18.2.2024. Erittäin jännittävä NHL-viikko taas takana. Vielä jännittävämpi ja mielenkiintoisempi viikonloppu meneillään. Tässä muutama lyhyt kommentti.
Jarmo antoi valmentajien valmentaa
Mielenkiintoinen kommentti Columbus Blue Jacketsin päävalmentajalta Pascal Vincentiltä Jarmo Kekäläisen potkujen jälkimainingeissa.
“Hän antoi valmentajien valmentaa”, sanoi Vincent toimittajille. “Mitä tuli pelipäivien päätöksiin, kuka pelaa, kuka on ylivoimassa, kuka alivoimassa, sen saivat valmentajat itse päättää, eikä se tule muuttumaan.”
Paljon ajatuksia NHL-managereitten työn erikoisuuksista sitten Kekäläisen potkujen. Kuten joukkueen jälleenrakennuksen ajoitusten merkitys. Edmontonissa nautittiin uskomattomasta tuurista kesällä 2015. Viimeksi viime viikolla näimme pelin, jota Oilers ei olisi voittanut ilman Connor McDavidiä.
Jarmo Kekäläisen Blue Jackets-aikaa muistellessa paras esimerkki ajoituksen merkityksestä joukkuetta rakennettaessa tuli jo hänen ensimmäisellä kaudellaan. Ensin runkosarjassa CBJ nousi viimeiseltä sijalta sijalle 17, mutta putosi tasapistein playoffeista.
Elettiin kesää 2013, NHL Draft pidettiin New Jerseyn Prudential Centerissä. Jackets sai Alexander Wennbergin, hyvän pelaajan. Mutta ei Nathan MacKinnonia, tai Aleksander Barkovia.
Boone ei ole menossa mihinkään
Yksi nimi voidaan poistaa Trade Board-listoilta siirtotakarajapäivän (8.3, perjantai) lähestyessä. Columbus Blue Jacketsin väliaikainen GM John Davidson leikkasi siivet tältä huhulta.
Boone Jenner, CBJ:n kapteeni, ei ole lähdössä mihinkään, eikä kaupan. Sopimustakin on jäljellä kaksi kautta tämän jälkeen. Sportsnetin mukaan ainakin Colorado, New York Rangers, Boston, Toronto, ja Carolina ovat olleet kiinnostuneita.
Ajoitukset ovat, kuten todettua, todella tärkeitä NHL-managerin työssä. Hänen on samanaikaisesti autettava joukkuetta, mutta myös tehtävä uhrauksia tulevaisuutta varten. Muuten vaarana on menettää kunnioitus kopissa.
Ykkösvarausten vertailu, 92 ottelua
Kaksi NHL Draftin ykkösvarausta.
Ensimmäinen on kesällä 2022 Montreal Canadiensin Turusta varaama, isokokoinen slovakki Juraj Slafkovsky. Jatkuvaa arvostelua Montrealin hullun mediapaineen alla. Poika ei osaa sitä, ei tee tätä. Hänet pitäisi laittaa farmijoukkueeseen, blah blah blah.
Vieläkin puolentoista kuukauden ajan teini-ikäisten kirjoissa luisteleva Slafkovsky pelaa toista kauttaan NHL:ssä. Hän on juuri löytämässä peliään tällä tasolla. Luistelee hyvin, etenkin isoksi mieheksi, tekee hyviä ratkaisuja kiekon kanssa. Kaikessa “hiljaisuudessa” Montrealissa, jos näin absurdisti voidaan sanoa.
Toinen on New Jersey Devilsin kesällä 2019 USA:n kansallisen kehitysohjelman joukkueesta ykkösenä varaama Jack Hughes. Amerikan Jack, josta nopeasti tuli yksi NHL:n New Yorkista johdetun markkinoinnin lemmikeistä.
New Jersey Devils antoi nuorukaiselle jo toisen kauden marraskuussa jatkosopimuksen, jonka arvo on 64 miljoonaa dollaria, kahdeksaksi vuodeksi. Erinomainen pelaaja, toki kaiken hypetyksen arvoinen.
Sportsnetin tilasto-osasto heitti tähän väliin todella mielenkiintoisen tilaston. Kaksi ykkösvarausta, 92 runkosarjaottelua takana.
Jack Hughes: 14 maalia, 37 pistettä, viisi ylivoimamaalia
Juraj Slafkovsky: 15 maalia, 37 pistettä, kuusi ylivoimamaalia
Chucky on tulossa
Ei tule ajatella, että Florida Panthersin väriläiskä Matthew Tkachuk ilmestyy paikalle tähteilemään vain Stanley Cupin playoffeissa. Jos leikimme NHL:n tilastosivuilla, ja heitämme päivämääriä filtteriin, saamme selville, että Tkachuk on ollut NHL:n tehokkain pistemies joulukuun 21. päivästä lähtien, 42 pisteellään 24 ottelussa.
Panthers hävisi tuona päivänä neljännen peräkkäisen pelinsä, St. Louis Bluesia vastaan. Kaksi päivää myöhemmin Stanley Cup-mestarijoukkue Vegas Golden Knights saapui kaupunkiin. Tkachuk merkkautti kaksi syöttöpistettä viime kauden finaalin uusintaottelussa.
Hän on siis jättänyt taakseen viimeisten lähes kahden kuukauden aikana Nathan MacKinnonin(41 pistettä), Nikita Kucherovin (40), Connor McDavidin (40), David Pastrnakin (36), ja Auston Matthewsin (34).
