29.1.2024. Linjatuomari Ray Scapinellon nimi ja kasvot tulivat kolmenkymmenenkolmen kauden aikana yhtä tutuiksi kuin monien tähtipelaajien tai valmentajien NHL:ssä. “Scampy”:nä tunnetun pienen miehen NHL-ura ulottui neljälle todella erilaiselle vuosikymmenelle jääkiekon kovimmassa liigassa.
Hall of Fame linjamies
Ray Scapinello oli yksi NHL:n legendaarisimmista linjamiehistä. Hänen uransa NHL:ssä kesti peräti kolmekymmentäkolme vuotta. Hän luisteli ensimmäisessä ottelussaan lokakuun 17. vuonna 1971, ja nosti pillinsä hyllylle kevään 2004 Stanley Cupin playoffien jälkeen.
Scapinello lensi linjalla 2,500 runkosarjaottelussa, ja 426 playoffottelussa. Tämän lisäksi hänet kutsuttiin tuomitsemaan Canada Cupiin, World Cupiin, kolmeen All Star-otteluun, vuoden 1979 Challenge Cupiin, vuoden 1987 Rendez-vous peleihin, sekä peräti 21 kertaa Stanley Cupin finaaliin.
Uskomattomin tilasto Ray Scapinellon uralla on kuitenkin se, ettei hän koskaan missannut yhtään ainoata ottelua loukkaantumisen tai sairauden takia.
Hockey Hall of Fame kutsui Ray Scapinellon aateloitavaksi juhlallisessa seremoniassa vuonna 2008. Sitä ennen vain neljätoista seeprapaitaa oli saanut saman kunnian. Nykyisin heitä on epävirallisen laskun mukaan kuusitoista.
Vuonna 2005 syöpään kuollut John D`Amico oli kaikista NHL-linjamiehistä tunnetuin, ja Scampyn parhaita ystäviä. D`Amico lopetti uransa vuonna 1987. Hän oli viimeinen Original Six-tuomareista NHL:ssä. Scapinellon aateloinnin jälkeen nämä kaksi ystävää olivat yhdessä NHL-jääkiekon pyhimmässä paikassa.
Eli kertauksen vuoksi: Scapinello luisteli omalla energisellä tyylillään siis uskomattomat 2500 NHL-ottelua peräkkäin. Hän ei jättänyt koko uransa aikana ainuttakaan ottelua väliin sairauden, loukkaantumisen tai minkään muun syyn takia. Lisäksi hän oli mukana 426:ssa playoff-ottelussa,
ja hänet valittiin linjatuomariksi Stanley Cupin finaalisarjoihin uskomattomat 21 kertaa.
Scapinello oli pieni mies, 170 cm ja 74 kiloa, mutta silti hän meni päättäväisesti väliin lukemattomiin tappeluihin. 33:n vuoden ajan, loukkaantumatta kertaakaan pahasti. Hän sai ottaa iskuja vastaan itsekin monta kertaa, eikä välttynyt lukemattomilta väärään suuntaan ammutuilta kiekoilta.
Vielä vain kuukausi ennen 33:n kauden loppua, Toronton Air Canada Centressä pelatussa ottelussa New York Islandersin Oleg Kvashan ampuma kiekko osui suoraan Scapinellon päähän, ja pudotti tämän jään pintaan.
Peli keskeytettiin, ja Scampy vietiin nopeasti lääkärien huoneeseen, jossa kolme lääkäriä ryhtyi heti toimiin.
Yksi kysyi, missä Scapinello uskoi olevansa. Toinen neuloi hänen päähänsä seitsemän tikkiä. Kolmas tutki suun ja hampaat.
Sitten Scampy palasi jäälle, ja joutui heti seuraavassa vaihdossa menemään väliin taas uuteen tappeluun.
Geneettinen ihme
NHL palkkasi New York Rangersin ja Florida Panthersin kuntovalmentajana toimineen Dave Smithin vuonna 1999 pitämään huolta tuomareitten kuntoharjoittelusta. Smithin mielestä Scapinello oli geneettinen ihme vielä lopettaessaan 57-vuotiaana.
