2.12.2023. Menestyksekäs junnuvalmentaja Patrick Roy on nyt vanhempi ja kypsempi kuin se tulisielu, jonka näimme aikaisemmin Montreal Canadiensin ja Colorado Avalanchen maalivahtina. Tässä pieni muistelo pelaajakauppaan, ja siihen johtaneisiin tapahtumiin näinä päivinä, tasan kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten.
Habitants-legenda
Montrealilaisille Patrick Roy on viimeinen side voitokkaaseen menneisyyteen. Hän oli viimeisen Canadiens-mestarijoukkueen – ja samalla viimeisen kanadalaisen mestarijoukkueen – maalivahti vuonna 1993. Hän oli tuon joukkueen tärkein pelaaja.
Roy edustaa tärkeää jaksoa Montreal Canadiensin lähihistoriassa. Kaikki Canadiensin pelaajat ovat suosittuja pelaaja-aikoinaan. Hyvin harvoista ja valituista tulee ikoneja, joitten suosio pysyy yhtä suurena pelaajauran jälkeenkin.
Maurice ”The Rocket”Richard. Jean Beliveau. Guy Lafleur. Ja sitten tuleekin Patrick Roy.
Eikä ketään hänen jälkeensä.
Menestyksekäs junnuvalmentaja, joka kävi NHL:ssä
Patrick Royn vierailu Colorado Avalanchen valmentajana on hyvin useimpien muistissa. Kolme kautta, 2013-16. Jack Adams-palkinto vuonna 2014 miehelle, joka maalivahtina voitti Conn Smythe-palkinnon ennätykselliset kolme kertaa.
Hän sai päävalmentajan tittelin viereen myös tittelin ”Vice-President of Hockey Operations” eli jääkiekkotoimintojen varajohtaja. Tämä tarkoittaa sitä, että hänellä oli sanavaltaa seuran pelaajakehitys- ja varaustoiminnassa.
Royn tiedettiin vaikuttaneen pelaajapäätöksiin Joe Sakicin kanssa, mikä oli hyvin epätavallinen oikeus tulokasvalmentajalle NHL:ssä.
Ensimmäinen todella rohkea päätös, johon Patrick Royn tiedetään vaikuttaneen tuli jo varauspäivänä New Jerseyssä, kesällä 2013.
Moni luuli Avalanchen varaavan Denverissä kasvaneen tähtipuolustaja Seth Jonesin, mutta ykkösvaraus kohdistuikin Nathan MacKinnoniin.
Avalanchellä olisi ollut käyttöä Jonesille puolustuksessa, mutta Roy tunsi MacKinnonin hyvin ajoiltaan Quebecin junnuliigassa. Hän tiesi, että MacKinnon pystyisi auttamaan joukkuetta välittömästi.
MacKinnon omasi poikkeuksellisen luistelunopeuden. Hän pystyi kiihdytttämään täyteen vauhtiin salamannopeasti ja osasi kääntyä pienessä tilassa. Vähänkin tilaa jäällä ja hän teki tuhojaan. Kyky nähdä tilanteita ikään kuin hän katsoisi ylhäältä kaikessa rauhassa.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin on helppoa todeta, että Colorado Avalanche varasi oikean pelaajan Nathan MacKinnonissa.
Kaikessa varaus- ja pelaajahankintapolitiikassa on Coloradossa onnistuttu löytämään yksi yhteinen punainen lanka. Jokaisen pelaajan kohdalla on haettu oikeaa luonnetta pelitaitojen lisäksi. Tässä opetus, joka ei ole onnistunut esimerkiksi paremmista varauslähtökohdista toimineessa Edmonton Oilersissa. Ainakaan ennen Ken Hollandin aikaa.
Hyvin sijoitettu kymppitonni!
Patrick Roy onnistui luomaan täysin uuden identiteetin Colorado Avalanchelle. Hän toi joukkueelle uuden, itsevarmemman tyylin. Tämä porukka jopa käveli hallille eri tavalla kuin aikaisemmin. Voisi melkein vannoa. Askeleessa oli itsevarmuutta.
