13.4.2024. Florida Panthers on jo varmistanut paikkansa tämän kevään Stanley Cupin playoffeissa. Detroit Red Wings kamppailee vielä omasta paikastaan. Näitä kahta NHL-seuraa, klassista Original-6 Red Wingsiä, ja vuonna 1993 mukaan tullutta Florida Panthersiä yhdistää katsojien erikoinen perinne heittää jotain jäälle. On aika muistella jälleen hyvin erikoista tapausta vuosien takaa.
Kauan aikaa sitten
Florida Panthersin rottien keväästä on yhtäkkiä kulunut jo 28 pitkää vuotta.
Panthers aloitti laajennusjoukkueena NHL:ssä syksyllä 1993, samaan aikaan Anaheim Mighty Ducksin kanssa. Panthers aloitti pelit vuonna 1988 valmistuneella Miami Arenalla.
Kesän 1993 laajennusdraft pidettiin Quebec Cityssä. Joukkueet saivat suojata yhden maalivahdin, viisi puolustajaa ja kahdeksan hyökkääjää. Panthers ja Mighty Ducks varasivat lopulta kumpikin kolme maalivahtia, kahdeksan puolustajaa ja kolmetoista hyökkääjää muista joukkueista. NHL oppi edellisenä vuonna liigaan tulleitten Tampa Bay Lightningin ja Ottawa Senatorsin kokemuksesta antaa uusille joukkueille vähän paremmat ehdot koota ensimmäiset joukkueensa.
John Vanbiesbrouckista tuli Panthersin ensimmäinen ykkösmaalivahti. Beezer päätyi Miamiin parin mutkan kautta. New York Rangers halusi suojata Mike Richterin ja treidasi Vanbiesbrouckin Vancouveriin. Canucks hankki amerikkalaisvahdin vain suojatakseen muita pelaajiaan.
Laajennusdraftissä Floridan GM Bob Clarke voitti kolikonheitossa oikeuden varata ensimmäisenä, ja Johnny Vanbiesbrouck päätyi uuteen joukkueeseen. Samantyyppisiä kuvioita saimme nähdä myöhemmin, kun Las Vegas Golden Knights ja Seattle Kraken pitivät laajennusdraftinsä.
Captain Video ja Mellanby
Yksi Floridan varaamista hyökkääjistä oli Edmonton Oilersista otettu 27-vuotias laituri Scott Mellanby.
Floridan seurahistorian ensimmäisenä valmentajana kahden ensimmäisen kauden ajan toimi legendaarinen Roger Neilson. Roger alkoi tässä vaiheessa olla mahtavan jääkiekkonomadimatkansa loppuvaiheissa. Varsinaisessa Entry Draftissä Panthers varasi viidennellä varausvuorollaan keskushyökkääjä Rob Niedermayerin WHL:n Medicine Hat Tigersista.
Florida Panthers oli kokoelma muitten NHL-seurojen hylkäämiä veteraaneja ja nuoria prospekteja. Joukkue pääsi vauhtiin mukaan yllättävän hyvin. Voidaan sanoa, että joukkue sopi Roger Neilsonille. Kovasti töitä tekeviä pelaajia, jotka halusivat näyttää heidät hylänneille seuroille, että nämä olivat tehneet virheen. Ei erityiskohtelua vaativia tähtiä.
Bob Clarke piti ensimmäisen puheen joukkueelleen ja sanoi, ettei tästä joukkueesta tulisi NHL:n kynnysmattoa. Panthersillä oli takanaan Blockbuster-videoliikeketjun perustaja Wayne Huizengan rahat. Clarke uskoi, että Tom Fitzgeraldin, Brian Skrudlandin, Mike Houghin ja Scott Mellanbyn kaltaiset pelaajat olisivat hankalia vastustajia.
Kaiken kokeneita NHL-konkareita. Luonnetta ja kovuutta. Skrudland oli pelannut pitkiä keväitä Montreal Canadiensissa. Muut olivat saaneet kokemusta muualla. VanbiesBrouck oli NHL:n parhaita maalivahteja.
Huizenga omisti Panthersin, Miami Dolphinsin ja NBA:n Miami Heatin. Kun seura hankki Ray Sheppardin maalitykiksi, videokuningas meni lentokentälle tervehtimään tätä henkilökohtaisesti.
