Blogi

Leijonat uudenlaisessa tilanteessa: kenestä leivotaan ykkösvahti olympialaisiin?

9.12.2021. Suomi on tuottanut jääkiekkomaana laadukkaita maalivahteja enemmän tai vähemmän aina. Itse asiassa suomalainen maalivahtituotanto on ollut sitä tasoa, että sitä ollaan tultu hämmästelemään ulkomailta käsin.

Myös lukuisia suomalaisia maalivahtivalmentajia on viety ympäri maailman, aina NHL:ää myöten, missä Colorado Avalanchessa kyseisessä roolissa työskentelee tamperelaislähtöinen Jussi Parkkila.

Edellä mainittu on näkynyt myös siinä, että Suomen lähdettyä erityisesti 2000-luvun aikana olympialaisiin, ilman NHL-pelaajia pelattua Pyeongchangin olympiaturnausta lukuun ottamatta, meillä on ollut mahdollisuus valita absoluuttiseen NHL:n parhaimmistoon kuuluvista maalivahdeista se Leijonien ykkösvahti.


Miikka Kiprusoff. Niklas Bäckström. Kari Lehtonen. Pekka Rinne. Tuukka Rask.

Siinä on esimerkkejä niistä huippunimistä, jotka ovat kantaneet Leijonien maalilla torjuntavastuun, kun maailman parhaat pelaajat ovat kokoontuneet edustamaan maitaan olympialaisten merkeissä.

Tällä hetkellä tilanne maailman kovimman kiekkoliigan NHL:n suhteen on kuitenkin aikalailla erilainen, mitä tulee maalivahtitilanteeseen näin suomalaisittain.

Vuonna 2018 NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Rinne menetti viime kausien aikana ykkösvahdin aseman Juuse Sarokselle ja hän päätti pelaajauransa kauden 2020-21 päätteeksi, ollessaan 38-vuotias.

Rask on tällä hetkellä ilman NHL-sopimusta, toipuessaan lonkkaleikkauksesta ja hänen uskotaan olevan pelikunnossa vasta tammikuussa. Tuossa vaiheessa olympialaiset kolkuttelevat ovea jo melko voimakkaasti, ja vaikka Rask on pitänyt tuon samaisen oven avoinna olympialaisissa pelaamiselle, hänen osallistumisensa on kaukana varmasta; ilmassa on ylipäätään isoja kysymysmerkkejä hänen vireystilastaan, mikä on täysin ymmärrettävää.

Sukellus syvälle tilastoihin

Vaikka Suomella ei olekaan NHL-kaudella 2021-22 enää samanlaista tähtiloistoa tolppien välissä kuin vielä vaikkapa vuoden 2018 olympialaisten aikaan oli, maailman kovimmasta kiekkoliigasta löytyy joka tapauksessa edelleen suomalaisnimiä.

Samaan aikaan tosiasia on kuitenkin se, että ainoastaan Juuse Saros on omassa NHL-joukkueessaan selkeä ykkösvahti.

Kenestä siis leivotaan se Leijonien ykkösvahti olympialaisiin?

Onko se automaattisesti Saros vai kenties Tuukka Rask?

Ja, mitä jos Saros ja Rask eivät ole pelikunnossa? Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessa tämä Nashville Predatorsin ykkösvahti on sivussa tositoimista sairauden vuoksi.

Makuasioista on aina täysin turhanpäiväistä lähteä kiistelemään. Joku voi nähdä Saroksen selkeänä ykkösenä, toiset taas pitää häntä edelleen liian pienikokoisena. Toisille taas Edmonton Oilersissa pelaava Mikko Koskinen on lähtökohtaisesti ykkönen, perustuen osittain myös hänen menestykseensä isossa kaukalossa ja isoon kokoonsa, kun taas toiset ovat huolissaan siitä, miten NHL:ssä vastustajat ovat scoutanneet hänen heikkoudekseen hanskakäden ja latoneet kiekkoa sieltä puolelta sisään.

