21.2.2024. Edmonton Oilersin seuraikoni Ryan Smyth lopetti mahtavan peliuransa unohtumattomassa seremoniassa. Tuo peli pelattiin 12. huhtikuuta, vuonna 2014. NHL-blogin Evergreen-sarja jatkuu pienellä henkilökuvalla, joka kirjoitettiin pian tämän suositun pelaajan viimeisen ottelun jälkeen.
Iso uutinen
38-vuotiaan Ryan Smythin pitkän jääkiekkouran päättyminen ei ehkä ole iso uutinen urheilumaailmassa. Edmontonin kaupungissa, näillä seuduilla, Albertan provinssissa, jääkiekon kotimaassa Kanadassa, ja kaikkialla NHL-maailmassa erittäin kunnioitetun Smythin lopettaminen on todella iso uutinen.
Edmontonin kaupungin pormestari Don Iveson julisti lauantain ”Ryan Smythin päiväksi” Edmontonissa. Ryan Smyth oli pelaaja, joka ehkä kaikkein parhaiten edusti tämän kylmän kaupungin kovapintaisten ihmisten arvoja. Kliseinen sanonta, mutta täyttä totta.
Joskus katsojan ominaisuudessa saamme seurata jääkiekkoilijoita, jotka ehkä eivät ole joukkueensa parhaita, mutta heissä on sitä jotain. Jotain sellaista, miksi kansa rakastaa juuri tätä pelaajaa yli kaiken.
Ryan Smyth oli sellainen pelaaja.
Banff, Alberta
Ryan Smyth oli Albertan kalliovuoristosta, pienestä Banffin kylästä kotoisin oleva poika, joka jumaloi 1980-luvun Edmonton Oilersia. Hän halusi pelata Edmonton Oilersin paidassa kuten hänen idolinsa Wayne Gretzky ja Glenn Anderson tekivät.
Syksyllä 1987 Canada Cupiin valmistautuva Kanadan maajoukkue piti harjoitusleirin Banffissä. 11-vuotias Ryan Smyth pääsi auttamaan huoltaja Barry Staffordin apulaiseksi ja mailapojaksi. Edmonton Oilersin Glenn Anderson lupautui viemään mailapojan autollaan mukanaan golfkentälle. Joukkueen vapaa iltapäivä oli päätetty viettää Banffin kuuluisalla golfkentällä.
Anderson ei nähnyt kengännauhojaan aivan auton takana solmimaan kyyristynyttä mailapoikaa, ja peruutti vahingossa tämän nilkan yli. Golfkentän sijasta lähdettinkin sairaalaan.
Viimeisen ottelun jälkeen
Lähes 27 vuotta myöhemmin tuo sama mailapoika asteli Edmontonin Rexall Placen mediahuoneeseen hikisenä, juuri viimeisen NHL-ottelunsa pelanneena. Täydessä sotisovassa, Edmonton Oilersin paita päällä, luistimetkin vielä jalassa.
”Halusin nauttia joka hetkestä,” hän sanoi, viitaten kahteen viimeiseen päivään. ”Se oli mahtava kokemus, jota en koskaan unohda koko lopun elämääni. Nautin todellisesti joka kerrasta, kun vedin tämän paidan päälleni, tai minkä tahansa muun NHL-paidan.”
”Fanien arvostuksen näkeminen alusta ihan loppuun saakka,” jatkoi Smyth, ”he ovat maailman parhaita faneja. He arvostavat jääkiekkoa. Nostan hattuani heille. Olen todellisesti kunnioitettu voidessani seistä tässä tänään ja sanoa, että nautin joka hetkestä. Ja fanit olivat iso osa sitä.”
Ryan Smythin viimeinen ottelu oli jotenkin tyypillinen kuva miehen koko pitkästä urasta. Hän joutui maalin edessä kovien Vancouver Canucksin puolustajien pahoinpitelemäksi. Jason Garrison antoi poikittaista mailaa armotta. Alexander Edler löi Oilersin tehtyä viidennen maalinsa aivan maalin edessä seisseen Smythin jäähän poikittaisella.
