21.1.2024. Patrick Roy palaa NHL-penkin taakse noin seitsemän ja puolen vuoden tauon jälkeen. New York Islanders vapautti lauantaina Lane Lambertin päävalmentajan tehtävistään ja palkkasi Royn. Tässä muutama kommentti.
“Olen innoissani”
“Olen innoissani tästä, en aio valehdella”, sanoi Patrick Roy tervetuliaispressissään, jossa hänet esiteltiin ensimmäisen kerran New York Islandersin päävalmentajana lauantaina.
“Tarkoitan, että kyllä, minulla on ideoita, ja todella haluan tehdä joitakin muutoksia. Mutta jos sallitte, puhun pelaajille ensin, ennenkuin mainitsen niistä reporttereille.”
Patrick Roy, 58v, on tunnettu tulisieluisena, suorapuheisena, ison egon omistavana elämää suurempana persoonana. Legendaarinen neljä Stanley Cupia voittanut entinen, huippuintensiivinen maalivahti. Kolminkertainen Vezina-voittaja. Stanley Cup-historian ainoa kolminkertainen Conn Smythe-voittaja.
Muistamme, miten hän heti ensimmäisessä ottelussaan Colorado Avalanchen valmentajana, lokakuussa vuonna 2013, herätti tarkoituksella joukkueensa, kun hän otti kunnon hepulit Anaheimin Ben Lovejoyn polvitaklattua tulokaspelaaja Nathan MacKinnonia.
Roy lensi ulos ja sai sakot NHL:ltä, mutta jokainen Avsin pelaaja ymmärsi heti, että tämä valmentaja on heidän puolellaan tästä lähtien. Joukkue teki huomattavan parannuksen, valmentaja palkittiin Jack Adamsilla kauden päätteeksi.
Ja muistamme, miten Roy yllättäen jätti Avalanchen elokuussa, vuonna 2016. Syyksi hän tarjosi filosofisia eroavaisuuksia seuran muun johdon kanssa. Uskotaan, että GM Joe Sakic halusi rakentaa joukkuetta voittajaksi tasaisesti, Roy taas tässä ja nyt. Patrick Roy oli mukana valmentamisen lisäksi myös sikariportaassa, tittelillä jääkiekkotoimintojen varapresidentti.
Harmaantunut, nöyryyntynyt ja rauhoittunut?
Olisiko niin, että vuodet Quebecin junnuliigan (nimi muuttunut sen jälkeen) Quebec Rempartsin valmentajana pitempään kuin hän olisi ehkä toivonut, ja elämä muutenkin, on rauhoittanut tulisieluista Patrick Royta, joka nyt lähes kuusikymppisenä on tyylikkäästi harmaantunut?
Ehkä Roy ei enää olekaan kanadanranskalainen vastine John Tortorellalle. Miehet ovat nyt samassa divisioonassa, jota vielä joitakin vuosia sitten kutsuttiin virallisesti Patrick Divisioonaksi.
“Kun lähdin Coloradosta, ajattelin, että puhelin soisi nopeammin, mutta se ei soinut, ja ymmärsin, että se tapa, jolla jätin Coloradon ei todennäköisesti ollut paras tapa toimia”, sanoi Roy nöyrästi pressissään.
“Mutta olen ylpeä siitä, että käytin aikani palaamalla takaisin juniorikiekkoon, että tein heidän kanssaan, opin, ja tavallaan hankin lisätietoa pelistä. Pidin huolta siitä, että pysyn erilaisen kulttuurin kanssa ajan tasalla, koska nykypäivän pelaaja on erilainen kuin minun aikanani. Ajat ovat muuttuneet, ja on sopeuduttava toimimaan nuorempien kanssa.”
“Joten olen tosi tyytyväinen, että tein sen. Ja olen todella tyytyväinen siitä, että sain vastaanottaa tämän puhelinsoiton.”
Roy sanoi, etteivät sikariportaan tehtävät enää kiinnosta. Se oli ensimmäinen asia, jonka hän sanoi Lou Lamoriellolle. Hän haluaa vain valmentaa. Eikä hän halua omista maalivahtimenestyksistään huolimatta sotkea edes Islandersin maalivahtien, Ilja Sorokinin ja Coloradosta tutun Semyon Varlamovin valmennusta.
Sitä varten on yksi ääni ja se kuuluu maalivahtivalmentajalle Royn mukaan. Hän mainitsi, että yksi alue, jossa hän voi jakaa ajatuksiaan maalivahdeilleen on pelin mentaalinen puoli.