Kaikki alkoi jo ensimmäisessä runkosarjaottelussa Anaheim Ducksia vastaan.
Avs oli jo voittanut kotiavauksensa komeasti maalein 6–1, mutta Roy piti tulokas Nathan MacKinnoniin kohdistunutta polvitaklausta tarpeettomana.
Ensimmäistä NHL-otteluaan valmentanut Patrick Roy nousi pelaajapenkkien välissä olevaa pleksiä vastaan. Hän löi siihen ja huusi toisella puolella olleelle valmentaja Bruce Boudreaulle ja koko Anaheim Ducksin joukkueelle mielipiteensä.
Royn pelaaja-ajoilta tuttu tulisieluinen temperamentti läikkyi yli ja kunnolla.
NHL antoi kymmenen tuhannen dollarin sakot ja torut valmentajan tämän käytöksestä.
”Ymmärrän sen nyt,” sanoi Roy sakot saatuaan. ”Samanaikaisesti tulen aina puolustamaan pelaajiani.”
Colorado Avalanchen pelaajilta valmentajan teko ei jäänyt huomaamatta. Ensimmäisestä päivästä lähtien he tiesivät, että mies penkin takana seisoo aina heidän takanaan, kirjaimellisesti. Roy ei yrittänyt vain myydä pääsylippuja tuleviin peleihin.
Parhaiten sijoitettu $10,000 koko kaudella.
Royn tyyli valmentaa nuorta joukkuetta oli pelaajien antamien lausuntojen perusteella ollut positiivinen. Junnuliigassa kahdeksan vuotta viettänyt valmentaja antaa pelaajien tehdä virheitä ja oppia niitten kautta. Ilmapiiri oli positiivinen ja rento harjoituksissa.
Matt Duchene kertoi CBC:lle kysyttäessä eroja Mike Babcockin ja Patrick Royn valmennustyyleissä, että ”kaikki heidän tekemisensä perustuu voittamiseen. Babcock on vakavampi harjoituksissa. Roy heittää vitsiä. Hän luistelee jäälle, naureskelee ja tekee maaleja reboundeista harjoitteissa. Ottelutilanteessa kummatkin ovat vakavia.”
Patrick Royn valmennustyylissä ei tunnettu käsitettä koirankoppi. Jos pelaaja teki virheen, Roy antoi tälle rakentavaa palautetta. Tällainen kohtelu innostaa nuoria jääkiekkoammattilaisia. Ei tarvitse pelata virheitä peläten.
Nöyrällä työllä penkin taakse
On huomioitava, ettei Patrick Roy tullut entisen NHL-seuransa valmentajaksi kylmiltään. Hän valmensi kahdeksan pitkää vuotta junnukiekkoa opetellen valmentamisen kunnolla ensin.
Moni NHL-pelaaja on yrittänyt ryhtyä valmentajaksi opettelematta vaativaa ammattia kunnolla ensin alemmilla tasoilla. Toki Patrick Roy omisti oman junnujoukkueensa, mikä teki valmentamisesta helpompaa.
Roy on tunnettu suuresta egostaan, mutta se ei tullut tielle hänen osoittaessaan kunnioitusta valmentamisen vaikeutta kohtaan, ja hankkiessa ammattitaidon kovemman koulun kautta.
Hän palasi Quebec Rempartsin valmentajaksi ja GM:ksi vuonna 2018, ja ilmoitti jäävänsä syrjään viime keväänä, kun Remparts voitti Kanadan junnumestaruuden Memorial Cupin finaalisarjassa erittäin kovaa Seattle Thunderbirdsiä vastaan.
Roy tunnettiin Quebecin junnuliigassa valmentajana, managerina ja omistajana, joka tunsi kaikkien joukkueitten kaikki pelaajat. Jokaisen joukkueen jokaisen pelaajan tilastot ja prospektit. Hän osoitti samanlaista omistautumista jääkiekkovalmentamista ja johtamista kohtaan kuin urallaan pelaajana.