Ryan Nugent-Hopkinsin tultua apuun, Canucksin Ryan Kesler tuuppasi häntä. Smyth nousi ylös ja aloitti pienen tappelun puolustaakseen 21-vuotispäivänään pelannutta nuorta Nugea.
Ryan Smythin nenä punotti iskujen jäljiltä viimeisessä lehdistötilaisuudessa. Nenä, joka on murtunut monta kertaa. Iso nenä, joka kaartaa komeasti alaspäin oikealle.
Smyth on kaukaa katsottuna ihan hyvännäköinen mies. Läheltä hänen kasvonsa muistuttavat Belgian rautatieliikennekarttaa. Tikit menevät ristiin ja rastiin.
”Se oli minun tyylini pelata. Jokainen muistaa minut kaverina, joka vie nenänsä kaikkialle, saa haavoja ja mustelmia sinne ja tänne. Slats sanoi, ettei minulla ole nopeutta, joten minun on yritettävä kaikkeni muuten.”
Ottelun pelikatkojen aikana yleisölle näytettiin videotervehdyksiä entisiltä Oilers-hahmoilta. Jason Smith, Shawn Horcoff, Doug Weight ja tietenkin vanha Glen Sather, jonka onnittelu oli suunnilleen seuraavanlainen: ”Näin sinut ensimmäisen kerran pelaamassa, kun olit 12-vuotias. Et ollut kovin nopea. Laukauksesi ei ollut kova. Et ollut kovin isokokoinen. Mutta jo silloin sinulla oli sydäntä enemmän kuin muilla.”
C paidassa
Valmentaja Dallas Eakins yritti lähettää Smythin jäälle jokaiseen ylivoimapeliin, jotta tämä voisi rikkoa Glenn Andersonin kanssa pitämänsä Oilersin seuraennätyksen ylivoimamaaleissa. Maalia numero 127 ei tullut, vaikka yhdessä vaiheessa muutaman peräkkäisen Canucksin jäähyn, ja sopivan TV-mainoskatkon ansiosta Smyth tuli pelanneeksi koko NHL-uransa pisimmän vaihdon.
Viimeisessä ottelussaan.
”Joku kertoi minulle, että se vaihto oli pituudeltaan 5:36,” sanoi Smyth. ”Miten sopivaa. Yritin saada sen maalin, mutta on silti suuri kunnia saada jakaa se kaverin kanssa, joka yritti ajaa ylitseni.”
Ryan Smyth pelasi viimeisen NHL-pelinsä Edmonton Oilersin kapteenin C paidassaan.
”Valmentaja tuli huoneeseen ja antoi kokoonpanon mies kerrallaan. Sitten hän tuli minun luokseni, ja sanoi: ”haluan sinun pelaavan elämäsi parhaan ottelun.” Aloin liikuttua, ja sitten Andrew tuli ja antoi minulle paitani, jossa oli C.”
”En pelaa paitaan ommeltujen kirjainten puolesta, pelaan aina rinnassa olevan logon puolesta.”
”Tämän paidan riisuminen on kova paikka.”
Ryan Smythin raportoitiin seisseen pukukopissa täysissä varusterissa vielä vähän ennen aamukahta, kaikkien muitten poistuttua jo paikalta. Hän ei tosiaan halunnut riisua rakastamaan Oilers-paitaa päältään.
Bobin skuuppi
TSN:n NHL-insider Bob McKenzie rikkoi Edmonton Oilers-fanien sydämet myöhään torstai-iltana twiitatessaan, että Ryan Smyth aikoo ilmoittaa lopettavansa pelaamisen perjantaina ja, että lauantaisesta Canucks-pelistä tulisi hänen viimeisensä.
Ryan Smythin viimeinen NHL-ottelu oli yksi hienoimmista urheilutapahtumista, jossa on ollut kunnia saada olla läsnä.
