15.2.2024. Phil Kessel harjoittelee jo Vancouver Canucksin organisaation valvonnassa, ja saattaa palata kaukaloon. Pittsburgh Penguinsin ylivoimapelin mysteeri. Uskomaton Connor McDavid, ja mitä Edmonton Oilersin tulisi tehdä ennen siirtotakarajaa. Philadadelphia Flyers valitsi oikean kapteenin. RIP Kid Dynamite. Tässä muutama sekalainen kommentti.
The Iron Man
Phil Kessel, NHL:n teräsmiesennätyksen (1,064 ottelua) omistaja, ja kolminkertainen Stanley Cup-mestari, on 36-vuotias. Hän ei ole pelannut jääkiekkoa kymmeneen kuukauteen.
Phil on liittynyt tällä viikolla Vancouver Canucksin AHL-joukkueen Abbotsford Canucksin harjoitusvahvuuteen. Hän luistelee Vancouverin kaupungista vähän etelään sijaitsevan seuran mukana muutaman päivän ajan, jonka aikana evaluoidaan hänen mahdollisuuksiaan liittyä auttamaan Canucksia.
Kessel on ollut sivussa vapaana agenttina viime kauden lopusta lähtien, jolloin hän oli mukana voittamassa Stanley Cupia Vegas Golden Knightsin kanssa.
Voimme arvailla, että tämän projektin takana on Canucksin päävalmentaja Rick Tocchet, joka tuntee Philin erittäin hyvin, etenkin miesten yhteisten Pittsburgh Penguinsin kausien ansiosta. Tocchet toimi silloin Pensin apulaisvalmentajana. Canucksin nykyinen presidentti Jim Rutherford oli silloin Penguinsin GM ja GM Patrik Allvin apulaisGM.
“Phil tuo mukanaan lisäarvoa”, sanoi Tocchet viime viikolla Sportsnetille. “Uskon, että hän pystyy vielä pelaamaan, sataprosenttisesti.”
Nyt on kyse vain siitä, onko Phil tarpeeksi hyvässä fyysisessä kunnossa. Rick Tocchet kutsuu Kesseliä friikiksi, urheilufriikiksi. Abbotsfordin taitovalmentajat tekevät töitä hänen kanssaan. Tocch sanoo, että Phil osaa syöttää kiekkoa vieläkin. Ei siitä kovin kauaa ole, kun näimme Philin tekevän maaleja, joita ei kovin moni osaa tehdä.
On helppoa aliarvioida Phil Kesseliä hänen ulkomuotonsa ja rennontuntuisen asenteensa takia. Oikeasti, hän on aina kuntotesteissä tehnyt hirmutuloksia hypyissä hieman yllättäen. Urheilufriikki.
Vancouver Canucks on NHL:n ykkösjoukkue, ehkä ylisuorittanut sellainen, mutta ykkönen silti. Onko tässä mies, joka tuo tarvittavaa syvyyttä joukkueeseen? Tiedämme, että joukkuekaverit ovat aina rakastaneet Philiä joka paikassa.
Tämä on sellainen urheilutarina, josta ei voi olla pitämättä. Toivotamme onnea Phil Kesselille.
Penguinsin ylivoimapeli?
Yksi asia, joka varmasti tätä lukevia on pitänyt hereillä öisin, on Pittsburgh Penguinsin uskomattoman tehoton ylivoimapeli.
Miten helvetissä on mahdollista, että Pittsburghin ylivoima on vain huonontunut Erik Karlssonin saavuttua joukkueeseen? Miten on mahdollista, että jäällä on tulevia Hockey Hall of Famen jäseniä joka paikassa, ja laukauksia ei tule, eikä maaleja?
Pensin ylivoima on tätä kirjoitettaessa pelannut ihan viime ajat vähän paremmin, mutta se on silti NHL:n 30. sijalla tehossa, 13.6%. Takanaan vain Philadelphia Flyers ja Chicago Blackhawks.
Vertailun vuoksi, Tampan ylivoiman tehoprosentti on 30.7%, Carolinan 27.5%, ja Edmontonin 26.4%. Oilersin ylivoimaa on pidetty huomattavasti huonompana kuin aikaisempina vuosina.
Päävalmentaja Mike Sullivan on yrittänyt kaikkea. Evgeni Malkin ja Erik Karlsson on pudotettu välillä kakkosylivoimaan. Kris Letang on ollut välillä ykkösessä ja välillä kakkosessa.
Uskomaton Connor McDavid
Taas ilta, jota ei pian unohdeta Edmontonin Rogers Placella tiistaina. Detroit Red Wings saapui kaupunkiin, ja pelasi kaksi erää hyvin kotijoukkueen vauhdissa, paljastaen Oilersin puolustuspelin puutteet.