Patrick Roy on sanonut, että hän on valmis valmentamaan vain kahta joukkuetta NHL:ssä. Montreal Canadiensia ja Colorado Avalanchea. Juuri nyt emme tiedä, mitkä hänen tulevaisuuden suunnitelmansa ovat. Viime kesänä Hockey Night in Canada raportoi, että Columbus Blue Jackets oli lähestynyt päävalmentajan paikkaa koskien.
On siis aika vilkaista menneisyyteen.
Joulukuun 2. päivä, 1995.
Patrick Royn viimeinen ottelu Montreal Canadiensin pyhä flanelli päällä jäi yhdeksi 1990-luvun parhaiten muistetuista NHL-hetkistä.
Neljä päivää myöhemmin toteutunut pelaajakauppa Colorado Avalanchen ja Montreal Canadiensin on aina yksi NHL:n merkityksellisimmistä pelaajakaupoista.
Tämä pelaajakauppa oli yllättävin ja koko NHL:n kohtaloihin eniten vaikuttanut kauppa sitten Wayne Gretzkyn siirron Edmontonista Los Angelesiin seitsemän vuotta aikaisemmin.
Tuona kohtalokkaana joulukuun iltana Canadiensin vieraaksi Montrealin Forumiin saapui tutun miehen, Scotty Bowmanin valmentama Detroit Red Wings. Red Wings voitti ottelun murskaluvuin 12–1. Montrealin huonoin kotiottelu koko seuran historiassa.
Canadiensin valmentaja Mario Tremblay piti Patrick Royn maalilla ensimmäisten 9 maalin ajan. Kun Roy lopulta päästettiin pois maalilta hän riisui maskinsa ja marssi eturivissä istuneen Canadiensin presidentti Ronald Coreyn luo ilmoittaen tälle, että hän on juuri pelannut viimeisen ottelunsa Montrealin paidassa.
Sitten Roy istuutui Pat Jablonskin tyhjäksi jättämälle kakkosvahdin paikalle penkin päähän. Ohimennessään Roy ja Tremblay tuijottivat toisiaan murhaavin katsein.
Roy ja Tremblay
Mario Tremblay oli ollut Patrick Royn kämppäkaveri pelikiertueilla Royn ensimmäisellä NHL-kaudella, mutta kaverukset eivät tulleet enää toimeen toisen tullessa valmentamaan Montreal Canadiensia.
Patrick Roy piti enemmän edellisenä keväänä potkut saaneen Jacques Demersin tyylistä antaa maalivahdilleen vapaammat kädet.
Tremblayn ja Royn huonot välit saavuttivat kiehumispisteen Detroit Red Wingsin tultua Montreal Forumiin. Tremblay oli aikaisemmin ilmoittanut, ettei hän ollut pitänyt Scotty Bowmanista tämän valmentaessa Canadiensia, jossa hän oli pelaajana 1970-luvulla.
Tilaisuus näyttää entiselle valmentajalle ei onnistunut. Ilta oli Patrick Royn pelaajauran huonoin. Yhdessä vaiheessa Sergei Fedorovin ammuttua kaukolaukauksen Royn suojuksiin, Forumin yleisö antoi sarkastiset suosionosoitukset. Roy tuuletti torjuntaansa vähintään yhtä sarkastisesti.
Tämä oli temppu, jota Patrick Roy jälkeenpäin on myöntänyt katuneensa eniten.
Seuraava päivä ja avioero
Seuraavana päivänä Canadiensin GM Rejean Houle asetti Royn pelikieltoon.
Roy itse oli jo katuvalla päällä; hän pyysi anteeksi tunteenpurkaustaan. Hän veti viimeisen pelin pelaamista koskeneet sanansa takaisin, mutta Houle päätti kaupata tähtimaalivahtinsa pois silti.
Avioero oli lopullinen. Montreal Canadiensin suurimpiin kuulunut pelaaja sai jatkaa uraansa muualla.
Colorado Avalanchen GM Pierre Lacroix oli ollut Patrick Royn agentti vuosien ajan. Lacroix oli Royn hyvä ystävä. Canadiensin Directeur General Rejean Houle meni vipuun, ja antoi Royn sekä Mike Keanen Coloradoon. Montreal sai maalivahti Jocelyn Thibault’n sekä hyökkääjät Andrei Kovalenkon ja Martin Rucinskyn.