”Ray, järjestän kuljetuksen kaikille tavaroillesi ja säilytyksen täällä Floridassa”, sanoi omistaja. ”Lauderdalessa on asunto meren rannassa, ja annamme kiinteistönvälittäjän käyttöösi. Ja talon edessä on pieni avoauto Panthersin rekkareilla, saat sen käyttöösi niin kauaksi aikaa kuin sitä tarvitset. Poika, olemme innoissamme saadessamme sinun tasoisesi pelaajan mukaan. Tervetuloa Miamiin. Jos tarvitset mitään, soita. Tässä on lista puhelinnumeroita. Nähdään.”
Ei ihme, että pelaajat todella menivät Pathersiin mielellään ja viihtyivät Miamissa (Tarina Ray Sheppardin kirjasta ”Heaven on Ice”).
Florida Panthers ei pelannut jännittävää kiekkoa, kaikki perustui puolustuspeliin. ”Me harjoittelimme keskialueen trappiä joka ikisissä treeneissä ainakin kymmenen minuutin ajan”, sanoi Mellanby TSN:lle. ”Olisimme pystyneet tekemään sen unissamme.”
Keväällä 1995 Panthers pääsi yhden pisteen päähän playoffpaikasta. Kesällä 1995 uusi GM Bryan Murray antoi potkut Roger Neilsonille ja palkkasi Doug MacLeanin päävalmentajaksi.
Rat Trick
Panthersin pelaajat olivat ahtaassa pukukopissaan valmistautumassa kauden 1995-96 kotiavaukseen Calgary Flamesia vastaan lokakuun kahdeksantena 1995, kun tapahtui jotain erikoista. Pelaajat olivat juuri kuulleet kahden minuutin varoituksen. Jäälle kahden minuutin kuluttua, kun huoneeseen tuli ei-toivottu vieras.
He näkivät rotan juoksevan yli huoneen lattian. Rotta oli epätavallisen isokokoinen, hallissa ilmeisesti hyvin syöneenä. Näky yllättti pelaajat, ja pelotti joitakin heistä. Mitä jos tuo likainen otus tulee, ja puree jalkaan? Tässä istui siis kaksikymmentä kovaa arpinaamaista miestä täysissä kontaktilajin varusteissa valmistautumassa uuteen taisteluun. Miehiä, jotka laittavat vaikka päänsä kiekon eteen, menevät mihin tahansa kaukalossa. Peloissaan.
Yksi heistä ryhtyi heti toimiin.
Scott Mellanby otti mailansa, ja löi sillä rotan kuoliaaksi yhdellä iskulla. Todellinen one-timer Easton-mailalla, jossa oli alumiinivarsi ja puulapa.
”Se tuli suoraan minua kohti, joten löin sitä mailallani itsepuolustukseksi”, sanoi Mellanby TSN:lle.
Kotiavauksessa kotijoukkue esiteltiin ennen ottelua tietenkin pelaaja kerrallaan. ”Muistan odotelleeni esittelyä ennen ottelua hallin käytävällä, ja katsoin mailaani”, sanoi Mellanby. ”Käytän lavassani mustaa erkkaa, ja siinä pystyi vieläkin näkemään rotan karvoja.”
Illan ottelussa Mellanby teki kaksi maalia samalla mailalla, jonka iskuun rotan taival oli päättynyt kaksi minuuttia ennen jäälle tuloa. Panthers otti kauden ensimmäisen voittonsa. Toimittajien piirittäessä John Vanbiesbrouckin pelin jälkeen, hän nimesi Mellanbyn saavutuksen – kaksi maalia ja rotta – ”Rat Trick”:iksi.
”Se ajatus tuli hetken mielijohteesta”, kertoi Beezer myöhemmin TSN:lle. Hän ei ollut miettinyt nasevaa termiä sen kummemmin. ”En ikinä olisi voinut uskoa, että se alkaisi elää omaa elämäänsä.”
Tästä alkoi uusi erikoinen perinne Floridassa. Vähän aikaa myöhemmin Panthersin isokokoinen laituri #27, Scott Mellanby teki taas maalin ja joku fani heitti muovisen rotan jäälle. Sana Mellanbyn rottatempusta alkoi kiertää, ja katsojat alkoivat tuoda mukanaan muovisia rottia, jotka heitettiin jäälle aina, kun Mellanby teki maalin.
”Emme oikein tienneet, mitä ajatella siitä kaikesta”, sanoi Vanbiesbrouck. ”Mutta toivoimme, että numero 27 tekisi lisää maaleja, jotta saisimme nähdä sen uudelleen.”
Pian rottia alkoi lentää jäälle myös muitten Panthers-pelaajien maalien jälkeen.