Sitten Edmonton Oilers tuhosi Punasiivet kolmannessa erässä viidellä maalilla, lopputulos 8-4. Connor McDavid merkkautti kuusi syöttöpistettä; kaikki kahdeksan Oilersin maalia tehtiin tasakentällisin. Viimeinen NHL-pelaaja, joka on tehnyt kuusi syöttöpistettä ottelussa, jossa hänen joukkueensa ei päässyt kertaakaan ylivoimalle, oli Red Wingsin Don Grosso helmikuun kolmantena, vuonna 1944.
Kaikkihan muistavat Don “Count” Grosson, jonka NHL-uran hienoin kausi saattoi olla 1942-43, jolloin hän pelasi Detroitissa “Medicine Line”-lempinimisessä ketjussa Sid “Bootnose” Abelin ja Eddie Waresin kanssa, ja teki 23 maalia. Red Wings voitti Stanley Cupin tuolla kaudella. Edellisenä keväänä kolmikko koki pettymyksellisen historiallisen Stanley Cup-finaalin, kun se voitti kolme ensimmäistä ottelua Torontoa vastaan, ja sitten hävisi seuraavat neljä.
Connor McDavidin kuuden syöttöpisteen ilta oli spesiaali, sillä vain kaksi pelaajaa koko National Hockey Leaguen historiassa on pelannut seitsemän pisteen illan. Wayne Gretzky teki sen kolmesti – viimeisen kerran vuonna 1986 – ja surullisenkuuluisa Billy Taylor Detroitin paidassa maaliskuussa vuonna 1947.
Päivän triviakysymys: Mistä “Billy the Kid” Taylor muistetaan NHL:n historiakirjoissa?
Connor McDavid on sanonut, ettei häntä kiinnosta lisätä palkintokaappiinsa enää yhtään Art Rossia tai Hart-palkintoa. Vain Stanley Cup kiinnostaa. Mutta, onko sittenkin vielä mahdollista, että alkukauden loukkaantuneena pelannut #97 (epäilemme kylkivammaa) ehtii vielä ottamaan uransa kuudennen, ja neljännen peräkkäisen Art Ross-palkinnon pistepörssin voittajana?
McDavid on tehnyt 17 pistettä viimeisissä kuudessa ottelussaan. Tätä kirjoitettaessa pisteissä ykkösenä oleva Nikita Kucherov on enää kolmentoista, ja Nathan MacKinnon kahdentoista pisteen päässä. Ja Connor on pelannut viisi ottelua vähemmän kuin nuo kaksi muuta.
Saamme nähdä, mitä tapahtuu viimeisten 33 ottelun aikana.
Mitä Öljyn tulisi vielä tehdä?
Yksi isoja kysymyksiä Edmontonin kevättalvessa on se, mitä todella hyvin pelanneen (16 ottelun voittoputken jälkeen tuli pieni notkahdus) Oilersin tulee tehdä siirtotakarajalla, ollakseen valmis Stanley Cupin playoffeihin.
Yleinen usko on se, että GM Ken Holland yrittää parantaa hyökkäyksen syvyyttä. Detroit-pelin kahden ensimmäisen erän perusteella useimmat sanoisivat, että apua tarvitaan puolustuksessa. Chris Pronger ei valitettavasti ole enää kaupan.
Calvin Pickard on todistanut otteillaan, että maalivahtiosasto saattaa kestää.
Siirtotakarajaspekulaatioihin on palattava tarkemmin pian.
Viisi peliä Morgan Riellylle
Paljon kohinaa aiheuttanut Morgan Rielly/Ridly Greig tapaus johti viiden ottelun pelikieltoon Riellylle, kuten odotimmekin.
Paras opetus, jonka olen kuullut Riellyn saaneen tästä on se, että poikittainen maila pitää aina antaa alemmaksi. Tässä neuvo tapausta seuranneille junnuille! Iske alas!
Ridly Greig on jo puhunut tapahtuneesta, kieltäen lämärin olleen hänen tarkoituksellinen FU-tekonsa, siis keskisormen näytön. Yksi asia, mitä emme ole tulleet ajatelleeksi on se, että tähän saakka suhteellisen nimettömänä pysytellyt ärsyttäjäpelaaja ei enää ole tuntematon suuruus NHL:ssä. Miten se vaikuttaa hänen peleihinsä, se nähdään.
Keskustelu on siirtynyt tyhjän maalin kunnian puolustamisesta, ja kirjoittamattomien sääntöjen pyhyydestä siihen, miten Toronto Maple Leafs pärjää ilman ykköspakkiaan ja ehkä parasta pelaajaansa seuraavien viiden pelin ajan. Tässä voi koko kausi olla kyseessä.