Ensimmäistä kauttaan Denverissä pelannut Avalanche sai tarvitsemansa ykkösmaalivahdin, johtajuutta ja paljon luonnetta hyökkäykseen. Tämä oli pelaajakauppa, joka tuli todellisena shokkina koko NHL-maailmalle. Vaikka etukäteen tiedettiin, että Roy tultaisiin kauppaamaan.
Avalanche sai huippuvahdin halvalla
Useita kertoja jälkeenpäin on mietitty sitä, miksei Montreal saanut parempaa korvausta Patrick Roysta. On selvää, ettei tätä pelaajakauppaa olisi koskaan tehty saman organisaation kanssa, jos se olisi vielä pelannut lähellä Quebec Cityssä. Colorado oli tarpeeksi kaukana läntisessä konferenssissa.
Montrealin GM Rejean Houle oli pahan PR-fiaskon edessä. Hänen oli tehtävä siirtonsa nopeasti ja ovela Pierre Lacroix tuli paikalle oikeaan aikaan.
Royn lähdön jälkeen Montreal Canadiens oli pitkään huonossa jamassa. Se laitettiin myyntiin. Yksikään kanadalainen yritys ei halunnut ostaa jääkiekon Mona Lisaa, joka kävi välillä amerikkalaisomistuksessa, kunnes vanha kunnon Molsonin perhe palasi myöhemmin ja osti seuran takaisin.
Patrick Roy ja Mike Keane jättivät Montrealin kyyneleet silmissään.
Denverissä heitä odotti kuitenkin uusi tulevaisuus. Avalanche voitti Stanley Cupin heti seuranneena keväänä 1996 ja uudelleen vuonna 2001.
Sormukset korvissa
Kevään 1996 pudotuspeleissä Roy antoi kuuluisan vastauksensa Chicago Blackhawksin Jeremy Roenickin ihmeteltyä, miksei hänelle annettu rangaistuslaukausta, ja Royn sanottua, että hän olisi pysäyttänyt senkin.
”En kuullut kunnolla, mitä Jeremy sanoi, koska kaksi Stanley Cup -sormustani peittävät korvani,” murjaisi Roy huvittuneille median edustajille.
Finaalisarjassa Florida Panthersiä vastaan Roy seisoi ylpeänä maalillaan, kun Panthers-fanit heittivät jäälle muovisia rottia ja ehkä jonkin oikeankin. Hän ei mennyt maalinsa suojaan, vaan antoi rottien osua suojuksiinsa.
Panthersin rottamainen tuhkimotarina päättyi Colorado Avalanchen mestaruuteen.
Butterfly-vahtien esikuva ja Pyhä Patrick
Patrick Roy päätti uransa NHL:ssä usean maalivahtiennätyksen omistajana.
Neljä Stanley Cupia. Kolme Conn Smythe-palkintoa ainoana pelaajana. Häntä pidetään etenkin Quebecin provinssista tulleitten perhostyylisten maalivahtien esikuvana. Hänen esimerkillään butterfly-tyyli yleistyi.
Roy puhui tolpilleen, hyppi sini- ja punaviivojen yli erätauoilla eikä koskaan antanut haastatteluja pelipäivinä.
Yksi NHL-historian suurista maalivahdeista.
Kaikki suuret maalivahdit NHL:n historiassa olivat aina omalla tavallaan erilaisia.
Pelottomia ja ennen kasvosuojusten tuloa lähes itsetuhoisella tavalla hulluja. Kuten surullisen hahmon maalivahti, 400 tikin Terry Sawchuk. Omaleimaisia erakkoja kuten Jacques Plante. Eksentrikkoja.
Patrick Roy oli ensimmäinen huippumaalivahti, joka oli varustettu todella suurella egolla. Hän käyttäytyi suurta itseluottamusta ja ylimielisyyttä uhkuen niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Tämä tyyli sopi juuri hänelle ja toi hänelle suurta menestystä.