Oilersin videoryhmän tekemä produktio oli vertaansa vailla. Show alkoi jo ennen ottelun alkua. Valot pimennettiin, ja katsojat vietiin videotaulun välityksellä suoraan Edmonton Oilersin pukukoppiin perjantaiaamun tapahtumiin.
Yleensä joukkueen yksityiseksi jäänyt hetki Ryan Smythin pitäessä puhe muulle joukkueelle näytettiin koko kansalle avoimesti. Tunteet ottivat vallan Smythin puhuessa joukkuekavereilleen, ja kyyneleet valuivat pitkin kovapintaisen NHL-tähden poskia.
Ja sitten peli alkoi.
Ryan Smyth oli aina pelaaja, joka ei pelännyt näyttää tunteitaan. Hymy oli herkässä, ja liikutuksen hetkellä itku yhtä herkässä. Ajellessani liikenteessä perjantai-iltana kuuntelin paikallisen sporttiradion ohjelmaa, johon kuuntelijat saivat soittaa ja kertoa muistojaan Ryan Smythin vuosista Edmontonissa.
”Minä olen rakentanut paljon hienoja kämppiä ympäri kaupunkia, ja olen missannut hyviä sopimuksiakin, mutta en ole koskaan itkenyt niistä,” sanoi ”Dan”-niminen kirvesmieheksi itsensä esitellyt Oilers-fani. Danin mielestä ison miehen ei tulisi itkeä avoimesti.
Tunteet nousevat pintaan
Ryan Smyth on iso mies, joka ei pelkää itkeä julkisella paikalla.
Viimeistä NHL-peliä oli enää jäljellä 2:14 kameran näyttäessä pelaajapenkillä lepäävää Smythiä pelikatkon aikana. Hän ei voinut enää pidätellä tunteitaan, ja alkoi itkeä avoimesti. Seeprapaidat ymmärsivät hetken erikoisuuden, eivätkä pudottaneet kiekkoa jäähän, antaen 17-tuhantisen katsomon nousta seisaalleen antamaan jälleen yhden huimalla metelillä annetun rakkaudenosoituksen suosikilleen.
Ottelun loppusummerin jälkeiset hetket jäivät jokaisen mieleen hienona urheilujuhlana. Oilersin joukkue yhteishalasi Ryan Smythin. Sitten illan sankari luisteli kunniakierroksen ympäri kentän, vilkuttaen kiitokseksi faneilleen. Man of the people. Loppuun saakka.
Myös illan ottelun tuominneet seeprapaidat kävivät yksitellen halaamassa ja onnittelemassa Smythin.
Muu Oilers-joukkue seisoi aloitusympyrässä, loukkaantuneet pelaajat pelaajapenkillään, valmentajien ja huoltajien kanssa.
Pukukoppiinsa jo häipynyt Vancouver Canucksin joukkue teki seuraavaksi jotain todella hienoa kapteeninsa Henrik Sedinin johdolla.
Koko joukkue luisteli takaisin jäälle onnittelemaan Ryan Smythiä. Huoltajat kävelivät perässä. Harvinainen kunnia, jonka näimme viimeksi Trevor Lindenin pelattua viimeisen pelinsä kuusi vuotta sitten. Silloin Calgary Flamesin kapteeni Jarome Iginla toi joukkueensa takaisin jäälle kunnioittamaan kovaa vastustajaa.
Minusta näytti siltä, kuin Alexander Edler ja Ryan Kesler pyytelivät anteeksi pelin tapahtumia Smythin hymyillessä takaisin: ”Se on ok”. Pelin jälkeen kaukalossa tapahtuneet unohdetaan.
Sitten Ryan Smyth toi jäälle perheensä. Vaimonsa, tyttärensä ja viisivuotiaan poikansa, joka oli isänsä vieressä täysissä kiekkovarusteissa jo ennen ottelua jäällä kansallislaulun aikana.