Ja hän antoi nimiä (Bossy, Potvin, Gillies, Trottier, Smith) mainiten kehuja Islandersin dynastiajoukkueelle, jota hän katseli nuorena 1980-luvun alussa, juuri ennen omaa NHL-uraansa. “Olen todella ylpeä saadessani astella heidän jalanjäljissään”, hän ylisti. Hän kertoi pelänneensä vanhalle Coliseumille pelaamaan tullessaan näitä legendoja.
Nöyrä, kiitollinen, omalle kaistalleen tyytyvä, ei kontrollifriikki Patrick Roy? Ehkä tämä on vain hyvä asia.
“Kun juttelin Loun kanssa, olin todella vaikuttunut keskustelustamme”, hän sanoi. “Haluan kiittää häntä, mutta myös omistajaamme Mr. Malkinia tästä mahdollisuudesta.”
Roy mainitsi, miten omistajataho, joka on seuran takana, haluaa voittaa, ja saada fanit innostumaan, kuten Molsonin perhe Montrealissa, ja Kroenket Coloradossa, on juuri sitä, mitä hän oli etsinyt. Ja kun hän tunsi Lou Lamoriellon intohimon työhönsä, hän tunsi, ettei tästä haasteesta voisi mitenkään kieltäytyä.
Loun tyylinen ratkaisu
New York Islandersin GM ja jääkiekkotoimintojen presidentti Lou Lamoriello, 81v, on tunnettu siitä, että kun hän tekee muutoksia, kukaan ei tiedä yhtään mitään etukäteen ennen virallista ilmoitusta. Ei vuotoja. Ei insidereitten etukäteisilmoituksia.
Lane Lambertin potkut ja Patrick Royn palkkaus tuli lauantaina täytenä yllätyksenä siinä mielessä, ettei minkäänlaisia huhuja ollut liikkeellä. Uutinen oli aikamoinen shokki, mutta se oli totta.
Islandersin vaiheita kronikoivat journalistit olivat jo päivien ajan vihjailleet enemmän ja vähemmän suorasanaisesti, että olisi aika vaihtaa valmentajaa. Lane Lambertin valmennus ei enää toiminut. Lambert oli kauden viides tehtävistään vapautettu NHL-valmentaja. Hän tekee nyt seuraa D.J. Smithille, Jay Woodcroftille, Dean Evasonille ja Craig Berubelle.
Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin, kuten neljä edellämainittua tällä kaudella jo NHL:ssä valmentanutta. Lamoriello sanoi, ettei hän ollut edes harkinnut ketään muuta kuin Patrick Royta. “Patrick oli ainoa henkilö, josta olin kiinnostunut. Ja siksi hän on täällä tänään”, sanoi Lou.
Lamoriello on selvästi aina arvostanut Montreal Canadiensin voittamisen kulttuuria. Se näkyy hänen palkkaamiensa valmentajien nimissä. Jacques Lemaire. Larry Robinson. Jacques Laperriere. Pat Burns. Claude Julien. Ja nyt Patrick Roy.
“Olen todellakin seurannut Patrickia, en pelkästään pelaajana, mutta myös hänen valmentaessaan Coloradossa”, sanoi Lou. “Hänen läsnäolonsa on äärimmäisen vakuuttavaa. Ja mitä hän on viime aikoina tehnyt palaamalla takaisin junioreihin ja hänen menestyksensä siellä, ja miten hän on kehittänyt pelaajia on aina ollut mielessäni.”
“Ja kun tilaisuus tuli, keskusteltuamme asiasta, ajattelin, että hän on oikea henkilö”.
“Patrick osaa valmentaa. Olen nähnyt sen. Itse asiassa katsoin paljon hänen pelejään junioreissa. Me katsomme aina Memorial Cupin. Ja tiesimme myös, mitä hän teki Coloradossa.”
Lou Lamoriello sanoi Patrick Royn intohimon jääkiekkoa kohtaan tulleen selvästi läpi puhelinkeskusteluissa. Ainoa asia, josta ei puhuttu, oli vuoden 2001 Stanley Cup, hän vitsaili.
“Hän on tulisieluinen. Hän rakastaa jääkiekkoa”, sanoi Lamoriello. “Uskon, että se on hieno asia pelaajillemme.”
“Hän rakastaa jääkiekkoa, ja tätä peliä on rakastettava jos aikoo menestyä. Olen innoissani, aloitamme välittömästi, kun tämä pressi on ohi. Alamme suunnitella huomista.”
