7.12.2024. NHL-blogin uusin postausformaatti, nimeltään “21 poimintaa”, korvaa vanhan kunnon “NHL-viikon Top-kympin”, joka oli lainattu David Lettermaniltä. 21:n joukkueen NHL oli suosikkiaikaani. Aloin silloin seurata liigaa. Elliotte julkaisee jo “32 ajatusta” Sportsnetillä ja podissaan. Joten 21! Siihen mahtuu sopivasti lyhyet ajatukset, ja joskus pitemmätkin teemat.
1. Jacob Trouban tapaus. NHL on kylmä, raaka business. Tämä on tosiasia, joka on vain hyväksyttävä. On olemassa syy sille, miksi pelisopimukset ja työehtosopimukset ovat hillittömiä, monisivuisia, paksuja salkkuja kantavien juristien tekemiä asiakirjoja. Kädenpuristus ei riitä, kuten ennen maailman onnellisimpien ihmisten maassa oli tapana kunnon miesten ja naisten kesken. Ja on joskus vieläkin.
Moni meistä on kuullut tarinan nuoresta pelaajasta, jolle GM vakuutti päivää ennen siirtotakarajaa, ettei häntä tultaisi treidaamaan. Guaranteed. Seuraavana päivänä hotellihuoneen puhelin soi. Kerää kamasi, ja lähde samantien. Ei edes aikaa käydä kotona. Sinut on treidattu. Uuden joukkueesi peli on jo tänä iltana ihan toisessa kaupungissa. Guaranteed!?!
New York Rangersin GM Chris Drury näyttää tekevän työtään aika paljon ilman suurta julkisuutta, mikä on lähes ihailtavaa Manhattanilla. Jacob Trouba-saagan jatkuessa, ja Rangersin joukkueen oman standardin alle jääneen syksyn jatkuessa, tämän kirjoittanut on saattanut vitsailla kavereilleen, että Rangersin omistaja James Dolan soittaa kohta Glen Satherille kysyäkseen, kenelle tässä on kohta annettava kenkää.
Drury on yrittänyt treidata Troubaa jo viime kesästä lähtien, mikä ei ollut mikään salaisuus. Jacob käytti sopimuksensa no trade-pykälää, ja esti kaupat kaupunkeihin, jotka oli mainittu raporttien mukaan 15 joukkueen listalla. Se on hänen oikeutensa. Sopimuksia väännettäessä seura saattaa saada sille paremmat ehdot, rahassa ja ajassa, hyväksymällä kaupat kieltävän pykälän.
Pelaajat ovat sopimuksiensa pykälät ja ehdot ansainneet, mutta GM:llä on silti ohjat käsissään, kuten tämä tapaus osoitti. Kuten nyt kävi, manageri voi puristaa pelaajaa kurkusta yksinkertaisesti uhkaamalla laittaa tämän waiver-listalle, jolloin hänellä ei ole mitään sanaa määränpäästä, jos tämä ei suostu kauppoihin.
Tämä nähtiin jo Barclay Goodrown tapauksessa.
On vaikeaa tuntea sääliä ja sympatiaa edes, sellaista työntekijää kohtaan, jonka vaiva kompensoidaan yhtä hyvin kuin Jacob Trouban. Chris Drury ei välitä meidän tai edes pelaajien tunteista. Hän vastaa vain Sinipaitojen omistajalle. New York Rangersin menestys on ainoa asia, mikä merkitsee. Inhimilliset puolet ja asiat, bla bla bla.
Savun hälvennyttyä New York Rangers teki hyvät kaupat. Siitä lisää alempana. Mitä itse jääkiekkoon tulee, Trouba oli isopalkkainen kolmosparin mies. Parempi joukkueelle antaa Victor Mancinille mahdollisuus.
Kun Drury lähetti sähköpostin 31 joukkueelle, jossa hän mainitsi kahden saatavilla olevan pelaajan nimet, hänen on täytynyt ymmärtää, että joku vuotaa tiedon vielä. Ja, ettei Rangersin pukukopissa tulla pitämään asiasta.
Ei kannata uskoa puheisiin siitä, ettei kukaan halua pelata New Yorkissa tämän jälkeen, koska seurajohto on niin häikäilemätöntä. Kukaan ei halua asua Manhattanilla ja pelata Madison Square Gardenissa??