Lopuksi #94 poistui kaukalosta perheensä kanssa Foo Fightersin ”My Hero”-biisin soidessa kovaa Rexallin kaiuttimista. ”There goes my hero, watch him as he goes..”
Viimeisen kerran.
Tyyliä ja urheiluhenkeä
”Puhuimme siitä, että meidän oli tehtävä jotain hänelle,” sanoi Henrik Sedin ottelun jälkeen. ”Hän on ollut niin suuri osa Oilersia. Kun puhutaan isoista nimistä, hänen nimensä on siellä parhaitten joukossa. Oli hauskaa saada olla osana tätä.”
Canucksin valmentaja John Tortorella ylisti samaan tapaan. ”Tämä on se, mistä meidän lajimme urheilijoita on ihailtava,” sanoi Tortorella. ”Molemminpuolinen kunnioitus toista kohtaan kun peli on ohi. Ryan Smyth ansaitsee sen.”
”Se oli tosi tyylikästä,” sanoi Oilersin nuori hurjapää Taylor Hall. ”Heillä on paljon hyviä jätkiä joukkueessaan. Canucks on kova vastustaja pelata, eikä kovin pidetty joukkue ympäri NHL:n, mutta se oli todella hienosti tehty heiltä.”
”Koko Canucksin joukkueen tulo jäälle oli tosi liikuttavaa,” sanoi Ryan Smyth. ”Tunsin heidän huoltajansa olympialaisista.”
”Tuomarit kertoivat läpi ottelun minulle hyviä sanoja. He kiittivät minua tavasta, jolla pelasin jääkiekkoa.”
Kova jääkiekkokaukaloitten duunari
Ryan Smyth oli pienestä vuoristokylästä lähtenyt albertalaispoika, josta olisi voinut tulla kova duunari öljykentille. Öljykenttien miehet viettävät viikkoja poissa kotoaan, poissa perheittensä luota, vähän kuin NHL-jääkiekkoilijatkin. He tienaavat leipänsä kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa, saaden uurastamisestaan todella hyvän korvauksen.
Ryan Smythistä tuli kova duunari jääkiekkokaukaloihin. Hän pelasi jääkiekkoa oikealla tavalla albertalaisten mielestä. Kovaa, pelottomasti. Hänkin tienasi leipänsä kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa, maalin edessä. Smyth ei koskaan luovuttanut, ei lähtenyt kirveelläkään maalin edestä pois.
Edmonton Oilersin vanha, jo edesmennyt scoutti Lorne Davis oli mies, joka vaati Glen Satheriä varaamaan WHL:n Moose Jaw Warriorsin laiturin Hartfordissa pidetyssä NHL draftissä kesällä 1994.
Edmonton oli jo varannut Jason Bonsignoren neljännellä varausvuorolla. Oilersilla oli vielä kuudes vuoro ensimmäisellä kierroksella. Muut Oilersin scoutit halusivat varata lopulta 79 NHL-ottelua pelanneen Bonsignoren junnujoukkueen ketjukaveri Ethan Moreaun.
Lorne Davis uhkasi lähteä pöydästä ellei Smythiä varata. Glen Sather varasi Smythin, joka on pelannut enemmän pelejä NHL:ssä kuin kukaan tuona päivänä varattu pelaaja.
”Isäni silmät kostuivat aina kun hän puhui Smyttystä,” sanoi Lorne Davisin poika Darryl Sportsnetin Mark Spectorille.
Myöhemmin Ryan Smyth matkusteli NHL:n draft-tilaisuuksiin omin päin, ihan vain tavatakseen Oilersin uusia varauksia, ja toivottaakseen heidät tervetulleeksi organisaatioon. En ole koskaan kuullut kenenkään NHL-pelaajan tehneen samaa.
