29.10.2023. Kaksikymmentä vuotta sitten alkanut ulkoilmaotteluperinne NHL:ssä palaa alkuperäiselle rikospaikalle tänään sunnuntaina, kun Edmonton Oilers ja Calgary Flames kohtaavat molempien pettymyksellisen alkukauden ansiosta yllättävän tärkeässä ottelussa Edmontonin Commonwealth stadionilla.
“Excited? Very Excited!”
Edmonton Oilersin isokokoinen puolustaja Mattias Ekholm istui Commonwealth stadionin uumenissa sijaitsevassa amerikkalaisen jalkapallon Edmonton Elksin pukuhuoneessa – josta on hienosti tehty Oilersin uusi väliaikainen koti viikonlopun ajaksi – pelikalsareissaan, lauantain harjoitusten jälkeen.
Viikinki oli innoissaan.
“Olenko innoissani? Olen todella innoissani!”, sanoi Ekholm hienon partansa takaa NHL-blogille.
“Mutta ehkä olen tällä kertaa vähän rauhallisempi kuin aikaisemmin, koska olen pelannut näissä jo kaksi kertaa. Henkilökohtainen tilastoni on 0-2 (nolla voittoa, kaksi tappiota). Minä tarvitsen voiton, monestakin syystä.”
“Olosuhteet ovat todella ihanteelliset. Sinä olit täällä, kun pakkasta oli -22, mutta tämä on täydellistä. Tämä on sellainen ilma, jossa jääkiekkoa oli tarkoituskin pelata. Emme voi valittaa säästä.”
Mattias Ekholm pelasi koko ensimmäisen vuotensa jääkiekossa 7-8 vuotiaana ulkona. Talvet kotikylillä Borlängessä eivät olleet kovin kylmiä. Sen jälkeen siirryttiin sisälle.
Oilers-pelaajat toivat perheensä jäälle harjoitusten jälkeen. Ekholm nautti luistelusta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Hänellä on pieni ongelma viisivuotiaan poikansa innostuksesta lajiin.
“Juuri nyt hän on innostunut maalivahtipelistä. Yritän saada hänet pois maalilta niin paljon kuin pystyn, ja yritän saada hänet opettelemaan luistelemista. Hän on todella hyvä luistelija, ja kerroin hänelle, että jos hän haluaa tulla maalivahdiksi, hänen on oltava joukkueen paras luistelija, kuten Ruotsissa aina sanottiin.”
“Asumme ihan Stun (Stu Skinnerin) vieressä, ja Nashvillessä Juuse Saros oli yksi naapureistamme. Hänellä on ollut todella kovia kavereita joita ihailla ihan lähellä.”
Positiivisia viboja
Kaikki Oilersin pelaajat olivat innoissaan. Ilmassa oli todella hyviä, positiivisia viboja. Näin ei tilanne tosiaan ole ollut ihan viime aikoina. Kaikki nauttivat harjoituksista ulkona. Hymy jokaisen kasvoilla alusta loppuun. Ja perheluistelu heti perään.
Puolustaja Evan Bouchard kertoi pelanneensa poikavuosinaan kovia pelejä ulkona kotikylällään lähellä Torontoa kolmen veljensä kanssa.
“Minulla on puolitoista vuotta nuorempi pikkuveli, mutta olemme kaikki aika lähellä toisiamme. Pelit olivat aika kovia. Meitä on neljä veljestä, synnyimme kaikki viiden vuoden sisällä”, kertoi “Bouch” NHL-blogille.
NHL:n Top-10 kovimman laukauksen omistava nuori pakki pelasi todella hyvin viime kauden lopulla, mikä on todiste siitä, että hän pystyy nousemaan vielä samalle tasolle. Kuten on tilanne monella muulla, ja koko joukkueella. Lähtö kohti parempaa on hyvä ottaa sunnuntaina.
“Oletko innoissasi?”
“Kyllä. Tästä tulee hauskaa. Kaikki ovat todella innoissaan. Näet, miten täällä juttu luistaa ja kaikilla on hymy päällä. Paljon ystäviä ja perheitä on tullut paikalle kaukaa. Tämä on todella siistiä nähdä.”
East Vancouverin karuilta kaduilta tullut Evander Kane ei kasvanut ulkojäillä. “Ei, pääsin ulkojäille vasta myöhemmin Kelownassa, kun vietimme joulua siellä”, sanoi Kane NHL-blogille.
