Vastaus otsikon kysymykseen on varsin selkeä. Päätös taisi olla enemmän poliittinen kuin pelillinen. Jari Litmasen valinta maailman parhaaksi pelaajaksi vuonna 1995 olisi ollut täysin perusteltu.
Vuoden 1995 Ballon d’Or -pysti meni George Weahin nimiin. Weah pelasi tuolloin PSG:n ja myöhemmin AC Milanin riveissä. Weah on tänä päivänä poliitikko Liberiassa, mutta tuolloin hänet tunnettiin hyökkääjänä.
Weah oli pelaajana nopea ja työteliäs. Hyvä peliäly auttoi siinä, että Weah osasi paitsi viimeistellä myös luoda paikkoja muillekin. Siinä mielessä Weah oli moderni hyökkääjä, että hän pystyi operoimaan myös rangaistusalueen ulkopuolella. Monesti jonkinlaisena vertailukohtana on pidetty uuden ajan brasilialaisia tähtihyökkääjiä Ronaldoa ja Romariota, kun on mietitty Weahia pelaajana.
Kaudella 1994-1995 Weah voitti PSG:ssä cupin ja liigan. Maaleja syntyi 34 liigapelissä kaikkiaan seitsemän. Kaudeksi 1995-1996 Weah sai siirron AC Milaniin, jolloin verkko heilui 26 ottelussa 11 kertaa.
Litmanen hurmasi Hollannissa
Kaudella 1994-1995 Jari Litmanen voitti kovatasoisen Hollannin liigan Eredivisien yhdessä Ajaxin kanssa. Ajax pelasi tuohon aikaan ehkäpä maailman parasta jalkapalloa – ja Litti oli kentän maestro, pelillinen johtaja, kapellimestari.
Kaudella 1994-1995 Litmasen Ajax (kyllä, voidaan puhua Litmasen Ajaxista) voitti myös Mestarien liigan. Litmanen viimeisteli Mestarien liigassa tuolloin kuusi maalia, Weah seitsemän. Weah voitti maalikuninkuuden, kun taas Litmanen oli maalintekokilvan toinen. Toisaalta Litti juhli Mestarien liigan voittoa avainpelaajana, kun liberialainen pohti politiikkaa.
Hollannin liigassa Litmanen viimeisteli tuolla kaudella komeat 17 maalia. Edelliskaudella Litmanen oli tehnyt 26 osumaa ja voittanut maalikuninkuuden, joten sikäli pudotusta tuli. Samaan aikaan on muistettava, että Ajax voitti mestaruuden aivan ylivoimaisesti. Enempää venymistä ei tarvittu.
Mitä enempää Litmasen olisi oikeastaan voinut saavuttaa tai tehdä tuon kauden aikana? Ainakin saavutukset kestävät vertailun Weahiin. Ja jokainen järkevästi ajatteli nosti Litin tuolloin pelaajana Weahin edelle.
Olisiko sinulla hetki aikaa puhua politiikasta?
Väliotsikko sen jo kertoo, että liian syvälle aiheeseen ei nyt upota. Weah oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen pelaaja, joka nappasi maailman parhaan pelaajan pystin. Tietynlainen paine oli olemassa, että valituksi tulee juuri Weah eikä esimerkiksi Litmanen tai saksalaistähti Jürgen Klinsmann.
Vuoden 1995 äänestyksestä puhuttaessa moni unohtaakin, että Litmanen oli vasta äänestyksen kolmas 67 pisteellään. Väliin kiilasi juuri Klinsmann 108 pisteellään. Weah keräsi pisteitä 144.
Valinnan suorittivat urheilutoimittajista koostuva paneeli. Perusteluita varmaan saisi kaivetuksi, kun soittaisi nämä eri urheilutoimittajat läpi ja kysyisi mitä ihmettä. Se lienee lopulta aika turhaa, koska me suomalaiset tiedämme, kuka oli tuolloin maailman paras pelaaja.
Weah on tänä päivänä maansa presidentti, mutta Litmanen on Suomessa Kuningas.
Kyllä, isolla k-kirjaimella.
–Broidi
