Blogi

Onside with Jouni: Kommentteja NHL-viikolta

22.3.2024. Stanley Cupin playoffit lähestyvät! Nyt ei saa rikkoa kaikkia mailoja kesken pelikiertueen. Kapteeni vilttiin Philadelphiassa?! Haluaisitko mennä Patrick Royn pakeille juuri nyt, jos pelaisit Islandersissa? “Just trying to capture the spirit of the thing” tässä, kuten jääkiekkotoimittajien esikuva Dickie Dunn. Jos Dickie Dunn on sen kirjoittanut, sen täytyy olla totta! Tässä kommentteja NHL-viikolta. 

Villi kamppailu villi kortti-paikoista idässä ja lännessä

Jännittävä osa kaudesta meneillään. Aletaan todella kamppailla paikasta Suureen Tanssiin. Täällä lännessä Centralissa taistellaan sijoituksista (Winnipeg, Colorado, ja Dallas ovat kaikki tasapisteissä tätä kirjoitettaessa), ja villi-kortti paikoista todennäköisesti aivan loppuun saakka. 

Minnesota ja St. Louis ovat pelanneet hyvin viime aikoina. Kaikkea toivoa ei ole menetetty sielläkään. Kukaan ei halua saada Andrew Brunetten Nashville Predatorsia vastaansa ensimmäisellä kierroksella. 

Idässä Detroit Red Wings on herännyt pelaamaan paremmin pahan tappioputken jälkeen, etenkin saatuaan Dylan Larkininin takaisin. Red Wings hävisi kuusi ja voitti kaksi kapteenin poissaollessa. Washington Capitals on vielä ehkä yllättävästi kisassa mukana. New York Islandersin kurssi on kääntynyt alaspäin pahimpaan mahdolliseen aikaan (lisää alempana). 

En täysin laskisi New Jerseyä pois laskuista ihan vielä. 

Tiedämme ainakin sen, ettei tällä kaudella ainakaan Centralissa, kukaan tule antamaan pelaajilleen lepovuoroja viimeisistä runkosarjapeleistä. 

Kapteeni viltissä

Philadelphia Flyersin loistavan Sean Couturierin paluu kaukaloon kahden selkäleikkauksen jälkeen on ollut yksi kauden hyvistä NHL-tarinoista. On jotenkin vaikeaa kuvitella, että Couturier on vieläkin vasta 31-vuotias; entinen Jaromir Jagrin, Chris Prongerin ja Flyers GM Daniel Brieren joukkuekaveri. 

Couturier oli Flyersin puolustava sentteri, todellinen työhevonen, vuosien ajan, ja hän sai maksaa veroa noista vuosista työjuhtana loukkaantumisillaan. Vuoden 2020 Selke-voittaja ei ollut pelannut NHL-ottelua sitten syksyn 2021. Hän oli yllättävän hyvä, etenkin kauden alussa. Kaksi kautta sivussa periaatteessa. 

Flyersin päävalmentaja John Tortorella on ollut toinen kauden hyvistä NHL-tarinoista. 

Kokenut valmentaja laittoi Couturierin pressboxiin tiistain kotiotteluun Toronto Maple Leafsia vastaan, 34 päivää sen jälkeen, kun hänestä oli tehty Flyersin kapteeni. Vanha NHL-viisaus kuuluu, ettei voittavaa kokoonpanoa vaihdeta. Emme tiedä, oliko tämä syy, mutta Couturier sai istua myös torstain vieraspelin Carolinassa. Flyers hävisi jatkoajalla. 

Joukkueessa vallitsevan johtajuus- ja voimatasapainon tuhoaminen on jotain, joka muistuttaa Bob Hartleyn ja Marc Crawfordin valmennusmenetelmistä. Toimiiko tämä enää nykyaikana? 

Voidaanko sanoa, että “parhaat pelaa”, ja “John Tortorella ei ole täällä hakemassa kavereita, vaan voittamassa”? Ja että, Tortsin tarkoituksena oli saada koko joukkue kiinnittämään huomiota tässä kriittisessä vaiheessa kautta? Siinä hän on saattanut onnistua. 

Torts ei tunnetusti välitä hituakaan siitä, mitä muut ajattelevat. Hän ei kommentoinut asiaa medialle, odotetusti. 

Tämä kaikki herättää ajatuksia. On tietenkin isompi juttu laittaa kapteeni popcornikoneen viereen, kuin tehdä se Noah Catesille tai Ryan Poehlingille (Flyersin nelos- ja kolmossentterit). 

Tortorellan entinen valmennettava – sekä New Yorkista, että Ohiosta – Brandon Dubinsky, otti kantaa asiaan twitterissä. Ja se todella huomattiin. 