Lou uskoo, että Islanders pystyy vielä pärjäämään pudotuspeleissä.
“Ehdottomasti uskon. Tällaista päätöstä ei tehdä ellei siihen uskoisi.”
“Playoffkiekkoa tästä lähtien”
Lou Lamoriello mainitsi, että toista kauttaan New York Islandersia valmentaneen Lane Lambertin vapauttaminen tehtävistään oli raskasta tehdä, kuten aina. Hän sanoi kunnioittavansa Lambertia suuresti. Mutta joukkueen peli oli epätasaista, eikä parempaa ollut näkyvillä.
Oli tehtävä muutos. Oli aika.
Lamoriello sanoi olevansa tyytyväinen joukkueen kokoonpanoon, ainakin nyt. Mutta jos tulee mahdollisuus parantaa, hän yrittää niin tehdä.
Islanders on hävinnyt neljä peräkkäin ja kuusi viimeisistä seitsemästä ottelustaan. Se on kuudentena “Patrick divisioonassa”, kaksi pistettä viimeistä villi kortti-paikkaa pitävän Detroit Red Wingsin perässä.
“Olen katsonut joitakin Islesin pelejä. Olen hyvin vakuuttunut ryhmän kyvyistä. Pidän konkareitten ja nuorten pelaajien sekoituksesta”, Islandersin uusi valmentaja. Hän lisäsi, että hän haluaa tuoda joukkueen peliin enemmän tasaisuutta.
“Tämä kausi on playoffkiekkoa Islandersille tästä lähtien”, sanoi Roy. Runkosarjaa on 37 ottelua jäljellä. “Se on edessämme oleva haaste”, hän sanoi. “Jokainen peli, jonka pelaamme. Jokainen piste on tärkeä.”
Vanhempi, viisaampi, ja nöyrempi Patrick Roy pitää suhteita pelaajiin suuressa arvossa. Samalla hän haluaa voittaa, kuten aina. Hän haluaa voittaa nyt ja heti. Se ei ole muuttunut. Samalla, Roy aikoo antaa Islandersin aloittaa hänen valmennuksessaan puhtaalta pöydältä.
“Kuvitellaan,että pelaajalla on huonompi peli, ja hän tulee takaisin hallille seuraavana päivänä ja valmentaja ei edes morjesta. Minä en ole sellainen”, sanoi Roy.
“Seuraava päivä on aina raikas uusi päivä. Haluan pitää huolen siitä, että jätkät tietävät, että eilen oli eilen ja tänään on tänään.”
Roy piti todella hyvän pressin. Valmentajan paras päivä on aina ensimmäinen, mutta hän teki vaikutuksen. Nyt on aika sanoista tekoihin.
Vanha viisaus jääkiekossa on se, ettei kaikkia kahtakymmentä tai kahtakymmentäkolmea pelaajaa voida potkaista ulos. Lane Lambert sai maksaa pelaajien huonosta pelistä. Minnesota Wildilta saatu 5-0 tappio saattoi olla ratkaiseva isku. Häviö vajaamiehiselle Chicago Blackhawksille sinetöi päätöksen. Nyt Saarella saadaan nähdä, oliko ongelmana valmennus vai pelaajat.
Iso testi ja samalla mahdollisuus edessä.
“Kun edessä on kolme tai neljä joukkuetta, peleihin ei voi lähteä kuin runkosarjapeleihin. Tämä on playoffkiekkoa, ja sillä mentaliteetillä toivon pelaajiemme olevan halukkaita pelaamaan.”
Roy on itsevarma valmentaja, iso presenssi, joka saa pelaajat kuuntelemaan. Parhaassa tapauksessa pelaajat haluavat vaikka mennä seinän läpi hänen puolestaan. Hän ymmärtää niin ison kuvan, kuin pienet yksityiskohdat.
“Haluan faniemme kävelevän kaduilla pelipaitamme päällä ylpeinä joukkueesta. Se on minun tavoitteeni.”
Jos jääkiekko on ollut tylsää Long Islandilla, ne päivät ovat ohi.
Patrick Royn aikakausi on alkanut. Hän saattaa olla juuri se mies, jonka tämä joukkue tarvitsee.
Playoffkiekko aikaa heti tänään sunnuntaina kotiottelulla Dallas Starsia vastaan.
NHL-maailman silmät kohdistuvat yhteen paikkaan ensi torstaina.
Patrick Roy palaa Montrealiin New York Islandersin valmentajana.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
