Otteluilta alkoi poikkeuksellisen tiiviillä latauksella: kävelymusiikki, lippujen meri ja se hiljainen kohina, joka edeltää suuria urheiluhetkiä, kun sekä katsomo että kulmat tietävät, että ensimmäiset sekunnit ratkaisevat suunnan. Vastassa oli hallitseva mestari, potkujen ja rytmin mestari, joka oli tottunut viemään vastustajilta ajan ja tilan heti alusta. Tämä kerta näytti siltä, että kumpikaan ei aio peruuttaa.
Etäisyyden mittaus ja kielen luku
Ensimmäiset kosketukset kertoivat pelikirjan: pieni etukäden hipaisu, kevyt jalkaisku, vartalon kulman muutos – ei vahingoittamaan, vaan lukemaan reaktiota ja rakentamaan ajatuskarttaa siitä, mihin pää liikahtaa kun uhka tulee. Nämä mikropäätökset tehdään vaistolla, mutta ne syntyvät kuukausien valmistautumisesta: nuotit haetaan ennen kuin orkesteri alkaa soittaa kovaa.
Hetki jolloin aika pysähtyi
Ratkaisu syntyi yhdestä kytkimestä. Kun mestari vihjasi vasemman puolen potkun varjoa ja käänsi yläkroppaa, askel sisään kohtasi liikkeen ja vasen suora lähti vartalosta kuin nuoli valmiiksi avattuun ikkunaan. Ajoitus, kulma ja se pieni hetki, jolloin pää on menossa samaan suuntaan kuin lyönti, tekivät lopun: kaatuminen, nopeat viimeistelyiskut, tuomari väliin. Kolmetoista sekuntia on lyhyt aika, mutta enempää ei vaadita legendaosastolle. Conor itse kommentoi vastustajaansa ottelun jälkeen tyynesti: ”Hän on voimakas ja hän on nopea, mutta tarkkuus voittaa voiman, ajoitus voittaa nopeuden.”
Jälkipyykki kehässä
Seremonia oli ytimekäs: vyö, halaukset, sanat nurkalle ja käsi ilmaan. Eleissä oli sama tarkkuus kuin suorituksessa – hetki kiinnitettiin kuin nastalla seinään. Se oli lupauksen lunastus ilman ylimääräistä koreografiaa, ja silti jokainen liike tuntui harkitulta, osalta tarinaa, joka oli kerrottu jo ennen alkua.
Kaupunki joka syttyi yhdestä iskusta
Ottelupaikan käytävissä ihmiset halailivat vieraita kuin tuttuja. Dublinissa pubit muuttuivat katsomoiksi, tuolit työnnettiin syrjään ja laulut alkoivat kaduilla melkein samaan aikaan. Taksien takapenkeillä peilailtiin hidastuksia käsillä, baareissa kerrottiin “missä olin kun se tapahtui” -versiot, ja videoklipit kiersivät puhelimesta toiseen kuin yhteinen kertosäe, jota kukaan ei kyllästynyt toistamaan.
Miksi tämä hetki jäi elämään
- Tiivis täydellisyys: vapaaottelussa harvoin nähdään ajoitus, joka näyttää yhtä yksinkertaiselta ja on samalla näin monimutkaisen valmistelun tulos
- Lupaus ja lunastus: harva urheilija puhuu äänekkäästi ja toimittaa täsmälleen sen mitä lupasi – tämä oli se poikkeus
- Kansallinen kaiku: ilta, joka tuntui yhden urheilijan voittoa isommalta, koko kaupungin yhteiseltä kohahdukselta
- Tämä on edelleen historian nopein lopetus mestaruusvyöottelussa.
Broidin loppukaneetti:
Urheilussa on hetkiä, jotka voi selittää taktiikalla ja tekniikalla. Sitten on hetkiä, jotka selitetään sydämellä. Mcgregorin 13 sekunnin tyrmäys on molempia: täydellinen ajoitus ja täydellinen hetki. Se on postimerkin kokoinen kohtaus, johon mahtuu kokonainen yö, kokonainen kaupunki ja kokonainen sukupolvi, joka muistaa tarkalleen missä oli, kun kello ehti napauttaa vasta yhden kerran. Ja juuri siksi se elää edelleen – lyhyt kuin huokaus, pitkä kuin laulu.
-Broidi