Yksinkertainen pelityyli
Ryan Smythin pelityyli oli yksinkertainen. Kiekko pois vastustajalta kovalla fyysisellä pelillä. Sitten peliväline ketjukaverin lapaan, ja suoraan maalille. Smythin pelityyli kesti modernina kahden vuosikymmenen ajan. Se soveltui ykkösketjusta nelosketjuun yhtä hyvin. Se toi numero 94:lle jatkuvia kutsuja kansainvälisiin kisoihin.
Ryan Smyth voitti junnujen maailmanmestaruuden, Spengler Cupin, kaksi maailmamestaruutta, World Cupin, ja olympiakultaa. Hän pelasi 90 kertaa kotimaansa vaahterapaita yllään. Kahdeksan kertaa hän vastasi myöntävästi kutsuun lähteä kovan NHL-kauden jälkeen kuukauden reissulle Eurooppaan pelaamaan MM-kisoja.
Canadian Pressin laskuun MM-kisoista raportoinut toimittaja Pierre LeBrunn antoi Smythille lempinimen ”Captain Canada” hänen halustaan edustaa jääkiekon kotimaata aina kun kutsu tuli.
Ryan Smyth näytti jääkiekkoilijalta. Hänen pitkät hiuksensa, kunnon ”hockey hair” tai takatukka ”mullet” oli legendaarinen. Vuonna 2005 edmontonilaisessa vanhainkodissa asuneella Lilian Hoskingilla oli vain yksi toivomus satavuotissynttärilahjakseen. Mrs.Hosking halusi vetää sormensa Ryan Smythin hiuksien läpi.
Edmonton Oilers järjesti tapaamisen. Satavuotiaan mummon toive oli helppo toteuttaa.
NHL-pelaajan ilmentymä
Smyth oli pitkissä hiuksissaan, hauskassa hymyssään, naama usein verillä ja hampaat sekaisin, kuin kovan NHL-pelaajan ilmentymä. Hän näytti NHL-pelaajalta, ja pelasi oikealla tavalla. Hän oli kanadalainen Tomas Holmström, joka sai maksaa miljoonistaan kovalla kohtelulla maalin edessä.
Derian Hatcherin ja Ryan Smythin taistelut vuosituhannen vaihteen playoffsarjoissa olivat legendaarisia. Hatcher oli isokokoinen ja erittäin rumatapainen aikana, jolloin tuomarit eivät viheltäneet viittä ensimmäistä poikittaista mailaa maalin edessä. Smyth ei koskaan antanut milliäkään periksi.
Ryan Smyth seisoi ottelujen jälkeen pukuhuoneessa haastateltavana märkä sininen mallia ”Boys on The Bus 1987” aluspaita päällään. Sama alusasu kuin Gretzkyllä vanhoissa filmeissä. Ei moderneja hengittäviä alusasuja. Paksut urheilusukat jaloissa makkaralla. Kuin muinaismuisto Oilersin kunnian päiviltä.
Smythin maila oli terävä kuin voiveitsi. Viimeinen pelaaja, joka pelasi puulavalla aivan loppuun asti. Pitemmällä mailalla kuin kukaan muu, ja varmasti raskaimmalla. Tuolla muinaisella puulavalla ammutut laukaukset eivät olleet kovia. Useimmiten ne eivät edes löytäneet tietään maaliverkkoon saakka.
Mutta 414 kertaa (runkosarjassa ja playoffeissa) ne ylittivät maaliviivan, ja se lasketaan pöytäkirjassa. Haluaisin nähdä tilaston siitä, kuinka monta Ryan Smyth-maalia meni maaliviivan yli muuta kautta kuin miehen mailasta. Osuen jalkaan, selkään, takapuoleen tai johonkun muualle matkallaan maaliin.
Toinen tilasto, jonka haluaisin nähdä olisi sellainen, joka kertoisi kuinka monta Smythin maaleista meni maaliviivan yli, mutta ei koskaan koskenut maalin takaosaan tai verkkoon.