Se ei koskaan tule olemaan ongelma New York Rangersille. New Yorkin vetovoima ei lopu koskaan.
Pelaajat tulevat aina haluamaan sinne.
Jäämme odottamaan, mitä Chris Drury hankkii New Yorkiin siirtotakarajalla.
2. Jacob Trouba ei kunnolla ehtinyt edes soittamaan Satherille ja tilaamaan lentokentälle vievän helikopterin, kun NY Rangers teki jo sopimuksen maalivahti Igor Shesterkinin kanssa. Kahdeksan vuotta, cap hit $11.5M. NHL-historian suurin maalivahtisopimus.
Koko diilistä $85 miljoonaa allekirjoittamisbonuksina. Täydellinen NMC koko matkalle. Diilin kokonaisarvo $92 miljoonaa. Carey Pricen $84M, Andrei Vasilevskiyn $76M, ja Sergei Bobrovskin $70M jäävät taakse.
Kolme miljoonaa enemmän kuin Vezinan (ei siis Anizevin, selitän alempana) voittaja Connor Hellebuyck saa Winnipegissä per kausi. Enemmän kuin kymmenen miljoonan Stanley Cup-mestari Bob Floridassa.
Huvittavaa, miten yhä aktiivisesti twiittaileva ja kirjoittava vanha kunnon Stan Fischler kutsuu twitterissä Shesterkiniä “Piggy Iggy”:ksi. Yksi tämän kirjoittaneen idoleista jääkiekkojournalismissa.
Rangersin oli pakko maksaa Piggy Iggylle. Parempi kuin antaa hänen luistella muualle ensi kesänä. Kaikki eivät voi noudattaa “Vegasin mallia”, ja mennä Stanleyn luo suhteellisen tuntemattomalla maalivahdilla.
Jonathan Quick on ollut aivan loistava kakkosvahti New Yorkissa. Nollapelejä. Edmontonissa tuli takkiin aika pahasti, mutta muuten jopa parempi kuin tämä ahne Piggy Iggy, joka 91-vuotiaan Stanin mielestä ansaitsee “Anizev Trophy”:n pelistään. Mietin noin kuukauden, mikä ihmeen “Anizev”?
Ja sitten välähti. Se on Vezina takaperin!
3. 4 Nations Face-off valinnat. Kuka olisi pitänyt jättää pois 4 Nations-turnausjoukkueista? Ketkä jäivät mielestäsi rannalle vääryydellä??
On muistettava, että valitsijat hakevat joukkueita, ei All Stars-tähdistöjä. Vaikka turnausta ei varmasti pelata aivan täysillä pitkillä valoilla. Peli ei tule muistuttamaan 1996 World Cupin Kanada vastaan USA:ta. Valitettavasti.
Silti, tässä turnauksessa saatetaan nähdä todella hyvää jääkiekkoa. Ei sen takia, ettei pöydällä ole mikään virallinen titteli, maailmanmestaruus tai muu sellainen. On kyse paljon suuremmasta.
Mikä on jääkiekon historian suurin ottelu? The Big Game?
Team Canada vs. CCCP Luznikin hallissa, syyskuun 28. 1972. Pelattiinko siinä pelissä jostain virallisesta tittelistä tai prenikasta? Ei. Suurempaa peliä ei ehkä koskaan tulla pelaamaan.
Itse olisin valinnut Jesperi Kotkaniemen Leijoniin. Cole “Goal” Caufield on paras amerikkalainen maalitykki NHL:ssä juuri nyt. Team USA ei halunnut häntä. Henkilökohtainen suosikki Mattias Janmark olisi ansainnut pelata Tre Kronorin alivoimissa mielestäni.
Evan Bouchardin ja Zach Hymanin jättäminen pois Team Canadan joukkueesta tulee vielä maksamaan jääkiekon kotimaalle, olen aivan varma. Mutta ihan kiva antaa USA:nkin välillä voittaa.
Kanadasta oltaisiin voitu toki lähettää vaikka kolme joukkuetta turnaukseen. Jokainen olisi voinut hävitä USA:lle. Tai voittaa koko roskan.
