Tre Kronorin paras ketju Kanada-pelissä.
Odotan parempaa esitystä ruotsalaisten parhailta senttereiltä, Mika Zibanejadilta ja Elias Petterssonilta. Kumpikin oli tosi hiljaa Kanada-ottelussa.
Tre Kronor ei hätääntynyt Kanadan kovaotteisen alun jälkeen avauspelissä. Sam Hallam reagoi hyvin kesken pelin, ja sekoitti pakkaa sopivasti, ykkös- ja kakkosketjujen välillä. Ruotsi pelaa kurinalaista puolustuspeliä, ja samalla sillä on muutama todella vaarallinen maalitykki. Adrian Kempe alkaa tulla tunnetuksi ympäri NHL:n. William Nylander voi ratkaista pelin koska tahansa.
Joitakin muutoksia kuuluu Montrèalissa olevan tulossa Suomen kokoonpanoon. Patrik Laine on pudotettu Eetu Luostarisen ja Anton Lundellin vierelle kolmosketjuun. Mikael Granlund tulee kakkoseen Laineen tilalle, Roope Hintzin ja Sebastian Ahon ketjuun.
Joel Armia saa ilmeisesti jäädä sivuun, ja Kaapo Kakko tulee neloseen hänen tilalleen Erik Haulan ja Teuvo Teräväisen kanssa.
Ihan kansakoulupohjalta, en pidä näistä siirroista. Olisin laittanut Kakon Teräväisen paikalle kolmoseen, pitänyt Laineen kakkosessa, ja Armian kokoonpanossa, Teuvolle vapaailta. Meidän seuraajien ei tietenkään tarvitse näitä vaikeita muutoksia ja päätöksiä tehdä, on helppoa huudella katsomosta ja sohvilta. Mitä mieltä lukijat?
Odotan parempaa peliä Hintziltä ja Lehkoselta kuin USA:ta vastaan nähtiin. Isojen, ja pienempienkin pelien mies Kevin Lankinen siis aloittaa tolppien välissä.
Odotan enemmän laukauksia kuin syöttöjä hyvistä paikoista. Tilanne, jossa Sebastian Aholla ja Roope Hintzillä oli edessään vain yksi USA:n pelaaja jäi monen mieleen. Ahon olisi kannattanut laukoa itse, eikä yrittää heittää lättyä kohti kaveria.
Antti Pennanen puhui Montrèalissa nopeammista ja yhtenäisemmistä avauksista.
Veikataan tässä yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa Ruotsi-peliä, kuin ehkä odotetaan.
Team Canada vastaan USA
Team Canada vastaan Team USA on jo aikoja sitten ohittanut Team Canada vastaan Venäjä-ottelujen statuksen. Käännös tapahtui viimeistään raskaan sarjan mestaruusottelussa (ei finaali) Vancouverin olympiakisoissa, kun Team Canada rökitti venäläiset jään rakoon Ken Hitchockin suunnittelemalla taktiikalla.
Kovaa fyysistä peliä odotettavissa varmasti lauantainakin. Ei kannata mennä jääkaapille ottelun ensimmäisten kymmenen minuutin aikana, koska odotettavissa on taklauksia taklausten perään. Sam Bennett saa ilmeisesti pelivuoron kolmosketjussa. Näin omin silmin Bennettin antavan puhtaan taklauksen tällä kaudella Edmontonissa. Jotkut olisivat valinneet Tom Wilsonin joukkueeseen juuri tällaisia pelejä varten. Pystymme kuvittelemaan miksi.
USA:n vahvuus lauantain huippuottelussa saattaa olla henkisellä puolella. Lyhyessä turnauksessa joukkuehengen ja yhteisen kemian löytäminen nopeasti on huipputärkeää, ja vihaisennäköisen linnun maan joukkueella on useampia yhdistäviä asioita.
Alkaen kanadalaisyleisön buuamisesta USA:n kansallislaulun esittämisen aikana. Syy maailmankuulun ylikohteliaan kanadalaiskansan tunteitten osoittamiseen tylyllä tavalla on mielestäni ymmärrettävä, mutta pelaajien mielipidettä siihen ei mielestäni pitäisi kysyä. Pysytään pelissä. Mutta jotkut Tkachukin veljesten kaltaiset ihmiset saavat vain lisää polttoainetta ja motivaatiota vihamielisestä ympäristöstä.