Ryan Smyth teki maaleja kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta suurin osa niistä tuli korkeintaan kahden metrin päästä maalista. Hän oli myös hyvä pelaaja, joka osasi rakentaa tilanteita hyökkäyksissä. Käyttökelpoinen alivoimapelaaja.
”Grow The Game”
Ryan Smythissä oli persoonaa enemmän kuin tarpeeksi. Ennen verryttelyjen loppuja hän meni aina ja heitti kolme kiekkoa faneille ennen poistumistaan pukukoppiin. Hän etsi katseellaan pikkulapsia, osoitti heihin päin, ja antoi kiekon aina tietylle onnelliselle pikkupojalle tai – tytölle.
Smyth kutsui tätä termillä ”grow the game”. Hän välitti maailman hienoimman pelin suosiosta. Pikkupoikana hän oli lähellä kotikyläänsä Banffiä sijaitsevassa Calgaryssä nähnyt Flamesin Nick Fotiun heittelevän kiekkoja katsomoon ennen peliä. Nick heitti 30-40 kiekkoa katsomoon. Ryanin numero junnukiekossa oli kolme. Hän päätti, että jos hän joskus pääsee NHL-pelaajaksi, hän tulisi heittämään kolme kiekkoa faneille jokaisen verryttelyn jälkeen.
Ja niin hän tekikin. Myös viimeisessä, 1,270 NHL-runkosarjapelissään. Smyth päätti uransa 386 maalilla ja 456 syötöllä. Playoffeissa hän teki 28 maalia ja 31 syöttöpistettä lisää 93 kovassa ottelussa. Mutta numerot eivät kerro mitään tärkeää juuri tästä spesiaalista pelaajasta.
Harjoitukset
Ryan Smyth oli aina ensimmäisenä jäällä ennen harjoituksia ja hän tuli aina viimeisenä pois. Kliseinen vanha sanonta, joka tässä tapauksessa pitää paikkansa. Lukemattomat kerrat olen istunut Rexallin katsomossa seuraten Smythin harjoituksia muun joukkueen jo lähdettyä matkoihinsa. Hän saattoi heittää ämpärillisiä kiekkoja jäälle maalin lähelle, ja ampua niitä maaliin. Tai hän seisoi maalin edessä kaveriksi jääneen joukkuekaverin ampuessa matalia ohjattavaksi. Joskus mukana oli maalivahti, joskus ei.
Muistan Suomesta vierailulle tehneen junnuvalmentajan videoineen Smythin harjoituksia joskus kymmenisen vuotta sitten. Toivottavasti tuo video on tallella.
Kaikki nuo sadat tuurimaalit tulivat kovan harjoittelun tuloksena. Kovalla työntekijällä on usein parempi tuuri, niin oli Smythilläkin.
Oma suosikkimuisto Ryan Smythistä tuli kevään 2006 Stanley Cupin playoffeissa. Oilers hävisi kaksi ensimmäistä otteluaan toisen kierroksen pelisarjassa San Jose Sharksia vastaan. Kolmannessa ottelussa Ryan Smyth sai Chris Prongerin ampuman purkukiekon suoraan suuhunsa.
Hän poistui jäältä suu verisenä. Ikeniin ja räjähtäneeseen alahuuleen laitettiin nopeasti tikkejä. Tuomarit keräsivät jäähän pudonneita hampaita valkoisiin liinoihin.
Smyth palasi jäälle missattuaan vain kolmisen vaihtoa. Yleisön meteli oli niin kova, ettei edes omaa ääntään voinut kuulla. Seuranneella jatkoajalla Smyth pelasi pitkää vaihtoa ja onnistui syöttämään Shawn Horcoffin voittomaalin kolmannen jatkoajan alussa.
Oilers ei olisi ikinä päässyt Stanley Cupin finaalin seitsemänteen peliin ellei se olisi onnistunut voittamaan San Jose Sharksia juuri tuossa ottelussa.