Pieni sivujuoni Tortsin ja “Dubi”:n välisessä suhteessa nähtiin vuoden 2016 World Cupissa. Dubinsky valittiin Team USA:n jäseneksi, koska hän oli NHL:ssä osoittautunut tehokkaaksi pelaajaksi Sidney Crosbya vastaan  pelattaessa. 

Kun tuli aika ottelulle Team USA vastaan Team Canada, Tortorella ei antanut Brandon Dubinskyn edes pukea. Siis otteluun, jota varten hänet oli valittu koko turnaukseen. USA hävisi kaikki kolme otteluaan turnauksessa. 

Jäämme odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jossain vaiheessa isolla sopimuksella pelaavan, koko ikänsä tärkeänä Flyersin jäsenenä pelanneen Sean Couturierin agentti ottaa varmasti yhteyttä Flyersin johtoon asiasta. Ellei ole jo ottanut. 

Onko vaarana kapteenin ja valmentajan välisen työsuhteen, ja vielä pahemmassa tapauksessa, valmentajan ja koko joukkueen välisen työsuhteen rikkoutuminen?

Aikamoinen riski ottaa juuri tässä vaiheessa kautta. Flyers on tätä kirjoitettaessa Metron kolmannella playoffpaikalla. Pelejä jäljellä kaksitoista. Hyvä tilanne, mutta Tampa ja Detroit puuskuttavat jo niskaan. 

Kova viikonloppu edessä Philadelphiassa; vieraaksi tulee Boston Bruins lauantaina ja Florida Panthers sunnuntaina. Kaksi idän kovaa playoffjoukkuetta etukäteen katsottuna. 

Ei tylsää päivää koskaan John Tortorellan valmentaessa. 

Mailat loppu

Hauska sivujuonitarina, kun Montreal Canadiens kävi Edmontonissa tiistaina. Les Habitantsin kiertue Lännessä on aina suuri tapahtuma. Puolet yleisöstä kanadalaisissa kaupungeissa saapuu peliin pyhässä flanellissa. Kansallislaulut lauletaan puoliksi ranskaksi, hienoa vieraskoreutta osoittaen. Mediatilaisuudet ja valmentajan haastattelut tehdään ensin au francais. 

Kaikki Canadiensin pelaajat eivät ole tyylikkäitä lentäviä ranskalaisia. Kapteenin sukunimi on Suzuki. Yksi Les Habitantsin tulevaisuuden pelaajista on Edmontonista kotoisin oleva, 22-vuotias erittäin lupaava pakki Kaiden Guhle. Ensimmäisen kierroksen varaus (16.) kesän 2020 NHL Draftissä. 

Monipuolinen puolustaja. Guhlelle sattui Canadiensin lännen kiertuella erikoinen ongelma. Hänen mittatilausmailansa loppuivat jo ennen Edmontoniin tuloa. Hän keksi mennä morjestamaan viimeisen A-juniorijoukkueensa Edmonton Oil Kingsin huoltajaa Rogan Deania. Jospa Oil Kingsin huoltajan kopista – joka sijaitsee sopivasti saman hallin uumenissa jossa Oilers pelaa – löytyisi vielä hänen vanhoja mailojaan. 

Sieltä löytyi yksi maila!  

Kaiden Guhle teki sillä ottelun tasoitusmaalin, perheensä, ja aika isonumeroisen sukulais- ja ystäväjoukon edessä. 

Patrick Roy ja Islanders

New York Islanders on täydellisessä kaaoksessa. Joukkue ei pysty voittamaan juuri nyt, kun jokainen peli on periaatteessa neljän pisteen peli. Joukkue ei pysty tekemään maaleja. Isot nimet eivät tule esiin tärkeissä peleissä, niinkuin isojen nimien pitäisi. 

Islandersin vierailu torstaina Detroitissa oli todella tärkeämpi peli kuin voisi kuvitella. Red Wings voitti maalein 6-3. Juuri, kun näytti siltä, että Detroit on pudonnut jo playoffkamppailusta, se on yhä mukana. 

Oliko tämä viimeinen naula New York Islandersin arkkuun? 

Isles GM Lou Lamoriello ei tehnyt mitään siirtotakarajalla. Olisiko se pitänyt lukea niin, että Lou uskoi joukkueeseen? Eikä sen takia halunnut tehdä muutoksia. Toisaalta Islandersin pelaajista moni on seuran sopimuksilla pitkät ajat eteenpäin. 

Vai olisiko se pitänyt lukea niin, ettei Lou usko joukkueeseensa? 

Emme tietenkään tiedä – kukaan ei koskaan tiedä – millaisia neuvotteluja aina kaiken salassa pitävä Lamoriello on käynyt eri pelaajista muitten joukkueitten kanssa. 