Edellä mainitusta johtuen onkin syytä keskittyä makuasioiden sijaan tilastoihin, eikä tässä puhuta nyt torjuntaprosenteista, päästettyjen maalien keskiarvoista tai nollapeleistä, jotka ovat kaikkien ulottuvissa. Toki nekin seuraavassa tullaan mainitsemaan, mutta keskittyminen on niin sanotuissa edistyneissä tilastoissa.

Tällä hetkellä ykköseksi ovat tyrkyllä jo aiemmin tässä tekstissä mainitut nimet, mutta allekirjoittanut ei halua missään nimessä jättää muita nimiä tämän vertailun ulkopuolelle; jos mietitte, että miksi näin, voitte kysellä asiasta Antero Niittymäeltä, ohjaten keskustelun Torinon olympialaisten 2006 suuntaan.

Mutta ennen vertailun iskemistä tulille, lienee syytä käydä läpi eri tilastojen merkitystä (suluissa sijoitus koko NHL:n mittapuulla kunkin tilaston kohdalla).

GSAA (Goals Saved Above Average):

Maalivahtia verrataan NHL:n keskiarvolliseen maalivahtiin eli koko liigan keskiarvolliseen torjuntaprosenttiin selvittäen, miten monta maalia maalivahti on estänyt keskiarvoon verrattuna; positiivinen luku on hyvä asia – mitä korkeampi, sitä parempi – negatiivinen luku puolestaan ei. Kyseessä on ikään kuin maalivahdin +/- tilasto verrattuna keskiarvolliseen maalivahtiin.

GSAx (Goals Saved Above Expected):

Jokaiselle maalivahdin kohtaamalle laukaukselle on määritetty arvo, joka määräytyy sen mukaan, millä todennäköisyydellä laukaus päätyy maaliin; vaikuttavia tekijöitä on paljon. Mikäli maalivahti päästää ottelussa esimerkiksi kolme maalia ja vastustajajoukkueen maaliodottama ottelussa on 2,50, tällöin GSAx on -0,50, mikä tarkoittaa, ettei maalivahti ole onnistunut missään nimessä optimaalisesti.

HDSV% (High Danger Save Percentage):

NHL:ssä laukaukset luokitellaan vaarallisuusasteeltaan useampaan eri kategoriaan; tämä tilasto kertoo, mikä maalivahdin torjuntaprosentti on ollut kaikkein vaarallisimpien laukausten kohdalla. Mitä korkeampi torjuntaprosentti, sitä paremmin maalivahti on suoriutunut.

GA%- (Adjusted Goals Against Percentage):

Kyseessä on kunkin maalivahdin päästämä maalimäärä per laukaus, verrattuna NHL:n keskiarvoon. 100 tarkoittaa NHL:n keskiarvoa, sitä korkeampi luku on NHL:n keskiarvoa heikompi ja alhaisempi luku NHL:n keskiarvoa parempi. Mikäli maalivahdin luku on esimerkiksi 85, tällöin kyseinen maalivahti on päästänyt 85 prosenttia maaleista, jonka NHL:n keskiarvollinen maalivahti olisi päästänyt samalla laukaisumäärällä.

Juuse Saros
Nashville Predators

  • V-JH-H: 11-1-8
  • Torjuntaprosentti: 92,10
  • PM K.A.: 2.37
  • Nollapelit: 1
  • GSAA: 5,49 (12.)
  • GSAx: 6,70 (11.)
  • HDSV%: 83,80 (34.)
  • GA%-: 89 (16.)

Mikko Koskinen
Edmonton Oilers

  • V-JH-H: 12-0-4
  • Torjuntaprosentti: 90,70
  • PM K.A.: 3.04
  • Nollapelit: 0
  • GSAA: -1,88 (50.)
  • GSAx: -2,40 (58.)
  • HDSV%: 84,60 (30.)
  • GA%-: 104 (38.)