“Ray on veistetty vanhasta kivestä”, sanoi Smith. “Hän on aina pitänyt huolta itsestään, syönyt terveellisesti, harjoitellut kurinalaisesti, ja juonut olutta kohtuudella.”
Smithin mielestä Scampy oli fyysisesti ja henkisesti syntynyt NHL-linjatuomariksi. Smith sanoi Scapinellolla olevan jonkinlainen kuudes aisti, jonka avulla hän osasi ovelasti ennakoida ja väistää vaarallisimmat tilanteet.
Playoffeissa parhaat tuomarit pääsevät aina jatkamaan kierros kierrokselta. Finaaliin valituksi tuleminen on seeprapaidoille suurin mahdollinen kunnia. Scapinello luisteli linjoilla mm. 1994 Stanley Cup-finaalin seitsemännessä pelissä Madison Square Gardenissa.
Kunnioitus
Mutta pelkät tilastot eivät kerro kaikkea unohtumattomasta Scampystä. Vuosikymmenten varrella hän ansaitsi muitten tuomareitten, pelaajien, valmentajien ja NHL-jääkiekon seuraajien kunnioituksen olemalla todellinen huippuammattilainen, yksi hienoimmista suurlähettiläistä jääkiekolle.
Varsinkin pelaajat ja valmentajat todella pitivät Scapinellosta. Scampy oli mies, joka teki oman työnsä mahdollisimman hyvin. Hän ymmärsi, ettei kukaan katsoja ollut maksanut lipuista tuomarit nähdäkseen, eikä siksi yrittänyt tuoda itseään esille kuten jotkut tekevät.
Itse asiassa Bobby Clarke muistutti samasta asiasta kerran Scapinelloa. Scampy heitti Clarken pois aloituksesta, ja tämä mutisi mennessään:”Pudota jo se kiekko. Kukaan ei tullut katsomaan sinua.”
Kerran Buffaloa valmentaessaan Scotty Bowman hermostui Scapinellolle. Bowman työnsi pelaajia edestään päästäkseen lähemmäksi laitaa riehumaan, ja toinen jalka laidan päällä huusi: “Se oli paitsiomaali, se oli paitsiomaali!”
“Mitä ihmettä sinä oikein huudat, Scotty?”, ihmetteli Scapinello. “Pelihän on nolla-nolla.”
“Se maali viime viikon pelissä oli paitsiomaali!”, huusi Bowman takaisin. Scotty ei ollut vielä antanut anteeksi edellisen viikon virheitä! Ja hänestä oli hauskaa kiusata Scampyä ilman mitään syytä.
Scapinello ymmärsi pelin hengen. Steve Yzerman palasi kaukaloon polvileikkauksensa jälkeen helmikuussa 2003, otteluun Los Angeles Kingsiä vastaan. Yzerman luisteli ensimmäiseen aloitukseensa, kun peli oli jo muutaman minuutin vanha Kingsin pelialueelle. Hän oli toivonut pääsevänsä takaisin peliin mukaan tekemättä asiasta suurta numeroa.
Mutta Detroitin kotiyleisö tietenkin huomasi, ja nousi seisaalleen osoittamaan suosiota. Aloitukseen kyyristynyt Scapinello nousi tässä tilanteessa ylös, ja liukui taaksepäin pyytäen Yzermania ilmoittamaan, koska on hyvä aika aloittaa.
Muutaman hetken päästä Steve Yzerman nyökkäsi, ja Scapinello palasi aloituspisteeseen pudottamaan kiekon.
Yzerman kiitti tästä hienosta eleestä Scampyä tämän kirjan esipuheessa.
Tuli toimeen kaikkien kanssa
Pelaajien ja valmentajien kanssa toimeentuleminen oli tärkeä asia Scapinellolle. Hän tunsi kaikki pelaajat etunimeltä. Hän tienasi leipänsä tekemällä oikeita ratkaisuja linjoilla terävästi ja nopeasti, ymmärtämällä pelin hengen, ja pystymällä oikealla tavalla rauhoittamaan räjähtämisalttiita tilanteita.