Ja pitkäaikainen puhe Leafsin tähtipelaajien pehmeydestä on saanut lisää tulta alleen. Joukkueen kallispalkkaiset tärkeimmät pelaajat eivät likaa käsiään koskaan, kun pitäisi auttaa joukkuekaveria tai puolustaa omia, sanovat. Tämä voi olla ongelma, kun tärkeät pelit taas alkavat.
Ja allekirjoittanut on tavannut puumailojen aikakaudella pelanneen aika hyvän entisen NHL-pelaajan, jonka mielestä lämäri tyhjiin ei ollut mikään kunnianloukkaus Leafsiä, tai luoja paratkoon, jääkiekkojumalia kohtaan.
Morgan Riellyn leiri aikoo tehdä virallisen valituksen NHL:n komissaari Gary Bettmanille viiden pelin pannasta.
Philadelphia sai kapteenin
Philadelphia Flyers teki oikein, kun se valitsi kerralla kunnolla oikean, vakituisen kapteenin, ja varakapteenit. Ei mitään kiertävää kapteeniutta.
Olemme koko kauden ihastelleet Sean Couturierin hienoa paluuta pitkän poissaolon ja hankalien vaivojen jälkeen. Mies on voittaja. Oikea kaveri Philadelphia Flyersin seurahistorian 20. kapteeniksi. Seuran oma varaus, yksi parhaista kahden suunnan senttereistä koko NHL:ssä.
Varakapteeneiksi Travis Konecny ja Scott Laughton.
“Coots” opettaa nuorempiaan harjoituksissa.
Hieno kausi Flyersilta, ja tämä on oikea valinta.
RIP Kid Dynamite
Gerry James oli legendaarinen, kahden lajin urheilija, todella hyvin tunnettu Kanadassa. Keskiviikkona tuli tieto 89-vuotiaan legendan poisnukkumisesta. James pelasi läpi 1950-luvun kahta lajia, ja oli molemmissa ammattilainen.
Tunnettu sanonnasta “A punch in the nose never hurt anyone”, Gerry James voitti arvostetun A-junioreittren Kanadan mestaruuden Memorial Cupin Toronto Marliesin kanssa vuonna 1956, ja lähti suoraan mestaruusjuhlista pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa Kanadan CFL-sarjan Winnipeg Blue Bombersiin.
Jalkapallokauden päättyessä luistimet taas jalkaan, ja paikka Toronto Maple Leafsin NHL-joukkueesta. Ainoa urheilija, joka on voittanut amerikkalaisen jalkapallon Kanadan ammattilaismestaruuden Grey Cupin ja pelannut Stanley Cupin finaalissa samalla kaudella.
James pelasi Johnny Wilsonin ja Duke Edmundsonin kanssa ketjussa, joka tunnettiin lempinimellä “Puke Line” vuoden 1960 finaalissa. Ketjun nimi oli pieni vitsi Bostonin erittäin taitavasta “Ukie Line” ketjusta. “Puke Line” oli puhtaasti peliä rikkova, taklaava ketju.
NHL-blogi otti yhteyttä kahteen henkilöön, jotka tunsivat Kerry Jamesin, Kid Dynamiten, tämän myöhemmillä vuosillaan. Kaudella 1980-81 James valmensi Saskatchewanin junnuliigan Melville Millionairesia. Kevin Karius, nykyisin Edmonton Sports Radio 1440 juontaja, oli joukkueen mailapoika.
NHL-agentti Petteri Lehto taas pelasi joukkueessa. “Muistoja ryöppyy mieleen”, kertoi Lehto NHL-blogille. “Karismaattinen, erilainen valmentaja. Hän tutki Tarasovin metodeja, mutta oli samaan aikaan Don Cherryn tyylinen pelaajien koutsi. Hänen sanontansa oli “A punch in the nose never hurt anybody!”
“Hän opetti pelaajat pelaamaan backgammonia, eli pelimatkoilla ei ollut korttirinkejä, vaan 16-20-vuotiaat nuoret pelasivat backgammonia.”
“Alkuverryttelyssä vedettiin ringissä kovaääninen jumppa, mikä oli kopsattu amerikkalaisesta jalkapallosta. Vähän samaan tapaan kuin All Blacksin rugby-joukkueen alkuverryttely, siinä oli varmaan vastustajan pelotteluakin mukana.”
Saskatchewanin junnuliigassa pelattiin kovaa tuohon aikaan.
Lehto asui Gerry Jamesin perheen luona kahden kuukauden ajan saavuttuaan Melvilleen vuonna 1980, ennen toisen isäntäperheen löytymistä. Gerryn vaimo oli entinen Miss Toronto.
“Pelkkiä hyviä muistoja miehestä”, sanoi Petteri Lehto.
RIP Kid Dynamite
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