Mutta eteenpäin. Valitut saavat pelata parhaitten kanssa ja parhaita vastaan, mikä nostaa heidän tasoaan varmasti pitkällä ja lyhyelläkin tähtäimellä. Kokemattomammat ja nuoremmat pääsevät samaan koppiin ja samoille jäille legendojen kanssa, pääsevät seuraamaan, miten he operoivat päivätasolla. Ja oppivat. Ja rannalle jääneitten seuroissa ollaan vain iloisia, että poisjätetyt saavat vähän huilata kauden ehkä raskaimman jakson aikana, ja nuolla haavojaan.
4. Patrik Laine on tehnyt kaksi maalia kahdessa ensimmäisessä NHL-ottelussaan Montreal Canadiensin paidassa. Kaksi voittoa Les Habitantsille. Eric Macramalla twiittasi, että Laine on muuttanut Canadiensin identiteetin. Kaksi tasapainoista ketjua nyt, ja iso potku energiaa.
Kaksi erilaista laukausta kahteen maaliin. Kertoo paljosta harjoittelusta. Hyvin harva pelaaja pystyy tuollaisiin laukauksiin edes NHL:ssä.
Mitä Patrik Laineen luisteluun tulee, en nähnyt hänen liikkeessään “uudenlaista lennokkuutta”. Laineen luistelu ei ole vielä noussut mudasta, mutta hänen tekniikkansa on niin puhdasta, että se tulee kyllä kuntoon ennen tammikuuta.
5. Patrik Laine oli mielestäni ehdottomasti oikea ja hyvin perusteltu valinta Suomen joukkueeseen helmikuun turnaukseen.
Jarmo Kekäläinen antoi Sportsnetillä asiantuntijan lausunnon aiheesta. Mietin usein, mitä JK saisi aikaan jonkun todella hyvän NHL-organisaation sikariportaassa vielä.
5. Anaheim Ducks tästä eteenpäin. Jos joku luulee, että kaikki draama loppui siihen, kun Jacob Trouba suostui lähtemään New Yorkista Disneylandiin. Hah. Lisää draamaa on tulossa.
Miksi alkuperäinen “Little Ball of Hate”, mies, jonka veli pelasi Karhu-Kissoissa, eli Ducksin GM Pat Verbeek, hankki yhden kokeneen veteraanin lisää Ankkojen takalinjoille?
Kapteeni Radko Gudas on jo 34-vuotias. Cam Fowler ja Brian Dumoulin ovat 33-vuotiaita. Paljon maileja koneessa. Fowlerista puhutaan Edmontonissa pelaajana, jonka Oilers varmasti ottaisi. Ongelmana voivat olla cap hit ja hänen sopimuksensa pykälät.
Muuten nuori, rakennusvaiheessa oleva joukkue tarvitsee aina konkareita näyttämään tietä nuorille. Jacob Trouba on raporttien mukaan ottamassa Anaheimissa paidan numero 65. Numero kahdeksan ei ole enää käytössä, kuten tiedämme.
6. Urho Vaakanaisen mahdollisuus ja New York Rangers tästä eteenpäin. Urho Vaakanainen oli suhteellisen korkea varaus aikoinaan. Ykköskierros. Pelasi U20-kisat kolme kertaa. Boston Bruins lähetti Anaheimiin Hampus Lindholm-treidissä.
Olen odottanut enemmän Urholta kuin mitä olemme toistaiseksi nähneet. Kertokaapa lukijat, havumetsien GMt ja muut, missä mennään mielestänne Vaakanaisen kehityksessä?
Anaheim otti Jacob Trouban koko kahdeksan miljoonan cap hitin hoiviinsa. New York Rangers saa Vaakanaisen $1.1 miljoonan cap hitillä. Tämä kauppa muuttaa New Yorkin tilanteen täydellisesti.
7. Cap nousee. Joukkuekohtainen palkkakatto NHL:ssä on tällä kaudella 2024-25 $88 miljoonaa. Jokunen aika sitten Hockey Night in Canada-ohjelmassa ilmoitettiin, että katto saattaa nousta huomattavasti ensi kaudelle, eli kaudelle 2025-26.