Villitys alkaa
Rottien heittely oli yltynyt jo villitykseksi saman kauden keväällä 1996, kun Panthers pääsi ensimmäistä kertaa Stanley Cupin pudotuspeleihin seurahistoriansa kolmannella kaudella. Vuosi 1996 oli kiinalaisen kalenterin mukaan vielä ”rotan vuosi”. Kiinalaiset käyttävät eri vuosista eläinten nimiä, jotka toistuvat joka 12. vuosi. Kiinalaisten uudenvuodepäivä on tammikuun lopussa/helmikuun alussa.
Panthers-fanit keksivät, että myös tämä oli enne jostain. Hyvää onnea Florida Panthersille.
Ensimmäisellä kierroksella putosi Boston Bruins nopeasti viidessä ottelussa. Panthersin taktiikka oli yksinkertainen: Ray Bourque, Adam Oates ja Rick Tocchet ajettiin seinälle joka vaihdossa, oli heillä kiekko hallussa tai ei. Cam Neely oli loukkaantuneena sivussa. Florida pelasi neljällä ketjulla, puolusti, ja pelasi vain 30 sekunnin vaihtoja.
Ensimmäisessä Miamissa pelatussa playoffottelussa, ensimmäisen erän puolen välin tienoilla Ray Sheppard laukoi rannelaukauksella kiekon Billy Ranfordin vasemman olkapään yli maaliin. Rottien kevät oli alkanut.
Sitten vastaan tulivat NHL:n raskaansarjan joukkueet. Toisella kierroksella putosi Eric Lindrosin johtama Philadelphia Flyers kuudessa. Fanit näkivät sarjan ehkä Ed Jovanovskyn ja Lindrosin välisenä kohtaamisena, mutta MacLeanin taktiikka oli laittaa ketju Ray Sheppard – Dave Lowry – Stu Barnes Flyersin kuuluisaa Legion of Doom-ketjua vastaan. Taktiikka onnistui. Flyers oli nuori, paljolti yhden ketjun varassa ollut joukkue.
Penguins kaatuu ovelalla taktiikalla
Konferenssifinaaleissa Panthers kukisti Pittsburgh Penguinsin seitsemässä ottelussa. Jos kukaan ei olisi uskonut Panthersin pystyvän pudottamaan Bostonia tai Philadelphiaa, Mario Lemieuxn, Jaromir Jagrin ja Tom Barrasson Penguins oli etukäteen täysin mahdoton vastustaja. Mario ja #68 olivat tehneet runkosarjassa yhteensä 310 pistettä, NHL:n kaksi parasta pistemiestä.
Penguinsin Ron Francis teki runkosarjassa 119 pistettä. Nämä kolme pelaajaa olivat merkkauttaneet enemmän pisteitä kuin koko Floridan joukkue yhteensä. MacLeanin taktiikka perustui kahteen asiaan. Penguinsillä ei ollut huippumaalivahtia kuten Flyersilla, jonka Ron Hextall johti koko NHL:ää torjuntaprosenttitilastossa.
Panthersin proscoutit mittasivat maalivahtien peliä kymmenellä eri tilastolla. Tom Barrasso oli mukana kymmenen parhaan joukossa vain kahdessa niistä. Oli siis ammuttava kohti maalia joka paikasta.
Toinen tilastoseikka, jonka Panthersin valmentajat keksivät oli se, että puolet Mario Lemieuxn pisteistä oli tehty ylivoimalla. Oli siis pysyttävä poissa jäähyaitiosta.
Panthers oli onnistunut myymään salin täyteen vain neljääntoista runkosarjan 41 kotiottelustaan. Nyt playoffeissa ja rottakuumeen yltyessä pelejä myytiin loppuun minuuteissa. Rottia lensi jäälle sadoittain aina Panthersin maalien jälkeen. Maalivahdit peräytyivät maaliensa sisään suojaan rottasateelta.
Tom Barrasso oman maalinsa sisällä rottien lentäessä oli aikamoinen näky. Varmasti myös turhauttava tilanne vierasjoukkueen maalivahdille, sen tärkeimmälle pelaajalle. Klassinen näyte seitsemännen pelaajan voimasta.
Konferenssifinaaleissa jäälle lentäneitten rottien lukumääräksi arvioitiin yhteensä noin kolme tuhatta. Jaromir Jagr kertoi TSN:lle jonkun heittäneen Penguinsin penkille oikean kuolleen rotan.
Tilanne oli erikoinen seuralle, sillä virallisesti se ei saanut hyväksyä rottien heittelyä. Huvittava tilanne, kun omistajan vaimo Mrs. Marti Huizenga heitteli innoissaan jäälle muovirottia muitten fanien kanssa.
