On jalkapalloilijan painajainen, joka ei mahdu uniin: pallo kimpoaa, kulma on väärä, pallo lipsahtaa omaan maaliin ja yhtäkkiä koko stadion hengittää sisään samaan aikaan. Helmikuussa 2022 Uuden-Seelannin maajoukkuepuolustaja Meikayla Moore koki jotain, mitä harva ammattilainen koskaan – ja mitä kukaan ei halua: kolme omaa maalia samassa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Täydellinen hattutemppu tarkoittaa, että pelaaja tekee maalin molemmilla jaloilla ja puskulla.
Näin se tapahtui – kolme kosketusta, kolme haavaa
- Leveäksi suuntautunut laukaus osui Mooren oikean jalan blokkiin ja kimposi niin, että pallo lensi kohti takakulmaa.
- Toinen syntyi yhtä julmasti: keskitys osui puolustajan päähän ja suunta vaihtui sen verran, ettei maalivahti ehtinyt mukaan.
- Kolmas oli ainoa “virheen” näköinen: kiireinen purku vasemmalla jalalla epäonnistui ja pallo sujahti sisään – yritys oli oikea, tarkkuus ei.
Kolme tilannetta, jotka useimmiten päätyvät kulmapotkuiksi tai veskarin hanskoihin, osuivat tällä kertaa samaan pelaajaan saman puoliajan sisällä. Lopputulos oli todennäköisyyksien ääripää.
Kun maailma näkee vain klipin
Koosteet tekevät tarinasta yksinkertaisen, mutta valmennusnäkö kulkee toisin. Vastustajan luotsi huomautti myöhemmin, että Moore oli toistuvasti oikeassa paikassa ja että kaksi kolmesta tilanteesta oli ennen kaikkea pahan onnen geometriaa, ei huonoa sijoittumista. Se ei poista kipua, mutta se palauttaa mittasuhteet.
Mielentaito on tärkein taito
Urheilussa kehutaan fysiikkaa ja tekniikkaa, mutta juuri tällaiset yöt mittaavat kovinta materiaalia: mielen. Kolmen kimmokkeen jälkeen on helppo kadota varjoihin, vaikeampi palata seuraavalla viikolla samalle paikalle, samaan rooliin ja vaatia itseltä uudestaan samoja vaistoja. Ammattilaisen määritelmä ei ole virheiden puute, vaan kyky jatkaa pelaamista niiden läpi.
Miksi tämä tarina kannattaa muistaa
- Se opettaa, ettei helppoja johtopäätöksiä kannata tehdä yhdestä illasta – varsinkaan kimmokepelin jälkeen
- Se muistuttaa, että puolustajan työ on useimmiten näkymätöntä – näkyväksi se muuttuu usein vasta, kun jokin menee pieleen
- Se näyttää, miten joukkueen tuki ja valmennuksen rehellinen analyysi ovat arvokkaampia kuin somen nopeat tuomiot
Broidin loppukaneetti:
Meikayla Mooren ilta oli äärimmäinen epäonnen vyyhti ja silti ammattilaisen tie kulkee aina samaan suuntaan: takaisin kentälle, takaisin perusasioihin, takaisin siihen ensimmäiseen syyhyn, miksi peliä koskaan rakasti. Siksi tätä iltaa ei lopulta mitata YouTube-klikkauksissa, vaan siinä hetkessä, kun seuraava keskitys tulee – ja puolustaja astuu jälleen väliin. ”Täydellinen” hattutemppua omaan maaliin tuskin tullaan koskaan näkemään uudelleen.
-Broidi
