Jos mietitään kaikkien aikojen kovinta suomalaista jätkää tai äijää, on valintamme Tapio Rautavaara. Tämä köyhistä oloista ponnistanut lahjakkuus oli paitsi olympiavoittaja ja maailmanmestari, myös kultalevyjä myynyt laulaja sekä valkokankaalla ihastuttanut komistus.
Tapio Rautavaara syntyi vuonna 1915 Pirkkalassa. Vaikka hän asui myöhemmin vuosikymmeniä Helsingin Oulunkylässä, synnyinseudun murre pysyi vahvasti hänen puheessaan. Tuo hämäläinen, paksu puheenparsi hurmasi naiset ja oli osa tämän komean miehen karismaa.
Rautavaaran elämä – ja erityisesti lapsuus – oli rankkaa. Isä katosi teille tietymättömille, ja perheen ompelijaäiti teki parhaansa pitääkseen perheensä hengissä. Puute ruoasta ja vaatteista teki Tapsan elämästä selviytymistä jo varhaisella iällä.
Rautavaara puhui aina lämpimästi äidistään. Kun hän kertoi lapsuudestaan, siihen sisältyi varmasti ristiriitaisia tunteita. Yhtäältä Tapsa oli ylpeä taustastaan ja siitä, miten hän nousi kansakunnan sankariksi ja suosikiksi. Toisaalta köyhyyteen liittyy usein häpeää ja alemmuudentuntoa – haavoja, joita Rautavaara varmasti yritti parantaa läpi elämänsä.
Nämä piirteet tekivät hänestä helposti lähestyttävän ja inhimillisen. Varsinkin työläisluokan ihmiset, joilla oli samankaltaisia kokemuksia, osasivat antaa hänen elämälleen ja saavutuksilleen suuren arvon.
Entäpä se olympiakulta?
Rautavaara sai muiden nuorten suomalaisten miesten tavoin liikekannallepanomääräyksen sota-aikana. Jatkosodan alkaessa tämä keihäänheittäjälupaus siirrettiin maavoimiin.
Myöhemmin hän pääsi viihdytysjoukkoihin, jossa lauloi ja viihdytti joukkoja. Sota jätti kuitenkin jälkensä – myös Rautavaaraan. Keihäänheitto jäi tauolle, mutta hän harjoitteli sen minkä pystyi.
– Kun keväällä 1945 keihäs lensi 75 metriä ja osia, niin kuin meillä on tapana sanoa, se antoi uskoa, Rautavaara kertoi Peter von Baghin tekemässä Tapio Rautavaara -dokumentissa.
Silloin Rautavaara päätti yrittää Lontoon olympialaisiin ja sai tukea myös olympiakomitean johdolta. Koska hän tiesi, ettei ollut enää nuoruutensa voimissa, etsi ovela suomalainen kilpailuetua muualta.
– Vuotta ennen otin selville tarkat kellonajat. Sain tietää, että aamulla on karsinta kello 10 Lontoon aikaa ja samana iltapäivänä kilpailu kello 14. Minä tein kahdeksan tuntia töitä OTK-myllyllä ja korkeintaan kaksi tuntia pystyin harjoittelemaan täysitehoisesti.
– Rupesin OTK-myllyllä heittämään kahden kilon lyijykuulaa sementtiseinään. Heittelin itseni hikeen, jumppasin, menin suihkuun ja sitten konttoriin töihin. Ja taas klo 14 sama homma. Iltaisin harjoittelin keihäänheittoa, Rautavaara kertoi.
Mikä ratkaisi voiton?
Lontoon olympialaisten keihäskilpailu käytiin haastavissa olosuhteissa. Kun kuuluttaja huusi ”Rautavaara, Finland”, suomalaisheittäjällä oli selkeä suunnitelma. Hän oli laskenut, että märkä maaperä ei kestäisi montaa heittoa ennen murenemistaan, joten tavoitteena oli löytää tukeva jalansija.
– Ajattelin sitä tiukkaa paikkaa kentän vasemmassa reunassa. Lähdin ottamaan vauhtia, jalka osui juuri siihen tiukkaan paikkaan, ja lonkka pääsi kiertymään niin kuin pitää. Olisin voinut vaikka hihkaista, että se osui, Rautavaara muisteli.
Keihäs lensi hieman alle 70 metriä. Tulos ei ollut huikea – miehen ennätys oli yli viisi metriä parempi – mutta olosuhteisiin nähden se riitti voittoon. Vaikka Rautavaara ei ollut enää fyysisesti huipulla eikä kisojen parhaassa kunnossa, hän oli sinä päivänä kilpailijana etevin.
– Mun täytyy sanoa, että Lontoon olympialaisissa keihäänheitossa voitti väärä mies, Rautavaara mietti itseironisesti.
Mainetekoja riitti
Keihäänheitossa Rautavaara oli Työväen Urheiluliiton (TUL) ensimmäinen olympiavoittaja. Hän voitti myös EM-pronssia Oslon kisoissa 1946. Keihäänheittäjänä hän luotti voimaan ja raivoon, mutta uudessa lajissaan, jousiammunnassa, vaadittiin ennen kaikkea kylmäpäistä tarkkuutta.
Vuonna 1958 harjoittelu tuotti tulosta: yhdessä joukkueensa kanssa Rautavaara juhli jousiammunnan MM-kultaa. Legendan mukaan ennen viimeistä nuolta hänen kätensä meinasi alkaa täristä. Pieni kuiskaus vaimolle, huikka pullosta – ja taas mies suoritti. Näin ainakin tarina kertoo.
Rautavaara harjoitteli jousiammuntaa samalla, kun loi uraa näyttelijänä ja muusikkona. Hän kuului näyttelijänä eturivin tähtiin, vaikka ei joidenkin lähteiden mukaan itse arvostanut näyttelijäntyötään kovin korkealle.
Rautavaaran elämästä laulajana ja näyttelijänä saisi helposti toisen artikkelin – ja hänen saavutustensa listaamiseen menisi useampi. Kerrottavaa riittäisi myös alkoholinkäytöstä. Vaikka hän osti ensimmäisen viinapullonsa vasta 38-vuotiaana, oli ajanjaksoja, jolloin väkijuoma maistui liiaksikin.
Rautavaaran suosion salaisuus piili ehkä siinä, että hän oli samaan aikaan samaistuttava ja silti olympiavoittaja, maailmanmestari, laulajasuuruus ja eturivin näyttelijä.
Harvasta suomalaisesta – jos kenestäkään – voi sanoa samaa.
–Broidi