Mutta markkinointimielessä se oli iskenyt kultasuoneen. Vanhasta amerikkalaisesta tuholaistorjuntaan erikoistuneesta Orkinista saatiin sponsori. Panthers palkkasi kahdenkymmenenviiden ihmisen ryhmän keräämään rotat jäältä maalien jälkeen – pukeutuneina rotanhävittäjien haalareihin. Siltä varalta, että joku innostuu heittämään jäälle oikean elävä rotan, ryhmä oli valmistautunut myös pitämällä mukana rotanmyrkkyä.
Finaaliin
Stanley Cupin finaaleissa kevään 1996 yllättäjäjoukkue Florida Panthersiä vastaan tuli samaksi kaudeksi Quebec Citystä Denveriin siirtynyt Colorado Avalanche.
Avs oli kova joukkue, jolla oli ainakin kolme ketjua, jotka olisivat voineet olla ykkösketjuja muissa NHL-joukkueissa. Joe Sakic, Peter Forsberg, Valeri Kamenski, Sandis Ozolinsh, Mike Ricci, Adam Deadmarsh, Uwe Krupp, Chris Simon, Claude Lemieux, Adam Foote, Patrick Roy.
Ensimmäinen ottelu pelattiin Denverissä, jossa Avs-fanit odottivat jo valmiina. Colorado voitti maalein 3-1, ja jokaisen Avalanchen maalin jälkeen jäälle lensi rotanloukkuja. Avalanche voitti myös toisen ottelun peräti 8-1, ja pelisarja siirtyi Miamiin.
Tässä vaiheessa Etelä-Florida eli jääkiekkokuumeen vallassa. Panthers-fanit olivat ottaneet joukkueensa omakseen, tuli finaaleissa voitto tai häviö. Golf-legenda Jack Nicklaus ja Miami Dolphinsin pelinrakentaja Dan Marino kävivät peleissä. Pääsylippuja finaalipeleihin sai enää mustan pörssin kauppiailta. Neuvottelut aloitettiin tuhannesta dollarista per lippu.
Game 3:n aluksi nyrkkeilykuuluttaja Michael Buffer sai Miami Arenan katsojat hulluiksi kuuluisalla ”Let`s get ready to rumble!”-kuulutuksellaan.
Ray Sheppard aloitti rottajuhlat laukomalla ensimmäisen maalin Martin Strakan syötöstä, tasoittaen pelin 1-1:een. Oli lauantai-ilta, tupa oli täynnä ja Sheppardin maali hullaannutti koko hallin. Sheppardin maalin virallinen rottalaskenta: 955 muovirottaa.
Sitten nähtiin kuuluisa tilanne.
Satoja rottia lenteli jäälle, mutta Colorado Avalanchen maalivahti Patrick Roy uhmasi rottasadetta, eikä perääntynyt maalinsa suojaan.
Rob Niedermayer teki vielä samassa ensimmäisessä erässä maalin ja vei Panthersin 2-1 johtoon. Lisää rottia. Patrick Roy luisteli keskelle kenttää niitä uhmaamaan. Erätauolla Roy lupasi joukkueelleen, ettei rottia enää nähtäisi lisää.
Hän piti lupauksensa. Avalanche voitti.
”Luojan kiitos, että he tekivät kaksi maalia”, virnuili Roy pelin jälkeisessä pressissä. ”Katsojat olisivat joutuneet lähtemään kotiin rotat taskussaan ja se olisi ollut surullista heidän kannaltaan.”
Rottien kevät päättyy
Rottia ei nähty enää neljännessä pelissäkään ennen loppusummeria. Maalittomana pitkään kestänyt peli oli maalivahtien näytöstä. Uwe Krupp laukoi voittomaalin kaukaa kolmannella jatkoajalla, ja Colorado Avalanche voitti Stanley Cupin Miamissa.
Rottien kevät oli päättynyt, taika murrettu, ja Panthers-fanit heittivät viimeiset muovirottansa jäälle.
Seuraavalle kaudelle NHL toi uuden säännön. Kotijoukkuetta rangaistaan jäähyrangaistuksella, jos sen kannattajat heittävät jäälle esineitä, joitten poiskorjaaminen viivyttää peliä liiaksi. Hattutemppujen jälkeisiä hattuja lukuunottamatta.
Kutsutaan tätä vaikka nimellä ”Florida Panthersin rottatemppusääntö.”
Viime keväänä tätä sääntöä sovellettiin armollisesti.
Jäämme odottamaan, mitä tämä kevät tuo tullessaan. Panthers on valmiina.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