“Olen innoissani. On hienoa päästä pelaamaan ulkona ensimmäistä kertaa Kanadassa.
Toinen Vancouverin kasvatti, Burnaby Winter Club Bruinsin Ryan Nugent-Hopkins ei myöskään sateisen kotiseutunsa vuoksi koskaan pelannut ulkona.
“Isäni kertoi luistelleensa Como-järvellä, kun Vancouverissa oli vielä kunnon talvet”, kertoi RNH NHL-blogille.
Como Lake on Coquitlamissa, Vancouverin esikaupungissa sijaitseva pieni järventapainen. Allerkirjoittanut on kuullut samanlaisia tarinoita kaupungin suomalaisilta ja Milan Lucicilta aikaisemmin.
Lähes kaikki Oilersin pelaajat ovat pelanneet NHL:ää ulkona jo aikaisemmin. Winnipegin hienosta ulkoilmapelistä on vierähtänyt “vain” seitsemän vuotta.
Kuin vessapaperia
Pakko myöntää.
Vaikka olin paikalla 23. marraskuuta, vuonna 2003, Edmontonin amerikkalaista jalkapalloa varten pääasiassa rakennetulla Commonwealth stadionilla NHL-historian ensimmäisessä ulkoilmapelissä, ja kokemus oli hieno, aloin kypsyä ja kyllästyä koko ulkoilmapeli-ideaan seuranneitten vuosien aikana.
Siis virallisessa siinä mielessä, että paljaan taivaan alla kamppailtiin pisteistä. Näytösotteluja oltiin pelattu sitä ennen esimerkiksi Marquetten vankilan kaukalossa vuona 1954, ja Las Vegasissa, Caesar`s Palacen parkkipaikalla, vuonna 1991.
Jotkut saattavat muistaa tämän “heinäsirkkaottelun”.
Vuoden 2003 jälkeen NHL on järjestänyt useampia ulkoilmapelejä; viimeisten vuosien aikana ainakin kaksi joka vuosi.
Ajattelin, että NHL keinotekoisesti yrittää luoda näitä ulkojäämuistoja pelaajille, joista kovin moni ei ole edes pelannut merkittävää jääkiekkoa koskaan ulkona, vain samasta syystä miksi isot tukkuliikkeet myyvät vessapaperia: kukaan ei ole oikeasti enää innostunut itse tuotteesta, mutta myyntiä jatketaan, koska rahaa tulee niin paljon sisään ovista ja ikkunoista, ettei lopettamisessakaan olisi mitään järkeä.
Moni ei tiedä, että National Hockey Leaguen pääkonttorilla New Yorkissa ei alunperin pidetty koko Edmonton Oilersin keksimästä ideasta. Sitä halveksittiin. Se oli alunperin hullujen preerian laidan kanadalaisten hullu idea!
Peli pelattiin hirvittävässä pakkasessa. Ensimmäisen ja varmasti viimeisen kerran saimme kuulla joukkueitten sopineen etukäteen, ettei tässä pelissä taklata kunnolla. Olosuhteet ovat jo muutenkin niin ankarat. Kovanaamat, Oilersin Georges Laraque ja Montreal Canadiensin Darren Langdon katsoivat toisiaan, ja kuin yhteisestä sopimuksesta hanskat saivat jäädä käsiin, ettei palelluta.
Pakkasta oli -23 celciusta, virallisten arvioitten mukaan -18.6. Oli miten oli, vähän yli 57 tuhatta katsojaa katsoi ensin vanhojen sankareitten Alumni-pelin ja sitten perään vielä virallisen NHL-ottelun todella kovissa olosuhteissa.
Ja kaikilla oli hauskaa. Kaikesta huolimatta pelaajat nauttivat kokemuksestaan, katsojat nauttivat, ja media teki tapahtumasta hienoja juttuja.
Tottakai National Hockey Leaguen toimistolla huomattiin ammattilaisjääkiekon tärkein asia. Raha. Alkuperäinen Heritage Classic oli niin huikea taloudellinen menestys, että liiga otti omakseen alunperin Edmonton Oilersin idean painaa taaloja.