Patrick Roy ei tullut valmentajaksi hävitäkseen. Yksi NHL-historian parhaimmista tärkeitten ottelujen pelaajista ei astunut penkin taakse nähdäkseen joukkueen pelaavan näin huonosti. 

Kuuden ottelun tappioputki juuri nyt pahimpaan mahdolliseen aikaan aiheuttaa kysymyksiä. Mikä helvetti on vialla? Islanders näyttää joukkueelta, jonka palaset eivät pelaa yhdessä. Yksi Patrick Royn valmennuksen pääteeseistä oli peluuttaa yhtenäisiä viisikkoja. 

On tietenkin turhaa alkaa yrittämään meidän ulkopuolisten alkaa neuvoa Islandersia. Jos Patrick Roy ei löydä vastauksia, kuka sitten?

Vastustajat pitävät tilastojen mukaan kiekkoa puolet enemmän kuin Islanders pitää. Kaikki näyttää hajoavan ja menevän pieleen Islandilla, mikä on yllätys. Islanders hävisi Buffalossa Sabresille, joka on toinen noin kuudesta tai seitsemästä idän joukkueesta, joka ei näytä ansaitsevan playoffpaikkaa viime aikojen esityksillään. 

Sabres kävi juuri torstaina Edmontonissa. Oilers teki viisi maalia kolmannessa erässä, repien koko joukkueen pelin kappaleiksi. Ikävä ensimmäinen ottelu Edmontonia vastaan UPL:lle, joka on ollut yksi NHL:n parhaista maalivahdeista viime aikoina. 

Patrick Roy puolesta tilanne harmittaa. Roy on ollut ensimmäisestä päivästään (tammikuun 21.) lähtien avoin esimerkiksi puhuessaan siitä, kuka pelaa, kuka aloittaa maalissa, ja miksi. Hän ei tee sitä omien sanojensa mukaan mediaa varten, vaan faneille, jotka “ansaitsevat tietää.”

Ilja Sorokin ei ole ollut parhaimmillaan, mutta häntä ei voida kaikesta syyttää. Noah Dobson tulee saamaan ääniä Calder-åänestyksessä. Ei hyviä aikoja Saarella sittenkään. 

RIP M. Emmet Walsh

Jos et pidä Lämäri-elokuvasta, me emme voi olla ystäviä. 

Elokuvan ensi-illasta (1977) on kulunut jo niin kauan aikaa, että moni sen päähahmoista on jo siirtynyt, ei Floridaan, vaan HHA:n piiriin (Heavenly Hockey Association). 

Viime viikolla 88-vuotiaana kuollut M. Emmet Walsh oli yksi Hollywoodin loistavista luonnenäyttelijöistä. Näimme hänet lääkärinä Fletchissä, Blade Runnerissa, Raising Arizonassa, Coen Brothersin Blood Simplessä ja monessa muussa elokuvassa ja TV-sarjassa erilaisissa rooleissa. Hän oli se hullu, joka ampui kiväärillä kohti Steve Martinia elokuvassa “Superhulttio” (The Jerk). 

Elokuvien ystävät tunsivat M. Emmet Walshin tämän roolien kautta, mutta kukaan ei oikein tiennyt kuka hän oli. Hän sanoi itse nauttivansa siitä, että hän sai aina ikäänkuin piiloutua rooliensa taakse. 

Walshin esittämä Charlestown Republican-lehden urheilutoimittaja Dickie Dunn jää ikuisesti elämään jääkiekon ystävien muistoihin. Hänen ikoninen lauseensa “Just trying to capture the spirit of the thing” on monen teema yhä, ja tulee aina olemaan. 

Charlestown Chiefsin press box on nyt tyhjä. Chiefsin loistavaa selostajaa Jim Carria esittänyt Andrew Duncan nukkui pois jo vuonna 2022. 

Going Full Toskala

Maaliskuun 18. oli Vesa Toskalan kuuluisimman päästetyn maalin vuosipäivä. Kiekko löysi jotenkin ihmeellisesti tiensä maaliin 197 jalan (noin 60 metrin) päästä. Tuosta maalista muistutetaan vieläkin aina, kun NHL:ssä maalivahti päästää taakseen kaukaa lähetetyn kiekon. 

Toskalan New York Islandersia vastaan päästämä kiekko on jo saavuttanut 16 vuoden iän. Eli se saa jo ajokortin Pohjois-Amerikassa läpäistyään testit ja kokeet. 

Tässä kohtaa meidän on muistettava, että Vesa oli todella hyvä maalivahti. En ole vieläkään nähnyt huonoa maalivahtia NHL:ssä. Toronto saattaa olla maailman vaikein paikka pelata tolppien välissä, eikä se haitanut Toskalaa pätkääkään. Ja hän muuten voitti myös tuon ottelun Long Islandilla. 