Roy oli maalivahti, jota joko rakastettiin tai vihattiin. Hän toimi aina omilla ehdoillaan. Monta kertaa tällä palstalla on kerrottu tarina siitä, kuinka Edmontonissa pidetyn pelipäivän aamuluistelun jälkeen ranskankielisen Radio Canadan toimittaja Patrick Henry lähestyi Royta tämän äidinkielellä Avalanchen pukuhuoneessa.
Roy viittoili Avsin napoleon-syndroomaiselle PR-ukolle Jean Martineaulle sanaakaan sanomatta. Toimittaja heitettiin kirjaimellisesti ulos kopista.
Tämä ei ollut ystävällisesti kaikkien kanssa koska tahansa jutteleva Martin Brodeur. Tai Miikka Kiprusoff, joka hymyillen sanoi ”jutellaan pelin jälkeen” ja keskittyi peliin omalla tavallaan. Tai lepposa viiksivallu Stuart Skinner. Ei.
Roy oli ensimmäinen NHL-maalivahti, joka jo uransa alkuaikoina käytti ylisuuria varusteita kiekon pysäyttääkseen. Hänen maalivahdin räpylänsä kasvoi ennennäkemättömiin mittoihin. Hän käytti verkkoja paitansa kainaloissa ja jääkiekkohousuissaan.
NHL muutti sääntöjä maalivahtien suojusten pienentämiseksi juuri Patrick Royn ansiosta, mutta sääntöjen muuttuttuakin hän vain jatkoi voittamista.
Poikavuosinaan Quebec Cityssä Patrick Royn idoli oli Nordiquesin maalivahti Daniel Bouchard. Bouchard antoi kerran mailansa Roylle. Nuori Patrick nukkui se vierellään siitä lähtien joka yö.
A-junioreissa Roy pelasi Quebecin junnuliigan Cranby Bisonsissa, Q:na tunnetun liigan huonoimmassa joukkueessa. Tämä sopi hyvin, sillä joka ottelussa noin 50 torjuntaa tekemään joutuva maalivahti kehittyisi paremmin kuin paremman joukkueen vahti, joka näkisi ehkä 20 kiekkoa.
Kolmannella A-junnukaudellaan 1984–85 Roy ei mahtunut Suomessa maailmanmestaruuden voittaneeseen Kanadan U20-joukkueeseen, mutta hän pääsi pelaamaan yhden pelin Montreal Canadiensissa. Hän sai rekisteriinsä voiton yhden erän pelaamisellaan.
Keväällä 1985 Patrick Roysta tuli yllättäen AHL-joukkue Sherbrooke Canadiensin ykkösvahti. Joukkue voitti Calder Cup-mestaruuden vasta 19-vuotiaan keltanokan johdolla.
Seuraavan syksyn harjoitusleirillä Roy otti Montreal Canadiensin ykkösvahdin paikan. Ensimmäinen NHL-kausi päättyi täysin yllättävään Stanley Cup-mestaruuteen. Royn hämmästyttävä peli palkittiin Conn Smythe-palkinnolla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Nuorin Smythe-voittaja kautta aikojen.
Hän voitti 15 playoffpeliä ja hävisi vain 5. Ottelua kohti päästettyjen maalien keskiarvo 1.98.
Patrick Roy vietti 12 kautta Montrealissa. Hän voitti Vezina-palkinnon kolme kertaa ja oli jälleen sankari, kun Canadiens voitti Stanley Cupin uudelleen keväällä 1993. Canadiens voitti peräti 10 ottelua jatkoajalla ja Roy palkittiin Conn Smythe-palkinnolla uudelleen.
Hän oli uskonnonomaisesti joukkuettaan palvovien Montreal Canadiens-fanien suurin idoli, St.Patrick. Pyhä Patrick.
Kunnes tuli tuo kohtalokas joulukuun toisen päivän ilta vuonna 1995.
Marraskuun 22. päivänä, vuonna 2008, Montreal Canadiens nosti paidan numero 33 Bell Centren kattoon juhlallisessa seremoniassa.
Vanhat kaunat unohdettiin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