Todella hyvä luistelutaito on edellytys sille, että linjatuomari edes ehtii tekemään oikeita ratkaisuja. Scapinello oli tunnettu lyhyistä ja terävistä potkuistaan, kun hän säntäsi kaukalon toiseen päähän hakemaan pitkäksi lyötyä kiekkoa.
Linjatuomarillakin on todella paljon vastuuta NHL-ottelussa. Hän voi tuomita jäähyjä, hänen on nähtävä mitä tapahtuu maalin edessä. Monia asioita tapahtuu yhtä aikaa, eikä aikaa miettimiseen ole. Jos jää miettimään tilannetta, neljä uutta tilannetta on jo ehtinyt tapahtua miettimisen aikana.
Ja sama jatkuu koko ottelun ajan. Ilman taukoja.
Stanley Cupissa paineet tuomareitten niskassa ovat vielä erityisen kovat. Väärin tuomittu paitsio saattoi ennen videotarkistusten tuloa merkitä miljoonien dollareitten menetystä jollekin. Sen takia saatettiin joutua pelaamaan kuudes tai seitsemäs peli, tai kausi saattoi päättyä siihen.
Moni ei tule ajatelleeksi tuomareita, kun ratkaisevat pelit ovat kuumimmillaan. Ja hyvät osaavat vielä saada kaiken näyttämään helpolta.
Yksi NHL:n suurista persoonallisuuksista
Kevään 2004 finaalisarjaan uransa lopettanut Ray Scapinello oli yksi NHL:n suurista persoonallisuuksista.
Vanha jääkiekkoviisaushan sanoo, että jos jääkiekko-ottelun jälkeen et muista mitään sen tuomareista, he ovat hoitaneet hommansa hyvin. Silti joistakin NHL:n historian legendaarisimmista seeprapaidoista on tullut lähes yhtä suuria nimiä kuin pelaajista ja valmentajista.
Kanadassa ainakin Red Storey oli yksi tällainen nimi. Red lopetti tuomitsemisen jo vuonna 1959. Hän julkaisi muistelmansa 35 vuotta myöhemmin vuonna 1994. “Red´s Story”-kirjasta tuli bestseller Kanadassa. Ainakin Ron Finn, Kerry Fraser ja Bruce Hood ovat muita NHL-tuomareita, jotka ovat tehneet kirjan urastaan.
Esa Tikkanen luisteli kerran Ron Finnin luo hetkiä ennen Canada Cup-ottelun alkamista, ja sanoi hänelle, että Leijonilla pitäisi olla aika hyvät mahdollisuudet voittaa, koska linjatuomarikin on Suomesta. Finnin isoisä tuli Kanadaan Italiasta nimellä Finnachelli.
Ray Scapinellon vanhemmat syntyivät myös Italiassa. Scampyn vuonna 2006 ilmestynyt kirja “Between the Lines” oli myös bestseller Kanadassa. Kun linjatuomari aloittaa uransa syksyllä 1971, ja lopettaa sen kesällä 2004, eikä ole poissa yhdestäkään työtilaisuudesta koko aikana, tarinoita on vaikka kuinka paljon.
Scapinello asui italialaisten vanhempiensa luona vielä yli kolmekymppisenä NHL-tuomarina. Hän kertoo mielellään tarinaa isästään, joka ei pahemmin välittänyt uuden maan kansallislajista. Scampy oli kerännyt parikymmentä mailaa muistoksi pelaajilta ensimmäisten NHL-vuosiensa aikana, ja pyytänyt niihin aina nimikirjoitukset.
Kerran hän seisoi keittiössä katsellen takapihalle, jossa isä oli hoitamassa puutarhaansa. Sitten hän huomasi jotain. Mailat oli sahattu poikki, ja nyt ne toimivat kukkakeppeinä tomaateille! Scampy juoksi nopeasti ulos katsomaan.
“Siellä mailat olivat nyt pitämässä isän tomaatti-istutuksia pystyssä. Yhdessä näkyi vielä nimikirjoitus: ”Best wishes, Phil Esposito.”
