Monet hehkuttavat Paavo Nurmea miehenä, joka juoksi Suomen maailmankartalle. Nurmi todellakin juoksi Suomea maailman tietoisuuteen, mutta Hannes Kolehmainen oli se, joka on alun perin ansainnut tämän maineen.
Kun Kolehmainen juoksi Suomea maailmankartalle vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, oli Suomi vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Suomi sai lähettää kisoihin oman sinivalkoisen joukkueensa, mutta voiton hetkellä Venäjän lippu nostettiin salkoon.
– Olisin melkein toivonut, etten olisi voittanut, Kolehmaisen kerrottiin sanoneen aikalaislähteiden mukaan.
Olet ehkä joskus kuullut lempinimestä ”The Flying Finn” eli Lentävä suomalainen. ”Hymyilevä Hannes” lensi ennen Paavo Nurmea ja Ville Ritolaa tai Teemu Selännettä. Kolehmainen oli nimittäin se, joka kirjoitti ensimmäisen luvun sinivalkoisen urheilun sankaritarinoihin.
Tukholman olympialaisten sankari
Vuoden 1912 olympialaisissa Kolehmainen juoksi Suomelle sen kaikkien aikojen ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan. Kolehmaisen kisamenestys oli vahvaa, sillä Kolehmainen nappasi kaikkiaan kolme kultaa ja yhden hopean. Samalla syntyi kolme maailmanennätystä.
Kolehmaisen kenties kaikista suurin saavutus nähtiin 5 000 metrin matkalla, jolloin hän alitti ensimmäisenä maailmassa 15 minuuttia. Ennätyslukemat 14.36,6 rikottiin vasta vuonna 1922, kun Nurmi kiilasi paremmalla ajalla edelle.
Kolehmainen voitti kultaa myös 10 000 metrillä ajalla 31.20,8 vieläpä selvällä erolla kisan kakkoseen. Kolmannen kultamitalinsa Kolehmainen pokkasi kahdeksan kilometrin maastojuoksusta. Lisäksi Kolehmainen saavutti vielä maastojuoksun joukkuekisasta hopeamitalin yhdessä muiden suomalaisten kanssa.
Yhdysvaltain kansalaisuus ja elämää kisojen jälkeen
Kolehmainen olisi varmasti halunnut panostaa urheiluun yhtä lailla myös Tukholman olympialaisten jälkeen, mutta maailma oli suurten muutosten kourissa. Ensimmäinen maailmansota pysäytti monien ihmisten suunnitelmat ja haaveet.
Kolehmaisen tie vie Yhdysvaltoihin, jossa hän kilpaili Irish American Atletic Club -urheiluseuran riveissä. Kaikkiaan mies viihtyi Yhdysvalloissa peräti kahdeksan vuoden ajan. Puhtaasti ammattilaisurheilusta ei voida ainakaan nykytermein puhua, sillä Kolehmainen sai elantonsa tekemällä muurarin hommia.
Vuosien kuluessa ”Hymyilevä Hannes” alkoi hiljalleen keskittyä pidemmille juoksumatkoille. Kolehmainen olikin iskussa vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisissa, jolloin hän voitti maratonkultaa ensimmäisenä suomalaisena. Aika oli myös olympiaennätys, joten vuosikausien kova työ sai sinettinsä.
Yhden sankari, toisen petturi
Mitenkään täysin tahraton ei Kolehmaisen kuva kuitenkaan ihmisten mielissä ollut, sillä yhdysvaltalaiset olisivat halunneet Kolehmaisen edustavan olympialaisissa Yhdysvaltoja. Olihan Kolehmaisella sekä Yhdysvaltain kansalaisuus että myös monta vuotta elämää alla rapakon takana.
Samaan aikaan Suomessa TUL:n urheilijat eivät olleet tuolloin suuressa huudossa. Kolehmainen oli työläisseuran lisäksi ehtinyt edustaa porvariseuraakin – ja niinhän sekin herätti tunteita. Yksi näki Kolehmaisessa sankarin, toinen petturin.
Tuohon maailmanaikaan kansa oli jakautunut kahtia aivan eri tavalla kuin mitä tänä päivänä osaamme edes kuvitella. Vaatimattomista oloista tulleen Kolehmaisen oli miltei mahdotonta olla yhdelle porukalle mieliksi pyllistämättä samalla toisille.
Kolehmainen sai ajan myötä koko kansan taakseen. Kolehmaisen mukaan on nimetty katu, tehty patsas, nimikkomitali löytyy ja muita kunnianosoituksia on vaikka kuinka. Tänä päivänä Kolehmainen lepää Kulosaaren hautausmaalle kaikkien sankarina.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Kolehmainen on yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista. Kolehmaisen mainetekojen ansiosta suomalaisten kansallistunne kasvoi aivan uudelle tasolle.
-Broidi