CBA:n, eli pelaajien ja omistajien välisen työehtosopimuksen mukaan Cap nousee viiden prosentin verran, eli ensi kauden ennuste on $92.5 miljoonaa per joukkue. Mutta nyt uusimpien raporttien mukaan voidaan nousta vielä korkeammalle. Tämänhetkinen, pandemian aikaan allekirjoitettu CBA raukeaa syyskuussa, vuonna 2026.
Liigan tulokehitys on niin hyvä, että kahden vuoden sisällä katto saattaa nousta 95-97 miljoonaan dollariin. Maaginen sadan miljoonan raja on lähestymässä. Kaikki tämä merkitsee hyvää seuroille, joilla on todella isojen tähtien jatkosopimusten teko edessä, ja nyt mahdollisesti ainakin viisi miljoonaa lisää käytettävään. Ensimmäisinä tulevat mieleen Edmonton Oilersin Connor McDavid ja Evan Bouchard, ja Toronto Maple Leafsin Mitch Marner.
Sekä tietenkin Colorado Avalanchen Mikko Rantanen. Jos Rantanen jatkaa 125-127 pisteen vauhdilla, miten hänelle voidaan maksaa paljoa vähemmän kuin Leon Draisaitlille?
Mikko Rantanen allekirjoitti kuuden vuoden, $55.5M arvoisen sopimuksen syksyllä 2019 (AAV $9.25M). Hänestä tulee UFA ensi heinäkuun ensimmäisenä, kun Rantanen on 28-vuotias.
Edmonton Oilersin lukittua Leon Draisaitl uuteen jatkosopimukseen maksimiajalla, jäimme odottamaan, koska Colorado Avalanche tekee saman suomalaistähdelleen. Vielä emme ole kuulleet yhtään mitään, mikä on outoa. Yli neljännes kaudesta pelattu. Kukaan ei usko, että Avs lähtisi kauppaamaan Rantasta siirtotakarajalla. Se kauppa hävittäisiin kaikissa tapauksissa.
”Rane”:n seuraavasta diilistä tulee historiallinen. ”Business will always take care of itself”. Tavalla tai toisella. Veikataan tässä maksimi kahdeksan vuotta, ja ykkösellä alkava AAV.
8. Miten Muncheniin voi lentää kenenkään huomaamatta? Auston Matthewsin salamyhkäinen vaiva – saattoi olla selkä, olkapää – ja hänen matkansa nahkatakkien ja takatukkien maahan Muncheniin kesken kaiken, tapaamaan tuttua lääkäriä, oli erikoinen episodi kesken NHL-kauden.
Miten kukaan voi lentää Torontosta Saksaan kenenkään huomaamatta? Jos näkisin Austonin Pearsonin lentokentällä, en menisi moikkaamaan enkä ottamaan kuvaa, mutta kertoisin varmasti kavereille, jotka kertoisivat kavereilleen, ja niin edelleen.
Oliko Austonilla käytössään Leafsin logolla varustettu oma kone, kuten Toronto Maple Leafsin omistajaa niin uskottavasti näytelleellä Jessica Alballa oli monella Oscarilla, Jussilla, Palme D`Orilla ja Canadian Screen-palkinnolla palkitussa elokuvassa “Love Guru”?
9. Kun huonot joukkueet antavat kenkää valmentajalleen. San Jose Sharksin GM Mike Grier teki saman David Quinnille. Ja nyt Chicago Blackhawksin GM Kyle Davidson teki sen Luke Richardsonille.
Onko valmentajan vika, kun huono joukkue ei tee tulosta NHL:ssä? Onko Richardsonia syytettävä siitä, että Connor Bedard ei ole ihan vielä päässyt vauhtiin toisella kaudellaan. Taylor Hallin lähettäminen popcornikoneen viereen menee valmentajan piikkiin.
Vanhan kanadalaisen NHL-sanonnan mukaan kananpaskasta ei voi tehdä hyvää kanasalaattia. Eli joukkueen kokoonpanolla voi olla tekemistä sen kanssa, miten helppoa sitä on valmentaa.