Sen jälkeen olemme nähneet NHL-jääkiekkoa ja hurjia juhlia Dodger Stadiumilla, Wrigley Fieldillä, Soldier Fieldillä, Cotton Bowlissa, Heinz Fieldillä, Lake Tahoessa, Yankee Stadiumilla, ja vaikka missä – eli todella monessa Amerikan kuuluisassa urheilypyhätössä.
Kassakoneet ovat kilahdelleet huimasti. Oheistuotteista on tullut oma teollisuudenalansa.
Olin siis epäilevällä mielellä, kun menin katsomaan lähes valmista Commonwealth stadionia perjantaina, ja osallistuin median luisteluun kaukalossa, jossa tultaisiin pelaamaan NHL-historian 24. ulkoilmapeli.
Mieleni muuttui nopeasti.
Tämähän on helvetin hieno idea. Jotain erilaista kerrankin. Kunnon tapahtuma ihanteellisissa olosuhteissa. Edmonton Oilersin maailman paras PR-osasto ei valitettavasti järjestä enää tällä kertaa, New Yorkista lennätetty NHL:n henkilöstö järjestää paikkakunnalla, jonka erityispiirteistä tai kulttuurista he eivät amerikkalaiseen tyyliin ymmärrä hölän pöläystä. Mutta silti.
Amerikkalaisen busineksen ohessa tässä kaikessa on vielä alkuperäistä kanadalaista jääkiekkokulttuuria, kun tarkasti katsoo. Ja mehän katsomme aina tarkasti.
Peliasuilla tehdään kunniaa eilispäivän sankareille. Vuoden 1952 olympiakultaa voittaneelle Edmonton Mercurysille. Vanhalle Calgary Stampeders-joukkueelle. Stuart Skinnerin kunnianosoitus Grant Fuhrille on todella siisti. Jääkiekko on perhelaji – pelaajat ovat tuoneet vanhempansa, paremmat osapuolensa ja jälkikasvunsa paikalle.
Ja mikä tärkeintä, itse pelistä tulee varmasti todella kovatasoinen.
Melkein NHL:n jumbojen mahdollisuus
Talviklassikkojuhlassa tänään sunnuntaina on itse asiassa paljon pelissä. Vastakkain upeissa retro-asuissaan asettuvat NHL:n sarjataulukon 30. ja 31. parhaat joukkueet.
Rogers Placen katsojat buuasivat Edmonton Oilersin jäältä torstaina onnettoman 3-0 tappion jälkeen torstaina. Ilman Stu Skinnerin erinomaista peliä numerot olisivat helposti voineet olla 6-0. Olemme lukeneet ja kuulleet ja nähneet paljon tällä kaudella Oilersin puolustuspelin ongelmista.
Mutta nolla maalia? Näillä pelaajilla?
Lähes kaikki Oilersin pelaajat ovat pelanneet alle oman tasonsa kauden alun seitsemässä pelissä. Warren Foegele on kovaa yrittävä laituri, joka lähes ainoana on pelannut hyvin.
Calgary Flamesin pelaajat luistelivat samalla tavalla koppiinsa samana iltana Saddledomessa buuaussateen alla. Neljäs tappio peräkkäin, myös 3-0 esitys St. Louis Bluesia vastaan.
Nikita Zadorov, tuo hieno ja myös brutaalisen rehellinen mies, pyysi anteeksi faneilta.
“We’re playing like shit right now, so it’s tough to watch”, sanoi Zadorov.
Molempien joukkueitten pelaajien kommentit ovat muuttuneet luottavaisista vihaisiksi.
Viikonlopun Heritage Classic ulkoilmajuhla, perheluisteluineen ja yleisen hienon tunnelman kera, on molemmille joukkueille mahdollisuus kääntää kurssia.
Woody
“Me emme ole lähteneet liikkeelle sillä tavalla, jolla halusimme lähteä liikkeelle,” sanoi Jay Woodcroft, joka osallistui San Franciscossa San Jose Sharksin valmennusryhmässä ulkoilmapeliin aikaisemmin. “Se ei ole poistanut intohimoa, jolla teemme työtämme aina niin hyvin kuin pystymme.”