Tappouhkaus
Keväällä 1986 läntisen konferenssin finaalisarjan kuudes peli pelattiin St. Louisissa. Calgary Flames oli Bluesin vastustaja. Ensimmäisen erän loputtua isokokoinen poliisi hyppäsi jäähyaitiosta jäälle, ja komensi päätuomari Kerry Fraserin ja linjalla olleet Scapinellon ja Ron Finnin nopeasti suojaan.
Poliisi kertoi tappouhkauksesta, joka oli tehty puhelimitse kesken ottelun. Soittaja oli luvannut ampua Fraserin heti, kun tämä tulee jäälle seuraavan erän alussa. Fraser sanoi poliisille, että soittaja on varmaankin joku kotonaan peliä TV:stä katsova hullu.
“Soitto tuli St. Louis Areenan sisältä,” sanoi tähän poliisi.
Seuraavan erän alussa Finn ja Scapinello seisoivat kaukalolle vievän tunnelin päässä käsivarret ja jalat ristissä. “Mene sinä ensin,” he sanoivat Fraserille.
Kerry Fraser luisteli jäälle kuin luoti, mutkitellen puolelta toiselle nopein potkuin. Hän yritti olla mahdollisimman nopea ja vaikea maalitaulu.
Onneksi soittaja ei koskaan toteuttanut uhkaustaan.
Madison Square Gardenin buuattavaksi
Montreal Canadiensin ja New York Rangersin välisessä idän finaalissa samana keväänä Rangers-pakki James Patrick luisteli suoraan kohti Scapinelloa, ja kompastui tämän luistimiin. Claude Lemieux pääsi samasta tilanteesta yksin läpi ja teki voittomaalin.
New Yorkin TV näytti tilanteen uudelleen ja uudelleen kahden päivän ajan, seuraavaan peliin saakka. Scapinello sai haukut kaikkialta. Vain CBC:n Don Cherry puolusti häntä. Grapes ihmetteli, miksi Patrick ei nähnyt eteensä ja mennyt toista kautta ohi.
Ennen seuraavaa peliä Madison Square Gardenissa päätuomari Kerry Fraser kohteliaasti antoi Scapinellon mennä jäälle ensimmäisenä. Yleisön buuasi ja buuasi, kunnes pelaajat tulivat jäälle.
Kohokohdat
Uransa kohokohtina Scapinello itse piti mainittua 1994 Stanley Cup-finaalin seitsemättä peliä New Yorkissa sekä 1998 Naganon olympialaisia. NHL osallistui ensimmäistä kertaa olympiakisoihin Naganossa, ja Scampy sai kunnian tulla kutsutuksi kisoihin ja vielä tuomitsemaan Venäjän ja Tshekin välisen kultamitaliottelun.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton pomo Rene Fasel tapasi kisoihin kutsutut NHL-tuomarit ennen Naganoa Torontossa. Fasel kertoi tuomareille, että kisoihin osallistuvat joutuvat pitämään kypäriä ja visiirejä päässään. Tässä vaiheessa Scapinello nosti kätensä ja pyysi puheenvuoroa.
“Mr. Fasel, en pidä kypärää NHL:ssä, ja mieluummin en laittaisi sellaista päähäni”, sanoi Scapinello.
Fasel kysyi, eikö Scapinello tosiaan halunnut pitää kypärää. Vastaus oli kielteinen. “Sitten et voi osallistua olympialaisiin”, vastasi tähän Mr. Fasel.
“Minun kokoni on medium”, ilmoitti Scapinello nopeasti.
Scapinello valittiin linjatuomariksi ensimmäisen World Cupin finaaliin Kanadan ja USA:n välillä. Lopetettuaan hän sai kunnian matkustaa Moskovaan Igor Larionovin jäähyväisotteluun. Larionov oli valinnut neljä NHL-tuomaria juhlaansa ja Scampy oli yksi heistä.
Parhaat aloittajat ja kovanaamat
Luonnollisesti, jos joku pudottelee kiekkoja aloituksiin 33:n vuoden ajan hän pystyy kertomaan jotain NHL:n parhaista aloittajista. Scampyn mielestä Hawks-legenda Stan Mikita oli paras aloittaja, jonka hän koskaan näki läheltä.