Antti Raanta
Carolina Hurricanes

  • V-JH-H: 4-1-1
  • Torjuntaprosentti: 90,40
  • PM K.A.: 2.41
  • Nollapelit: 0
  • GSAA: -1,06 (44.)
  • GSAx: 1,40 (27.)
  • HDSV%: 82,90 (41.)
  • GA%-: 108 (44.)

Ville Husso
St. Louis Blues

  • V-JH-H: 3-1-2
  • Torjuntaprosentti: 92,70
  • PM K.A.: 2.46
  • Nollapelit: 1
  • GSAA: 3,68 (16.)
  • GSAx: 4,40 (16.)
  • HDSV%: 87,90 (9.)
  • GA%-: 82 (11.)

Joonas Korpisalo
Columbus Blue Jackets

  • V-JH-H: 3-0-4
  • Torjuntaprosentti: 88,50
  • PM K.A.: 3.95
  • Nollapelit: 0
  • GSAA: -7,12 (82.)
  • GSAx: -3,60 (68.)
  • HDSV%: 81,80 (47.)
  • GA%-: 130 (61.)

Kevin Lankinen
Chicago Blackhawks

  • V-JH-H: 2-2-4
  • Torjuntaprosentti: 89,00
  • PM K.A.: 3.19
  • Nollapelit: 0
  • GSAA: -5,45 (75.)
  • GSAx: -9,70 (80.)
  • HDSV%: 76,20 (71.)
  • GA%-: 124 (57.)

Kaapo Kähkönen
Minnesota Wild

  • V-JH-H: 4-1-1
  • Torjuntaprosentti: 89,50
  • PM K.A.: 2.87
  • Nollapelit: 0
  • GSAA: -2,62 (62.)
  • GSAx: -2,20 (57.)
  • HDSV%: 79,50 (61.)
  • GA%-: 118 (52.)

Kun näitä edellä olevia tilastoja lähdetään ynnäämään yhteen, nimenomaan niiden edistyneiden tilastojen osalta, tilanne ei ole niin valoisa kuin sen toivoisi olevan. Vaan, mikä sitten olisi se kolmikko, joka lähtisi edistyneiden tilastojen perusteella kohti Pekingin olympialaisia?

Ykkösvahdin tontista tappelisivat keskenään Juuse Saros ja Ville Husso – aivan, kuten aikoinaan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa – ja kolmantena mukaan lähtisi Antti Raanta; kolmen metrin Koskinen jäisi siis tylysti ulos kisajoukkueesta.

Tietenkin tässä tulee muistaa, että kyse on vain puhtaasti tilastoista; loppujen lopuksi kaikkein suurin merkitys on sillä Leijonien johtoportaan niin sanotulla näkötestillä.


Ja vielä…

Kun Leijonat valmistautui vuoden 2006 olympiaturnaukseen, tuolloin Philadelphia Flyersia edustaneen Antero Niittymäen ei ollut määrä olla edes Suomen maajoukkueen matkassa.

Ovi Torinoon kuitenkin aukeni Miikka Kiprusoffin ja Kari Lehtosen poissaolojen myötä ja loppu on historiaa; vaikka Leijonat jäikin kirvelevästi hopealle tuossa turnauksessa, hävittyään olympiafinaalin Ruotsille, Suomi oli eittämättä turnauksen paras joukkue ja Niittymäki paras maalivahti.

Tuo Niittymäen tarina on siis oiva osoitus siitä, ettei Suomella tule olemaan mitään hätää maalivahtiosastonsa osalta, vaikka Rinne ja kenties myös Rask ovat pelinsä huipulla pelanneet.

Toki tilanne voisi olla lähtökohdiltaan parempi.

Mutta sitä se olisi voinut olla myös vuonna 2006, ja tänä päivänä se vuosi muistetaan olympiakiekon osalta poissaolojen sijaan Niittymäen uskomattomasta noususta hetkellisesti maailman parhaaksi maalivahdiksi.

–Marko Ollonqvist

Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.

Muita aiheeseen liittyviä juttuja