“Meidän rankka tappioputkemme on tullut kauden alussa. Joten se tuntuu erilaiselta. Mutta kaikki tekevät töitä, ja yrittävät olla absoluuttisesti parhaimmillaan joka päivä. Aina, kun löydät itsesti tällaisessa tilanteessa, ja voit tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kuten osallistua kotona pelattavaan ulkoilmapeliin, perheet ovat paikalla, harjoittelet ulkona, perheluistelu pidetään heti perään – minusta se kaikki tuo uutta virtaa ryhmälle.”
“Kaikki tämä antaa potkun koko systeemille. Tänään oli hyvä päivä. Meidän on rakennettava siitä, ja tehtävä huomisesta hyvä päivä.”
Sunnuntaista voi tulla päivä, jona kaikki muuttuu. Sekä Edmonton Oilersille, että Calgary Flamesille.
“Se on meidän toiveemme”, sanoi Woodcroft.
“Me etsimme sitä virikettä, jonka avulla pääsisimme pelaamaan tasolla, jolla tiedämme pystyvämme pelaamaan. Sanoin joukkueelle, että me olemme voittaneet sata peliä kahden viimeisen kauden aikana, ja meillä on paljon samoja pelaajia vielä.”
Edmonton Oilers on kahden viime kauden aikana pelannut hyvin viidessä eri pelisarjassa Stanley Cupin playoffeissa. Paljon todella hyviä pelaajia.
“Se taso löytyy vielä huoneestamme. Ymmärrämme, että emme päässeet sellaiseen alkuun kuin oli tarkoitus, mutta vastaukset löytyvät sisäisesti. Tämä voi olla mahdollisuus kääntää kurssi.”
“Mutta puheet ovat puheita. On aika toimia.”
Tuo teoria siitä, että tappioputki näyttää pahemmalta nyt, kuin jos se tulisi vaikka joulun alla, on mielenkiintoinen. Pitää paikkansa.
Leon
“Innostus on korkealla”, sanoi Leon Draisaitl pressissään. “Tällaiset tapahtumat eivät tule kuin kerran tai kahdesti koko elämän aikana.”
“Tämä ei ole kuin mikä tahansa pelipäivä. Tavallisena pelipäivänä käydään läpi samat rutiinit, kaikki on samanlaista, kaikki näyttää samanlaiselta. Tämä on meille täysin erilainen kokemus.”
“Erilainen ympäristö. Eri pukukoppi. Paljon enemmän ihmisiä. Olemme kaikki todella innoissamme. Ja haluamme saada pelistä kaksi pistettä.”
“Emme ole saaneet kauden alusta sellaista, jota me kaikki toivoimme. Me olemme kaikki samassa veneessä yhdessä. Me kaikki elämme tätä. Me elämme tätä kaikella, mitä meistä löytyy. Monet ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että me ajattelemme tätä koko ajan koko päivän, olemme tässä täysillä mukana.”
“Ja kun asiat eivät suju toivotulla tavalla, turhaudumme joskus.”
“Tänään oli täydellinen päivä. Toivottavasti huomisesta tulee samanlainen”.
Connor-kysymys
“Hän on lääkintähuoltajien hoidettavana juuri nyt, mutta ajattelin, että oli hyvä merkki, että hän pääsi harjoittelemaan kunnolla tänään”, sanoi Jay Woodcroft lauantain jääharjoituksen jälkeen.
“Katsotaan. Hän näytti minusta hyvältä.”
Kaikki haluavat tietää, pystyykö “ylävartalovamman” vuoksi yli viikon sivussa ollut Connor McDavid pelaamaan sunnuntaina. Hän luisteli koko harjoituksen lauantaina ulkona, osallistui kaikkiin harjoitteisiin, ja näytti tuttuun tapaan hyvältä.
Päätös pelaamisesta ei ole yksinkertainen.
“Päätös tehdään yhdessä pelaajan, joukkueen lääkärin, joukkueen lääkintähuollon, ja lopulta koko organisaation toimesta”, sanoi “Woody”.
“Mutta minusta tänään oli hyvä päivä. Hyvä askel. Katsotaan, miltä hänestä tuntuu, kun hän herää huomisaamuna.”
Veikataan tässä, että Connor McDavid pelaa.
Kun hänet esitellään 60 tuhannen ihmisen yleisölle, kaikkien fiilis nousee kattoon.
Vaikka kattoa ei ole. Vain Albertan musta taivas.
Täällä Jouni Nieminen, Commonwealth Stadium, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
