Pääsiäinen Suomessa ei ole pelkkää suklaamunia ja mämmiä – tai ainakaan se ei ennen ollut. Aiemmin pääsiäinen oli täynnä taikauskoa, hiljentymistä ja kansanperinteitä, joita nykyihminen voisi pitää vähintäänkin erikoisina. Mutta jokaisessa niistä oli oma logiikkansa ja usein ripaus keväistä magiaa.
Tässä siis kuusi vanhaa pääsiäisperinnettä, jotka ovat vuosien saatossa hiljalleen kadonneet… mutta ehkä ansaitsisivat vielä paluun.
Lankalauantain siivous – kirjaimellisesti kirouksen pesua
Nimi lankalauantai ei tule neuleharrastuksesta vaan siitä, että ennen vanhaan tämä päivä oli kevään suurin siivouspäivä.
Sanottiin, että silloin ”langettiin synnistä takaisin arkeen” ja siksi kotitalot kuurattiin lattiasta kattoon – ei vain hygienian takia vaan myös pahojen henkien karkottamiseksi.
Nokeentuneet takat, likaiset ikkunat ja villakoirat sängyn alla saivat lähteä.
Broidin nykyversio tästä on ehkä se, kun iskee paniikkisiivous ennen vierailevia sukulaisia.
Pääsiäislukko – älä vaan naulaa lyö!
Vanhan uskomuksen mukaan Pitkäperjantaina ei saanut tehdä mitään raskasta työtä. Erityisesti naulaaminen oli kielletty.
Jotkut taloudet ottivat tämän niin vakavasti, että vasarat kätkettiin piiloon koko päiväksi. Joskus jopa hevosten kaviot jätettiin kengittämättä ettei vaan synny vasarankoputusta. Hyvä jos nykyään edes muistetaan miksi kaupat on kiinni.
Mämmin pyhä valmistus – kun mämmi oli vielä slow foodia
Ennen kuin mämmi tuli kartonkirasioissa ja vaniljakastike valmiina kylkeen – se keitettiin, imelletettiin ja paistettiin kotona tuntikausien ajan.
Mämmi ei ollut pelkkä jälkkäri – se oli projekti johon osallistui koko perhe ja jota varten mallasruisjauhot käytiin ostamassa kauppamatkan päässä olevasta myllystä.
Parhaat mössöt tehtiin aidosti käsin, leivinhiivalla ja rakkaudella.
(Ja kyllä, se myös maistui siltä.)
Palmusunnuntain pajunkissat ja oikea virpominen
Tänä päivänä virpominen on enemmänkin suklaanmetsästystä – mutta ennen se oli siunauksen ja terveyden toivotuksen rituaali, johon kuului selkeä roolitus:
Palmusunnuntaina tytöt pukeutuivat noidiksi ja kiersivät talosta taloon, mutta oikeana virpomispäivänä Lankalauantaina – vuorossa olivat pojat.
Pajunoksat koristeltiin itse. Usein paperisuikaleilla ja sulilla. Virpomisessa oli vahva toivomus tulevasta hyvinvoinnista.
Suklaata? Ehkä joskus, mutta usein palkka oli omena, kolikoita tai parhaassa tapauksessa munkki.
Trullit ja tulen voima – pahat henget pois pihasta
Pohjanmaalla ja muualla länsirannikolla pääsiäiseen kuului trullit eli pahantahtoiset noidat. Ne liikkuivat öisin ja tekivät kepposia.
Siksi pääsiäislauantaina poltettiin pääsiäiskokkoja joilla karkotettiin trullit ja muut epäilyttävät voimat.
Kokko ei ollut vain tuli – se oli turvatakuu kevään kynnyksellä.
Pihalle laitettiin myös rautanauloja tai ripustettiin teräviä esineitä noitien pelotteeksi.
Moderni versio tästä on ehkä se, kun jätät verhot auki ettei kukaan uskalla tulla ovikelloa soittamaan.
Hiljainen koti – pääsiäisrauha ennen kännyköitä
Ehkä vanhin ja vaikuttavin perinne oli täydellinen hiljentyminen pitkänäperjantaina.
Ei soitettu musiikkia, ei katsottu televisiota (jos sitä oli), eikä varsinkaan naurettu kovaan ääneen.
Lapsetkin tiesivät, että nyt ollaan vakavien asioiden äärellä.
Joissain kodeissa verhotkin suljettiin koko päiväksi ja kylään ei menty eikä kutsuttu ketään.
Nykyihmiselle tämä olisi kuin äkillinen vieroitus somesta – mutta silloin se oli pyhä hetki.
Ja ehkä myös hetki jolloin joku ehti oikeasti pysähtyä.
-Broidi