Jääkiekkoilija
Ryan Smyth oli jääkiekkoilija. Hän piti asiat yksinkertaisina, mikä sopi hänen tyylilleen. Perhe, jääkiekko, muitten ihmisten auttaminen. Edmontonissa hänen sydäntään lähellä oli aina lastensairaala Stolleryn auttaminen. Viimeisessä pelissä käytetyt 36 mailaa myytäneen saman laitoksen hyväksi nimmareilla varustettuina. En tiedä kuinka monta paria hanskoja.
Joskus kaudella 2002-03 nuori Jani Rita oli juuri tehnyt ensimmäisen NHL-maalinsa. Haastattelin pelin jälkeen Ritaa Jatkoaika.comin uutista varten Ryan Smythin tullessa taputtamaan joukkuekaveriaan onnitellakseen. ”Kertokaa tästä Suomeen!”, hän hihkui iloisena, riemuiten nuoren suomalaispelaajan maalista.
Ryan Smythillä on aina erityinen paikkansa NHL-fanien ja etenkin Edmontonin Oilersin kannattajien sydämissä. Hän itki lähtiessään Edmontonista ensimmäisen kerran keväällä 2007, ja itki lopettaessaan uransa juuri täällä. Ensimmäinen lähtö johtui sadan tuhannen dollarin erimielisyydestä sopimusneuvotteluissa. GM Kevin Lowe ei antanut periksi, ja treidasi fanien suosikin New York Islandersiin, tehden myöhemmin myöntämänsä kauhean virheen.
Takaisin kotiin
Bob McKenzie kertoi ensimmäisenä medialle kesällä 2009 Ryan Smythin pyytäneen Los Angeles Kingsin treidaamaan hänet takaisin kotiin Edmontoniin. Smythin perhe ei viihtynyt Kaliforniassa. Ryan Smyth halusi lastensa kasvavan Albertassa. Oilers keksi nopeasti keinon toteuttaa hänen toiveensa.
Ryan Smyth oli yksi niistä erittäin ainutlaatuisista NHL-pelaajista, joita ei voi kuvitella minkään muun kuin yhden joukkueen paitaan. Hän sai aloittaa ja lopettaa uransa tuo paita päällä.
Hän oli jääkiekkoilija, joka ansaitsi länsikanadalaisen lempinimen ”Beauty” jos kuka. Todellinen Beauty. Olemme nähneet parempia jääkiekkoilijoita kuin Ryan Smyth. Nopeampia, vahvempia, taitavampia. Mutta kukaan ei rakastanut pelaamista samalla tavalla.
”Minulla oli aina intohimoa pelaamista kohtaan, halu pelata,” sanoi Smyth viimeisessä lehdistötilaisuudessaan. Pikkupoikana jumaloimansa Oilersin paita päällä. Gretzkyn lailla kapteenin C rinnassaan.
”Se on jotain, mitä kukaan ei voi ottaa minulta pois.”
Paita kattoon!
Edmonton Oilersilla on ollut tiukka käytäntö Rexall Plaxen kattoon jäädytettävien paitojen suhteen. NHL-pelaajista vain ne, jotka on kutsuttu Hockey Hall of Famen jäseniksi saavat kunnian. Mielestäni Smythin tapauksessa voitaisiin tehdä poikkeus. Jos standardina pidetään Wayne Gretzkyä, Jari Kurria ja Mark Messieriä, kukaan dynastian jälkeisten aikojen Oiler ei pysty mitenkään täyttämään vaatimuksia.
Mielestäni on helppoa päättää, miksi Smyttyn paidan tulisi nousta kattoon vastaamalla seuraavaan kysymykseen. Pystyykö kukaan tätä lukeva viimeiset 20 vuotta NHL-jääkiekkoa seurannut kuvittelemaan numeroa 94 kenenkään muun Oilersin pelaajan selässä?
En minäkään.
Paita kattoon.
Ryan Smyth on sen ansainnut.
– – –
Täällä Jouni Nieminen, Rexall Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