Teräs teroitetaan teräksellä

Chicago Blackhawksin kausi ei herätä suuria tunteita, loistavan Connor Bedardin tulokaskautta lukuunottamatta. Hawks on jälleenrakennustilassa. 

36-vuotiaan, 1,144 NHL-runkosarjaottelua pelanneen Nick Folignon ja 19-vuotiaan puolustajan, 64 NHL-ottelua pelanneen Kevin Korchinskin taistelu kamppailuharjoituksessa huomattiin viikolla. Korchinski on erinomainen puolustajalupaus. 

Poikkeuksellinen lahjakkuus jääkiekkoon suorastaan säteilee tästä teini-ikäisestä pelaajasta. Taivas on kirjaimellisesti rajana. Yksi parhaista hyökkäävistä nuorista puolustajista jääkiekossa. Vielä kehittymisen varaa voimassa, ja sanotaan, että pelinluvussa on vielä oppimista. Se huomioonottaen uskomattomia pisteitä ennen NHL:ää. 

Täällä lännessä Korchinski tunnetaan hyvin Seattle Thunderbirdsin kahdesta pitkästä playoffkeväästä. Vuonna 2022 T-Birds voitti kovan WHL:n mestaruuden. Matt Rempe oli yksi Korchinskin joukkuekavereista. Viime keväänä Seattle pääsi Memorial Cupin loppuotteluun, jossa se hävisi Quebec Rempartsille. 

Brad Lambert oli viime kaudella yksi Kevin Korchinskin joukkuekavereista. Quebec Rempartsin valmentaja oli Patrick Roy. 

On helppoa nähdä, miksi toisen polven NHL-pelaaja Nick Foligno on niin arvostettu mies NHL:ssä.

Nate

Onko Colorado Avalanchen Nate MacKinnon tämän kauden MVP NHL:ssä? Colorado Avalanche kävi Edmontonissa ja saimme nähdä loistavaa peliä. Jatkoajan viimeisellä sekunnilla MacKinnon otti kiekon Evan Bouchardin valittua väärä reitti kulmaan, ja syötti yhdellä liikkeellä maalin eteen Artturi Lehkoselle

Lehkonen teki voittomaalin, ja sanoi pelin jälkeen: “Tiesin, että se syöttää, mutta ihmettelin, miksei summeri soinut”. 

Avalanche tulee vielä kerran Edmontoniin ennen runkosarjan päättymistä. Cale Makarin peli yksistään on jo pääsylipun arvoinen. Mikko Rantanen on 111 pisteen vauhdissa. Maalitahti on “vain” 44. Loistava kausi meneillään Nousiaisten miehellä. 

Jarmolle seuraaja

TSN:n mukaan Columbus Blue Jacketsin uuden GM:n haku on käynnissä, ja haastateltavien listalla on 30-40 nimeä. Lisääkin voi vielä tulla. Jopa kilpailevien NHL-seurojen pääkonttorit ovat tarjonneet nimiä listalle. Kokemus sikariportaan tehtävistä, ei välttämättä GMnä,  on tärkeä ominaisuus tähän tehtävään valituksi tulemisessa. 

Haastateltavien lukumäärä antaa meille jo kuvan siitä, miten halutun ja harvinaisen työpaikan jääkiekon huipulla Jarmo Kekäläinen jätti jälkeensä. 

RIP

Ja vielä, surullisin uutinen NHL-viikolla oli saada kuulla Chris Simonin kuolemasta. Kun suhteellisen nuori (Simon oli 52v) ihminen päättää omat päivänsä, se on surullinen asia, oli tämä henkilö ammatiltaan mikä tahansa. 

Max Domi antoi tyylikkäästi kunniaa Chris Simonille oma-aloitteisesti, ennen pelinjälkeisten haastattelujen alkua. Maxin isä oli tunnetusti yksi Simonin pahimpia vastustajia jäällä, omassa roolissaan. Tie Domi kunnioitti ystävänsä poismenoa omalla tavallaan, julkaisemalla kaksikon parhaita tappeluja twitterissä. 

Kun ihminen kuolee ennen aikojaan, ensin on mielestäni muistettava hyviä muistoja ja välitettävä. Olisi helppoa vetää mutkat suoriksi ja syyttää tapahtuneesta jääkiekkoa. Tai elämää reservaateissa. Tai osoittaa, että NHLPA:n todella hyvä apu olisi ollut myös Simonin saatavilla, jos hän olisi sitä pyytänyt. 

Kaikesta muusta voidaan keskustella vaikka ensi viikolla. 

“Giisaach” (Ojibwe-sana, joka tarkoittaa “osanotot”)

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

X:   OnsideWithJouni

Facebook: Jouni Niemisen NHL

[email protected]

Muita aiheeseen liittyviä juttuja