10. Södertälje. Anders Sörensen saa Hawksin valmentajan pestin väliaikaisen tittelillä. Hieno asia eurooppalaisille valmentajille, ja hyvä esimerkki siitä, miten NHL-tasolle mennään. Sörensen on tehnyt pitkän uran Pohjois-Amerikassa, junnuista ja Rautaliigasta lähtien.
Hän on imenyt keuhkoihinsa dieselbensaa pitkillä matkoilla, ja syönyt purilaisia siellä ja täällä. Jäämme pitämään peukkuja ruotsalaiselle, joka ensi töikseen haluaa nostaa tempoa harjoituksissa ja peleissä.
11. Eurooppa – Warburg 3-2. Anders Sörensonin palkkauksen myötä Eurooppa meni vihdoinkin Albertan Warburgin kylän ohi NHL-päävalmentajien määrässä. Warburgissa asuu vähän alle 700 asukasta. Miten Lindy Ruffin ja Dave Hakstolin kotikylä vastaa? Tämähän on häpeällistä!
Tässä ei lasketa eurooppalaisiin Ukrainassa syntynyttä Chicago-legendaa Johnny Gottseligiä. Tapaan silloin tällöin Johnnyn sukulaisia; hän syntyi paikassa nimeltään Gammalsvenskby.
12. Dante Fabbro. Ehkä kauden paras waiver-hankinta kävi Edmontonissa, kun Columbus Blue Jackets pelasi Rogers Placella torstaina. Puolustaja Dante Fabbro. Ennen Oilers-peliä kymmenen ottelua CBJ-paidassa, kuusi pistettä, plus neljätoista.
Joskus maisemanvaihto todella tekee hyvää. Coquitlamista (alkuperäiskansojen sana, tarkoittaa lohi), Vancouverin alueelta kotoisin oleva Fabbro on vasta 26-vuotias. Pelaa Jacketsissä Team USA:n Zach Werenskin vierellä. Werenski on pelaamassa hyvää kautta.
13. Kevin Lankisen kirjapiiri. Kevin Lankinen on paras hankinta ainakin maalivahtipuolella tällä kaudella NHL:ssä. Otti vähemmän rahaa päästäkseen pelaamaan.
Varsinainen oikea Finnish Delight tämä mies. Kymmenen voittoa putkeen vieraissa.
14. Luke Richardson. Kaikki ympäri NHL:n pitävät Chicagossa päävalmentajan paikkansa menettänyttä Luke Richardsonia suuressa arvossa. Hän pelasi puolustajana lähes 1,500 ottelua playoffit mukaanlaskien. Hänet tunnetaan todella hyvin myös Edmontonissa, jossa hän pelasi kuusi täyttä kautta.
15. Frederic Chabot. Minnesota Wildin käydessä kaupungissa, maalivahtivalmentaja Frederic Chabot sattui samaan tilaan. “He is always looking for an edge”, sanoi Chabot valmennettavastaan, 40-vuotiaasta Marc-Andre Fleurystä. Ehkä siinä yksi syy tulevan Hockey Hall of Fame-aateloitavan menestykseen ja pitkäikäisyyteen NHL:ssä.
Jos joku katsoo mielellään vanhojen autojen kunnostamisohjelmia, You Tubesta varmaankin löytyy “Kounting Cars”-sarjan jakso, jossa Flower Vegasin aikoinaan tekee tilauksen vanhan Chevellen rakentamisesta mieleisekseen. Kun kysyivät millaisen punaiseksi auton sisustus, keksivät vastaukseksi ”like blood on ice”!
16. Jared Spurgeon. Kirjoitin vahingossa twitteriin Minnesota Wildin kapteenin nimeksi “Tyler Spurgeon”! Jared ja Tyler ovat itse asiassa veljeksiä, hyvin tunnettuja Edmontonin kaupungissa. Yksi hyvistä tarinoista täälläpäin on se, miten U16 AAA junnujoukkueen valmentaja ei huolinut Jared Spurgeonia ja Tyler Ennisiä, koska he olivat liian pienikokoisia.
Ennis pelasi 700 peliä NHL:ssä lopulta, yhtä pienikokoinen Jared Spurgeon on pelannut jo 888 tätä kirjoitettaessa. Kerran hänen käydessään kaupungissa, joku kysyi aamujäitten jälkeen tämän junnuvalmentajan nimeä. “En muista, mutta en lähettänyt hänelle lippuja illan peliin”, tuli vastaus, ovelan hymyn kera.