Amerikkalaiset ripustavat Johnny Gaudreaun paidan ottelun parhaan pelaajan paikalle. Paljon pieniä, henkisiä asioita, jotka on ymmärretty. Lisäksi useimmat pelaajat tuntevat toisensa hyvin kansallisen kehitysohjelmansa ansiosta.
Veikataan tässä, että Team Canada ottaa voiton sen parhaitten pelaajien etumatkan ansiosta. Crosby, MacKinnon, McDavid ja puolustajien pistepörssiykkönen Makar näyttävät pelaajilta, joitten tulisi oikeastaan pelata ylemmässä turnauksessa, jos sellainen jossain olisi. Bobby Orrista sanottiin joskus samaa. Hän näytti olevan valmis kutsuttavaksi ylös NHL:stä.
Jon Cooper sanoi jotain mielenkiintoista Ruotsi-ottelun jälkeen. Tähtipelaajista kootun joukkueen valmentaminen ei ole helppoa, koska seurajoukkueissaan 20 minuutin jääaikoihin tottuneet pelaajat joutuvat nyt maajoukkueessa pelaamaan paljon vähemmän, omaksumaan erilaisen roolin. Egot on jätettävä narikkaan, kuten sanotaan. Vain aivan huipputähdet saavat pelata isoja minuutteja suurissa rooleissa.
Cooper sanoi, että pelin ratkaisun venyttyä jatkoajalle, ja tilanteessa, jossa osa pelaajista ei enää päässyt jäälle ollenkaan, penkiltä kuului äänekkäin kannustus juuri näitten pienempään rooliin joutuneitten taholta. Hyvä esimerkki kovan joukkuehengen merkityksestä.
Maalivahtipeli pysyy suurimpana kysymysmerkkinä jääkiekon kotimaan joukkueelle. Jordan Binnington päästi pari helpompaa mielestäni Tre Kronoria vastaan, mutta samalla onnistui varmistamaan voiton, kun sitä vaadittiin. Pisteet siitä, ettei Binningtonin fokus ja kasetti levinnyt parin kyseenalaisen maalin takia.
Näemmekö Adin Hillin tolppien välissä lauantaina? Tuskin. Binnington on turnauksessa siksi, koska hän elää isoista peleistä.
Connor Hellebuyck lähti turnaukseen maailman parhaana maalivahtina, jonka maine Stanley Cupin playoffeissa on epävakaa. Hän joutuu yhä todistamaan kykynsä vahtina, joka pystyy voittamaan, kun kaikki rahat ovat pöydällä. Lauantaina tulee suurin ja tähänastisista kovin testi todistaa.
Ja viisi päivää myöhemmin voi tulla vielä kovempi testi.
Kanadalla on ongelmia puolustuksen kanssa. Shea Theodore loukkaantui harmittoman näköisessä tilanteessa Ruotsi-ottelussa, ja Travis Sanheim saa tilaisuuden pelata hänen sijallaan. Cale Makaria ei näkynyt perjantain harjoituksissa, mikä huolestuttaa. Drew Doughty pelasi ok keskiviikkona, mutta vain kuusi NHL-ottelua pelanneella konkarilla ei luistin vielä kulkenut ihan vaaditulla tavalla.
Thomas Harley on kutsuttu stand-byksi varalle Bostoniin kaiken varalta.
Lauantai-illan huumaa
Lauantaista on tulossa jääkiekkokauden paras päivä, kuin jonkinlainen joulu, ainakin tähän mennessä.
Kansallislaulujen laulajan nimeä pidetään yhä salassa. Voisiko se olla kanadanranskalainen Cèline Dion? Ollaan sentään Montrèalissa.
Lisää huippujääkiekkoa, ja jääkiekkokulttuuria, mikä saa jääkiekkonörtit ja -romantikot haukkomaan henkeään. Montrèalissa osataan järjestää. Olemme jo nähneet Mario Lemieuxn, Vincent Damphoussen, Teemu Selänteen, Daniel Alfredssonin ja Georges Laraquen kaukalon matolla.
Lisää tulossa siis. Yhtä asiaa on tullut ajateltua. Mikä tekisi kaikesta tästä pelin ulkopuolisesta kulttuurista vieläkin täydellisemmän? Mikä saisi Montrèalin asiantuntevan yleisön hurraamaan vieläkin kovemmin, antamaan loputtoman standing ovationin?
Aivan oikein.
Vain Saku Koivu puuttuu.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