Joukkuekaveri Carter Verhaeghe on mielenkiintoisesti pistepörssin seitsemäntenä tällä aikajaksolla eli siis (20.12 – 18.2), 32 pisteellään. “Verheihi”:n takana Elias Pettersson, Leon Draisaitl, Mikko Rantanen, ja William Nylander, tässä järjestyksessä.
Matthew Tkachukin viime kauden uskomattomat playoffit eivät ole unohtuneet. Kausi päättyi loukkaantumiseen. Finaalin Game 3:ssa tuli kova tiltti Vegasin Keegan Colesarilta. Puhdas avojäätaklaus, mutta Tkachukin rintalasta murtui sen seurauksena.
Hän teki vielä ottelun jatkoajalle vieneen maalin samassa pelissä, ja jotenkin onnistui pelaamaan vielä Game 4:n. Mutta hän ei ollut enää paikalla viimeisessä pelissä Vegasissa. Matthew Tkachuk ei ollut matkustuskunnossa, pelikunnosta puhumattakaan.
Vaikka tämän kauden alussa pisteitä ei tullutkaan vanhaan malliin, Tkachuk vakuutti olevansa sataprosenttisesti palautunut loukkaantumisestaan.
On otettava Matthew Tkachuk ja Florida Panthers vakavasti Suuren tanssin taas lähestyessä.
Kuka helvetti on Bobby McMann?
Kaksi Toronto Maple Leafsin pelaajaa on tehnyt hattutempun (hattutemppuja) viime päivinä. Ensimmäinen on helpompi arvata, Auston Matthews, joka saattaa olla jopa 75 maalin vauhdissa. Mutta toinen on vähän tuntemattomampi nimi. Ja hieno tarina.
McMann pääsi pukemaan St. Louis Bluesia vastaan tiistaina, koska Morgan Rielly, Mitch Marner, John Tavares ja Calle Järnkrog olivat kaikki sivussa.
Bluesin pakki Torey Krug kävi noutamassa kiekon muistoksi; hieno ja urheiluhenkinen ele.
Toronto Maple Leafs nykypäivään mahtuu hienosti vähän erilainenkin tarina. 27-vuotias tulokaspelaaja Bobby McMann. Albertan Lloydmnisterissä asunut Bobby oli junnuvuosinaan kaveri, joka kasvoi täyteen mittaansa vähän myöhemmin. Hän ei saanut WHL-varausta 14-vuotiaana, kuten NHL-junaan nopealla aikataululla matkaavat yleensä saavat.
Hän pelasi Albertan junnuliigaa, eli yhtä tasoa alempana Bonnyville Pontiacs-nimisessä seurassa. Jo siellä hän sai maineen pelaajana, joka harjoitteli ja yritti kovempaa kuin kukaan muu. Yksi harjoitustavoitteista oli laukoa kymmenen tuhatta kiekkoa ominpäin joka vuosi.
Bonnyville on pieni, noin viiden tuhannen asukkaan paukkukylä. Allekirjoittanut on totisesti tutustunut paikkaan Albertan junnuliigavuosinaan, toisen joukkueen sikariportaassa. Meillä oli tapana aina Pontiacsin tullessa vieraaksi ostaa vanha Pontiac, hinata se hallin parkkipaikalle, ja viiden taalan maksua vastaan katsojat saivat lyödä sen paskaksi lekalla.
Mutta Bonnyville oli tärkeä pysähtymispiste Bobby McMannin ja muutaman muunkin kiekkouralla.
Seurasi stipendi Amerikan puolelle, Colgaten yliopistoon. Vähän pienempi koulu, ja vähemmän tunnettu jääkiekosta, mutta mahdollisuus pelata. Ei NHL-varausta, täydet neljä vuotta yliopistokiekkoa, jonka jälkeen Toronto Maple Leafsin organisaatio tarjosi kahden vuoden AHL-diilin.
Bobby jatkoi harjoittelemista. Sunnuntaiaamuisin (The Athleticin Joshua Kloken mukaan) hän heräsi aikaisin, ja lähti ylimääräisille lenkeille. Sen jälkeen hän hiipi tyhjään jäähalliin, ja meni jäälle laukomaan kiekkoja yksin. Tavoitteena yhä tuo maaginen kymmenen tuhatta laukausta. Joka vuosi.
NHL-mahdollisuus ei tullut maalinteosta. Leafsillä oli jo Auston Matthews ja Mitch Marner sitä varten. Valmentaja Sheldon Keefe tarvitsi pelaajan, joka voittaisi kaksinkamppailuja vaihdoissa, joitten aikana isommat tähdet saivat huilata.
Nyt maaleja tulee, tätä kirjoitettaessa lauantain pelissäkin tuli kaksi, ja Bobby McMann jatkaa yritteliästä peliään. Tällaista pelaajaa on helppo ihailla ja kannattaa.
Kuusi mailaa
Ja vielä. Yksi parhaista viime päivinä tuli jo aika pitkään Columbuksen kanssa TV-kommentaattorina matkustaneelta Jody Shelleyltä. NHL-seuraajat muistanevat, millainen pelaaja Jody oli. Selostaja Jeff Rimer kysyi, kuinka monta mailaa Jodyllä oli tapana ottaa mukaan pelikiertueille.
“Kolmen ottelun reissulle, otin todennäköisesti kuusi mailaa”, vastasi Shelley.
“Yksi jokaista vaihtoa varten.”
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