Scampy piti tappeluista, ja kunnioitti NHL:n todellisia raskaan sarjan miehiä. Hän tuomitsi läpi koko 1970-luvun, eli läpi NHL:n hullujen goonvuosien. Pelaajapenkit tyhjentyivät usein joukkotappeluja varten; miehiä lenteli, kaatuili ja putoili, ja pienikokoinen Scampy oli aina tapahtumien keskipisteessä.
Monet kerrat hän sai toiselle pelaajalle tarkoitetun iskun omaan naamaansa mentyääno keskeyttämään tappelua liian aikaisin. Monta kertaa hän joutui painimaan itseään huomattavasti suurempien vihaisten pelaajien kanssa.
Scapinello sanoi myöhemmin tuomarin tehtävän olleen helpomman, kun kehässä olivat varsinaiset ammattilaistappelijat, koska nämä toimivat aina kirjoittamattomia sääntöjä kunnioittaen. Ylimääräisiä iskuja ei yritetty antaa enää sen jälkeen, kun linjamiehet tulivat väliin.
Scapinello näki pelottavia tilanteita. Hän oli paikalla, kun Ryan Vandenbussche iski Nick Kypreosin tajuttomaksi Madison Square Gardenissa.
Scampy meni, ja sai rauhoitettua Stu Grimsonin, kun tämä menetti järkensä Chicagossa. Scapinello sanoi myöhemmin, että tuntui pahalta olla antamassa Grimsonille kymmenen pelin pelikieltoa. Hän tunsi huolta pelaajasta, jonka työpaikan saattaa viedä joku toinen tuon kymmenen ottelun aikana.
Mutta se oli oikea ratkaisu.
Ray Scapinello oli linjamiehenä Detroitin Joe Louis Arenalla 25 vuotta sitten, kun Colorado Avalanchen ja Detroit Red Wingsin vihanpito syttyi liekkeihin. Tunnetaan myös nimellä “Fight Night at the Joe”.
Scapiello näki myös huvittavia tilanteita, kuten Sutterin veljekset tappelemassa toistensa kanssa.
Pelottavimpana tappelijana Scapinello piti täysin hullua Steve Durbanoa, joka kerran Pittsburghissa sai ottelurangaistuksen, mutta tuli pleksin yli takaisin jäälle tappelemaan.
Bob Probert oli Scapinellon mielestä kaikista NHL:n kovanaamoista kovin. Miehet kunnioittivat toisiaan niin paljon, että vaihtoivat jopa kerran paitoja.
Toinen Red Wingsin kovanaama Darren McCarty jäi myös Scapinellon muistoihin hyvänä ystävänä. Scampy kertoi CBC:lle tarinan ajasta, jolloin Sergei Fedorov mainosti Niken jääkiekkovarusteita ensimmäisenä NHL:ssä. Fedorovilla oli Niken kypärä, hanskat, housut jne. ennen kuin näitä kamoja oli myynnissä yleisesti.
Scapinellon poika Ryan pelasi samaan aikaan C-junnukiekkoa joukkueessa, jolla oli samanväriset varusteet kuin Red Wingsillä. Scampy ei tuntenut Fedorovia, ja kysyi erään ottelun verryttelyssä McCartylta, miten tätä kannattaisi lähestyä. McCarty kysyi miksi, ja Scapinello kertoi haluavansa pyytää Nike-hanskat pojalleen.
McCarty lupasi puhua Fedoroville.
Ottelun jälkeen, kun Scapinello oli lähes valmiina lähtemään tuomareitten huoneesta, oveen koputettiin. Siellä oli Darren McCarty, mimmfojännff ojensi Scampylle kiekkokassin, jossa oli Fedorovin Nike-hanskat, kypärä ja housut.
“Älä kerro tästä Sergeille”, hymyili McCarty, ja poistui.
Uskomattomimpana tuomitsemistaan otteluista Scapinello piti sitä iltaa Toronton Maple Leaf Gardenissa helmikuussa 1976, jolloin Darryl Sittler teki 10 pistettä Boston Bruinsia vastaan.
Ray Scapinello ei ollut taikauskoinen. Hän aloitti uransa numerolla 32, ja kantoi vuosien varrella paria muuta numeroa selässään, ja lopetti numerolla 53.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
