Tiiätkö sen fiiliksen kun avaat kylmän kaljan saunan jälkeen, istut pyyhe lanteilla terassilla ja eka huikka menee suoraan sieluun? No, meikä tietää. Siinä hetkessä ei ole väliä onko kyseessä hifistely-IPA vai perusbulkkia – tärkeintä on se tunne.
Karjala – tölkki täynnä tunteita (ja isän muistoja)
Karjala ei ole pelkkä olut. Se on symboli. Se on se kalja joka tulee mieleen kun mietit vanhoja suomalaisia elokuvia, Mötikkä-lippiksiä ja mökkisaunoja 80-luvulla. Mulla on henkinen kuva, että Karjala on aina vähän viileä ja nostalgiaa täynnä. Se ei pyri olemaan trendikäs – se on mitä se on: suoraa, rehtiä, melkeinpä isän sylissä opittua elämää.
Sandels – herrasmiehen huurteinen
Tässä on olut joka ei koskaan hötkyile. Sandels on se kaveri joka istuu nuotiolla villasukkien ja konjakkilasin kanssa ja on silti mukana korttipelissä. Tölkissä on herrasmies mutta maku on yllättävän lempeä. Mä kutsun tätä “saunafilosofin kaljaksi”. Eikä muuten ole huono leffaillan juoma jos haluaa näyttää, että “juo kaljaa mutta sivistyneesti”.
Olvi – Iisalmen ilmiö
Olvi on vähän kuin se vaatimaton naapurin poika josta yllättäen tulikin toimitusjohtaja. Ei pidä meteliä itsestään mutta löytyy joka paikasta. Ja hei pisteet siitä, että on vieläkin suomalaisessa omistuksessa! Maku? No… se on ihan hyvä. Ei se muuta maailmaa mutta se tekee työnsä. Ja joskus se riittää.
Lapin Kulta – kultainen klassikko (vaikka ei enää Lapista)
“Lappari” on se kalja mitä isä joi – vaikkei ehkä ois pitänyt. Se maistuu vähän retroilta bileiltä, 90-luvulta ja siltä kun kaikki kaljat oli vaan “kaljaa”. Lapin Kulta ei ehkä enää tule Lapista mutta sitä juodessa tulee silti olo, että jossain poro nostaa maljan sulle.
Karhu – se ei puhu, se ei pussaa, mutta potkii
Karhu on se äijä joka tulee saunailtaan vähän myöhässä. Sitten ottaa neljä kaljaa kymmeneen minuuttiin ja sanoo: “No nyt alko rentoutumaan.” Se on tummahko, jykevä ja siinä on vähän jotain vanhaa kunnon ”tää on miesten juomaa” -vibaa. Mä juon Karhua silloin, kun haluan olla vähän enemmän kuin tavallinen Broidi.
Koff – punainen pelastaja
Ja sitten se klassikko. Legenda. KOFF. Jos joskus on ollut kalja joka on nähnyt enemmän opiskelijabileitä, leirinuotioita, rantalentispelejä ja festareita kuin yksikään meistä niin se on tämä. Mä muistan ekan kerran kun join Koffia – se oli lämmintä ja vähän pahaa. Nyt kun juon sitä niin se on… edelleen vähän pahaa mutta oikeella tavalla. Se maistuu nuoruudelta, virheiltä ja hyviltä muistoilta. Ja punainen tölkki tuntuu aina oikealta kädessä.
Loppuhuikka
Kalja ei oo pelkkä juoma. Se on hetkiä. Se on ystäviä, saunoja, kesäiltoja, mökkejä, vappuja, juhannuksia ja joskus jopa joulua. Jokaisella meillä on se oma brändi. Se oma tarina sen tölkin takaa. Ja vaikka nykyään tarjolla ois vaikka mitä mango-inkivääri-pilssiä. Välillä tekee mieli ottaa se vanha tuttu. Se joka ei yritä olla muuta kuin kalja.
Tämä oli Broidin lista – ei tieteellinen mutta tunteella tehty. Nosta malja nostalgialle ja muista: olut on parhaimmillaan, kun se juodaan hyvässä seurassa. Vaikka se seura ois vaan sinä ja sun jääkaappi.
-Broidi