Jared Spurgeon on ehkä 175-senttinen, eikä kovin painava. Hän osaa yksinkertaisesti pelata. Aina sijoittuen oikein, aina oikeassa paikassa. Hän tietää vastustajan juonet jo ennenkuin vastustaja tietää itse. Heiveröisen tuntuisesta olemuksesta huolimatta puolustaa aina todella vahvasti.
17. Kaupungin kuuluisin koira, Lenny McDavid. Näin jouluostoksilla käydessä paidan, jossa luki “I care about dogs and maybe three people”. Saatan käydä ostamassa vielä.
Kun Rogers Placella juhlittiin Connor McDavidin saavutusta hienon seremonian kautta, Lenny McDavid varasti shown.
18. Steve Valiquette ja vanhat dinosaurukset. Hauska tilanne muutama päivä sitten. Pelattiin Hudson-joen taistelua Madison Square Gardenissa. Uuden polven kikkapoika Jack Hughes pääsi pari kertaa yksinläpi, ja yritti vanhaa “Foppaa”. Eli vei kiekon yhdelle kädelle ja yritti harhautusta.
Peter Forsberg teki tuolla harhautuksella maalin Lillehammerin olympialaisissa Kanadan Corey Hirschille. Postimerkki on tallessa. Oikeastaan huijauksen nimi tulisi olla “Kenta”, koska kaikkien taitopelaajien äiti Kent Nilsson teki samanlaisen maalin jo aikaisemmin.
Oli miten oli, pidän todella paljon entisen maalivahdin, Steve Valiquetten kommentoinnista MSG-kanavalla. Entiset maalivahdit ovat parhaita kommentaattoreita. Tuona iltana Steve sanoi Jackin yrittäneen nöyryyttää Shostakovitsjorkinia tempullaan.
Asiasta kysyttäessä Jack oli ihmeissään, tai ainakin oli olevinaan, ja sanoi, ettei edes ymmärrä mitä tuolla tarkoitettiin.
On totta, että erilaisiin taitotemppuihin suhtauduttiin eri tavalla aikaisemmin. Kuten Valiquetten peliaikoina. Nyt tilanne on toinen. NHL-pelaajien taitotaso on noussut huimasti. Maaleja tehdään tavoilla, joita ei 20-30-40 vuotta sitten voitu edes kuvitella.
Viime talvena toimin vapaaehtoistuomarina 12-16-vuotiaitten hyväntekeväisyyspelissä, Worlds Longest Hockey Game, Junior Edition. En viheltänyt yhtään ainoata paitsiota. Let the boys play! Jäällä oli Albertan junnuliigaan ja WHLään varattuja poikia. Näin ainakin viisi ilmaveiviä, paljon ilman kautta lentäviä lättyjä. Jokaiseen aloitukseen joku pelaaja antoi kiekon minulle vippauttamalla sen jäästä kuin ei mitään. Pelin ainoa 11-vuotias teki sitä koko ajan. Nyt puhutaan ihan uudesta sukupolvesta. Hienoa.
Olin paikalla, kun Linus Omark teki vanhalla Coliseumilla rankkarikisan voittomaalin aikoinaan Tampaa vastaan todella erikoisella lämärihuijauksella. Yleisö oli haltioissaan. Lightningin kopissa pelaajat ja valmentaja Rick Tocchet sanoivat suoraan, että Linus ansaitsisi turpaansa tuollaisesta.
Ajat ovat muuttuneet. Valiquetten mainitsema Colton Orr, ei – kaikella kunnioituksella – mahtuisi pelaamaan enää.
Toinen vähän samanlaista keskustelua aiheuttanut tilanne tuli Torontossa, kun Anthony Stolarz tuli jäälle pelin jälkeen illan ykköstähtenä aurinkolasit päässä. Joittenkin mielestä ennen olisi joku odottanut Anthonyä heti käytävällä, ja lyönyt lasit nenältä. Törkeää!
Mielestäni ihan cooli juttu. Ja antaa mahdollisuuden katsojille huutaa, kun Leafs putoaa playoffeissa: “HEY TONY! DONT FORGET YOUR SHADES ON THE GOLF COURSE!!”
19. Connor on vain ihminen. NHL-tähti, jonka humaanisuus jopa hieman yllätti pari viikkoa takaperin, oli Connor McDavid. Kun hän iski maalin, jolla hän liittyi 98 muun NHL-pelaajan kanssa tuhannen pisteen kerhoon, hän oli kommenteissaan yllättävän humaani. Tunteet tulivat läpi. Olin ihan vieressä, ja vannon nähneeni silmien kostuvan.
Connor tiesi, miten isosta tapahtumasta oli kysymys. Joskus on hyvä pysähtyä, nuuhkaista kukkia, ja katsoa vähän taaksepäinkin. Ja sitten taas täysillä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja.
20. Maailman paras jääkiekkoturnaus. On pakko innostua taas kerran, U20 MM-kisat lähestyvät. Tällä kertaa pelataan Ottawassa. Pitää palata aiheeseen myöhemmin vielä.
Jääkiekon kotimaassa suurin puheenaihe ennen kisoja on aina se, kuka tai ketkä ei päässyt joukkueeseen, tai edes leirille. En pitänyt siitä, miten aikoinaan TSN:n kamerat lyötiin joukkueesta pudotettujen naaman eteen aamuseitsemältä. Heti kun heille oli kerrottu, ja lyöty yhden suunnan matkalippu kuoraan, ennen muitten heräämistä.
Nämä ovat teini-ikäisiä.
21. Tarjouslakanapojat kaupungissa! Pelipäivä vanhassa The `Chukissa tänään. St. Louis Blues kaupungissa. Aikaisemmin vanhan Coliseumin media loungessa tarjoiltiin aina ukrainalaista ruokaa ennen peliä, kun Blues oli vierailijana. Kysyin asiasta, ja kertoivat sen johtuneen siitä, että Bernie Federko oli talossa. Tosijuttu.
Muonatarjoilu voi olla erilainen tällä kertaa. Itse pelissä Kasperi Kapanen saa vastaansa parin viikon takaiset joukkuekaverinsa. Kun häneltä aamujäitten jälkeen kysyttiin, kuka nuottipaidoista on pahin suunsoittaja, jolta odottaa legendaa illalla, #42 vastasi, että he ovat kaikki aika pahoja.
Suurin teema on kuitenkin kesällä ovelalla tarjouslakanalla Edmontonista ryöstettyjen Philip Brobergin ja Dylan Hollowayn paluu. Tässä postaus tapahtuneesta: https://broidi.com/2024/08/24/onside-with-jouni-taydellisesti-suunniteltu/
Täydellisesti suunniteltu! Huhujen mukaan myös Calgary Flames oli halukas hankkimaan kaksikon. Kyseessähän oli kauppa, jonka sai jos osti molemmat kerralla. Flames olisi pistänyt hauskan mausteen Battle of Albertaan, jos olisi tapahtunut. Joku muukin oli ilmeisesti apajilla.
Bluesin GM Doug Armstrong sanoi hienosti, että olisi tehnyt offer sheetin, vaikka hänen äitinsä olisi ollut Edmonton Oilersin GM. Emme tiedä, mitä Dougin äiti tuollaisista puheista on mieltä.
Ja vielä: Olen miettinyt, että kaikilla ja kaikkien koirilla on jo oma Podcast. Minun koirallani Bellalla ei ole vielä. Jos olisi, ensimmäisen osan teema olisi kaiketi “I fn hate prairie rabbits and coyotes”.
Omani oli aikoinaan NordicBetillä ja pidin sen tekemisestä joka viikko. Vieraat olivat hienoja. Tekisi mieli aloittaa uudestaan. Mainitsin hyvälle ystävälleni, YLE:n NHL-toimittajalle Tommi Seppälälle, että meidän pitäisi aloittaa uusi podcast. Olemme sopivasti eri mieltä monista NHL-asioista, mutta asiallisesti.
The Tommi & Jone Show! Pitäisi löytää joku, joka on kiinnostunut maksamaan vaivasta pienen korvauksen. Tai siis, ilosta ja nautinnosta.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
